”Tämä tiedettiin jo 60-luvulla” -toteaa rasvatutkijat (osa 2)

Edellisessä kirjoituksessani kävin läpi sitä, miten on tultu siihen, että aina vedotaan jo 1960 -luvulla tehtyihin tutkimuksiin. Keskityin sitten ruotimaan toisen keskeisen 1960 -luvun tutkimuksen, tunnetun suomalaisen mielisairaalatutkimuksen antia, vahvuuksia ja puutteita.

Kuten todettu, on olemassa myös toinen 1960 -luvun rasvatutkimus, joka on rasvateorian kulmakiviä. Se on norjalainen Oslo Diet-Heart (ODH) vuodelta 1966.

ODH:ta pidetään usein pelkkänä kasviöljytutkimuksena. Niin minäkin ennen pidin. Kerron nyt miksi ajatukseni tästä tutkimuksesta ovat muuttuneet.

Sitä jotenkin ajattelee luontaisesti, että kun Harvardin yliopiston professori Mozaffarianin kaltaiset henkilöt tekevät meta-analyysin, lopputulos on pommin varma. Tätä käsitystä raskaimmin omalla kohdallani ryhtyi heiluttamaan Ramsdenin meta-analyysi vuonna 2010. Ramsden olikin kaivanut käsiinsä alkuperäistutkimuksen pitkänä väitösversiona, ja löysi siitä sellaista tietoa joka on ollut ainakin tiedelehdissä vähänlaiseen esillä. Kaivoin itsekin kirjastosta käsiini ODH:n pitkän väitöskirjaversion (sitä ei saa elektronisesti). Se oli taas silmiä avaavaa luettavaa.

Tutkimus meni näin. Vuodesta 1956 lähtien 412 norjalaista sydäninfarktin kärsinyttä miestä satunnaistettiin joko ”kolesterolia alentavalle ruokavaliolle”  tai perinteiselle norjalaiselle ruokavaliolle viideksi vuodeksi (Leren 1968, lyhyt elektroninen versio). Kaikilla oli lähtötilanteessa korkea kokonaiskolesteroli, 7,6 mmol/L. Ruokavalio-ohjeiksi annettiin seuraavat neuvot (siis ”kolesterolia alentavalle ruokavaliolle”) (Leren 1966, väitösversio ODH:sta)

  • Käytä soijaöljyä ruuanlaitossa puoli litraa viikossa tai ainakin 15-30 g päivässä ”lääkkeenä”  (ilmaisia)
  • Voit käyttää myös ilmaisia kalanmaksaöljyyn purkitettuja sardiineja (omega-3 kalaöljyä ja D+A -vitamiinia)
  • Käytä maitona rasvatonta maitoa
  • Vähennä erilaisten punaisten lihojen syöntiä, ja kuori näkyvä rasva niistä pois
  • Korvaa lihaa mahdollisuuksien mukaan kalalla ja meren elävillä
  • Lopeta margariinin käyttö (vähemmän trans- ja tyydyttynyttä rasvaa)
  • Lisää kasvisten, hedelmien, pähkinöiden, papujen ja herneiden käyttöä
  • Käytä korkeintaan yksi munan keltuainen viikossa

Molemmille tutkimusryhmille annettiin monivitamiinipilleri. Kontrolliryhmä ei saanut mitään ruokia ilmaiseksi.

Viiden vuoden kuluttua sydäninfarkteja ilmaantui aktiivihoitoryhmässä 33 % vähemmän ja kuolemaan johtavia infarkteja 56 % vähemmän kuin tavallista norjalaista ruokavaliota käyttävillä. Aktiiviryhmän kokonaiskolesteroli oli laskenut n. 18 %, kun taas kontrolliryhmän n. 4 %. Aivan erinomaiset tulokset!

Ruokavalion toteutumista arvioitiin puutteellisesti.  Vain 4 % aktiiviryhmässä olleista raportoi ruuankäyttöään. Kontrolliryhmässä ei kukaan. Siten jää arvailuksi mitä muutoksia suosituksiin verrattuna koehenkilöt tekivät, mutta ilmaiset ruuat kelpasivat tutkijoiden mukaan hyvin.

Tämä tutkimus on siis ruokavaliomallitutkimus, jossa tehtiin useita ruokavaliomuutoksia yhdenaikaisesti. Tulokset ovat erinomaiset, mutta johtuuko hyvät tulokset tyydyttyneen rasvan korvaamisesta soijaöljyllä, transrasvapitoisen margariinin vähentämisestä, omega-3 rasvahappojen tai D-vitamiinin lisääntymisestä, kalan syömisestä lihan tilalla, kuidun ja huonosti imeytyvien hiilihydraattien saannin lisääntymisestä vai jostain muusta (esim. kaikkien näiden yhdistelmästä)?

ODH on monessa suhteessa sukulainen tunnetulle Välimeren ruokavaliomallia koskevalle Lyon Heart -tutkimukselle, se ei siis ole pelkkä rasvamodifikaatio -tutkimus. Mozaffarian oli pudottanut meta-analyysistään Lyon Heart’in pois juuri tästä multifaktoriaalisuudesta johtuen. Samasta syystä Oslo Diet-Heart’ in olisi myös pitänyt jäädä rannalle. ODH:sta on muuten myös 11 vuoden avoimen seurannan tulokset (Leren 1970), joten pelkkien julkaisujen määrän kanssa menee helposti sekaisin.

Lopuksi. Nämä kaksi rasvateorian kulmakivitutkimusta ovat kovin hataria kivijalkoja. Ei ihme, että rakennelmaa horjutellaan sieltä täältä. Seuraavan rasvakirjoituksen teemaa en ole vielä päättänyt, katsotaan. Yksi mahdollisuus olisi tuijotella surrogaattimarkkeri (LDL/HDL) -tutkimuksien tuloksia, tai Rose Corn Oil – ja Sydney Diet-Heart -tutkimuksia.

PS. Laitathan edelleen kommentteja erityisesti, jos huomaat virheitä tekstissä. Ohessa alla täydellisemmät tiedot tutkimuksesta.

17 thoughts on “”Tämä tiedettiin jo 60-luvulla” -toteaa rasvatutkijat (osa 2)”

  1. Kiitos jälleen hyvästä koosteesta. Onhan tuo tosiaan aika mutkat suoraksi vedetty johtopäätös, että saavutetut edut johtuivat rasvan käyttöön liittyvistä muutoksista. Tutkimuksen tulkinnan kannalta olisi ollut ensiarvoisen tärkeää, että dieetti olisi mitattu tarkkaan molemmilta ryhmiltä ennen randomisointia ja intervention aikana. Ilman näitä tietoja on mahdotonta arvoida, että mistä edut johtuvat. Kolesteroli-pitoisuuden laskusta päätellään, että ilmeisesti rasvan laadusta. Tutkimus on tuossa lyhyessä koosteessa hyvin ylimalkaisesti todettu, että on hankala todentaa, että esim. painonmuutos ei selittäisi muutoksia. Raportissa todetaan, että paino ei selitä, mutta mistään en löytänyt tietoja, että milloin paino olisi mitattu. Lisäksi tutkimuksessa dieetti-ryhmä sai kaiken huomion, mutta kontrolliryhmä jätettiin ihan puhtaasti omilleen, ja tällä on varmasti omat vaikutuksensa. Lääkitystä ei taidettu mainita missään, vai oliko tuohon aikaan käytössä juurikaan mitään erityisiä sydänlääkkeitä?

    1. Kiitos kommentista Jaakko. Saatiin ravitsemustieteilijänkin kommentti kehiin. Niin tämä Oslo Diet-Heart on jäänyt Suomessa ehkä monen muun tutkimuksen varjoon vaikka on yksi keskeisiä kulmakiviä rasvateoriassa. Tuo huomion saanti aktiiviryhmässä on erittäin hyvä pointti. Yritän palata tuohon lääkeasiaan, mutta epäilen ettei ollut juuri mitään käytössä eikä niitä ainakaan raportoitu. Minusta nämä kaksi tutkimusta ja niiden tieteellinen taso julkaisuineen on hyvä osoitus siitä että tieteen tekeminen ja sen raportointi on kehittynyt sitten 60-luvun. Onneksi näin. Mutta miten paljon tällaisille tutkimuksille voi laittaa painoarvoa 50 vuotta myöhemmin?

  2. Esimerkkinä vankkaa näyttöä haluaville maidon rasvahappojen hyödyllisyydestä. Tällä kertaa ja taas Ruotsista. Tämän tyyppisen tutkimukseen kannattaisi satsata myös Suomessa.

    Maidon rasvahapot kasvattavat LDL-partikkelien kokoa ja vähentävät näiden mahdollisesti aiheuttamia sv-tautiriskejä. Kun taas hiilarit ja pufat pienentävät partikkeleita ja kasvattavat sv-tautiriskiä. Eli siis aivan päinvastoin kuin virallinen mantra

    http://jn.nutrition.org/content/134/7/1729.abstract

    In this study, results from FA compositional and dietary record analyses were in accordance, demonstrating a relation between a high percentage of FAs derived from milk products and a less atherogenic LDL-profile.

    …Cross-sectional and dietary intervention studies reported an increase in sdLDL with increasing carbohydrate intake (30) and a slight shift to smaller LDL particles when MUFAs or PUFAs replaced SFAs

    …To our knowledge, no previous study showed a relation between milk FAs and LDL-profile, but several publications report a lack of association between milk consumption and CHD (16,39–42). These findings, together with reports associating a high intake of milk products with a decreased risk of developing insulin resistance (15,43), stand in contrast to the link between a high intake of palmitic acid (16:0) (the predominant FA in milk products) and increased risk of CHD and insulin resistance.

    PH

    1. Pentti, tämä on sinänsä mielenkiintoinen tutkimus. Se kuuluu kuitenkin heikkoon todistusaineistoon, koska on poikkileikkaustulos (cross-sectional). Se ei siis ole ”kukkulanhuipun” tutkimuksia. Tulos kuuluu tässä tutkimusten hierarkiassa punaiselle tällä yleisesti hyväksytyllä kuviolla. Tämä kuvio oli ikäänkuin pohja näille Oslo Diet-heart ja mielisairaalakirjoituksille, tarkastella vain vihreällä pohjalla olevia tutkimuksia.

      Kts. http://bit.ly/ntTie1

  3. FB:n puolella oli keskustelua myös siitä, miten tupakoinnista muodostui sekoittava tekijä. Tupakointi ilmeisesti selitti huomattavasti enemmän kuolemaan johtavia sydäntapahtumia kuin se että millä dieetillä oltiin. Mutta vasta 11 vuoden kohdalla.

    Tupakoinnista todetaan 11 vuoden raportissa ”Smoking habits were about the same in the two groups at entry and showed practically no change during the first 5 years of the trial”. Taulukko 7 osoittaa, että tupakoiville tuli 11 vuoden kohdalla enemmän kuolemaan johtavia sydäntapahtumia (huom! 11 v. vs 5 v.). 5 vuoden tuloksissa ei ollut eroa tupakoinnissa ryhmien välillä, mutta 11 vuoden tuloksissa sydänkuolleisuus näytti olevan suurempi tupakoivilla. Koska avoimen seurannan tuloksiin (5 v.->11 v.) kannattaa suhtautua hyvin varauksella, en laittaisi suurtakaan arvoa tälle tupakointiasialla, vaikka se näyttääkin vaikuttavan melkoisesti sydänkuolemiin. Satunnaistettujen tutkimuksien vahvuus on juuri tuo satunnaistettu aktiivihoitovaihe eli tässä tutkimuksessa 0-5 vuotta. 6-11 vuoden tuloksen pohdinta, kun henkilöt eivät ole enää olleet tutkimuksessa on mielestäni toissijaista. Tässä tutkimuksessa on jo riittävästi komplsoivia tekijöitä itse viiden vuoden seurannassakin.

  4. Se on hyvä, että pidät tutkimusnäyttöjen vaateet korkealla. Siinä valossa nykyisiä suosituksia tukevat tutkimukset (onko niitä) ovat suorastaan mitättömiä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikkia esittämiäsi vihreän tason tutkimuksia ovat mm. lääkeyritykset tehneet koko 90-luvun. Niistä useat (esim. statiinitutkimukset) ovat osoittautuneet valheellisiksi. Kokemuksesta tiedän, että tutkimuksen teossa on monta kohtaa, jossa voidaan ns. oikaista.

    Maitorasvan hyödyllisyydestä on tullut näyttöä ympäri maailmaa koko 2000-luku. Tämä partikkelikokoon vaikuttaminen sen osalta on myöskin tunnettua. Epäilen kuitenkin vahvasti, että tätä linjaa ei koskaan tulla tutkimaan kunnolla koska sotii yleistä viestiä vastaan.

    Keskeisimpien tekijöiden joukosta sv-tautikuolemien laskuun 70-luvulta tähän päivään löytyy kyllä myös tupakoinnin vähentyminen. Ennen kaikkea passiivisen tupakoinnin vähentyminen on ollut todella jyrkkää. Sen vaikutukset sv-tauteihin olleet merkittävät. Muita tekijöitä ovat olleet hammashuollon tehostuminen, transrasvojen poistaminen margariineista, sv-tautien hoidon kehittyminen (liotus,pallonlaajennus,lääkkeet).

    PH

    1. Kiitos kommentista edellen Pentti. Tarkoitukseni ei suinkaan ollut kukkoilla, vaan yrittää pysytellä tuolla alueella mitä meidän ja maailman auktoriteetit kutsuvat ”evidence based” alueeksi. Olisi mielenkiintoista kuulla tarkemmin kokemuksiasi tutkimusmaailmasta.

    2. ”Niistä useat (esim. statiinitutkimukset) ovat osoittautuneet valheellisiksi.”

      Kuten mitkä? Esittele toki vaikkapa pari kolme kappaletta näitä tieteellisiä väärennöksiä. Kiinnostaisi kyllä kovasti.

      ”Maitorasvan hyödyllisyydestä on tullut näyttöä ympäri maailmaa koko 2000-luku.”

      Tässä(kin) kohtaa saa esitellä näyttöä.

      ”Epäilen kuitenkin vahvasti, että tätä linjaa ei koskaan tulla tutkimaan kunnolla koska sotii yleistä viestiä vastaan.”

      Vhh-blogosfäärissä esitellään tuon tuosta suurin henkseleinpaukutteluin ja ylisanoin milloin mitäkin poikkileikkaustutkimuksta tms. Se ovatko nämä ”kunnollista” näyttöä on toki eri asia.

      Mutta tuo ”konsensus-kieltää” -argumentti ei ole suoraan sanoen ollenkaan vakuuttava, päinvastoin. Moiset vihjailut voisi jättää suoraan tekemättä ja keskittyä siihen positiiviseen tarjottavaan.

      1. Tuosta olen yhtä mieltä ”Vhh-blogosfäärissä esitellään tuon tuosta suurin henkseleinpaukutteluin ja ylisanoin milloin mitäkin poikkileikkaustutkimuksta”. Pahin näistä on Antti Heikkilä, joka valikoi aivan surutta just niitä tutkimuksia ja vain niitä, joista saa keppihevosen.

    1. Tsekkaas kommenttini Christerin palstalta (ketjusta ”Parantavat rasvat”). Suosittelen myös muistamaan sen, että trialnäyttö per se ei ole mikään itseisarvo ja/tai tarkoita että asialla on jotain reaalista kliinistä merkitystä. 🙂

  5. Tässä vielä kuvakopio noista Oslo Diet-Heart -tutkimuksessa tehdyistä ruokavaliomuutoksista (jatkuu kahdelle sivulle)
    http://bit.ly/nEQZA9 ja http://bit.ly/oAFkMm Kuvat ovat Lerenin pitkästä väitöskirjaversiosta jota ei siis saa elektronisesti.

  6. Valaanlihaa ja ilmaisia sardiineja kalanmaksaöljyssä? 😀

    Noin ihan ohimennen, kalanmaksaöljy oli tuohon aikaan hyvin stydiä tavaraa mm. D-vitamiinipitoisuuden suhteen. Taas yksi muuttuja listaan joka erottaa Oslon pelkästä ”rasvakorvauksesta”.

    Jaakko Mursu tuossa yllä taitaa olla tutkijana Itä-Suomen yo:n D-vitamiinitutkimuksessa, jossa tutkitaan sydäntauteja ym. useamman vuoden ajan 40 & 80 mikron annoksilla, mikä karkeasti vastannee tuon ajan D3-saantia kalanmaksaöljyistä. Mikäli D3 toimii, Oslon tulkintakin saattaa helpottua. Jos siis näitä multifaktoriaalisia leikkitutkimuksia joku haluaa edelleen käyttää suosikkirasvahypoteesinsa puffaukseen. ^^

  7. Mie:
    ”trialnäyttö per se ei ole mikään itseisarvo ja/tai tarkoita että asialla on jotain reaalista kliinistä merkitystä.”

    Ei yllä mitään sellaista väitettykään. Minusta on silti kiinnostavaa, miten LDL:n hapettuminen, triglyt ja usein myös HDL reagoivat hiilarirajoitukseen. Olkoon vaikka eco-atkins tai protein power dieettinä, niin noissa tulee usein muutosta. Onhan huomionarvoista, että arvauskeskuksissa noita markkereita ei usein huomioida vaan tuijotetaan LDL-lukemaa kuin sillä olisi kliinistä merkitystä ja noilla ei.

  8. Reijo, mikä on mielestäsi metodologisesti paras näistä rasvakorvaustutkimuksista ja johon itse luottaisit jos olisi ihan pakko? Monikkovastauskin käy.

    1. En ole opiskellut kaikkia tutkimuksia niin hyvin (esim. Starsia), että voisin laittaa näitä oikeasti paremmuusjärjestykseen. Minusta oleellista on, että rasvan vaihdolla on parhaimmillaan pieni sydänhyöty n. 15 %, mutta ei hyötyä syövän, ei aivohalvausten, ei diabeteksen kannalta. Tämän osoitti Hooperin meta-analyysi johon luotan toistaiseksi eniten vaikka siinäkin on paljon puutteita. Näitä puutteita olivat mm. se että siihen valitut tutkimukset ei olleet kaikki lähtökohtaisesti päätetapahtumatutkimuksia, vaan osa surrogaattimarkkeritutkimuksia, joissa ei ollut edes tavoitteena vähentää tapahtumia.

Kommentointi on suljettu.