Tutkija Jaakko Mursu oikoo käsityksiä ravintolisätutkimuksesta

Filosofian tohtori, laillistettu ravitsemusterapeutti Jaakko Mursu Itä-Suomen yliopistosta julkaisi tutkimusryhmineen paljon medianäkyvyyttä saaneen tutkimuksen ravintolisistä 10.10.2011. Tässä haastattelussa parhaillaan Minnesotan yliopistossa kaksivuotisella tutkijavierailulla oleva Mursu painottaa, että tämän ja aiempien tutkimuksien valossa ravintolisistä on väestötasolla hyötyä vain poikkeustapauksissa. Hän myös alleviivaa, ettei  tämän tutkimuksen perusteella ainostaan voi vielä väittää ravintolisien lisäävän kuolleisuutta. Tämä haastattelu sisältää ensikäden tietoa tästä kohua herättäneestä tutkimuksesta. Jaakko Mursu valottaa myös käsityksiään ravintolisien käytöstä yleensäkin.

FT, ravitsemusterapeutti Jaakko Mursu
FT, ravitsemusterapeutti Jaakko Mursu

Lähde: Mursu J et al. Dietary Supplements and Mortality Rate in Older Women. Arch Intern Med. 2011;171(18):1625-1633

1) Toissa viikolla julkaisemanne tutkimus ravintolisistä on saanut  runsaasti mediahuomiota. Kertoisitko vielä lyhyesti tutkimuksenne  keskeiset tulokset?

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yleisimmin käytettyjen ravintolisien (monivitamiini, A-vitamiini, B6-vitamiini, foolihappo, β-karoteeni, B-monivitamiini, C-, E- ja D-vitamiini, kalsium, rauta, seleeni, sinkki, magnesium ja kupari)  vaikutuksia kokonais-, sydäntauti- ja syöpätautikuolleisuuteen iäkkäämmillä Yhdysvaltalaisilla naisilla. Tutkimuksen aineistona käytettiin suurta Iowa Women’s Health Study seurantatutkimusta ja tämän tutkimuksen tulokset perustuivat  38 772:lta naiselta kerättyihin tietoihin. Ravintolisien käyttöä selvitettiin kyselylomakkein kolmesti (1986, 1997 ja 2004) ja osallistujista 63 %raportoi käyttävänsä vähintään yhtä ravintolisää vuonna 1986, osuuden ollessa vuonna 1997 75% ja vuonna 2004 85 %.

Tutkimuksessa havaittiin, että kokonaisuudessaan ravintolisistä ei näyttänyt juuri olevan hyötyä kokonais- tai tautispesifisen kuolleisuuden ehkäisyssä.  Osa tutkituista ravintolisistä monivitamiini, foolihappo, B6-vitamiini, rauta, magnesiumin, sinkki ja kupari olivat yhteydessä jopa suurentuneeseen kuolleisuuden riskiin. Ainoastaan kalsium oli yhteydessä pienentyneeseen kokonais-, syöpätauti ja sydäntautikuolleisuuden riskiin. Viime aikoina runsaasti tutkittu D-vitamiini ei ollut yhteydessä kokonais- tai tautispesifiseen kuolleisuuteen.

Toisaalta tarkemmissa analyyseissä havainnot näyttivät olevan johdonmukaisia ainoastaan raudalle, foolihapolle ja kalsiumille, jos ravintolisien vaikutuksia arvoitiin esimerkiksi lyhyemmissä aikajaksoissa (1986-1996, 1997-2003, 2004-2008). Tästä syystä sekä muut yleiset havainnoville tutkimuksille tyypilliset puutteet huomioon ottaen yritimme pitää tehdyt johtopäätökset, erityisesti mahdollisen riskinlisäyksen suhteen, varovaisina.  Analyysit tehtiin myös siten, että suljimme ne naiset, jotka ilmoittivat sairastavansa diabetestä, sydän-, tai syöpätauteja tutkimuksen alussa, analyysin ulkopuolelle, mutta tulokset olivat silti samat. Tulokset eivät selittyneet sillä, että ainakaan kyseisiä tauteja sairastuneet käyttäisivät enemmän ravintolisiä.

2) Yllättikö tutkimuksen tulos teidät? Mikä tuloksissa oli mielestänne  erityisen kiinnostavaa?

Tutkimuksessa havaittu mahdollinen kuolemanriskin lisäys useille eri ravintolisille oli yllätys. Ottaen huomioon aikaisemmat tutkimustulokset olisin kuitenkin varovainen tutkimuksesta tehtyjen johtopäätöksien suhteen.  Vaikka tulokset olivat johdonmukaisesti samanlaisia raudalle, foolihapolle ja kalsiumille, ja näyttäisivät siten systemaattisesti kertovan jostain, on mahdollista, että selitys voi silti löytyä muualta kuin ravintolisistä itsestään.

Raudalle havaittu riskinlisäys voi kuvastaa sitä, että rauta itsessään olisi erityisesti suurina annoksina ja pitkään käytettynä haitallinen, kuten joissain tutkimuksissa on havaittu ainakin varastoraudan osalta. Toisaalta emme pystyneet poissulkemaan sitä mahdollisuutta, että yhteys selittyy ainakin osittain jollain muulla, tutkimuksessa epäselväksi jääneellä tekijällä. Rautavalmisteiden käyttö eroaa muista ravintolisistä siten, että  raudan käyttöön on usein syy. Rautaa käytetään usein anemian hoitoon, joka voi puolestaan olla seurausta esim. kroonisesta sairaudesta, jonka hoitokokonaisuuteen kuuluu rauta. Anemia itsessään on havaittu lisäävän kuolleisuusriskiä. On mahdollista, että esim. rautaan liittyvä riskinlisäys on siis sairauden indikaattori eikä syytekijä.

Kuparin suhteen (riskin lisäys) olisin erityisen varovainen vetämään liian voimakkaita johtopäätöksiä, sillä tulokset perustuvan pieneen käyttäjien määrään. Lähinnä toimme tulokset esiin siitä syystä, että joku voisi varmentaa, että on tutkimuksemme havainto toistettavissa.

Tutkimuksessa ei selvitetty käytön syitä tai kattavasti mahdollisia piileviä sairauksia, joten syvemmin emme pystyneet aihetta tutkimaan. Sama koskee foolihappoa sekä kalsiumia eli selitys voi löytyä muualta. Kyseessä on siis havainnoiva väestötutkimus, jonka perusteella ei voida syy-seuraussuhdetta osoittaa.

3) Tutkimuksessa mukana olleet henkilöt olivat terveitä melko iäkkäitä  naisia. Voidaanko tutkimustuloksia yleistää miehiin ja sairaisiin henkilöihin?

Tutkimustulokset ovat olleet miehillä samat eli näyttö eduista on vähäistä. Sama koskee myös sekundääripreventiontutkimuksia.  Tutkimukset tehdään yleensä iäkkäämmillä lähinnä sen vuoksi, että vasta ikääntymisen myötä eri sairauksien riski kasvaa ja mahdolliset ravintolisien erot alkavat todennäköisesti ilmaantua vasta myöhemmällä iällä. Nuorempi väestö välttyy useimmilta sairauksilta riippumatta siitä, millaisia elintapoja he noudattavat. Tosin tyypin II diabetes ja ylipaino ovat poikkeuksia.

4) Yllättikö teidät tieto siitä, että kalsium saattaisi jopa suojata  kuolemalta? Viime aikoina endokrinologi- ja luututkijapiireissä on keskusteltu vilkkaasti BMJ:ssä julkaistusta Bollandin meta-analyysistä, jonka  mukaan sydänkuolemat saattavat lisääntyä kalsium -supplementaatiota  käyttävillä, esim. osteoporoositutkimuksissa.

Osittain, mutta tutkituista ravintolisistä kalsiumin käyttö oli voimakkaimmin yhteydessä terveisiin elintapoihin, joten ainakin osittain tämän tutkimuksen havainto voi selittyä muilla tekijöillä kuin itse kalsiumilla. Samoin kokeellisten tutkimusten tulokset eivät tue tämän tutkimuksen tuloksia, vaan osittain, kuten totesitkin, ovat jopa herättäneet huolta mahdollisista haittavaikutuksista.

5) Oliko teidän tutkimuksessa ryhmien välillä oleellisia eroja  sairauksissa tai niiden riskitekijöissä jotka saattaisivat sekoittaa tai mitätöidä tuloksia?

On aina mahdollista, että jokin muu tekijä tai tekijät selittävät ainakin osittain havaitut yhteydet. Kuten jo aikaisemmin totesin, on mahdollista, että esim. rautaan liittyvä riskinlisäys on sairauden indikaattori eikä syytekijä. Rautaa käytetään usein anemian hoitoon ja anemia voi puolestaan olla seurausta esim. sairaudesta, jonka hoitokokonaisuuteen kuuluu rauta. Sairailla kuolleisuus on ymmärrettävästi keskimääräistä korkeampi. Tätä tutkimuksessa ei pystytty tutkimaan, sillä käytön syitä ei tarkemmin selvitetty. Kalsiumin käyttö oli puolestaan voimakkaasti yhteydessä terveisiin elintapoihin, joten ainakin osittain tämän tutkimuksen havainto voi selittyä muilla tekijöillä kuin itse kalsiumilla. Lisäksi muut tutkimuksessa selvittämättömät tekijät voivat selittää havaittuja yhteyksiä.  Tutkimuksessa vakioimme tulokset hormonikorvaushoidon suhteen toisin kuin jossain lähteissä on väitetty. Muu lääkitys on yksi, joka voisi vaikuttaa, mutta jota ei tutkimuksessa selvitetty.

6) Tutkimuksessanne on seuraava teksti:Compared with nonusers, supplement users had a LOWER prevalence of diabetes mellitus, high blood pressure, and smoking status; a lower BMI and waist to hip ratio; and were less likely to live on a farm. Supplement users had higher educational level, were more physically active, and were more  likely to use estrogen replacement therapy. Also, supplement users were more likely to have lower intake of energy, total fat, and monounsaturated fatty acids, saturated fatty acids, and to have higher intakes of protein, carbohydrates, polyunsaturated fatty acids, alcohol, whole grain products, fruits, and vegetables.”? Onko tämä  mielestäsi ristiriidassa julkisuudessa esitetyn väitteen kanssa, ettei ravintolisistä ole mitään hyötyä?

Viittaus liittyy tutkimukseen lähtökohtaan, jonka mukaan tutkimuksessamme ravintolisien käyttäjät näyttivät lähtökohtaisesti olevan terveempiä ja omaavansa terveemmät elintavat. Jotta voidaan eritellä mahdollisimman hyvin ravintolisän itsenäinen osuus, näiden muiden tekijöiden osuus täytyy pyrkiä ottamaan huomioon, lähinnä vakioimalla niiden vaikutus. Vakioinnin jälkeen pitäisi jäljelle jäädä ravintolisän itsenäinen osuus. Jos tätä ei tehdä on riski, että yliarvioidaan tutkitun tekijän vaikutus, tässä tapauksessa ravintolisien. Yleensä ongelmana epidemiologisissa tutkimuksissa pidetään enemmänkin sitä, että kaikista pyrkimyksistä huolimatta kaikkea ei voida ottaa huomioon, koska niitä ei ole mitattu.

Tutkimuksessa vakioimme tulokset siis iällä, energiansaannilla, tupakoinnilla, asuinpaikalla, diabeteksellä, verenpaineella, painoindeksillä, vyötärön-lantionympäryssuhteella, estrogeeni-korvaushoidolla, fyysisellä aktiivisuudella, sekä ravitsemustekijöistä alkoholin, tyydyttyneen rasvan, täysjyväviljan, hedelmien ja  kasviksien käytöllä.

7) Parisen vuotta sitten ilmestyneessä katsauksessa todettiin monilla ravintolisillä, erityisesti yrteillä olevan monenlaisia yhteisvaikutuksia sydänlääkkeiden kanssa. Voiko tämä selittää tulosta, vai mikä olisi mielestäsi selitys sille, miksi ravintolisät lisäävät kuolleisuutta?

Tutkimuksessa ei tietojen puutteellisuuden vuoksi pystytty selvittämään tarkemmin, että mistä riskinlisäys johtui. Yleisin esitetty teoria on, että suhteellisen isot annokset pitkäaikaisesti käytettynä voivat aiheuttaa ongelmia lähinnä toksisuuden kautta. Mahdollisia ravintolisien ja lääkkeiden yhteisvaikutuksia ei ole juuri tutkittu. Meidän tutkimuksessa sydänlääkkeiden käyttäjien osuus -80 –luvulla on ollut varmasti suhteellisen pieni.

8 )  Miten tutkimuksen tulokset ovat  mielestäsi linjassa muiden  väestötutkimuksien kanssa?

Aihetta on selvitelty väestötutkimuksien avulla jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien ja tehtyjä tutkimuksia on siten suhteellisen runsaasti.  Alkuvaiheen epidemiologisissa tutkimuksissa saatiin lupaavaa näyttöä siitä, että ravintolisistä, erityisesti antioksidanteista (β-karoteeni, C- ja E-vitamiinit sekä seleeni) voisi olla hyötyä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Lupaavien havainnoivien tutkimuksien tuloksien rohkaisemana useita kokeellisia tutkimuksia käynnistettiin 1990-luvulla vaikutusten selvittämiseksi. Viimeaikaisissa tutkimuksissa tulokset ovat olleet huomattavasti ristiriitaisempia. Esimerkiksi Knet ym. (2004) kokosivat 9 suurta väestötutkimusta (n= 293 172) ja tutkivat karotenoidien, C ja E-vitamiinien yhteyksiä sydäntautien riskiin. Heidän analyyseissä ainoastaan C-vitamiini oli yhteydessä pienentyneeseen sydäntautien ilmaantuvuuteen.

Knekt, et al. Antioxidant vitamins and coronary heart disease risk: a pooled analysis of 9 cohorts. Am J Clin Nutr 2004;80:1508–20.

9) Mitä ravintolisien hyödyllisyydestä tiedetään kliinisten  päätetapahtumatutkimuksien valossa? Onko niiden tulokset  samansuuntaisia?

Tutkituista yhdisteistä/valmisteistä eniten tutkimuksia on kertynyt antioksidanttien (β-karoteeni, seleeni C- ja E-vitamiini), B-vitamiinien ja kalsiumin osalta. Eri kroonisista sairauksista tutkimukset ovat lähinnä keskittyneet syöpä- ja sydän- ja verisuonitautivaikutusten tutkimiseen, jotka ovat pitkään olleet merkittävimpiä kansansairauksia, ja joihin aikaisempi epidemiologinen tutkimusnäyttö on ollut lupaavimpaa. Pääsääntöisesti näissä tutkimuksissa ei ole havaittu, että antioksidanttien tai muiden ravintolisien käyttö suojaisi kroonisilta kansansairauksilta, syöpä- tai sydän- ja verisuonitaudeilta. Poikkeuksena D-vitamiinin osalta näyttö on erittäin lupaavaa ja n-3 rasvahapot, joiden käyttöä suositellaan mm. sydäntautipotilaille.

Kiinassa 1980-luvun lopulla aloitetussa, isossa (n=29 594) Linxian General Population Trial –tutkimuksessa β-karoteenin, E-vitamiinin sekä seleenin yhdistelmä vähensi merkittävästi kokonais-, syöpä- ja mahasyöpäkuolleisuutta. Tämä oli ensimmäisiä suuria kokeellisia päätetutkimuksia, mutta poikkeaa muista myöhemmin tehdyistä tutkimuksista sen suhteen, että osallistujien epäillään kärsineen vakavista ravitsemuksellisista puutoksista. Tutkimuksen tulokset tukivat siis käsitystä, että ainakin vakavien ravitsemuksellisten puutosten korjaamisessa ravintolisistä voi siis olla konkreettista hyötyä.

Qiao et al. Total and cancer mortality after supplementation with vitamins and minerals: follow-up of the Linxian General Population Nutrition Intervention Trial. J Natl Cancer Inst 2009;101(7):507-18.

Suunnilleen samaan aikaa aloitetuissa Alpha-Tocopherol, Beta-Carotene Cancer Prevention (ATBC, n=29 133) ja Carotene and Retinol Efficacy Trial (CARET, n=18 314) tutkimuksissa havaittiin, että tupakoitsijoilla β-karoteeni, tai yhdistettynä A-vitamiiniin (CARET), supplementaatio näytti lisäävän keuhkosyöpien riskiä ja kokonaiskuolleisuutta. Toisaalta ATCB tutkimuksessa havaittiin E-vitamiinin vähentävän eturauhassyöpien riskiä. Suuressa (n=11 324) GISSI sekundaaripreventiotutkimuksessa E-vitamiinin (300 mg/vrk) ei havaittu ehkäisevän sydäntapahtumien uusiutumista infarktin jälkeen, mutta n-3 rasvahappolisä (1 g/vrk) vähensi riskiä 10%.

The Alpha-Tocopherol Beta Carotene Cancer Prevention Study Group The effect of vitamin E and beta carotene on the incidence of lung cancer and other cancers in male smokers. N Engl J Med 1994;330(15):1029-35.

Omenn et al. Effects of a combination of beta carotene and vitamin A on lung cancer and cardiovascular disease. N Engl J Med. 1996;334(18):1150-5.

Dietary supplementation with n-3 polyunsaturated fatty acids and vitamin E after myocardial infarction: results of the GISSI-Prevenzione trial. Lancet 1999;354(9177):447-55.

Hieman myöhemmin tehdyissä The Physician’s Health Study (PHS, n=22 071) ja Women’s Health Study (WHS, n=39 876) –tutkimuksissa ei β-karoteenin (PHS, 50 mg/vrk, WHS 50 mg joka toinen päivä) tai E-vitamiinin (600 IU/vrk) havaittu vaikuttavan syöpä- tai sydän- ja verisuonitautien riskiin tai kokonaiskuolleisuuteen.

Hennekens et al. Lack of effect of long-term supplementation with beta carotene on the incidence of malignant neoplasms and cardiovascular disease. N Engl J Med. 1996;334(18):1145-9.

Lee et al. Beta-carotene supplementation and incidence of cancer and cardiovascular disease: the Women’s Health Study. J Natl Cancer Inst. 1999;91(24):2102-6.

Lee et al. Vitamin E in the primary prevention of cardiovascular disease and cancer: the Women’s Health Study: a randomized controlled trial. JAMA. 2005;294(1):56-65.

Suunnilleen samoihin johtopäätöksen päätyivät myös pari vuotta sitten julkaistut suuret The Physician’s Health Study II (PHS II), Selenium and Vitamin E Cancer Prevention Trial (SELECT) ja Women’s Antioxidant Cardiovascular Study (WACS) -tutkimukset. PHS II selvitti C- (500 mg/vrk) ja E-vitamiinien (400 IU/vrk) sekä näiden yhdistelmän vaikutuksia reilulla 14 000 yli 50-vuotiaalla miehellä. SELECT puolestaan selvitti E-vitamiinin (400 IU/vrk) ja seleenin (200 µg/vrk) sekä näiden yhdistelmä vaikutuksia yli 35 000 yli 50 miehellä. WACS selvitti E-vitamiinin (600 IU joka toinen päivä), C-vitamiinin (500 mg/vrk) ja β-karoteenin vaikutuksia (50 mg joka toinen päivä) yli 8 000 naisella. Näissä tutkimuksissa ei havaittu edullisia vaikutuksia  syöpä- tai sydän- ja verisuonitauteihin. SELECT tutkimuksessa havaittiin, että E-vitamiini voi lisätä eturauhassyövän riskiä.

Sesso et al. Vitamins E and C in the prevention of cardiovascular disease in men: the Physicians’ Health Study II randomized controlled trial. JAMA. 2008;300(18):2123-33.

Gaziano et al. Vitamins E and C in the Prevention of Prostate and Total Cancer in Men: The Physicians’ Health Study II. Randomized Controlled Trial. JAMA. 2009;301(1):52-62.

Klein et al. Vitamin E and the risk of prostate cancer: the Selenium and Vitamin E Cancer Prevention Trial (SELECT). JAMA. 2011;306(14):1549-56.

Lin et al. Vitamins C and E and beta carotene supplementation and cancer risk: a randomized controlled trial. J Natl Cancer Inst. 2009;101(1):14-23.

Kaikissa näissä tutkimuksissa osallistujien määrä on ollut yleensä kymmeniä tuhansia ja seuranta-aika on ollut muutamista vuosista yli kymmeneen vuoteen.  Useita uitakin tutkimuksia on tehty, mutta useat näistä ovat huomattavasti pienempiä.

Useat tutkijat ovat myös pyrkineet kokoamaan tehtyjen kokeellisten päätetapahtumatutkimuksien tulokset. Esimerkiksi Clarke ym. (2010) kokosivat kokeelliset foolihappotutkimukset ja havaitsivat, että kahdeksan tehdyn kokeen perusteella (n=37 485, seuranta-aika keskimäärin 5-vuotta), että vaikka foolihappo laskee homokysteiinipitoisuuksia noin 25%, se ei ehkäise syöpä- tai sydän- ja verisuonitauteja. Samanlaisiin johtopäätöksiin päätyi myös Bazzato ym. (2006) meta-analyysissään, jossa he arvioivat foolihapon sekundaaripreventiivisistä vaikutuksia eli siis niillä, jotka sairastivat sydäntauteja. Hiljattain julkaistuissa tutkimuksissa (Ebbing et al. 2009 ja 2010) tulokset ovat olleen samansuuntaiset, tosin Ebbing ym. (2009) foolihapon ja B12-vitamiinin yhdistelmän raportoitiin jopa lisäävän syöpätautien riskiä ja -kuolleisuutta.

Clarke et al. Effects of lowering homocysteine levels with B vitamins on cardiovascular disease, cancer, and cause-specific mortality: Meta-analysis of 8 randomized trials involving 37 485 individuals. Arch Intern Med 2010;170(18):1622-31.

Bazzano LA, Reynolds K, Holder KN, He J. Effect of folic acid supplementation on risk of cardiovascular diseases: a meta-analysis of randomized controlled trials. JAMA 2006;296(22):2720-6.

Ebbing et al. Cancer incidence and mortality after treatment with folic acid and vitamin B12. JAMA 2009;302(19):2119-26.

Ebbing et al. Combined analyses and extended follow-up of two randomized controlled homocysteine-lowering B-vitamin trials. J Intern Med 2010;268(4):367-82.

Bjelakovic ym. (2007)puolestaan kokosivat yleisimpiä antioksidantteja koskevat  tutkimukset (β-karoteeni, A-, C- ja E-vitamiinit sekä seleeni, 68 tutkimusta, n=232 606) ja heidän johtopäätökset olivat, että β-karoteeni, A- ja E-vitamiinit voivat lisätä kokonaiskuolleisuutta, kun taas seleeni voi vähentää kokonaiskuolleisuutta. C-vitamiinilla ei puolestaan ei havaittu olevan vaikutuksia.  Kuten todettu, myöhemmin tehdyssä SELECT –tutkimuksessa seleenin ei kuitenkaan havaittu vaikuttavan edullisesti eturauhassyöpien riskiin ja E-vitamiini puolestaan lisäsi riskiä. Joissain tutkimuksissa E-vitamiinin on havaittu toisaalta vähentävän iskeemisten aivohalvausten riskiä, mutta lisäävän vuotoperäisten aivohalvausten riskiä.

Bjelakovic G, Nikolova D, Gluud LL, Simonetti RG, Gluud C. Mortality in randomized trials of antioxidant supplements for primary and secondary prevention: systematic review and meta-analysis. JAMA 2007;297(8):842-57.

Klein et al. Vitamin E and the risk of prostate cancer: the Selenium and Vitamin E Cancer Prevention Trial (SELECT). JAMA 2011;306(14):1549-56.

Schürks  et al. Effects of vitamin E on stroke subtypes: meta-analysis of randomised controlled trials. BMJ 2010;341:c5702. doi: 10.1136/bmj.c5702.

Kalaöljylisän käytön on havaittu ehkäisevän sydäntautien riskiä erityisesti sydäntautia sairastavilla sekä epidemiologisissa että kokeellisissa tutkimuksissa. Esimerkiksi Mari ja Varon (2009) kokosivat 11 aihetta selvitellyttä kokeellista tutkimusta (n=39 044) ja n-3 rasvahapot (1.8 g/vrk) vähensi sydäntautikuolleisuutta 13% ja kokonaiskuolleisuutta 8% sydäntautipotilailla. Kalaoljy (2-4 g/vrk) onkin lisätty osaksi dyslipidemioiden käyphoitosuositusta.

Marik, Varon. Omega-3 dietary supplements and the risk of cardiovascular events: a systematic review. Clin Cardiol 2009;32:365–72.

D-vitamiinin osalta näyttö suojaavasta vaikutuksesta on lupaavaa. Esimerkiksi Bjelakovic ym. (2011) julkaisivat juuri meta-analyysin D-vitamiinin vaikutuksista kokonaiskuolleisuuteen 50 kokeellisen tutkimukseen (n=54 148) perustuen. Heidän johtopäätöksensä on, että D(3)-vitamini, mutta ei D(2) näyttäisi vähentävän kuolleisuutta iäkkäämmillä naisilla.

Bjelakovic G, Gluud LL, Nikolova D, Whitfield K, Wetterslev J, Simonetti RG, Bjelakovic M, Gluud C. Vitamin D supplementation for prevention of mortality in adults. Cochrane Database Syst Rev 2011;(7):CD007470.

Kalsiumia on jo pitkään suositeltu lähinnä edullisten luustovaikutusten vuoksi, mutta viime aikoina mahdolliset epäedulliset vaikutukset sydäntauteihin ovat herättäneet huolta. Bolland ym. (2010) kokosivat tärkeimmät tehdyt kalsiumilla tehdyt kliiniset kokeet ja heidän analyyseissään kalsium lisäsi merkitsevästi sydäninfarktien ja ei-merkitsevästi aivohalvauksien riskiä.

Bolland et al. Effect of calcium supplements on risk of myocardial infarction and cardiovascular events: meta-analysis. BMJ 2010;341:c3691.

Kokonaisuuden huomioon ottaen oma johtopäätökseni on, että johdonmukaista näyttöä yleisimmin käytettyjen ravintolisien hyödyllisyydestä kroonisten kansansairauksien ehkäisyssä ei ole. Yksittäisiä lupaavia tuloksia on saatu useille vitamiinilisille, mutta tuloksia ei ole yleensä pystytty jostain syystä toistamaan.  Poikkeuksena tosin n-3 rasvahapot, joille kokeellinenkin näyttö on lähes johdonmukaista. D-vitamiinin suojavaikuksista näyttö on lupaavaa, mutta kokeellisia tutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan varmistaa, että puutoksen korjauksesta on konkreettista hyötyä.

Useita yleisesti käytettyjä valmisteita, kuten monivitamiinia, on tutkittu vain vähän ja rajoitettuun määrään erilaisia sairauksia. Tärkein syy tutkimuksien määrän rajallisuuteen on korkeat kustannukset. Tehtyjä tutkimuksia voi myös tarkastella kriittisesti ja löytää puutteita ja mahdollisia selityksiä (esim. annos, annettu muoto, tutkimuksen koko ja kesto, tutkittavat, jne.) sille, miksi vaikutuksia ei ole havaittu.  On siis mahdollista, että tulevat tutkimukset tulevat muuttamaan käsityksiä, mutta ennen näiden tutkimusten tekemistä, asiaa on mahdotonta luotettavasti arvioida.

10) Mihin mielestäsi perustuu kuitenkin sitten se, että niin suuret  väkijoukot käyttävät erilaisia ravintolisiä, jos tutkimustulokset ovat  olleet jo aiemminkin näin yhdenmukaisia (niitä vastaan)?

Usein ajatellaan, että jos ruokavalio on puutteellinen, niin sen täydentäminen ravintolisien avulla voisi olla järkevää. Useat asiantuntijatkin ovat pitkään ajatelleet näin, tai ainakin uskovat, että siitä ei ole haittaa. Käyttö alkoi yleistyä suunnilleen yhtä aikaa, kun aihetta alettiin laajemmin tutkia ja alkuvaiheen lupaavat tutkimustulokset varmasti osaltaan lisäsivät käyttöä. Nykyään suurin osa käyttäjistä käyttää luultavasti lähinnä varmuuden vuoksi.

11) D-vitamiini oli poikkeus vitamiinien joukossa. Pidätkö tätä  tutkimusta nyt osoituksena, että myös työikäisten olisi syytä käyttää  D-vitamiinia ainakin talvella?

IWHS tutkimuksessa D-vitamiinilisä ei näyttänyt olevan  yhteydessä merkitsevästi pienempään kokonais- tai tautispesifiseen kuolleisuuteen.  Muissa tutkimuksissa saatu näyttö D-vitamiinin osalta on lupaavaa. Asiantuntijat ovat lähes yksimielisiä sen suhteen, että väestötasolla, ja erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla, D-vitamiinin puutos on yleistä. Useat heistä kuitenkin haluavat odottaa, että pitkäkestoisissa kokeellisissa päätetautitutkimustutkimuksissä puutoksen korjaus konkretisoituu terveyshyötyinä. Ymmärrän tämän, mutta itse henkilökohtaisesti kannatan D-vitamiinilisän käyttöä talvella, koska näyttö eduista kokonaisuudessaan on vakuuttavaa ja näyttöä mahdollisista haitoista ei ole, jos annokset ovat kohtuullisia.

12) Tutkimuksessanne ei luonnollisesti ollut mukana kaikki nykypäivän  ravintolisät, kuten esim. probiootit, jotka ovat vasta tulleet  markkinoille n. vuosikymmen sitten. Näetkö vaarana, että nyt hylätään  myös hyödyllisiä ravintolisiä?

Tutkimuksemme tuloksilla ja median osittain räväkäksi äityneellä otsikoinnilla voi olla vaikutuksia ravintolisien käyttöön. On siis mahdollista, että ihmiset lopettavat myös sellaisten valmisteiden käytön, joita tässä tutkimuksessa ei selvitetty ja joista periaatteessa voisi olla hyötyä. Uudempia ravintolisiä, joista voisi olla hyötyä, on kuintekin rajallinen määrä. Jos näiden käyttö perusteltua esim. lääkärin toimesta tai valmisteiden käytöstä koetaan saavan merkittäviä etuja, en usko, että käyttöä lopetetaan.

Osa ihmisistä voi tosin tiedustella valmisteen käytöstä lääkärin tai asiantuntijan kanssa, joka on mielestäni vain hyvä asia. Jos käyttö on perusteltua, niin asiantuntijan pitäisi pystyä perustelemaan käyttöä. Suurin huoli on kuitenkin se, että joku täydennyksestä hyötyvä lopettaa tässä tutkimuksessa tutkittujen valmisteiden perustellun käytön. Lähinnä tämä koskee todettuja ravitsemuspuutoksia, kuten raudan tai foolihapon puutosta.  Tämä ei ole ollut tarkoituksemme, mutta tämän viestin esilletuonti on ollut haasteellista.

13) Mitä ajattelet eri sairauksien yhteydessä ravintolisien käytöstä?  Esimerkkeinä osteoporoosi, IBS, IBD, sydäninfarkti ja atooppinen  ihottuma. Mitä haluaisit todeta eri sairauksiin ravitsemusterapeutin  tai lääkärin määräämien ravintolisien käytöstä? Onko vaarana, että  lapsi menee pesuveden mukana?

En ole missään nimessä ravintolisien perusteltua käyttöä vastaan. Käsitykseni mukaan useimpien sairauksien hoitoon ravintolisiä ei yleensä yleisesti suositella. Kalsiumia ja D-vitamiinia suositellaan osteoporoosin ehkäisyyn ja hoitoon ja kalaöljyjä dyslipidemioiden hoitoon. Useiden sairauksien hoidossa sen sijaan erilaisten valmisteiden käyttöä mietitään tapauskohtaisesti terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.  Esimerkiksi D-vitamiini psoriaksen hoidossa tai kalsium, D-vitamiini, foolihappo, B12-vitamiini, rauta ja probiootit erilaisissa ärtyneen  suolen oireyhtymien hoidossa. Yleensä tavoitteena on ehkäistä ravitsemuksellisia puutoksia. Jos käytölle löytyy perustelut ja lisästä koetaan olevan hyötyä, niin en usko, että tämän tutkimuksen tulokset vaikuttavan hoitokäytäntöön. Ei ainakaan pitäisi.

14) Entä mitä ajattelet ravintolisien lyhytakaisesta käytöstä, esim. flunssan ehkäisyssä maratonille valmistautuessa tai muussa tärkeässä tapahtumassa?

Ravintolisät ovat hyvin laaja käsite, samoin käyttötarkoituksia on lukematon joukko, joten tyhjentävästi tähän on mahdotonta vastata. Yleisesti ravintolisien käytön ollessa lyhytaikaista, on merkittävien haittavaikutusten riski pienempi.  Oman käsitykseni mukaan esim. D- ja C-vitamiinin flunssan kestoa lyhentävästä vaikutuksesta on jonkin verran näyttöä ja en näe lyhytaikaiseen käyttöön liittyen riskejä.

15) Mitä haluaisit lopuksi sanoa pronutritionist -blogin lukijoille ravintolisistä yleensä?

En ole kategorisesti ravintolisien käyttöä vastaan ja itsekin olen pitkän listan verran erilaisia ravintolisiä käyttänyt. Väestöä koskevat suositukset pitää kuitenkin laatia tieteellisen näytön perusteella ja sen suhteen on loogista, että ravintolisiä ei yleensä suositella. Johdonmukaista näyttöä laajamittaiselle käytölle yleisimpien kroonisten tautien ehkäisyyn ei yksinkertaisesti tällä hetkellä ole. D-vitamiinin osalta näyttö on lupaavinta, mutta silti lisänäyttöä tarvitaan.

En henkilökohtaisesti pidä yleisimpien ravintolisien käyttöä yleensä vaarallisena, jos käytetyt määrät ovat maltillisia. Ravintolisiä käytetään myös moniin muihin tarkoitukseen, kuten fyysen suorituskyvyn parantamiseen. Osalle näistä ravintolisistä, kuten kreatiini, näyttö on suorituskyvyn parantumisen osalta vakuuttavaa. Toisaalta useiden kohdalta pitkäaikaisen käytön vaikutuksia terveyteen on silti hankala arvioida näytön puuttuessa.

Kiitokset Jaakko Mursulle perusteellisista ja kantaaottavista vastauksista!

71 thoughts on “Tutkija Jaakko Mursu oikoo käsityksiä ravintolisätutkimuksesta”

  1. Mie vois tulla vierailevaksi kirjoittajaksi mun blogiin, kun sinne tarvitaan räväköitä kirjoituksia. Voidaan julkaista myös anonyyminä 🙂

  2. JUTTUA AIHEESTA U-KÄYRÄ OSA 2

    Samasta U-käyrä aiheesta kertoo myös kirjoittaja Ohion yliopistosta . (Dembe, A . ”Can moderate Doses of Vitamin E Protect Against Lung Cancer.” ). Tuo linkki alla ei itselläni toiminut kun kokeilin , mutta eiköhän tuo juttu löydy näillä tiedoilla .
    Lyhyt kopio jutusta alla .
    ”””Interestingly, the finding of lower risks with moderate dosage of vitamin E is consistent with the recent meta-analyses of vitamin E’s effect on all-cause mortality by Miller and colleagues and Bjelakovic and colleagues (2, 3). In fact, Miller and coworkers present a diagram of the dosage-risk curve (Figure 3, p. 43), indicating that the transition from a protective to a detrimental effect for vitamin E occurs at a dosage of approximately 150 IU/day (100.7 mg/d), which is in the middle of Slatore and coworkers’ moderate dose tertile.”””
    Linkki :
    http://ajrccm.atsjournals.org/cgi/content/full/178/6/653

    Tuossa on siis mainittu kaksi meta-analyysia, joissa on tehty U-käyrä havainto , jossa kohtuulliset annokset E-vitamiinia alentavat kokonaiskuolleisuuden riskiä. Toisen meta-analyysin tekijä , Miller, kertoo myös millä annoksella E-vitamiini muuttuu hyödyllisestä haitalliseksi ja tämä luku on noin 150 IU .
    Mielenkiintoinen havainto tässä on myös se ,että Bjelakovic (2007) meta-analyysissä on havaittu tämä sama asia eli U-käyrän mukainen pienempi kokonaiskuolleisuuden riski kohtuullisella E-vitamiini annoksella . Julkisuudessa on kuitenkin Bjelakovicin meta-analyysin tuloksena puhuttu , että vitamiinit ovat haitallisia ja jopa aiheuttavat kuolemia .On myös mainittu E-vitamiini tässä yhtetdessä haitallisena .
    Eli onko oikein syyttää vitamiinipillereitä itsessään haitoista vai olisiko syypää niiden annostelu . Liian vähäinen saanti ja vastaavasti liian suuret annokset tuovat haittoja , kun taas kohtuullinen käyttö tuo esille positiivisia tuloksia .
    Miksi tiedottaa julkisuuteen esim. että muut tutkimukset eivät tue SETTIÄ , kun käytetyt annokset ovat aivan erilaisia . Miksi tiedottaa esim. SELECT tutkimuksesta siten , että E-vitamiini lisää eturauhassyöpää, kun on tiedossa U-käyrä vaikutus ja tiedetään muiden tutkimusten tuloksia , erilaisilla annoksilla , joita voi verrata .Eikö SELECT tutkimuksesta olisi voinut tiedottaa siten , että kerrotaan liian suurten E-vitamiini annosten voivan aiheuttaa eturauhassyöpää ja kerrottu annostus , mitä tutkimuksessa käytettiin .U-käyrä täytyy huomioida. Kun huomioidaan U-käyrä ja verrataan tutkimuksia, niin löytyy vitamiinien käytölle raja-arvot .
    Vielä kerran . Kun IOWA tulos julkistettiin , niin viranomaiset ja muut asiantuntijat kertoivat sen tukevan aikaisempia tutkimuksia ja tukevan sitä kokonaiskuvaa ,mikä on saatu, eli vitamiinipillerit ovat hyödyttömiä ja jopa haitallisia . Kun U-käyrä ajattelun , eli annosvaste ajattelun , ottaa havaintoihin mukaan , kuten pitäisi , niin näin ei voi todeta .
    Tutkimusten tulosten julkistaminen ja niistä kertominen vaatisi ”hieman”parannusta .

  3. Käytän kyllä ravintolisiä päivittäin, myös omega-3:a. Eräs sukulaiseni käyttää omega-3:n sijaan omega-7:ää. Karoteenia olen käyttänyt porkkanatablettina ja aurinkokapselina sekä kesäisin että kesän jälkeen.

  4. JUTTUA AIHEESTA U-KÄYRÄ OSA 1

    Kysymys ei ole aina siitä onko SETTI vai esim. PHS 2 eniten oikein vai tukeeko vai kiistääkö toinen toisen . Esim. SETTI ja CARET käyttivät erisuuruisia annoksia beetakaroteenia , SETTI 20 mg ja CARET 30 mg. Tai esim. SETTI E-vitamiinia 50 mg ja SELECT E-vitamiinia 400 mg. Ei noita voi suoraan verrata toisiinsa . Ei voi todeta esim. että SETTI tutkimuksessa saatu tulos E-vitamiinin eturauhassyöpää vähentävästä vaikutuksesta ei ole saanut tukea muilta tutkimuksilta , koska niissä käytetyt vitamiiniannokset ovat jopa miltei kymmenkertaisia . Ne kertovat paremminkin erilaisen annoksen erilaisesta annosvasteesta . Voisi todeta ,että ne kaikki ovat oikeassa , todistaessaan annoksen vasteen .

    Kysymyksessä on U-käyrä vaikutus . Liian matala saanti aiheuttaa ongelmia ja vastaavasti liian suuri aiheuttaa ongelmia . Kohtuullinen käyttö tuottaa positiivisia tuloksia . Otetaan esim. eturauhassyöpä ja E-vitamiini ja tutkimukset SETTI , SELECT ja PHS 2 . SETTI tutkimuksessa E-vitamiini alensi selvästi riskiä , PHS 2 vastaavasti tulos oli neutraali ja SELECT tutkimuksessa havaittiin eturauhassyövän lisääntyminen . Näitä kun verrataan niin havaitaan selkeä U-käyrän muotoinen annosvaste .

    SETTI :

    E-vitamiinia 50 IU ( 50 mg ). Eturauhassyöpä väheni.

    PHS 2 :

    E-vitamiinia 200 IU . Neutraali tulos . ( 400 IU joka toinen päivä )

    SELECT :

    E-vitamiinia 400 IU . Eturauhassyöpä lisääntyi .

    Toinen esimerkki keuhkosyöpä ja beetakaroteeni , sekä tutkimukset SETTI , CARET ja USA/Kiina Linxian . USA/Kiina tutkimus ei ollut samanlainen kuin SETTI ja CARET , mutta siinäkin selvitettiin myös beetakaroteenin vaikutus tutkittaviin ( n. 29 000 ) ja keuhkosyöpään , sekä tupakoivat huomioitiin , myös heillä neutraali tulos.Tässäkin näkyy selkeä U-käyrä .

    USA-Kiina :

    15 mg beetakaroteenia . Neutraali tulos .

    SETTI :

    20 mg beetakaroteenia . Keuhkosyöpä lisääntyi 16 % .

    CARET :

    30 mg beetakaroteenia . Keuhkosyöpä lisääntyi 28 % .

    JATKUU ………

    PS. Aiemmin täällä oli teknisiä vaikeuksia ,jonka johdosta iso osa kommenteista on poissa . Laitan nyt jälkikäteen uudestaan tämän U-KÄYRÄ OSA 1 – kirjoituksen , kun se oli itsellä tallessa . Siinä alkuperäisessä oli myös lainaus J.Mursun kommentista ,mutta sitä ei ole enään tallessa .

  5. Vitamiinit eivät aiheuta kuolemia
    Vuonna 2010 ei sattunut yhtään vitamiinaista johtuvaa kuolemantapausta, ilmenee U.S. National Poison Data Systemin tiedoista. Uusi 203-sivuinen vuosiraportti on vapaasti jokaisen luettavissa.
    http://www.aapcc.org/dnn/Portals/0/2010%20NPDS%20Annual%20Report.pdf
    Sen mukaan ravintolisinä nautitut vitamiinit, hiven- ja kivennäisaineet ja aminohapot eivät aiheuttaneet yhtään ainutta kuolemaa (vaikka valmisteiden pitoisuudet ovat jenkeissä paljon suurempia kuin Suomessa). Katso Table 22B. Kivennäisainetiedot sivulla 131 ja vitamiinitiedot sivuilla 137-139.

    Noin puolet amerikkalaisista käyttää vitamiineja ja muita ravintolisiä. Vaikka he ottaisivat vain yhden ainoan tabletin päivässä, siitä tulisi noin 156 miljoonaa päiväannosta ja lähes 57 miljardia vuosiannosta. Käytännössä määrä on tietenkin paljon suurempi. Jos vitamiinit olisivat niin vaarallisia kuin Itä-Suomen yliopiston ravintotutkija Jaakko Mursu väittää, niin missä ovat ruumiit?
    http://orthomolecular.org/resources/omns/v07n16.shtml

    Viittaan vielä edellä käytyyn keskusteluun ja totean, että kaikista osallistujista taidan olla ainoa, jolla on käytännön kokemusta ravintolisähoidosta 30 vuoden ajalta. Yhtään sivuvaikutusta ei ole ilmennyt eikä yhtään haittavaikutuasta ole tietääkseni raportoitu lääkintohallitukseen (Fimeaan).

Kommentointi on suljettu.