Nopeata hiilaria ruisleivästä

Leipäviikko alkoi kiihkeissä merkeissä, kun Veteraaniurheilija ystävineen osoitti, että Leipätiedotuksen sivuilla on virheellisiä väittämiä. Tänään aamulla  (13.9.2011) Mikael Fogelholm puolusti täysviljaa karppauksesta puhuessaan MTV3:ssa (Karppaus – tehokas laihduttaja vai terveyden vaarantaja?). Itse ole toistuvasti kehunut ruisleipää terveys- ja makusyistä. Onko leipä hitaasti imeytyvää hiilihydraattia? Annetaan sana ensiksi vielä Leipätiedotukselle (Leipäviikon 2011 tiedote):

”Jos haluaa vähentää tyydyttyneiden rasvojen määrää ruokavaliossa, tulisi ne korvata sellaisilla tuotteilla, joilla on matala glykemiaindeksi. Glykemiaindeksi kertoo, kuinka paljon ruoassa on hiilihydraattia ja kuinka nopeasti se nostaa veren sokeripitoisuutta. Alhaisen glykemiaindeksin omaavat ruoat (mm. ruisleipä ja muut täys-jyväviljatuotteet sekä vihannekset ja hedelmät,) imeytyvät hitaasti, jolloin verensokeripitoisuus nousee hitaasti ja tasaisesti. Ne suojaavat paitsi sydänsairauksilta myös tyypin II diabetekselta ja auttavat painonhallinnassa. Korkean glykemiaindeksin ruoilla (mm. sokeri, virvoitusjuomat) veren sokeripitoisuus nousee nopeasti, mutta myös laskee nopeasti.”

Ravitsemus ja Terveys sekä Vähähiilihydraattinen ruokavalio –blogeja pitävä Jari Ristiranta on toistuvasti esittänyt, että ruis- ja täysviljaleipä on nopeata hiilihydraattia. En ole aiemmn Jarin väitteeseen tarttunut, mutta nyt sen teen. Perinteinen suomalainen väitehän on, kuten Leipätiedotuskin tiedottaa, että täyviljaa sisältävä leipä sisältää hitaita hiilihydraatteja. Hidas hiilihydraatti on sellainen, joka nostaa hitaasti verensokeria. Se joko imeytyy hitaasti tai puutteellisesti. Sen glykeeminen indeksi eli GI on ≤55.

Suomalainen tutkimustieto ruisleivästä

Otetaan tähän ensiksi tästä omasta suosikistani ruisleivästä -ja vaikkapa sokerista. Tämä taulukko perustuu suomalaiseen tutkimukseen, joka on julkaistu arvostetussa American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä vuonna 2006 (Hätönen et al., kaikille avoin tutkimus). Harmaalla oleva sokerin arvo on otettu eri lähteestä, koska sitä ei ollut Hätösen tutkimuksessa mukana. Sokerin lähteenä on käytetty tutkimusta Atkinson et al. 2008.

Tämän tutkimuksen mukaan ruisleipä on, suomeksi sanottuna, sokeria nopeampaa hiilihydraattia! Mikä pettymys, ainakin minulle, joka rakastaa ruisleipää… Toinen aiemmin toteutettu suomalainen tutkimus teki havainnon, jonka mukaan valkoinen leipä ja ruisleipä aiheuttavat samanlaiset glukoosivasteet, mutta ruis päästää haiman helpommalla. Valkoinen leipä piskaa haimaa tuottamaan insuliinia (Leinonen et al. 1999 ).

Muiden leipien GI eli hiilareiden nopeus

Vaikka me Suomessa pidämme ruisleivästä, sen käyttö maailmanlaajuisesti on vähäistä. Monenlaisia täysvilja- ja kokojyväleipiä on myös tarjolla. Mitä niiden sisältämien hiilihydraattien nopeudesta tiedetään? Oheinen kaikille avoimen tutkimusartikkelin leike kertoo tarkemmin mistä on kysymys (klikkaa suuremmaksi). Atkinson et al. 2008, kaikille avoin tutkimus

Vehnäleivän GI näyttää siis olevan 75 ja täysvehnän GI 74. Kokonaisia eli jauhamattomia jyviä runsaasti sisältävän leivän GI on 53 (specialty grain bread). Huomatkaa jälleen: parjatun valkoisen pastan glykeeminen indeksi 49 (siis hidasta hiilihydraattia). Lisäksi huomionarvoista on ohran glykeeminen indeksi 28.

Samassa lehdessä on pitkä versio edellisestä taulukosta. Se löytyy tästä. Taulukossa on koko joukko erilaisia leipiä analysoitu. Esimerkiksi ruisleipiä maailmalta ja Suomesta. Mukana olleiden suomalaisten ruisleipien GI vaihteli 57-78 välillä. Alhainen 57 arvo saatiin kokojyväleivällä, eli leivällä joka oli minimaalisesti jauhettu/prosessoitu.

Hiilareiden nopeuteen vaikuttavia tekijöitä

Glykeemiseen indeksiin vaikuttaa ruuan sisältämän hiilihydraatin ja kuidun lisäksi useat eri tekijät. Usein ne vielä ovat kuitua määrävämpiä.

Yleisesti uskotaan, että kuitua tärkeämpää on viljatuotteiden kohdalla on fysikaaliskemialliset rakenteet. Tällaisia ovat etupäässä jauhamattomat kuorikerrokset. Lisäksi viljan sisältämän hiilihydraatin pitoisuuteen vaikuttaa huonosti imeytyvien hiilihydraattien määrä (kst. alla). Poikkeustapauksissa prosessointi voi, kuten pastan ollessa kyseessä, pakata hiilihydraatit huonosti imeytyvään muotoon. Lisäksi tiedetään, että tärkkelyksen alalajeista amyloosi imeytyy huonommin kuin amylopektiini. Keittäminen yleensä kohottaa GI:tä. (Foster-Powell et al. 2002)

Hiilihydraatteihin kuuluvilla ksylitolilla ja fruktoosilla on naurettavan alhainen GI (10 ja 15). Fruktoosin imeytyminen on kaikilla yksilöillä hieman heikkoa, ja yksilöiden välillä on valtavat erot absorptiokyvyssä, ihan kuten maitosokerin kohdallakin. Kaikkien sokerialkoholien, kuten ksylitolin, imeytyminen on heikkoa ja ne päätyvät pääosin paksusuoleen fermentoitavaksi, ja toimivat siellä bakteerien ruokana aivan kuten liukoinen kuitu. Niin myös useat muut huonosti imeytyvät hiilihydraatit.

Hiilarin nopeus vs muut tekijät

Yleisesti ottaen väitän, että hitaaksi luokiteltujen täysviljaa sisältävien leipien GI on paljon korkeampi kuin yleensä ajatellaan. Mistä sitten täysviljan tunnetut terveyshyödyt tulevat, jos ei hiilareiden nopeudesta?

Vähäisesti insuliinia nostavat leipävalmisteet vähentävät myös inflammaatiota

Mutta hiilihydraattipitoisten ruokien nopeus, GI, ei ole kaikki kaikessa. Ainakin yhtä tärkeää voi olla eri viljojen erilaiset insuliinivasteet. Kuopiolaiset tutkijat (mm. Flow Dietin Petteri Kallio) ovat todenneet, että ruisleipä aiheuttaa alhaisen insuliinivasteen, ja samalla aiheuttaa pienemmän inflammaatiovasteen kuin kaura- tai  vehnäleipä (Kallio et al. 2008). Samanlaista tietoa inflammaatiovasteista saatiin uudesta kuopiolaisesta SystDiet -tukimuksesta (deMello et al 2011).

Tutkiskelin itsekin kirjallisuutta (VHH osa 11) asiaan liittyen ja huomasin, että myös ohralla ja pastalla on alhaiset insuliinivasteet. Pasta on poikkeus muutenkin, kuten yllä olevasta taulukosta näkyy -se aiheuttaa myös alhaisen sokerivasteen, eli on hidasta hiilihydraattia vaikka olisikin valkoista ja pitkälle prosessoitua.

Huonosti imeytyvät hiilihydraatit (FODMAP ja resistentti tärkkelys)

Näyttää myös siltä, että huonosti imeytyvillä hiilihydraateilla on merkittävä osuus terveydelle (mitä ne ovat? lue tästä). Niistä osa saatetaan luokitella kuiduksi, mutta vain osa. Minun tulkintani tuosta Diabetes Care -lehden taulukosta on seuraava: FODMAP -hiilihydraatteja tai resistenttiä tärkkelystä (RT) runsaasti sisältävät ruuat omaavat usein alhaisen GI -arvon (FODMAP:it ja RT ovat huonosti imeytyviä hiilihydraatteja) riippumatta kuidun määrästä. Kyse on ainakin osittain siitä, miten suuri osuus ruuan hiilihydraateista ohittaa ohutsuolen imeytymisprosessit, ja ajautuu paksusuoleen hyvänlaatuisten bakteerien ruuaksi eli fermentoitavaksi.

Ruis sisältää runsaasti  huonosti imeytyvää hiilihydraattia niinkuin muutkin kokojyväleivät.  Uuden ruotsalaisen tutkimuksen mukaan rukiin sisältämä huonosti imeytyvä hiilihydraatti vähentää insuliinivasteita, ja samalla vähentää myös seuraavan ruokailun yhteydessä syötävien kalorien määrää n. 16 %:lla (Rosen et al. 2011). Ruisleivässä on näitä huonosti imeytyviä hiilihydraatteja 3-5 kertaa enemmän kuin valkoisessa vehnäleivässä, tämän saman tutkimuksen mukaan. Eli huonosti imeytyvät hiilihydraatit pienentävät myös insuliinivasteita (no brainer).

”In the present study, we confirm previous findings of a low insulin response and a high Glycemic Profile following rye products. Furthermore, we demonstrate that rye products beneficially affect both early and late appetite regulation, making them an interesting food component in weight management.”

Polyfenolit

Rukiin ja vehnän leseet (leipä) ovat myös yllättävän suuri polyfenolien ja erityisesti ferulahapon lähde. Fenolisten yhdisteiden lähteenä suomalaisessa ruokavaliossa vilja on toiseksi tärkein heti kahvin jälkeen (lue lisää tästä). Polyfenolien arvellaan vaikuttavan myönteisesti sydän- ja verisuoniterveyteen.

Yhteenveto

Täysviljasta tehdyn leivän glykeeminen arvo on yleisesti ottaen korkea, jopa sokerin, valkean leivän ja keitetyn perunan luokkaa. Ohraa tai paljon jauhamattomia jyviä sisältävä leipä saattaa täyttää hitaan hiilihydraatin (GI alle 55) kriteerit, mutta yleisesti ottaen leipä ei täytä hitaan hiilihydraatin kriteereitä. Tästä on kattava kansainvälinen näyttö.

Tärkeää  on huomata, että hiilihydraattipitoisen ruuan glykeeminen indeksi ei selity sen kuitupitoisuudella, vaan pikemminkin sen fysikaalis-kemiallisella rakenteella (esim. ehjällä kuorirakenteella/prosessoinnilla), tärkkelystyypillä, hapoilla ruoka-aineessa ja huonosti imeytyvän hiilihydraatin määrällä.

Kokojyväleivällä on kuitenkin muita terveydelle edullisia vaikutuksia verratessa valkoiseen leipään. Täysvilja yhdistyy useissa väestötutkimuksissa hyvään painonhallintaan, vähäisempään diabetes-, syöpä- ja sydän- ja verisuonitautiriskiin. Nämä vaikutukset eivät kuitenkaan näytä selittyvän kovinkaan vakuuttavasti viljan GI -arvolla (nopeudella). Selittävinä tekijöinä voivat olla alhaisempi insuliinivaste, polyfenolit, kuitu ja huonosti imeytyvät hiilihydraatit tai jokin ihan muu seikka.

PS. Olen edelleen ruisleivän ystävä 🙂

21 thoughts on “Nopeata hiilaria ruisleivästä”

    1. Kiitos Reijo mielenkiintoisesta artikkelista.

      Itseäni jäi nyt vähän hämmentämään ristiriitaiset tutkimustulokset – sinun artikkelissasi ruisleivällä on korkeahko GI, mutta mainitsemassasi Terveyskirjaston linkissä täysjyväisen ruisleivän GI on alle 55. Vai tulkitsenko dataa väärin?

  1. Kyllähän aikuistyypin diabeetikot ovat tietäneet pitkään leivän ja myös ruisleivän olevan verensokeria reilusti kohottavia ruoka-aineita. Aiemmin ennen nykyisiä ruokasuosituksia diabeetikkojen leipäannoksia säännösteltiin ja se oli käsittääkseni aivan oikea veto.

    Toinen mikä mieltäni kirvoitti vastaamiseen oli tuo pastan luokittelu hitaaksi hiilariksi. Onhan se sitä. Verensokeri ainakin itselläni nousee hitaasti, mutta pysyy tuntikausia koholla. En suosittelisi aikuistyypin diabeetikon syömään pastaakaan, vaikka terveellä keholla tuote näyttäytyykin suotuisana verensokeria hitaasti kohottavana tuotteena. Lopputulos diabeetikolla ainakin on se, että verensokeri pysyy tunteja pasta-annoksen syömisen jälkeen suositusarvoja korkeampana. Tämäkin on hyvä huomioida.

  2. Kiitokset kommenteista Kristofer ja syster.

    Kristofer, tuossa Terveyskirjaston artikkelissa ruisleivän kuuluisi olla myös luokissa keskinopeat ja erittäin nopeat. Hyvä kun huomasit, minulta se jäi huomaamatta. GI riippuu siitä millaisesta ruisleivästä on kyse. Tämä on koko GI kuvion vaikeus, erittäin monimutkaista ja -syistä. Ruisleivän happamuus, jyvien jauhamisaste, kenties säilytysaika, käytetyn vehnän määrä jne. vaikuttavat siihen mihin kastiin ruisleipä kuuluu. Suosittelen selaamaan tuota pitkää listaa Diabetes Care -lehden versiosta siinä on tosiaan mukana muutama suomalainen ruisleipiä ja monta meille tuttua tuotetta muutoinkin. Tuossa Hätösen Katjan tutkimuksessa käytettiin tätä leipää: ”Jälkiuunileipä; Oululainen Ltd, Lahti, Finland” http://bit.ly/q39idH

    syster, jes tämä on hyvää lisätietoa.

  3. Kiitos taas hyvästä ja selkeästä kirjoituksesta!

    Immunologia kiinnostaa ja jäin mutustelemaan tätä lausetta: ”ruisleipä…aiheuttaa pienemmän inflammaatiovasteen kuin kaura- tai vehnäleipä”.

    Tuo on hyvin tavallinen ajattelutapa eli jokin tekijä (tässä ruisleipä) suojaa tulehdukselta saamalla aikaan pienemmän inflammaatiovasteen. Kallio et al. taulukko 3:ssa tarkastellaan muutoksia sytokiinipuolella.

    Itse johtopäätös voi hyvinkin olla oikea mutta se miten se tapahtuu ei välttämättä olekaan ihan noin suoraviivainen, sillä ruisleivän havaitun inflammaatioasteen pienemisen (matalampi TNFa ja IL-1b ja korkeampi IL-10) taustalla voi olla itse asiassa sen korkeampi inflammaatiovaste suolistossa, joko suoraan tai mikrobiston kautta (bifidot?). Se reaktio (ruisleivän lisäämä tulehdusreaktio) näkyy sitten muuttuneina T-auttajasolujen yms. toimintana sekä suolistossa että muualla kehossa. Itse asiahan ei muutu mutta ehkä ymmärrys hiukan voisi lisääntyä jos asiaa avattaisiin enemmän myös immunologiselta puolelta.

    Saitko tosta mitään tolkkua? 🙂

  4. Kyllä sain, mutta tarviisiin vielä tuohon ketjuun lisäselvitystä. Suolistossa tapahtuva mahdollinen suurempi inflammaatiovaste kiinnostaa tarkemmin ja sitä seuraava ketjureaktio T-auttajasolujen kautta …Mikä voisi olla sen takana, että ruis aiheuttaisi isomman suolistoreaktion kuin vehnä. Olisiko tuohon jokin ”helppo” viite, mistä aloittaa?

  5. Ei tule mieleen mitään hyvää viitettä tai siis onhan niitä pubmed pullollaan, mutta kukin voisi tarjota vain pieniä osia. Veikkaan että tämä suoliston kautta tapahtuva immunologinen säätö ja sen seuraukset on alue johon ollaan vasta menossa (vrt. kansallinen allergiaohjelma vuoteen 2018).

    En tarkoittanut, että ruis aiheuttaisi välttämättä isompaa reaktiota, vaan se aiheuttaisi erilaisen reaktion, jolloin saadaan toisenlainen lopputulos. Oma ajatus tuosta rukiin mahdollisista mekanismeista ei perustu ko. viljalla tehtyihin tutkimuksiin (paitsi mahdollisen bifidoja ruokkivan ominaisuuden osalta), vaan siihen mitä tarvitaan solutasolla, jotta tuossa tutkimuksessa havaittu seuraamus syntyy (tulehdusvasteen toleranssi paranee). Nielaistun rukiin ja havaitun sytokiiniprofiilin välissä on pimeä alue, johon soisi jonkun tutkimusporukan tarttuvan tai mistä sen tietää vaikka olisi jo tarttunutkin sillä en ole ruista erityisen aktiivisesti tarkastellut.

  6. Pasi, kiitokset pelin avauksesta. Minuakin kiinnostaa nuo viljojen suolistovaikutukset, ja vaikka olenkin tietoinen niistä vähän karkeamman koko kuvan kautta, olisi milenkiintoista kuulla asiasta lisää.

  7. Kuten useassa yhteydessä on todettu, pelkän GI-arvon käyttö hiilihydraattipitoisten ruokien terveydellisten vaikutusten arviointiin on liian yksioikoinen. Todennäköisesti liian voimakkaat verensokerinvaihtelut eivät ole terveydelle ainakaan edullisia, vaikka haitallisuutta ei ole oikein pystytty vielä kunnolla osoittamaan. Diabeetikoilla tosin huono sokeritasapaino on haitallista, mutta on osittain epäselvää, että millaiset vaikutukset sokeritasojen heittelyillä on ei-diabeetikoilla. Epidemiologisissa tutkimuksissa täysjyväviljan suojaava yhteys on vahva, mutta tuon GI:n sijasta vaikutukset näyttäisivät tosiaan välittyvän pääosin joillain muilla mekanismeilla. Näitä muita mahdollisia mekanismeja pitäisi tutkia enemmän. Ruisleipä ei ole matalan GI:n ruoka, mutta se ei automaattisesti tarkoita sitä, että se ei voisi olla terveellinen.

  8. Juuri näin. Ruisleipähän oli pari viikkoa sitten julkaistussa kuopiolaisessa SysDiet -tutkimuksessa keskiössä toisessa aktiiviryhmässä (WGED-ryhmä). Esimerkiksi tuo inflammaatio koheni hyvin. Sinänsä vähän harmillista, että ruisleipä ei ole valloittanut suurempaa osaa maailmasta. Tutkimustietoakin tihkuu siksi hitaammin, ja se on lähinnä Pohjolan perukoiden varassa.

  9. Ruisleivän ja täysjyväviljan syönnin terveellisyydestä näyttö on hyvin ohutta (kuitujen hyötynäytöt jopa ristiriitaisia). Mitä lähinnä on pystytty todistamaan näillä multifaktori tutkimuksilla on se, että osa terveistä ihmisistä sisällyttää ravintoonsa täysjyväviljaa. Tämä ei vielä kerro mitään täysjyväviljan terveellisyydestä.

    Kuitujen ja täysjyväviljojen osalta on paljon myös ongelmia. Suurelle osalle väestöstä viljat eivät yksinkertaisesti sovi vaan ne aiheuttavat eri tyyppisiä sairauksia. Jokaisessa ihmisessä viljatuotteet nostavat tulehdustasoja. Aika monen elämä helpottuu kun jättää viljatuotteet kokonaan pois tai radikaalisti vähentää niitä.

    Täysjyväviljatuotteita pidetään myös ravinteikkaina. Niitä ne ovatkin mutta ongelmia tulee ravinteiden imeytymisessä. Tutkimusten mukaan viljatuotteiden ravinteet eivät imeydy ja ne haittaavat myös muun ravinnon ravinteiden imeytymistä.

    Pidän itsekin ruisleivästä mutta syön sitä harvoin. Olen kokenut terveyteni ja oloni parantuvan jätettyäni viljatuotteet pois ravinnostani

    1. Se on totta, että moni saa viljasta oireita, etenkin vatsan väänteitä. Kuopiolaisessa tutkimuksessa, jonka myös hiljan esittelin tällä sivulla osoitettiin vakuuttavasti että täysvilja vähentää matala-asteista tulehdusta. Kts http://bit.ly/oFYkVs

  10. Katselin tarkemmin noita kahta tutkimusta, joissa mitattiin eri leipien insuliinivastetta.

    Leinonen ja kumppanit:
    http://www.nature.com/ejcn/journal/v53/n4/pdf/1600716a.pdf

    Tarkemman analyysin jälkeen selvisi, että testileivissä imeytyvien hiilihydraattien määrä ei ollut sama (taulukko 1). Vehnäleivässä oli jonkin verran enemmän imeytyvää hiilihydraattia kuin kokonaisista jyvistä leivotussa ruisleivässä ja reilusti enemmän imeytyvää hiilihydraattia kuin hienoksi jauhetusta täysjyväjauhosta leivotussa ruisleivässä ja näkkileivässä. Lisäksi ruisleivissä oli hieman vähemmän proteiinia, joka myös vaikuttaa insuliinivasteeseen. Kuidun määrissä oli aika hurja ero.

    Insuliinivasteen ero voi siis olla selitettävissä näillä muilla seikoilla.

    Kallio ja kumppanit:
    http://www.ajcn.org/content/87/5/1497.full.pdf

    Tässä oli niputettu yhteen (1) vaalea leipä ja peruna sekä (2) ruisleipä ja pasta. Tulos ei siis kerro yksin leivistä, vaan kokonaisuudesta perunan ja pastan kera. Lisäksi yksi ruisleivistä ei ollut kaupallinen vaan tutkimusta varten leivottu, eli se ei välttämättä vastaa tyypillistä leipää.

    Tässä tutkimuksessa ei ilmeisesti imeytyvän hiilihydraatin määrää mitattu, vaan se perustui valmistajan tuoteselosteeseen. Ensimmäisenä mainitussa tutkimuksessa tuoteseloste erosi varsin paljon mitatuista määristä.

    Proteiinin määrä ruisleivissä oli reilusti matalampi, mikä edelleen vaikuttaa insuliinivasteeseen. Kuidun määrässä ei ollut niin hurjaa eroa kuin ensimmäisessä tutkimuksessa.

    Kovin vaikea siis yleistää tuloksia nimenomaan ruisleipää tai nimenomaan kaupallista ruisleivää koskeviksi.

    Onkos vielä muuta näyttöä eri leipien insuliinivasteista?

  11. Leinosen tutkimuksen osalta imeytyvän hiilihydraatin määrissä ja kuidussa on tosiaan eroa. En sitli näe tätä kovin suurena ongelmana koska elävässä elämässä syödään leipää (ei HH-määriä, kuitua tai proteiinia). Silti en ymmärrä sitä, eikö annoskokoja olisi saanut standaroidua vielä paremmin. Kylläkin, Wholekernel rye bread annos on kaikista suurin grammoina. Sillä on silti pienempi insuliinivaste kuin vehnäleivällä.

    Luettiinkohan me eri Kallion tutkimusta? 🙂 Minusta tuossa on testiateriana leipä, kurkkuviipale, ja energiaton appelsiinimehu? ” Test meals contained 50 g carbohydrate available from the test breads, 40 g cucumber, and 3 dL of a noncaloric orange drink (sweetened with sweetening agent).”

    Minusta tällaisissa tutkimuksissa pitääkin vertailla juuri sellaisia leipiä kun ihmiset syövät oikeassa elämässä eikä yrittää väen vängällä tasoittaa kuidun tai proteiinin määrää (Leinonen et al). Tässä tullaan kuitenkin lopulta saman kysymyksen eteen minkä itse nostat usein. Onko ruisleivän syöminen osana ruokavaliota terveellisempää kuin viljojen korvaaminen vaikka kasviksilla ja hedelmillä? Luulen, että molemmat ovat kirkkaasti parempia kuin valkoisen leivän puputtaminen.

    Tällainen uusi tutkimus ainakin osoitti edelleen samaan suuntaan: ruisleipä aiheuttaa alemman insuliinivasteen (Rosen et al. 2011)

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21961929

    1. Kallion tutkimukseen laitoin linkin ja mielestäni se on sama kuin artikkelissasi. Lainaus sen tiivistelmästä:

      ”Design: Individuals (n  47) with the metabolic syndrome were randomly assigned to a 12-wk diet with oat and wheat bread and potato (high postprandial insulin response) or rye bread and pasta (low postprandial insulin response).”

      Ihan totta on se, mitä sanoit, että tosielämässä ei syödä standardoituja hiilariannoksia vaan leipäannoksia. Mutta samalla voidaan miettiä, että onko ruisleivän etu sittenkin pienempi määrä imeytyvää hiilihydraattia (tai näennäinen etu pienempi määrä proteiinia) eikä hiilarien laatu sinänsä.

      Katselen tuota linkkiäsi ja kommentoin sitä hieman myöhemmin.

    2. Rosenin koko teksti ei ole vapaasti luettavissa, joten valitettavasti en voi sitä kommentoida, ellei joku ystävällisesti lähettäisi sen minulle sähköpostilla tai Facebookissa.

  12. Rukiin kuidun esiasteista muodostuu suolistossa enterolaktonia. Enterolaktoni on hormonihäiritsijä. Tutkimuksesta riippuen häirintä nähdään joko positiivisena tai negatiivisena asiana. Bisfenoli-A:n tapauksessa hormonihäirintä katsottiin huonoksi. Millainen on kantasi kasviestrogeeneihin ja esim. enterolaktoniin?

    1. Olen perehtynyt kasviestrogeeneihin huonosti. Ruisleivän ja soijan kasviestrogeenit eivät ole mielestäni olleet terveyden kannalta oleellisia, koska samoissa ruuissa olevat muut aineosat (esim. ferulahappo, fruktaanit, inuliini ruisleivässä) painavat terveysvaikutukset plussalle, kuten kliinisissä tutkimuksissa on havaittu. Ruisleipä ei ole silti mitään ihmeruokaa, ja epäilen ettei sellaista ole mikään muukaan.

      Tämä on kyllä kysymys, josta olisi hyvä kirjoittaa ja perehtyä siten asiaan paremmin. Ehkä vaikka ensi keväänä, mutta tämä ei ole lupaus 🙂 Enterolaktonista en osaa sanoa juuri mitään ilman kirjallisuuden penkomista.

  13. Oma kysymys on myös, miten rukiin ja soijan käsittely vaikuttaa lopputulokseen, kuten hapattaminen rukiin kohdalla tai soijamaidoksi uuttaminen soijan kohdalla, ja siitä vielä eteenpäin tofuksi. Kiinalaiset uskovat, että soijan haitta-aineet jäävät sioille syötettävään bulkkiin tulematta mukaan lopputuotteeseen. Olen ajatellut uskoa heitä kunnes toisin osoitetaan. Onhan pelkästään soijamaito ja tofu täysin helpostisulavia, ja tyypillistä sairaille annettavaa ruokaa, toisin kuin kokonaiset pavut yleensä.

  14. Ovatko nuo kolme ne ihmeidentekijät, jotka saavat Uusituvan suun vaahdolle ja sinut lisäämään rukiin suosituslistalle? Ruis ei liene tosiaan sen erikoisempi kuin mikään muu.
    Mielenkiinnolla odotan mahdollista kirjoitusta. Aihe vaikuttaa kyllä aika laajalta.

Kommentointi on suljettu.