Tyydyttynyt rasva ei paranna

Meillä taitaa olla Suomessa jonkinlainen tyydyttyneen rasvan vapautusarmeija. Osa armeijaan kuuluvista taitaa olla sitä mieltä, että viimeaikaisten meta-analyysien tulokset ovat osoittaneet tyydyttyneen rasvan olevan ylivertaista terveydelle.

Uudessa “Parantavat rasvat”  -kirjassa Taina ja Jani Somppi toteavat  mm.”Aivot, sydän ja suolisto rakastavat voita” (s.111). Onko väitteessä perää?

Ei näyttöä parantavasta vaikutuksesta

Nyt läpi käydyissä meta-analyyseissä huomionne on voinut kohdistua siihen, miten heikko todistusaineisto monityydyttymättömien rasvojen itsenäisistä myönteisistä vaikutuksista sydän- ja verisuoniterveyteen loppujen lopuksi on. Vähemmälle huomiolle on pöllytyksessä jäänyt se, että tyydyttynyt rasva ei paranna.

Missään meta-analyysissä ei ole tullut johtopäätöstä, että tyydyttyneen rasvan saanti olisi parantanut aivoterveyttä tai sydänsairauksia. Alla oleva taulukko vetää yhteen tulokset aivohalvauksista, sydäntapahtumista ja kuolemista näissä aiemmin käsittelemissäni meta-analyyseissä.

Kuten kuvasta voidaan todeta tyydyttyneen rasvan suuresta osuudesta on ollut joko jonkinasteista haittaa, tai sillä ei ole ollut vaikutusta. Haitta on voitu osoittaa vain sydäntautitapahtumissa.

Ei näyttöä yli  45 E % saannista

Rasvojen vapautusarmeijan teemoihin kuuluu myös paitsi tyydyttymättömän rasvan määrän lisääminen myös hulvaton iloittelu rasvalla. Tyyliin taivas rajana.

Päätetapahtumatutkimuksissa kokonaisrasvan saanti on  yleensä ollut tasolla 30-40 E %. Eli kutakuinkin samalla tasolla, millä rasvan saanti on heilunut Suomessa koko Finravinto -tutkimuksen ajan 1982-2007.

Skeptisesti tähän tietoon suhtautuvat voivat vaikka vilkaista rasvaskeptikko Uffe Ranvskovin katsausartikkelin. Uffe käy läpi keskeiset rasvatutkimukset, ja näyttää toteen, että 75 % tutkimusryhmistä on liikkunut rasvansaannin tasolla 20-39,9 E % ja 25 % tutkimusryhmistä tasolla 40-46 E % (Ravnskov 1998, s.455 , taulukko 7, kaikille avoin ). Sen yläpuolelle ei ole menty.

Vakavasti otettavin tutkimuksin rasvan saantia yli 45 E % ei voi perustella. Ainakaan sydän- ja verisuonitapahtumien ja kuolemien kannalta. Ne, jotka julistavat rasvan saannille vain taivaan olevan ylärajana, astuvat tutkimattomalle alueelle.

Loppukaneetti

Voin tai ylipäätään tyydyttyneen rasvan nostaminen elämän eliksiiriksi kumpuaa varmaankin yksittäisten väestötutkimuksien tuloksista, usein vielä poikkileikkaustutkimuksista, joiden selitysarvo on heikko. Silloin kun on käytössä päätetapahtumien tulokset (meta-analyysit), minkään yksittäisen tutkimuksen arvoa ei pidä liioitella puoleen eikä toiseen. Ei sitten tosiaankaan,  olipa kysymyksessä Rose Corn Oil tai suomalainen mielisairaalatutkimus. Valitettavasti keskustelua on usein juuri tätä, ääripään esimerkeillä nokittamista.

Tyydyttyneen rasvan kohottaminen terveysrasvaksi ei löydy kestäviä perusteluja. Eikä rasvan kanssa rajaton iloittelu saa tukea myöskään tutkimuksista. Mutta mistä sitä tietää, tilanne voi vielä joku päivä muuttua.

PS. Sarja jatkuu omega-6 rasvahapoilla, Somppien kirja-arvostelulla, Totuus kolesterolista kirja-arvostelulla, ja Lyon Heartilla. Sitten häämöttääkin loppusuora.

39 thoughts on “Tyydyttynyt rasva ei paranna”

  1. Kyllähän tyydyttyneen rasvan (tai sellaisten ruokavalioiden, joissa tyydyttyneen rasvan määrä nousee) edullisesta vaikutuksesta sydän- ja verisuonitautien sekä kakkostyypin diabeteksen riskitekijöihin on paljonkin näyttöä. Näyttöä varsinaisesta sairastumisesta tai kuolleisuudesta ei ole.

    Tämä Reijon kirjoitus vertaa tyydyttynyttä rasvaa vain muihin rasvoihin. Kaikki luonnolliset rasvat vaikuttavat olevan terveisvaikutuksiltaan melko samankaltaisia. Entä jos vertailukohteeksi otetaankin hiilihydraatit, joista on varaa vähentää paljonkin?

    Oletko Reijo pohtinut, mitä kropassa tapahtuu, kun vähennetään hiilihydraatteja ja samalla lisätään tyypillisiä tyydyttyneen rasvan lähteitä kuten esim. voita ja possua?

    1. Niin nämä riskitekijätutkimukset on kyllä tosi mielenkiintoisia. Niiden perusteella kuitenkin tehdään usein liian vahvoja johtopäätöksiä.

      Nostat hyvän pointin esiin hiilareista, niissä on vara vähentää, varsinkin huonolaatuisimmissa. Tuossa eilisessä kirjoituksessa vilahtunut Lancetin raportti nostaakin terveysagendan yhdeksi tärkeimmistä asioista suolan vähentämisen jälkeen makeiden mehujen ja limonadien käytön suitsimisen (HFCS, sokeri luontainen/lisätty). Näin se tuntuu menevän kun luonnollisia rasvoja verrataan keskenään, ei radikaaleja eroja synny. Teolliset transrasvat taitaa olla iso poikkeus. Ehkä tuossa on pientä siementä sarjan yhteenvetoonkin. Kirjoitit muuten mielenkiintoisen jutun pienistä/suurista LDL -partikkeleista, ei taida minun tarvitakaan kirjoittaa…

  2. Toivottavasti ehdit sinäkin jossakin vaiheessa kirjoitella LDL-partikkeleista. Oikeiden asiantuntijoiden kirjoituksilla kuitenkin on aina enemmän painoarvoa.

    1. Jari, kävin lukemassa katsauksesi pienistä LDL-partikkeleista, ja mielestäni seuraavat virkkeet ovat ongelmallisia:

      ”Suuret LDL-hiukkaset puolestaan ovat harmittomia. Ne eivät ennusta sv-tauteihin sairastumista. Jos LDL-kolesteroli koostuu pääasiassa suurista hiukkasista, ei siis ole syytä huoleen.”

      ”Teoria on virheellinen, sillä tyydyttynyt rasva nostaa LDL-kolesterolia pelkästään lisäämällä suurten ja harmittomien LDL-hiukkasten määrää, eli sydänriski ei nousekaan.”

      Nimittäin eräiden tutkimusten mukaan sekä pienet että suuret LDL-hiukkaset voivat olla yhteydessä ateroskleroosiin, ja ko. hiukkasten on havaittu korreloivan käänteisesti; ks. esim. http://nypcvs.org/images/MESA.pdf. Tuosta voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että tasapuolinen rasvojen saanti on eduksi (ml. hiilihydraattien laatuun kiinnittäminen), jotta kummankaan partikkelin pitoisuudet eivät nouse liian suureksi.

      1. Jim: Olisi kiva, jos voisit laittaa kritiikin suoraan blogiini. En välttämättä huomaa sinne tänne laitettuja kommentteja, tämänkin reilun viikon myöhässä.

        On aika luonnollista, että pienet ja suuret LDL-hiukkaset korreloivat käänteisesti keskenään, koska LDL koostuu aina jommastakummasta. Siksi tuntuu hassulta, että ne yritetään laittaa mukaan samaan tilastomalliin.

        Kaiken näytön perusteella vaikuttaa todennäköisemmältä, että suuret LDL-hiukkaset ovat harmittomia.

  3. Kiitoksia rasvakirjoituksista. On varmasti jossain vaiheessa aika yhteenvedolle mutta pidäppä välissä pieni tauko että ehtii aivotkin rauhoittua 😉
    Näistä rasvakirjoituksista (täällä ja muuallakin) on itselleni tullut mielee se, että kokonaisuutena rasva-asiassa on ammuttu pahasti yli menneinä vuosikymmeninä. Sinunkin ruotimia tutkimuksia on ”asiantuntijoiden” äänin käytetty ”lopullisena todistusaineistona”. Mielestäni tällä nyt olemassa olevalla aineistolla voisi ajatella että ei ole mitään perusteita erityisesti vältellä rasvaa eli esimerkiksi maidon ja juustot voi nauttia täysrasvaisina. Ehkä tämä ”voibuumi” on nyt vastareaktio tälle pitkäaikaiselle SFA vastaiselle kampanjalle. Tätä kirjoitettaessa ei voi välttyä siltä kysymykseltä että miten paljon tämä SFA vastainen asenne ja ilmapiiri on vaikuttanut tutkimukseen…

    1. Osut mielestäni juuri asian ytimeen. Kiitos vinkistä, onneksi onkin viikonlopun aika 🙂

  4. Kommenttia karvalakkiosastolta:
    Tuo otsikko ei kuulosta lainkaan sopivalta, vaan iltalehdistä revityltä. Paremminkin haluaisin vastausta kysymykseen, mikä rasva aiheuttaa vähiten haittaa. Sillä suuri osa tervejärkisistä ihmisistä varmaan ajattelee ruuan ruokana, ei lääkkeenä tai parantavana yrttinä. Ja että ravintoaineiden sopiva suhde pitää ruumiin kunnossa.
    Ja toinen asia on, että mitä rasvan puute aiheuttaa? Muutakin kuin joillakin hiilihydraattien ylensyöntiä ja sen jälkiseurauksia.

    Näitä kirjoituksia tulee nyt niin tiheällä tahdilla, että alkaa jo miettimään millä ajalla sinä ennätät kahlata tutkimuksia läpi, kun me ruudun tällä puolella emme kunnolla ehdi lukea edes entistä valmista juttua, kun jo uutta pukkaa tulemaan…

    Hauskaa syksyn jatkoa sinulle.

    1. Kiitos, eekoo! Just näin ”Sillä suuri osa tervejärkisistä ihmisistä varmaan ajattelee ruuan ruokana, ei lääkkeenä tai parantavana yrttinä.” Tämä on yksi niitä syy miksi ruuasta ei saisi revitellä äärijuttuja, väittää mitään huippusuperia, kiistatta juttua, jne. Eikä nojata liian vankasti joihinkin pieniin tutkimuksiin vaikka niissä olisi saatu kuinka hienoja tuloksia tahansa.

      Otsikon olikin tarkoitus olla vähän revittelevä. Muutenkin tämä kirjoitussarja repii vielä tässä vaiheessa asioita suuntaan ja toiseen. Yritän vastata vielä viimeistään loppuyhteevedossa siihen mistä on vähiten haittaa ja mitä puute aiheuttaa. Ja tämäkin on tietty vain minun mielipide sitten. Muitakin sopii maailmaan.

      Joskus on helpompi laittaa usvaa putkeen kuin pidellä lepopäiviä. VHH -sarjasta tuli minulle henkisesti aika raskas kun se kesti niin kauan…

      Täytyy sanoa, että teiltä tulee upeita kommentteja. Ei siis vain eekoolta vain kaikilta! Kiitos!

  5. ”Osa armeijaan kuuluvista taitaa olla sitä mieltä, että viimeaikaisten meta-analyysien tulokset ovat osoittaneet tyydyttyneen rasvan olevan ylivertaista terveydelle.”

    Itsekin olen tätä ihmetellyt, sillä tästä ei ole mitään näyttöä.

  6. Riippuu tietysti miten näitä parantavia rasvoja haluaa katsoa ja miltä silmänsä sulkee. Maitorasvan hyödyistä esimerkiksi löytyy runsaasti eriasteista näyttöä. Ohessa esimerkkejä

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20463040

    Viime keväänä julkaistiin mielenkiintoinen tutkimus CLA:n yhteydestä pienempään sydäninfarktiriskiin naisilla. Tutkimuksen viimeistään pitäisi herättää kiinnostus tätä rasvahappoa kohtaan. Niillä tutkituista, jotka kuuluivat rasvakudoksen CLA-pitoisuuden osalta ylimpään viidennekseen, oli puolta pienempi sydäninfarktiriski alimpaan viidennekseen eli vähiten CLA:ta saaneisiiin verrattuna (OR 0.51; CI 0.36-0.71).

    Holmberg S, Thelin A, Stiernström EL: Food Choices and Coronary Heart Disease: A Population Based Cohort Study of Rural Swedish Men with 12 Years of Follow-up. Int. J. Environ. Res. Public Health 2009, 6, 2626-2638

    Tässä 12-vuotisessa ruotsalaistutkimuksessa todettiin, että paljon kasviksia syöneistä miehistä (n=1155) vähän maitorasvaa käyttäneet (noin alin viidennes) saivat muihin verrattuna nelinkertaisesti sydänkohtauksia.

    Gillman MW, Cupples LA, Gagnon D, Millen BE, Ellison RC, Castelli WP: Margarine intake and subsequent coronary heart disease in men. Epidemiology. 1997 Mar;8(2):144-9. (ks. Stephan Guyenetin artikkeli Butter vs. Margarine Showdown)

    Tässä 832 miestä käsittäneessä 20 vuotta kestäneessä tutkimuksessa voin runsas käyttö vähensi sydänkohtausriskiä, mutta tilastollisesti merkitsemättömästi. Margariinin* runsas käyttö (yli 5 ruokalusikallista päivässä) sen sijaan nosti tutkimuksen jälkimmäisen 10 vuoden seurannan aikana sydänkohtausriskiä 77% verrattuna niihin, jotka eivät käyttäneet margariinia lainkaan.

    M Bonthuis, MCB Hughes, TI Ibiebele, AC Green, JC van der Pols: Dairy consumption and patterns of mortality of Australian adults. European Journal of Clinical Nutrition advance online publication 7 April 2010.

    Australiassa seurattiin 16-vuoden ajan yhteensä 1529 henkilöä. Täysrasvaisia maitotuotteita käyttäneillä sydäntautikuolleisuus oli 69% vähäisempää kuin muilla.

    LA Smit, A Baylin, H Campos: Conjugated linoleic acid in adipose tissue and risk of myocardial infarction. Am J Clin Nutr. 2010 May 12.

    Täällä taas tutkittiin, kuinka ruumiiseen kertynyt CLA (maitorasvan luonnollinen transrasvahappo) korreloi sydäntaudin kanssa. Taas kerran tulos oli maitorasvan kuluttajille myönteinen: Korkeimmat CLA-tasot omaavat ihmiset saivat 49% vähemmän sydänkohtauksia kuin vähiten CLA:ta omaavat ihmiset.

    E Warensjö, J-H Jansson, T Cederholm, K Boman, M Eliasson, G Hallmans, I Johansson, P Sjögren: Biomarkers of milk fat and the risk of myocardial infarction in men and women: a prospective, matched case-control study. Am J Clin Nutr (May 19, 2010).

    Ja myös Uppsalan yliopistosta todettiin, että maitorasvan biomarkkerit plasman fosfolipideissä vähentävät tilastollista riskiä saada ensimmäinen sydänkohtaus. Miehillä riskin pieneneminen oli tilastollisesti merkitsemätöntä, naisilla taas merkitsevää..

    http://jn.nutrition.org/content/134/7/1729.abstract

    In this study, results from FA compositional and dietary record analyses were in accordance, demonstrating a relation between a high percentage of FAs derived from milk products and a less atherogenic LDL-profile.
    …Cross-sectional and dietary intervention studies reported an increase in sdLDL with increasing carbohydrate intake (30) and a slight shift to smaller LDL particles when MUFAs or PUFAs replaced SFAs
    …To our knowledge, no previous study showed a relation between milk FAs and LDL-profile, but several publications report a lack of association between milk consumption and CHD (16,39–42). These findings, together with reports associating a high intake of milk products with a decreased risk of developing insulin resistance (15,43), stand in contrast to the link between a high intake of palmitic acid (16:0) (the predominant FA in milk products) and increased risk of CHD and insulin resistance.

    Pentti H

    1. Näyttääpä muuten osa tuosta tutulta tekstiltä, ihan kuin olisin itse kirjoittanut.

      No, ei tässä varsinaisesti muuta ole tarkoitus sanoa kuin että aika ikävästi olen käyttänyt sanaa ”ruumis” kun osuvampi sana on ”rasvakudos”. Muutin sanamuotoa blogissa ( http://valtsuhealth.blogspot.com/2010/05/maitorasva-turvallista.html ).

      No, mokia sattuu Valtsullekin. Tai mulle niitä erityisesti sattuukin. Paitsi pitkän matikan ylppäreissä, niissä oli hyvä tuuri toissa syksynä. 8)

      Tuo Holmberg-tutkimus riskikertoimensa kanssa on aika ällistyttävä kyllä…

      1. Hyvä Valtsu! Tutkimukset on yleisesti saatavilla, mutta olet selvästi laittanut niitä järjestykseen. Hyviin tapahoihin kuuluu myös somessa viitata lähteeseen.

  7. Minustakin nykyinen kirjoitus meni vähän överiksi. Miksi tyydyttyneen rasvan pitäisi parantaa, kun aiemmin sitä väitettiin tappavaksi. Eikö oikeampi tapa ilmaista asiaa olisi se, että tyydyttynyt rasva on ihan ok, eikä tapa entisten puheiden ja opetusten tapaan. Miksi pitää ottaa vastakohdaksi parantaminen? Ihmettelen.

  8. Reijo: ”Sarja jatkuu omega-6 rasvahapoilla, Somppien kirja-arvostelulla, Totuus kolesterolista kirja-arvostelulla, ja Lyon Heartilla. Sitten häämöttääkin loppusuora.”

    Ja mikäli mahdollista, voisit myös arvostella Pirjo Saarnian äskettäin ilmestyneen kirjan, ”Rasvoilla parempaa terveyttä” :). Pirjohan kirjoitteli tänne vieraskirjoituksen muutama kuukausi sitten.

    Lisäksi vielä yksi ehdotus… koska olet näissä rasvakirjoituksissasi käsitellyt aihetta lähinnä termien kautta (pufa, safa, mufa, jne.), niin lukijat varmasti haluaisivat tietää, mitä sinä suosittelisit rasvanlähteiksi – esim. voisit vertailla erilaisten öljyjen (pellavansiemenöljy, rypsi/rapsiöljy, soijaöljy, oliiviöljy, auringonkukkaöljy, jne.) ominaisuuksia niiden omega-3/6-pitoisuuksien näkökulmasta :).

    1. Niin, taman minakin haluaisin tietaa. Oliivioljya meilla kaytetaan ruoanlaitossa mutta enta levitteet: talla hetkella kaytan canola-oljya josta olen lukenut etta se on jonkinlaista Frankenstein-ruokaa jossa suuri osa rasvahapoista on pilattu. Onko tassa peraa? Jossain lahteessa omega-6:3 -suhde oli 2:1 eli ei kuulosta turhan pahalta, sikali kun nuo hapot ovat reilassa. Kannattaisiko kuitenkin siirtya (kalliiseen) oliivioljylevitteeseen tai perati voihin?

      1. Peter, tuosta canola-öljystä tosiaan liikkuu monenlaisia huhuja. On sanottu, että valo hapettaa rasvoja huomattavasti tehokkaammin kuin happi, joten jotkut ovat kritisoineet canola-öljyä (ja täällä Suomessa rypsiöljyä) siksi, että se pakataan läpinäkyvään muovipulloon. Monet muut öljyt (esim. oliiviöljy ja avokadoöljy) myydään puolestaan tummassa lasipullossa, joka suojaa paremmin valolta.

        Myös rasvojen kuumennukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Pirjo Saarnia kirjoittaa uusimmassa kirjassaan: ”Kun rasvaa tai muuta ruokaa kuumennetaan voimakkaalla lämmöllä, muodostuu monia terveydelle haitallisia yhdisteitä kuten hapettuneita rasvahappoja, AGE-tuotteita (sokeroitumisen lopputuotteita) sekä PAH-yhdisteitä (muuntuneita hiiliyhdisteitä). Kovassa lämpötilassa rasvahappojen hapettuminen on voimakkaampaa kuin miedossa lämpötilassa paistettaessa. Erityisen herkkiä kuumentamisen haitoille ovat monityydyttymättömät rasvahapot, joita löytyy runsaasti kalaöljystä, pellavansiemenöljystä, auringonkukka- ja soijaöljystä. Tyydyttynyt rasva, kuten voi tai kookosrasva, kestää kuumennusta jo huomattavasti paremmin. Tosin näitäkään rasvoja ei saisi kuumentaa kovin korkeissa lämpötiloissa, sillä mitä kuumempi lämpötila, sitä enemmän muodostuu muitakin voimakkaasta kuumennuksesta johtuvia haitallisia yhdisteitä.”

        Paistamiseen Pirjo suosittelee oliivi- ja avokadoöljyä, sillä ne sisältävät enimmäkseen kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, jotka kestävät kuumennusta paremmin kuin monityydyttymättömät rasvahapot (joita puolestaan kannattaa käyttää kuumentamattomana, esim. salaateissa). Toki oliivi- ja avokadoöljyäkin kannattaa käyttää paistamisen lisäksi myös kuumentamattomana.

        Ja kun kyselit levitteistä, niin esim. kasvimargariineja käyttämällä saadaan helposti lisättyä ruokavalioon pehmeän rasvan määrää, mutta huonona puolena niissä on em. kirjan mukaan puolestaan se, että niiden sisältämät rasvahapot on kuumennettu (tosin margariineihin lisätään E-vitamiinia hapettumisen estämiseksi), ja mitä kevyempi margariini, sitä enemmän siitä yleensä löytyy muitakin yhdisteitä kuten liivatetta tai säilöntä- ja lisäaineita. Teollisen margariinin tilalle voi valmistaa omatekoisen levitteen, jos ei halua maun, kuumennuskäsittelyn tai lisäaineiden vuoksi käyttää margariinia. Asiasta löytyy lisää juttua täältä: http://www.magneettimedia.com/?p=5914. Tosin omatekoinen levite ei säily jääkaapissa kuin korkeintaan viikon.

    2. Jes, tähän rasvasuositukseen palaan. En tiedä riittääkö minullla nyt kaiken keskellä aikaa ja energiaa vielä paneutua Pirjo Saarnian kirjaan, mutta se olisi tosiaan tärkeä kirja tässä yhteydessä ja olisi hauska nähdä miten se suhtautuu Somppien vs Kovanen/Strandberg/Huovinen -akseliin.

  9. syster:
    ”Miksi pitää ottaa vastakohdaksi parantaminen? Ihmettelen.”

    Kyllähän se selitettiin tuossa yllä – siis ”voin ystävät RY” on vähän ymmärtänyt että voi onkin se terveellisin rasva, vaikka tosiasiassa siitä ei ole kunnon näyttöä.

    Noin niinkuin voihin/tyydyttyneisiin laajemmin liittyen, Mozaffarian teki oudon tutkimuksen sydänpotilailla (Estrogen Replacement and Atherosclerosis (ERA) jossa näytti että tyydyttyneet olivatkin kivoja ja Omega 6:set tuhmia:

    http://www.ajcn.org/content/80/5/1175.full.pdf+html

    + hämmentynyt pääkirjoitus samassa AJCN:ssa:

    http://www.ajcn.org/content/80/5/1102.full

    Tutkimus tehtiin vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla. Mikä olikaan muuten ikäjakauma suomalaisessa mielisairaalatutkimuksessa? Naisillahan efekti oli hyvin erilainen kuin miesten ryhmässä – mistä on puhuttu aika vähän (yhtään missään).

    Lyhyesti, Mozzarellan paperissa eniten tyydyttyneitä nauttineessa neljänneksessä oli pientä valtimoiden läpimitan laajenemista ja kutospufaa eniten nauttineessa ryhmässä eniten kapeutumista. Safaryhmässä oli (tiivistän tiivistäjältä <-laiskuus):

    –least medications, including lipid-lowering medications
    –the least medications and the higher the saturated fat, the more coronary artery widening in coronary artery diameter
    –highest LDL (low density lipoprotein) measurements
    –highest HDL (high density lipoprotein 'good cholesterol)
    –highest HDL2 (the regressive particle)
    –lowest Trigs
    –most past and current smokers
    –highest dietary fat intake (32%)
    –highest monounsaturated fat intake
    –lowest dietary carbohydrate intake (47.1% v. 69%)

    Safaryhmällä oli enemmän HDL:ää kuten sen fraktioita HDL2:sta ja HDL 3:sta, korkeampi apo A-I, matalammat triglyt, matalampi kokonaiskole/HDL-suhde. Ravinnon suhteen safaryhmässä hiilarien ja kuidun saanti oli alempaa ja he söivät enemmän transseja, monityydyttymättömiä, yksittäistyydyttymättömiä, kolesterolia ja proteiinia.

    Minusta tätäkin olisi hyvä purkaa (ellei olla jo), koska juuri tällaiset pitävät yllä voin "terveysstatusta" hc-karppipiireissä. Ymmärrys kasvaisi.

    1. Juu, siis tuo tutkimus. Kyllä, eniten safaa saavilla oli myös rasvasuhteet ylipäätään tasapainoisimmat: safaa ja mufaa sama määrä, pufaa n. 50% tästä. Siis eniten rasvaa per se saaneet pärjäsivät paremmin kuin low fat ryhmät. Toisaalta, nämä veijarit myös röökasivat n. 50% enemmän kuin muu porukka ja saivat kuituja liki kolmanneksen vähemmän, mikä vihjaa kokolailla suoraan pienempää kasvisten ja vihannesten saantia. Jos joku siis tältä osin puffaa safan roolin kasvattamista, pitäisi hänen loogisesti ajatellen vissiin sitten myös promotoida tupakkaa & kasvisten saannin vähentämistä.

      Onhan näitä anomalioita. Jos tuosta jotain mielekästä irroittaa, niin a) rasvat kuntoon ja b) hiilareita vähemmäksi (EI kuitenkaan sillä tavalla ylipäätään kuin tuo 4. ryhmä, sillä kuidun saanti on yl. ottaen edullista, eritoten mikäli sitä tulee vihanneksista ja kasviksista).

    2. Mielenkiintoista dataa. Mie ottikin alla kantaa joihin puutteisiin. Tosin taulukossa 2 on esim. tupakoinninnilla vakioitu ”adjusted change” ja siinä stenoosi paheni eniten vähiten SFA:ta saavilla, myös tupakointi, statiini etc. huomioituna. Suonen läpimitassa ei enää ollutkaan muutosta täysin vakioidussa mallissa. Mutta missään mallissa ei taida olla kasvikset huomitoituna, joka oli kyllä hyvä pointti Mieltä. Onkohan vastaavia tutkimuksia tullut tämän jälkeen?

      Olet ihan oikeassa tuosta nais-mies -näkökulmasta. Siihen olisi varmaan parempi kiinnittää huomitota enemmän. Hooperin meta-analyysissä tulokset sydäntapahtumien osalta olivat merkitseviä vain miehillä. Naisilla ei. Katsokaapa lisäksi Ramsdenin taulukko 1. Rasvanvaihtokauppatutkimukset on tehty 80 %:sti miehillä (vain mielisairaala ja Minnesota -tutkimuksessa naisia). Toinen sinänsä mielenkiintoinen havainto: rasvanvaihtokauppatutkimuksista yli puolet on sekundaaripreventiotutkimuksia.

      Tässä kirjoituksessa nostin esiin, että yli 45 E % ei ole tutkittu. Toisaalta hyvin onnistuneita low-fat tutkimuksiakaan ei ole paljon, eli yhtä hyvin voisi laittaa tuohon rasvan saannin alarajaksi 25 E% tai jotain sellaista.

  10. ^ Höpötin yllä höpöä mielisairaalatutkimuksesta ja naisista. Mutta ehkä sillä pointilla on valueta että sukupuoliasiaa ei olla lähestytty kovin tasapainoisesti.

  11. ^ Höpötin yllä höpöä mielisairaalatutkimuksesta ja naisista. Mutta ehkä sillä pointilla on valueta että sukupuoliasiaa ei olla lähestytty kovin tasapainoisesti.

    Mozaffarianin tutkimuksessa tulee myös mieleen hormonihoidon rooli…

  12. Kiitos Reijo näistä rasvakirjoituksista. On ollut mielenkiintoista luettavaa, ja hyvin herättää myös keskustelua. Toivottavasti nykyiset ravitsemusopiskelijat ovat löytäneet blogin, ja saamme sitä kautta hieman avarakatseisemman uuden sukupolven sisään.

    Tämän kyseisen kirjoituksen otsikosta olen eekoon kanssa samaa mieltä. Parannushommat on paras jättää lääkäreille ja papeille. En ole Sompin kirjaa lukenut, mutta arvostelujen perusteella voisin olettaa, että hän kirjoittaa oman kliinisen työnsä pohjalta. Puhutaan aivan eri tason asioista. Ja loppujen lopuksi, mikä on oikeasti tärkeää, on nämä ’yksittäistapaukset’ eikä tutkimusten numerot.

    ”Ne, jotka julistavat rasvan saannille vain taivaan olevan ylärajana, astuvat tutkimattomalle alueelle.”

    Ei siis ole todistettu, että runsasrasvainen ruokavalio olisi millään mittareilla huonompi kuin virallisten suositusten mukainen. Siinä olisi haastetta ja sarkaa ravitsemustutkijoille. Suomessa ainakin peli on toistaiseksi menetetty, kun täällä tunnutaan keskittyvän lähinnä ihmisten pelotteluun ja lillukanvarsiin, tai lähinnä mustikanvarpuihin.

    1. Näen avarakatseisuutta myös jo valmistuneiden asiantuntijasukupolvien keskuusessa :-). Eikös Reijon kirjoituksetkin ole tästä oiva esimerkki?

    2. ”Ja loppujen lopuksi, mikä on oikeasti tärkeää, on nämä ‘yksittäistapaukset’ eikä tutkimusten numerot. ”

      Ainoastaan jos olet se kyseinen yksittäistapaus. Väestötasolla ajatellessa tilanne on toinen. Ja tältä pohjaltahan niitä ravitsemussuosituksia laaditaan.

  13. Sainpa käsiini molemmat raamatut eli Kovasen Totuus kolesterolista kirjan ja Somppien opuksen. Aika huima ero lähestymistavassa.

    Käsittelytapaa kuvaa hyvin esimerkiksi lähdeviittaukset. Kovasen kirjan lähdeluettelo on kaksi sivua, joista lähes kaikki viittauksia hänen tai Strandbergin tekemiin julkaisuihin. Somppien lähdeluettelo on yli 20 sivua, joista suurin osa kansainvälisiä tutkimuksia.

    PH

    1. ”Käsittelytapaa kuvaa hyvin esimerkiksi lähdeviittaukset. Kovasen kirjan lähdeluettelo on kaksi sivua, joista lähes kaikki viittauksia hänen tai Strandbergin tekemiin julkaisuihin. Somppien lähdeluettelo on yli 20 sivua, joista suurin osa kansainvälisiä tutkimuksia”

      Populääriteosten vertailu toisiinsa … Pliis. 🙂 Ja ylipäätään, Kovasen oma julkaisuluettelo on tässä kohtaa (lipiditutkimus) HIVENEN vakuuttavampi. Sompit eivät ole julkaisseet mitään vertaisarvioitua asiasta, ei ainakaan Pubmedistä löydy.

      Somppien teoksen kohdalla suuri lähdeluettelo ei taida kertoa muusta kuin siitä, että on omaksuttu netin ihmemaailmasta tuttu lähestymistapa jossa kaikki luetaan, mutta mitään ei sisäistetä ja tarkastella osana tutkimuskenttää. Esim. se Christerin blogissa esiinnostettu kalkkeutumishömppä.

    1. Joista kaikki siis kohorttidataa tai vastaavaa. Se tarkempi tutkimusten tarkastelu olisi suotavaa, ellei jopa välttämätöntä

      Ekan ruotsalaistutkimuksen low fat -porukassa oli myös korkeampi BMI, pienempi fyysinen aktiviteetti ja korkeampi verenpaine. Rasvaan saantimäärästä ylipäätään ei ole tietoa, ei myöskään energiansaannista tai ylipäätään makroista. Sekä keskitason että korkean saannin – siis täysrasvaisten maitotuotteiden kohdalla – ryhmillä ei ollut eroja riskin suhteen, minkä takia nämä ryhmät yhdistettiin lopullisessa analyysissä. Eikä tietoa saada myöskään siitä, onko maitorasvaa runsaammin saaneilla kyse tilamaidon potentiaalisista hyödyistä vaiko ei. Aika hajanaista. Vaikea siis sanoa, että tuliko se se nyt maitorasvasta per se vai runsaammasta rasvansaannista ylipäätään. Vai jostain muusta.

      Toinen tutkimus (Gillman et al). puolestaan osoittaa osaltaan siihen, että voi on vähemmän haitallista kuin transrasvaa sisältävä margariini. Voidaanko tästä päätellä voin olevan terveystuote per se? Nähdäkseni ei, voi kun ei hirveän hyvin ole pärjännyt vertailussa muille rasvoille. (ml. margariini, joissa siis näyttää olevan eroja, kuin viineissä) Vrt. esim. Mensink et al ”Effects of dietary fatty acids and carbohydrates on the ratio of serum total to HDL cholesterol and on serum lipids and apolipoproteins: a meta-analysis of 60 controlled trials”.

      Kolmas aussitutkimus. No, annan puheenvuoron blogin isännälle jonka kirjoituksesta löytyy sitten sitä perspektiiviä esim. low-fat maitotuotteiden etuihin:

      http://www.pronutritionist.net/maitorasva-ei-aiheuttanut-ongelmia/

      Varsin ristiriitaista siis. En tältä pohjalta menisi vielä hehkuttamaan ”head over heels” täysrasvaisia maitotuotteita, muutoin kuin kohtuudella saatuina.

      Ja Anssi, vaikket ole lipiditutkija, niin olet kuitenkin blogissasi kirjoitellut asiaa sivuten, usein tosin (omasta mielestäni) laadullisesti välillä aika sitä sun tätä, esim. se eräs FH-tautibloggauksesi. Tutkijana kuitenkin handlaat asiapohjaisen keskustelun, joten ota nyt vaan rohkeasti kantaa! Täällähän tämä keskustelu nyt täytynee käydä, koska olemme ilmeisesti nyt molemmat ”persona non grata” -statuksen omaavia esim. Christerin blogissa. 🙂

  14. En tarkoittanut edellä, että maitorasvojen terveellisyydestä olisi tullut mitään vankkaa näyttöä, vaan tarkoitin sitä, että jotain näyttöä mahdollisista hyödyistä on olemassa.

  15. Jaan Reijo näkemyksesi tyydyttyneestä rasvasta: ei meillä ole pitävää näyttöä sen parantavista tai edes terveyttä edistävistä vaikutuksista. On eri asia olla terveysindikaattoreiden suhteen neutraali tai terveyttä edistävä.

    Mitä lääkäreiden ja muiden tieteellisen koulutuksen saaneiden terveydenhuollon ammattilaisten työskentelyyn tulee, niin nähdäkseni siinä on tärkeää sekä työskentelyn perustuminen tieteelliseen näyttöön että käytännön kokemukseen. Joskus näiden välillä on toki ristiriitaa, mutta kumpaakaan ei voi automaattisesti hylätä. Parasta kompromissia kai etsitään.

    Ei tästä kaikesta voi muuta päätellä kuin että ravitsemus vain nyt on aika monimutkainen ilmiö. Aika usein tulee palattua siihen Ylpön heittoon, että ”kohtuus kaikessa”: sopivasti eläinrasvoja että saadaan CLA:at ja muut mahdollisesti hyödylliset rasvahapot, samoin kasviöljyjä sopivasti. Aika hankalaa syömistä se eläinrasvan jättäminen kokonaan ruokavaliosta minusta ainakin on.

    1. Kohtuus kaikessa lienee aika hyvä ohjenuora. Ravitsemus on melko monimutkaista, ja siitä saa helposti vastakkainasetteluja aikaisiksi. Sen vuoksi olisi paras jotenkin pitäytyä ”kohtuudessa” myös kaikissa ilmaisuissa ja viestinnässä mitä eri ravintoaineiden vaikutuksista luvataan. Olipa kyseessä sitten ravintolisäkauppiaat, proffat, ravitsemusterapeutit, hoitajat, ketkä tahansa.

      Tuota monimutkaisuutta on lähtenyt osittain helpottamaan uusi suuntaus jonka mukaan olisi parempi keskittyä enemmän ruoka-ainetason muutoksiin kuin yksittäisiin ravintoaineisiin. Taisit itsekin referoida Sanna Mozaffariania joka ajaa nyt voimakkaasti tätä linjaa. Ehkä palaan Mozaffarianin uuteen katsaukseen /meta-analyyseihin vähän tuonnempana.

  16. Mitenkäs lauriinihappo? Olisiko pieni määrä kp. kookosöljyä millään tasolla terveyttä edistävä täydennys ruokavalioon (, jonka rasvapuoli jo valmiiksi sisältäisi kunnolla pähkinöitä, avokadoja, kalaa ja kasviöljyjä)?

    1. Lauri, mielestäni kookosöljy ei tuo ratkaisevaa etua missään suhteessa terveyden kannalta. Toisaalta siinä ei ole mielestäni mitään huonoakaan. Sen käyttö tuo varmasti makuvaihtelua, joka on aina tervetullutta, ja se kestää hyvin paistamista (korkeita lämpötiloja). Teoreettisesti ottaen kookosöljystä voisi olla pientä apua laihdutuksessa, mutta ehkä on parempi, että kirjoittelen kookosöljystä vielä erikseen. Se tuntuu olevan kovin suosittu teema.

      Ehkä kirjoitan siitä jo tässä rasvakirjoitussarjassa, ja samalla vaikka vähän lauriinihaposta. Kiitos kysymyksestä, se tuli oikeaan aikaan.

  17. Tässä tutkimuksessa muuten edes palmitiinihappo ei nostanut LDL-kolesterolitasoja kun linolihapon saanti oli vähintään 4,5% energiansaannista:

    http://tinyurl.com/3rfnfme

    Voisiko tuo mahdollisesti olla yhtenä selittäjänä aika arvaamattomalle efektille kolesterolitasoihin karppaillessa? (ja muutoinkin)

Kommentointi on suljettu.