Lihavuustutkijan viesti VHH:sta ravitsemusterapeuteille

kirjoittanut | 23.06.2011 | Uutiset | 8 Kommentit

Viime viikolla järjestettin Helsingissä pohjoismaisten ravitsemusterapeuttien tieteellinen kokous, Nordiska Dietistdagarna (NND). Yksi laajaa kiinnostusta herättäneistä aiheista lienee ollut ETM, LT, lihavuustutkija Kirsi Pietiläisen esitys vähähiilihydraattisen (VHH) ruokavalion puolesta. Itse en päässyt kokoukseen paikan päälle, mutta netissä Kirsin luennon dioja selatessani ilahduin kovasti. Pyysin Kirsiltä pientä haastattelua, johon hän ystävällisesti suostui. PS. huomaatkaa, että NND -nettisivuilla on useita muitakin hyvin mielenkiintoisia esityksiä!

____________________________________________________________________________

Lääkäri, lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen, HUS

Osallistuit Helsingissä järjestetyn Nordiska Dietistdagarna  -symposiumin vähähiilihydraattista ruokavaliota koskevan session väittelyyn. Esityksesi oli VHH:n puolesta lihavuuden hoidossa. Mitkä olivat pääviestejäsi Helsingissä pohjoismaisille ravitsemusterapeuteille?

Lukemien artikkeiden perusteella minusta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta (VHH) on hyvä näyttö laihdutuksessa aina puoleen vuoteen saakka. Vuoden kohdalla tulos on laimentunut, mutta yhä VHH:ta puoltava. On useita tutkimuksia, joissa painonpudotus on VHH:lla ja vähärasvaisella ruokavaliolla sama, mutta sellaisia en ole löytänyt, joissa vähärasvainen olisi VHH:ta parempi.

Lipideistä triglyseridit laskevat ja HDL nousee, kun VHH:ta käytetään painonpudotustarkoituksessa. Mielestäni tämä näyttö on selvä. LDL :n osalta tulokset on sekavampia, joskus LDL kohoaa, joskus ei. LDL:n partikkelikoko muuttuu edullisemmaksi eli kookkaammaksi VHH –jakson aikana. Ehkä kookkaat partikkelit kantavat verisuoniterveydelle hyviä komponentteja mukanaan, tosin tätä ei vielä varmuudella tiedetä.

Verenpaine laskee VHH:lla hiukan useammin kuin vähärasvaisella, mutta laihdutettaessa molemmat dieetit yleensä laskevat verenpainetta. Glukoositasapainosta kaipaisin lisää tietoa etenkin aterianjälkeisissä arvoissa. Paastoverensokeri ei paljasta todellisia muutoksia esim. insuliiniresistenssin purkautumisesta. Glukoosi- ja insuliiniarvot seuraavat mahdollisesti enemmän painonpudotusta kuin ruokavalion koostumusta.

Mielenkiintoista sinänsä näyttää olevan se, että kun tutkimuksiin otettujen laihduttajien rasvan saantia on seurattu VHH –jakson aikana, on kokonaisrasvan saanti pysynyt ennallaan laihdutusjaksoa edeltävään aikaan verrattuna. Eli absoluuttisesti ajateltuna potilaat ovat vähentäneet vain hiilareita, rasvaa he ovat saaneet grammoina kuten ennenkin. Vähärasvaisella ruokavaliolla olleet ovat puolestaan vähentäneet absoluuttisesti laskien lähinnä rasvaa hiilihydraattikuorman pysyessä ennallaan. On sellaistakin näyttöä, että VHH-laihdutusruokavaliota noudattaneilla tyydyttyneen rasvan saanti on vähentynyt verrattuna lähtötilanteeseen.

VHH määritelmä on sekava. Osissa tutkimuksissa VHH:ksi kutsutaan ruokavaliota, jossa hiilihydraatteja on 40 E %, toisissa 10 E %. Näin poikkeavilla ruokavalioilla on luonnollisesti hyvin poikkeavat vaikutukset myös metaboliaan. Vähähiilihydraattisen ruokavalion voi koostaa monella tavoilla. Omasta mielestäni paras tapa on poistaa, tai ainakin radikaalisti vähentää höttöhiilareita eli sokeria, valkoisia viljoja, riisiä, pastaa ja perunaa menemättä äärimmäiseen hiilihydraattien välttämiseen. Tärkeää on syödä suojaravintoainetiheätä, vitaalia ruokaa.

Diabeetikoiden kannattaa jättää vähemmälle höttöhiilareita, se on mielestäni selvä. Lisäksi näyttää siltä, että insuliiniresistenssistä kärsivät hyötyvät muita enemmän vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.

Näyttää myös siltä, että geneettinen alttius huonoille hiilareille on olemassa. Esimerkiksi omissa potilaissani on ahmijalihavia, joiden metabolinen profiili on moitteeton vaikka ahmivat hurjasti hiilihydraatteja, ja ovat lihavia. Sitten on niitä, jotka eivät kestä yhtään raffinoituja hiilihydraatteja. Eräällä potilaallani hiilihydraattien rasvoittama maksa oli valtava ulottuen lantioon saakka. Hiilihydraattien vaikutukset voivat olla todella yksilölliset.

Mikä oli opponenttisi ravitsemusterapeutti Ingrid Larssonin (Sahlgrenka sjukhus) pääviesti?

Vastaväittäjä korosti ketogeenisen ruokavalion haittoja. Tällaisina hän mainitsi kuivumisen, munuaisten laajentumisen/vajaatoiminnan, pahanhajuinen hengityksen ja ummetuksen. Lisäksi hän korosti muutamaa epidemiologista tutkimusta, joissa VHH:n käyttöön liittyi lisääntynyt riski sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen ja syöpään. Sinänsä mielenkiintoista oli kuulla ruotsalaisesta haittavaikutusrekisteristä, johon oli tullut 20 ilmoitusta VHH:sta.

Keille VHH mielestäsi sopii, ja keille ei?

”Tohtori Pietiläisen VHH” sopii kaikille, siis turhan sokerin ja höttöhiilareiden vähentäminen. Tiukka hiilihydraattirajoitus ei sovi munuaisten vajaatoiminnassa, eikä mielestäni nuoruustyypin diabeteksessakaan. Sydänpotilailla ja diabeetikoilla olisin tarkka rasvan laadusta, ja suosisin kasvisperäisiä rasvoja tyydyttyneen rasvan sijaan.

Terve sopeutuu melkein mihin ruokavalioon vain. Sopeutuminen erilaisiin energiaravintoaineisiin painottuviin ruokavalioihin on kai ollut eloonjäämisen kannalta historiallisesti välttämätöntä.

Mitä olet mieltä termistä muotidieetti, “fad diet” tutkimusmäärän valossa?

En lainkaan pidä sanasta dieetti. Sitä on alettu käyttää ylipäätään väärin. Dieettihän tulee kreikan sanasta dietia ja tarkoittaa elämäntapaa. VHH:kin on monille elämäntapa. Minusta se ei ole muotidieetti.

Laihdutustutkimuksia on melko paljon.  Pitkäaikaisia (yli  5 vuotta) tutkimuksia ei ole, eikä tutkimuksia, joissa paino olisi pitkään pyritty pitämään yllä VHH:lla ilman laihdutuspyrkimystä. Väestötutkimuksissa on virhelähteitä, minkä vuoksi niiden tulkinta ei ole yksiselitteistä.

Tutkimuksilta toivoisin myös päätetapahtumatietoa, mihin suuntaan vaaka kallistuu, kun LDL:ssä tapahtuu epäedullinen muutos ja triglyserideissä ja HDL:ssä myönteinen muutos.  LDL -partikkelikoon merkitys päätetapahtumille on myös vielä kysymysmerkki. Vielä on siis tutkimista.

Mitä muuta haluaisit sanoa VHH:sta?

Minua kiinnostavat yksilölliset erot ihmisten välillä. Haluaisin tietää, laihtuvatko jotkut potilaat erityisen paljon VHH:lla energiansaannista riippumatta. Vai onko kalori edelleen kalori?

Tarvitaan myös lisätutkimuksia aineenvaihdunnasta uudenaikaisilla, aiempaa paljon tarkemmilla menetelmillä.

Kiitos haastattelusta lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen!

________________________________________________________________________________

Lisätietoa:

Kirsi Pietiläisen diat Nordiska Dietist Dagarna -kokouksesta löytyvät tästä.

Oman 12 -osaisen VHH -kirjoitussarjani yhteenveto löytyy tästä. Yhteenvedon kautta pääsee porautumaan kaikkiin 12 osaan, viitteisiin sekä kuviin. Kirjoitussarjani  käsittää kaikki osat mukaan lukien n.100 A4 -liuskaa vastaavan määrän tieteeseen pohjaavaa tekstiä VHH.sta.

[poll id=”30″]