Ruokavalio tulehduksellisissa suolistosairauksissa (IBD)

[Päivitys 11.6.2015. Olen kirjoittanut aiheesta uudemman ja kattavamman kirjoituksen sekä koostanut diasarja. Lue se täältä.]

Lauantaina 29.5.2010 vietetään Maailman vatsaterveyspäivää (World digestive health day). Vuoden 2010 teemaksi Maailman gastorenterologian yhdistys on valinnut tulehdukselliset suolistosairaudet.

Tulehdukselliset suolistosairaudet (Inflammatory Bowel Disease, IBD) ovat kroonisia, nimensä mukaisesti suolta inflammoivia (tulehduttavia) suolistosairauksia. Niiden kaksi päämuotoa on Crohnin tauti ja haavainen paksusuolen tulehdus (Colitis Ulcerosa). Puhekielessä IBD saattaa sekoittua helposti IBS:ään. Niiden oirekuva ja vakavuusaste on erilainen.

IBS= Irritable Bowel Syndrome (Ärtyvän suolen oireyhtymä)

IBD=Iflammatory Bowel Syndrome (Tulehduksellinen suolistosairaus)

Suomessa sairastetaan paljon IBD:tä

Haavaista paksusuolen tulehdusta sairastaa Suomessa noin kolme ja Crohnin tautia yksi ihminen tuhannesta. Sairaudet alkavat usein nuorella aikuisiällä. Suomalaiset keski-ikäiset miehet sairastavat Colitis Ulcerosaa enemmän kuin missään muussa maassa. IBD:n esiintyvyys Suomessa on n. 0,7 % eli potilaiden arvioitu määrä on n. 30 000. Taudin esiintyvyys lapsilla on KELA:n tietojen mukaan nelinkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.

IBD:n ravitsemushoito uuden Ravitsemushoitosuosituksen mukaan

Ruokavaliotekijöitä on voitu liittää tulehduksellisten suolistosairauksien syntyyn, vaikkakaan syy-seuraussuhdetta ei ole osoitettu. 26.5.2010 ilmestyneen VRN:n suosituksen mukaan Crohnin taudin hoidossa keskeisiä keskeistä:

  • taudin aktiivisuusvaiheesta riippuen ravitsemus turvataan potilaan käyttäen täydennysravintojuomia, ruuan rakennemuutoksia tai letku/suonen sisäistä ruokintaa
  • kortikosteroideja saavien tulee käyttää D-vitamiinia ja kalsiumia lisäravinteena
  • ravitsemushoito toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä
  • potilaille voi syntyä B12-vitamiinin ja foolihapon puutetta, jota on hoidettava (varsinkin jos käytössä on meotreksaatti tai sulfasaltsiini lääkitys)

Ravintoaineiden imeytyminen heikkenee Crohnin taudissa. Vajaaravitsemuksen riski on suuri taudin aktiivisen vaiheen aikana sekä silloin kun tauti kattaa (laajalti) ohutsuolen aluetta. Tulehdukset tai taudin leikkaushoito voi aiheuttaa suolen kaventumia ja tukosvaaran. Kokemusperäisten havaintojen perusteella:

  • kahvi sopii harvoille
  • laktoosittomat maitotaloustuottteet usein välttämättömiä
  • runsas kasvisten ja hedelmien syönti lisää suolen toimintaa
  • kaalit, lanttu, pavut, sipuli, herneet, omena, tuore pulla/ ruisleipä, hiilihappoiset juomat ja sokerialkoholit lisäävät ilmaa ja kipua
  • banaani, riisi ja pasta kiinteyttävät suolen sisältöä
  • probiooteista voi olla apua ilmavaivojen ja kivun hoidossa

Itse suosittelen D-vitamiinia kaikille Crohnin tautia sairastaville vähintään 20 mikrogrammaa päivässä.

Colitis Ulcerosaa varten suositus antaa samanlaiset perusohjeet kuin Crohnin taudissa. Lisäksi todetaan, että jos potilaalle joudutaan tekemään J-säiliö paksusuolen poiston vuoksi oleellista on myös suolan ja nesteen saannin riittävä turvaaminen. Foolihapon ja B12 –vitamiinin riittävyys ei ole yhtä suuri uhka kuin Crohnin taudissa. Potilaan kärsiessä lievästä ripulista liukenevasta kuidusta, kuten kauran ja ohran käytöstä tai psyllium -valmisteesta, saattaa olla apua.

IBD liittyy auringonvalon puutteeseen

Jonkin aikaa on tiedetty, että IBD:tä esiintyy sitä enemmän mitä pohjoisemmaksi siirrytään. Pohjois-Suomessa on IBD:tä enemmän kuin Etelässä. Pohjoismaissa on IBD:tä enemmän kuin Etelä-Euroopassa. Ilmiö on liitetty auringonvalon ja D-vitamiinin puutteeseen. Suomen osalta tätä logiikkaa tukee vielä se, että Suomessa IBD:n ilmaantuvuus suurenee vuosikymmen vuosikymmeneltä ja 1950-luvun jälkeen suomalaisten D-vitamiinin saanti on samanaikaisesti huonontunut, kun D-vitamiinisuosituksia on pienennetty. Vasta 2003 maitoa alettiin rikastaa D-vitamiinilla, ja tänä keväänä Valtion ravitsemusneuvottelukunta ehdotti edelleen maitotuotteiden ja rasvalevitteiden D-vitaminoinnin kaksinkertaistamista.

IBD -potilailla voi olla alentunut D-vitamiinin imeytyminen varsinkin jos sairaus on vahingoittanut myös ohutsuolta. Tämä pahentaa D-vitamiinin mahdollista (suhteellista) puutosta entisestään. IBD:n kortikosteroidihoito aiheuttaa luiden haurastumista, joten D-vitamiinin riittävä saanti (min. 800 IU/pv) on erityisen tärkeää IBD:ssä.

Suolistobakteerien epätasapaino IBD:ssä

Erilaisten suolistobakteerien suhde on muuttunut IBD:ssä (Sarter et al. 2008). Niinpä onkin arveltu, että joko antibioottien runsas käyttö, liika hygienia,  toisaalta jotkin erityiset ärhäkät bakteerit tai patogeenit tai edullisten bakteerien puute saattaisivat selittää osittain  IBD:n esiintyvyyttä. Epätasapaino hyvien ja huonojen bakteerien suhteessa ja joidenkin hiivojen esiintymisessä suolessa johtaa siihen, että tulehdusreaktiot syntyvät nopeammin ja voimakkaammin kuin terveessä suolessa. Suolessa oleva inflammaatio kiihtyy erilaisten bakteerivälitteisten tulehdusprosessien myötä.

Edullisia bakteereita, probiootteja on tutkittu IBD:n hoidossa. Hoitotulokset ovat olleet vaihtelevia, mutta jossain määrin rohkaisevia. Crohnin taudissa näyttö probioottien tehosta on heikompi kuin Colitis Ulserosassa. Probioottien käytössä pitää olla kärsivällinen, teho tulee yleensä vasta viikkojen kuluttua.

Muut tulehdukseen vaikuttavat ruokavaliotekijät

Hiilihydraatit

Hiilihydraattien runsas saanti kiihdyttää inflammaatiota (Kasim-Karakas et al. 2006). Niiden saannilla ei näyttäisi kuitenkaan olevan vaikutusta IBD:n synnyssä. PubMed -haussa ei myöskään löytynyt kuin yksi kliininen tutkimus, jossa vähähiilihydraattista ruokavaliota oli tutkittu IBD:ssä (Lorenz-Meyer et al. 1996). Useimmat potilaat eivät pystyneet kuitenkaan noudattamaan määrättyä ruokavaliota, joten tutkimus epäonnistui. Sokerin runsas saanti on kylläkin yhteydessä Crohnin taudin ilmaantuvuuteen.

SCD-ruokavalio

Internetissä löytyvää SCD-ruokavaliota on tutkittu tieteellisesti vähän, eikä sitä suositella virallisissa suosituksissa tai tieteellisissä kirjallisuuskatsauksissa. Tästä huolimatta osa potilaista saa apua SCD –ruokavaliosta. SCD perustuu pitkäketjuisten hiilihydraattien poistamiseen ja yksinkertaisten hiilihydraattien suosimiseen. SCD on laktoositon, sokeriton ja gluteiiniton ruokavalio. Internet –sivuston mukaan yhden kuukauden ruokavalion noudattaminen auttaa selvittämään onko ruokavaliosta apua. Ruokavalioon liittyy paljon rajoituksia, mutta oikein koostettuna ja täydennettynä esim. monivitamiinivalmisteella on mahdollista taata tälläkin ruokavaliolla ravitsemuksellisesti riittävä ruokavalio.

Omega-3 rasvahapot

Omega-3 rasvahapoilla on tulehdusta rauhoittavaa vaikutusta (Wall et al 2010). Niiden runsas saanti on joissain tutkimuksissa pienentänyt IBD:n ilmaantuvuuden riskiä, mutta ei kaikissa. Omega-3 rasvahappoilla on tehty joitakin kliinisiä tutkimuksia, joissa osassa niistä on ollut hyötyä esim. kortikosteroidilääkitystä on kyetty hieman vähentämään.

Muut rasvahapot

Oleiinihappo on kertatyydyttymätön rasvahappo, jota on paljon mm. oliivi- ja rypsiöljyssä (yli 50 % kaikista rasvahapoista). Oleiinihappo näyttäisi myös suojaavan jossain määrin IBD:ltä. Tämä tulos on julkaistu vasta kongressiabstraktina. Linolihappo saattaa tuoreen tutkimuksen mukaan taas lisätä IBD:n riskiä. Rasvohappoja koskevia tuloksia on esitelty vuoden 2010 DDW-kongressissa.

Proteiinin runsas saanti saattaa lisätä IBD:tä

Runsas proteiinin saanti saattaa lisätä IBD:n ilmaantuvuutta. Tuoreessa ranskalaisessa tutkimuksessa IBD:n ilmaantuvuus oli yli kolminkertainen eniten proteiinia saavilla verrattaessa vähiten proteiinia saaviin (Jantchou et al. 2010). Kyseessä on suuresta väestötutkimuksesta, johon osuin varsin pieni määrä IBD-potilaita, joten tulosten tulkinnassa pitää olla varovaisuutta.

IBD:n ja ruokavaliohoidon tulevaisuus

Joissakin tutkimuksissa on yksilöllisellä välttämisruokavaliolla päästyy erinomaisiin hoitotuloksiin (Jones VA et al. 1985). Uuden Ravitsemushoitosuosituksen kanta tukee myös yksilöllistä ruokavalion suunnittelua. Koska ruoka-aineiden välttäminen saattaa johtaa puutteelliseen ravitsemukseen, olisi ruokavaliovalinnat tehtävä ravitsemusterapeutin tai gastroenterologisen hoitajan kanssa, mahdollisuuksien mukaan vielä yhteisyössä muiden toimijoiden kanssa. Lisäksi edellä mainittu ruokavalion täydentäminen D-vitamiinilla, kalsiumilla ja osassa tapauksista B12-vitamiinilla, foolihapolla sekä raudalla on tarpeeen.

Toivoa sopii, että IBD:n ruokavaliohoidon tutkimiseen satsattaisiin lisäpanoksia, jotta erilaiset ruokavaliokeinot tulisivat kunnolla selvitetyksi.

Lisätietoa:

Crohn ja Colitis ry, ravitsemusohje

Hartman C et al.Nutritional status and nutritional therapy in inflammatory bowel diseases. J Gastroenterol. 2009 Jun 7;15(21):2570-8.