Uutta tietoa ärtyvän suolen ruokavaliosta, kuitu (osa 3/5)

Vielä jokin aika sitten tavallisin ohje ärtyvän suolen oireyhtymän (IBS) hoidossa oli lisätä kuidun käyttöä yleensä. Tämä ohje ei ole hyvä, vaan vaatii täsmennystä. Uudet Iso-Britanian hoitosuositukset ottavat kantaa kuituvalmisteiden valintaan IBS:ssä.

Ei enää vehnän lesettä

Ensimmäinen ohje on pidättäytyä vehnän lesen lisäämisestä IBS-potilaille. Vehnän lese ei korjannut oireita lainkaan 7 eri hyvälaatuisen tutkimuksen mukaan. On mahdollista, että ummetus helpottuu, mutta samalla on todennäköistä, että muut oireet (turvotus tai kipu) lisääntyvät. Kokonaissaldoksi jää nolla.

Ummetuspainotteisessa IBS:ssä jauhettua pellavansiementä

Ummetuspainotteisessa IBS:ssä (C-IBS) suositetaan pellavansiemeniä. Suositus perustuu suomalaiseen Tarpila et al. (2004) tutkimukseen vuodelta 2004, jossa jauhetut pellavansiemenet olivat tehokkaampia kuin psyllium-kuitu ummetuksesta erityisesti kärsivillä ärtyvän suolen oireyhtymäpotilailla (C-IBS). Samaan tutkimukseen perustuen suosituksessa mainitaan, että pellavansiemenien vaikutus on hidas.

Sopivana ylläpitoannoksena C-IBS:ssä pidetään 24 g/pv eli 4 ruokalusikallista päivässä. Tällä annoksella ei saa kuitenkaan aloittaa, vaan aloitus varovasti jopa vain yhdellä teelusikallisella päivässä. Jokaista ruokalusikallista kohden tulee juoda 1,5 dl vettä.

Pellavansiementä suositellan käytettäväksi jauhettuna, hitaasti annosta nostaen

Psylliumia ei arvioitu?

Jostain syystä johtuen suosituksen laatijat eivät ottaneet mukaan muita psylliumilla tehtyjä tutkimuksia. Suosituksen laatijat luettelevat vehnän leseellä tehdyt tutkimukset ja pellavansiemen-psyllium-tutkimuksen ja toteavat sitten:

”No interventions used oat bran, other bran types or whole linseeds”.  

Muuta kerrottavaa kuituvalmisteiden käytöstä IBS:ssä ei olekaan.  Sekamuotoiseen ja ripulipainotteiseen IBS:ään ei anneta mitään suositusta -ei kuidun vähentämisestä, ei lisäämisestä. Tutkimuksia asiasta ei ilmeisesti ole.

Kommentti

Olisi tärkeää, että suosituksen ottama kanta vehnän lesettä koskien rantauisi nyt laajasti myös Suomeen. Meillä IBS:ää työterveyshuollossa ja perusterveydenhuollossa hoitavat usein terveydenhoitajat ja lääkärit. Oman käsitykseni mukaan yksi heidän yleisimpiä ohjeita on lisätä mitä tahansa kuidun käyttöä. Ja kuten todettua, tämä on väärä ohje IBS:stä kärsivälle.

Olen yllättynyt suosituksen suoraviivaisesta kannanotosta, että vain pellavansiemenestä on näyttöä.

Suosituksessa ei lainattu  esim. hollantilaista psyllium-tutkimusta, joka vertasi kolmen kuukauden hoidossa vehnänlesettä ja lumetta sekä psylliumia IBS:ssä (Bijkerk et al.2009). Tutkimuksen alkuviikkoina psyllium oli tehokkaampi kuin lume tai vehnänlese oireiden vähentymisessä. Tutkimuksen viimeisissä aikapisteissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Sen sijaan tutkimuksen koko aikajaksoa koskeneessa analyysissä oli tilastollisesti merkitsevä ero psylliumin hyväksi. Suora lainaus abstraktista:

”After three months of treatment, symptom severity in the psyllium group was reduced by 90 points, compared with 49 points in the placebo group (P=0.03) and 58 points in the bran group (P=0.61 versus placebo).

Edellä mainitusta Bijkerkin tutkimuksesta lainattiin kyllä tulosta jossa vehnän lese ei ollut lumetta parempi. Mutta psyllium tulos jäi siis huomiotta suosituksessa.

Tämän lisäksi psylliumia koskevat aiemmat tutkimukset on otettu mukaan Ford et al. (2008) meta-analyysiin, jonka mukaan psyllium (eli isphagula) on lumetta ja vehnänlesettä tehokkaampi IBS:ssä perustuen viiteen eri tutkimukseen.

Itse en ollut aiemmin löytänyt kirjallisuushauistani huolimatta suomalaista pellavansiementutkimusta. Syykin selvisi. Tutkimus on julkaistu sellaisessa tiedelehdessä, jota PubMed ei indeksoi. Tutkimusta ei siis löydy PubMedin kautta. Tutkimuksen tulos rohkaisee käyttämään pellavansiemeniä IBS:ssä, mutta julkaisufoorumi ei kyllä hurraahuutoja herätä. Suomalainen tutkimus on ainoa, jonka olen onnistunut löytämään pellavansiemenien tutkitusta tehoasta IBS:ssä (kokeile esim. tätä hakua).

Vanha ajatus, että suolen toimintaa pitää edistää IBS:ssä keinolla millä hyvänsä on siis aikansa elänyt. Jauhetuista pellavansiemenestä ja psylliumista on näyttöä IBS-oireiden lievityksessä, vehnän leseestä ei. Pellavansiemen tai psylliumin käytöstä huolimatta suuri osa potilaista oireilee (joskin lievemmin). Kumpikaan ei auta riittävästi valtaosaa IBS:n diagnostiset kriteerit täyttäviä henkilöitä.

On tärkeä huomata että pellavansiementä suositellaan vain ummetuksesta kärsiville. Suurin osa IBS-potilaista ei kuulu ummetuspainotteiseen ryhmään.

Siksi edellisessä kirjoituksessa käsitellyllä FODMAP-rajoituksella ja seuraavassa osassa käsiteltävillä probiooteillakin on oma paikkansa IBS:n hoidossa.

Lähde

McKenzie YA, Alder A, Anderson W et al. British Dietetic Association evidence-based guidelines for the dietary management of irritable bowel syndrome in adults. J Hum Nutr Diet. 2012 Apr 10. doi: 10.1111/j.1365-277X.2012.01242.x.

Kuva: IBS-potilaalle sopiva aamupala. Leipää 100 % kauraa ja jogurtin päällä on pähkinärouhetta. Reijo Laatikainen

8 thoughts on “Uutta tietoa ärtyvän suolen ruokavaliosta, kuitu (osa 3/5)”

  1. Suosittelet niinkin isoa määrää pellavansiemeniä kuin 4 rkl päivässä. Oletko ajatellut sitä, että pellava tunnetusti kuuluu maaperästä runsaasti kadmiumia kerääviin kasveihin? Joskus suhteutin pellavansiementen käyttöä tavallisten ihmisten keskisaantiin, ja tulin siihen tulokseen, että en itse käyttäisi pellavansiemeniä päivässä enempää kuin yhden teelusikallisen, jotta kadmiumin saanti ei kasvaisi liikaa. En pelkää akuuttia toksisuutta vaan sitä, että pitkäaikainen kadmiumin runsas saanti lisää esimerkiksi sydäntautien ja osteoporoosin riskiä. Kadmiumista osteoporoosin riskitekijänä olen kirjoittanut Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjassani. Tässä kadmiumista ja sydäntautiriskistä:

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20213268

    Pellavansiementen hyvin lyhytaikaisessa runsaassa käytössä en näe ongelmaa. Sen sijaan pitkäaikaiseen käyttöön liotetut luumut olisivat hyvä vaihtoehto, mutta ne taitavat sisältää juuri niitä vältettäviä FODMAP-hiilihdraatteja. Tosin tulee mieleen, olisiko ruoka-aineiden yhdistelystä apua. Olen itse huomannut, että liotetut luumut sulavat hyvin, jos ne nauttii tyhjään vatsaan aterioiden välillä. Oletko, Reijo, miettinyt ruoka-aineiden yhdistelyä yhtenä osaratkaisuna ärtyvän suolen oireyhtymässä?

    1. Kadmium ja syanidit ovat pellavansiemen huonoja puolia. Tosin tuossa Tarpilan tutkimuksessa seuraattiin niiden saantia kuvaavia laboratorioarvoja, eikä niissä mitään radikaalia tapahtunut (vaikka vähän nousivatkin). En ole miettinyt kyllä asiaa luuston kannalta.

      Suositus pellavansiemenen käyttömääristä on suoraan suosituksesta 🙂 Kadmium ja syanidit on yksi syy miksi olen pitänyt psylliumia parempana (laajemman tutkimusnäytön lisäksi). Suomessa pellavansiemeniä ei suositella raskaana oleville eikä imettäville. En tiedä tosin mitään muuta maata missä tällainen suositus olisi voimassa.

      En ole ihan varma mitä tarkoitat ruoka-aineiden yhdistelyllä. Päämääräni on pitäytyä tutkituissa ja tehokkaiksi osoitetuissa hoidossa niin paljon kuin mahdollista. Kun ne loppuu niin muutkin keinot ovat tietysti tervetulleita. Perjantain jaksossa sitten eliminaatioruokavaliosta (joista muuten on aika huono näyttö).

      1. Aivan uudessa ruotsalaistutkimuksessa tarkastellaan ruokavalion kadmiumin yhteyttä osteoporoosin ja murtumien riskiin. Mielenkiintoisia tuloksia:

        ”A 32% increased risk of osteoporosis (95% CI: 2–71%) and 31% increased risk for any first incident fracture (95% CI: 2–69%) were observed comparing high dietary cadmium exposure (≥ 13 μg/day, median) with lower exposures (< 13 μg/day). By combining high dietary with high urinary cadmium (≥ 0.50 μg/g creatinine), odds ratios among never-smokers were 2.65 (95% CI: 1.43–4.91) for osteoporosis and 3.05 (95% CI: 1.66–5.59) for fractures. In conclusion, even low-level cadmium exposure from food is associated with low BMD and an increased risk of osteoporosis and fractures. The partial masking of the associations by essential nutrients indicates important interplay between dietary factors and contaminants present in food. In separate analyses, dietary and urinary cadmium underestimated the association with bone effects."

        http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S8756328212007363

  2. Sekamuotoisesta ja ripulipainotteisesta IBS:stä ”aina” kärsineenä olen ainoaksi toimivaksi lääkkeeksi löytänyt VHH:n. Keliakia on tutkittu ja poissuljettu, joten siitä vaikutus ei voi johtua.

    1. Hienoa, että olet saanut avun! Olen kuullut monia muitakin jotka jakavat kokemuksesi.

      VHH eli karppaus on luontaisesti melko vähän FODMAP-hiilareita sisältävä ruokavalio. Sen voidaan katsoa olevan yksi tapa toteuttaa FODMAP-rajoitus.

      Yhdessä avoimessa tutkimuksessa VHH vähensikin merkittäväsit IBS-oireita.

    2. Samoin. kahvipullan aikoihin peräpukamatkin vaivasivat, mutta sinne jäivät vehnästen kanssa. Joskus pientä turvotusta vatsassa, mutta osasyynä on tuo hotkiminen, joka tuntuu istuvan aika tiukassa.

  3. Ärtyvään suoleeni VHH toimii, en tiedä miksi se toimii, mutta näin on. VHH toimii myös useilla tulehduksellisia suolistotauteja sairastavilla, kokemuksellisesti. Scd-dieetti sulkee myös sokerit, viljat, yleensä nopeat hiilhydraatit ja lisäaineet pois. Jotain yhteistä näillä on ja molemmat toimii. Koska yksittäisten ruoka-aineiden eliminointi on hankalaa, on helpompi alkaa noudattaa VHH:ta ja siitä yrittää laajentaa, jos siltä tuntuu. Itse käytän melko runsaasti hiilihydraatteja kasvisten muodossa. Kaura ja ruis sopivat jossain määrin minulle, mutta ongelma tulee siinä, että niitä käyttää helposti enemmän kuin suoli sietää.

    Luen kyllä juttusi mielenkiinnolla!

  4. Jos IBS jutut kiinnostaa kovasti, kannattaa kurkata blogini arkistoon. Sivuston haku-toiminnolla ja hakusanalla IBS löytyy useita aiheeseen littyviä aiempia kirjoituksia.

Kommentointi on suljettu.