Eri laihdutusmenetelmien tehot. Esimerkkejä

Edellisen kirjoitukseni pointti oli esittää, miten monimuuttujaista syömisen hallinta yleisesti ottaen on. Yksilötasolla painontahallintaratkaisut voi joskus olla helppojakin. Isoissa joukoissa laihtumistuloksen pysyminen ei näytä olevan helppoa.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on kertoa pääpiirteittäin millaisia tehoja eri hoidoilla on saatu pidemmällä aikavälillä. Pysyvistä tuloksista ei varmaan voida ennen kahta vuotta puhua. Otin kuitenkin liikunnan vaikutuksen ja motivoivan haastattelun mukaan tähän kuvaan, vaikka niiden tulokset perustuvat vuoden mittaisiin tutkimuksiin. Lihavuden Käypä Hoito -suositus suosittaa molempien käyttöä osana lihavuuden hoitoa terveydenhuollossa.

Eri laihdutusmenetelmien tehoja. Lähteet ja selitykset alla.

Liikunta

Liikunnan merkittyksestä keskustellaan runsaasti. Tämä kuva kertoo  liikunnan itsenäisen  hoitovaikutuksen lihavuudessa (isolated effect), ei lainkaan lihavuuden ehkäisyvaikutusta. Selvästikin kaksi hyvin eri asiaa.  (Thorgood et al. 2011, teho suoraan meta-analyysin keski-arvosta)

Motioiva haastattelu

Motioiva haastattelu on tuonut n. 1,6 kilon lisätehon laihdutusohjelmissa vuoden kohdalla. Meta-analyysi käsitteli vain tutkimuksia, joissa motivoiva haastattelu oli selvästi itsenäinen ja ainoa ero kontrolli- ja aktiivihoitoryhmän välillä. (Armstrong et al. 2011, teho suoraan meta-analyysin keski-arvosta)

VLCD

VLCD-ruokavalion merkitys korostuu kuviossa. On kuitenkin huomioitava, että VLCD:tä (eli ENE-ruokavaliota) tarjotaan vain, kun BMI ≥ 30 (mm. Käypä Hoito). Toisin sanoen, VLCD-tutkimuksissa on ollut keskimäärin selvästi lihavampia ihmisiä kuin muissa tutkimuksissa, jolloin energiavaje per päivä kasvaa suuremmaksi ja laihtuminen on suurempaa sekä kiloina että prosentuaalisesti.

VLCD:tä ei ole verrattu satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Siten kuvan käppyrää ei pidä tulkita niin, että VLCD olisi tutkitusti tehokkain. Itse asiassa ko. meta-analyysissä todetaankin, että VLCD-hoito ei ollut seurannan aikana (18-66 kk) merkitsevästi tehokkaampaa kuin vertailuruokavalio huolimatta tehokkaasta alkulaihtumisesta. (Tsai & Wadden 2006, teho  laskettu 18-24 kk kestäneistä seurantatutkimuksista käsin)

Vähähiilihydraattinen ja vähemmän rasvainen ruokavalio

Vähähiilihydraattista ja vähemmän rasvaista suositeltua ruokavaliota on verrattu neljässä kahden vuoden mittaisessa tutkimuksessa. Lisäksi ruokavalioita on verrattu yhdessä kolme vuotta kestäneessä tutkimuksessa, jossa laihtumistulos ei eronnut merkitsevästi kolmen vuoden kohdalla (Cardillo et al. 2006, tutkimus ei ole mukana koska siinä ei ilmoitettu 12 ja 24 kk aikapisteiden tuloksia).  Virallista ja tieteelliset kriteerit täyttävää meta-analyysiä kahden vuoden tuloksista ei vielä ole olemassa. (Foster et al. 2010, Guldbrand et al. 2012, Sacks et al. 2009 ja Shai et al. 2008, teho laskettu käsin painottamatta tutkimuksien kokoa). Lisätiedot SlideShare -kuvasarjassa alla.

Lyhempiaikaisten (≤1 v) vertailevien tutkimuksien tuloksia ja tarkempia analyysejä näistä tutkimuksista voi lukea vaikka tästä aiemmasta kirjoituksestani.


Kuva: Bigstockphoto

Lähteet 

Armstrong et al. Motivational interviewing to improve weight loss in overweight and/or obese patients: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials.Obes Rev. 2011 Sep;12(9):709-23

Cardillo S et al. The effects of a low- carbohydrate versus low-fat diet on adipocytokines in severely obese adults: 3-year follow-up of a randomized trial. Eur Rev Med Pharmacol Sci 2006; 10: 99–106

Foster et al. Weight and Metabolic Outcomes After 2 Years on a Low-Carbohydrate Versus Low-Fat Diet. A Randomized Trial. Ann Intern Med 2010: 153; 147-157

Guldbrand H et al. In type 2 diabetes, randomisation to advice to follow a low-carbohydrate diet transiently improves glycaemic control compared with advice to follow a low-fat diet producing a similar weight loss. Diabetologia. 2012 May 6. [Epub ahead of print]

Sacks et al. Comparison of Weight-Loss Diets with Different Compositions of Fat, Protein, and Carbohydrates. NEJM 2009: 360(9); 859-73
Shai et al. Weight Loss with a Low-Carbohydrate, Mediterranean, or Low-Fat Diet. NEJM 2008: 359(3); 229-41

Thorgood et al. Isolated Aerobic Exercise and Weight Loss: A Systematic Review and Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. Am J Med. 2011 Aug;124(8):747-55 

Tsai & Wadden. The Evolution of Very-Low-Calorie Diets: An Update and Meta-analysis. Obesity (2006) 14, 1283–129

80 thoughts on “Eri laihdutusmenetelmien tehot. Esimerkkejä”

  1. Reijo kirjoitti:

    ”Olisi kyllä hyvä, jos tännekin eksyisi joskus joku kommentoimaan miten vähärasvaisella ruokavaliolla on onnistunut”

    Tässä Minun n=1 tarinani.

    Tausta:

    Luin maailman laajimman sydäntautitutkimuksen (Framingham) päätutkija William Castellin haastattelun, mies suunnitellut mm. Framingham scoren mutta kertoi kuitenkin suoraan, että haluaisi ihmisillä seerumin kokonaiskolesteroli olevan tasoa 100-130mg/dl (2,58-3,36 mmol/l) ja totesi sydäntaudin parhaiten parennettavan vähärasvaisella vegaanidietillä. Noihin kolesterolilukemiin ei tasapainoisella sekasyönnillä päästä. Luin maailman laajimman ekologisen ravintotutkimuksen pohjalta tehdyn populaarijulkaisun ”The China Study”, jossa kirjoittaja/tutkija Colin T Campbell sanoi, että whole-food, luonnollisesti vähärasvainen vegaanidietti on kovin juttu sairauksien kukistamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Kirjoittaja, yli 300 peer-reviwed tutkimusta takana, totesi, että eläintuotteet tulisi nähdä kuten roskaruuat, eli ruokina joista puuttuvat kuidut antioksidantit ja muut suojaravinteet. Lisäksi luin American Journal of Cardiologyn pääeditoijan, yli 1300 tutkimuspaperia kirjoittaneen William Clifford Robertsin jutun, jossa mies totesi, että:

    ”Because humans get atherosclerosis, and atherosclerosis is a disease only of herbivores, humans also must be herbivores”

    http://ncp.sagepub.com/content/23/5/464.full

    Ajattelin, että loistojuttu, voin olla terve ja kaikki muutkin hyötyvät, ekologia ja eläimet. Win-win-dietti. Menin siis Bill-Clinton dietille (siis hänen uusi dietti, ei se burger-variantti)

    Toteutus:

    homma kusi aluksi. Söin ainoastaan whole-foodeja, ja rasvat todella vähissä, lyhyet omega3 tulivat flax-siemenistä, hamppusiemenistä ja saksanpähninöistä. Laihduin rajusti. En pystynyt ottamaan ruokavaliolla aluksi tarpeeksi kaloreita. Kalorinsaanti jäi automaattisesti hyvin pieneksi kuin rasvaa ei juuri ollut, eli öljyt olivat pannassa. Bulkit tulivat perunoista, baanista, hirssistä, amarantista, pavuista ja täysjyvistä. Runsas salaattien käyttö piti myös mahan jatkuvasti ”täytenä”, eikä tehnyt mieli syödä lisää. Kaverit kommentoivat myös laihtunutta ulkonäköäni. Myös lihasmassaa meni. Jouduin siis hieman modifioimaan diettiä. Vähentämään hieman brokkolia ja romaine -salaattia ja lisäämään vielä entisestään tärkkelystä. Pikkuhiljaa kuitenkin myös vatsalaukkuni antoi periksi, ja pystyin syömään suuremmalla volyymilla, lisäsin myös maapähkinöitä, joissa 100g jopa 600 kaloria. Sain pikkuhiljaa painoa ylös ja lihakset takaisin. Joudun kuitenkin syömään edelleen aika paljon rasvaisia , kaloritiheitä pähkinöitä, että saan ylläpidettyä painoa.

    Suosittelen lähtökohtaisesti kaikille painon kanssa taisteleville, hyvin runsaasti hiilihydraatteja sisältävää, vähärasvaista, whole-food kasviruokavaliota. Öljyt pois. Jokainen voi juoda lasin kuidutonta oliiviöljyjä tuntematta minkäänlaista kylläisyyden tunnetta, vaikka 1000 kaloria meni minuutissa sisään. Tällaisella, edellä kuvatulla ruokavaliolla on hyvin vaikeaa ylittää energia-tasapainoa. Kiinan maaseudulla ja Keski-Afrikassa riisiä, teffiä ja sorghumia vedetään ämpäristä ja ylipainoisia ihmisiä ei nähdä misään, oli näiden ihmisten fittnes-taso sitten miten huono/hyvä tahansa. Dietti vastaa myös high-dose statiiniterapiaa, ja LDL tippuu keskimäärin 40% ekana vuonna kuten Ornishin drug-free trial osoitti (Lancet 1990), joten whole-food vegaaninen tai quasi-vegaaninen ruokavalio on todella terapeuttinen myös jokaisen yli 18-vuotiaan länsimaalaisen sydämen terveydelle.

  2. Kuinkahan tuo sopii insuliiniresistentille vähän liikkuvalle, jolla siis runsas hh nostaa ja pitää vs:n korkealla? Kuten näissä Reijon kirjoituksissa on aiemminkin hyvin tullut esille, kaikki ei sovi kaikille, vaan laihdutuksessa kuin siitä eteenkin päin pitäisi ottaa yksilöllisyys huomioon.

    Kyseinen dieetti sopinee kohtalaisen terveelle , kohtuullisesti tai paljon liikkuvalle. Eikä mielestäni maailman pelastukseksi ole myöskään siitä, että kaikki jättäisivät liharuuat syömättä. Osalle se sopii, mutta ei kaikille, kulttuurisiakin näkökohtia pitää olla, kuten meille monesti puhutaan täysjyvärukiin puolesta, niin sekin kuitenkin on pitkälti kulttuuriin sidoksissa.

  3. Liian pieni rasvan osuus ei ole ollt hyväksi esidiabeteksessa eikä diabeteksessa. Siitä on selvää näyttöä meta-analyyseistä (Kirk et al. 2008, Kodama et al. 2009) sekä esim. tästä diabeetikoilla tehdystä tutkimuksesta ja tästä korkean riskin potilailla tehdystä diabeteksen ehkäisytutkimuksesta. Peterin kuvaama dieetti sopii monille, joilla sokeriaineenvaihdunta on kunnossa. Sokeriaineenvaihdunnan ongelmissa n.35-40 E % rasvaa sisältävä ruokavalio näyttää tuovan paremman tuloksen.

  4. Edelleen, kuten PeterK:n jutussa, tärkeintä on tiputtaa rasvaprosenttia, ei lihaspainoa. Itselle on käynyt monella dieetillä(varsinkin PainonVartijoiden dieetillä) niin että paino lähtee, mutta lähtee lihaksetkin.

    Dieetin jälkeen säilynyt/lisääntynyt lihasmassa helpottaa painonhallintaa (parempana perusaineenvaihduntana).

    1. Samaa mieltä. Kunnollinen proteiininsaanti ja voimaharjoittelu edesauttavat lihasten säilymistä. Lihasmassan säilymisen ohella nivelet ja tukiranka kiittävät.

  5. Lisäys vielä edelliseen. Siis kyllä paino varmaan tippuu parhaiten ENE:llä/VLCD, mutta lähtee siis edellä mainitut lihaksetkin. Mutta paino palaa aivan varmasti helpommin takaisin heikomman perusaineenvaihdunnan (lihasten katoamisen myötä).

  6. PeterK kirjoitti: ”eläintuotteet tulisi nähdä kuten roskaruuat, eli ruokina joista puuttuvat kuidut antioksidantit ja muut suojaravinteet”.

    Oletko koskaan kuullut puhuttavan sisäelimistä tai kananmunista 😉

    1. jep, jos toi olisi ihmiselle sopivaa, niin vegaanien ei tarvitsis popsia d,b vitamiineja ja kalsiumia. Mitenköhän hdl-tasot tuolla ruokavaliolla ?

      1. Rasvan saannin vähyys tarkoittaa toki sitä, että rasvan myönteinen vaikutus HDL-tasoihin jää poies. Mutta vaikuttavathan esim. liikunta ja kohtuullinen alkoholin käyttökin asiaan, ilmeisesti myös runsas liukenevan kuidun saanti.

  7. Noh…ei anti-atherogeenisellä dietillä tarvita korkeaa HDL:ää. Kaikilla Esselstynin ja Ornishin potilailla laskee HDL, eli roskakuski. Vähemmän tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia veren kierrossa, siivousprojektiin tarvitaan pienempi miehistö. Vai pitäisikö alkaa voita syömään HDL:n nostamiseksi? Onneksi on end-pointit tiedossa niin ei tarvitse HDL:stä murehtia. Yritin tässä vähän viitata mikä on tuon Framingham scoren kehittäjän näkemys asiasta, off the record.

    LDL on se juttu, kuten kaikki käyvän hoidon-opasta selailleet tietävät.

    A meta-analysis of 108 randomized controlled trials of various lipid modifying interventions found that lowering LDL cholesterol significantly decreased the risk of coronary heart disease and all-cause mortality, whereas modifying HDL provided no benefit after controlling for LDL cholesterol.

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2645847/pdf/bmj.b92.pdf

    Kuten Stranbergin kirjoittanut myös suomeksi, HDL hyvin monimutkainen juttu, se voi hoitaa tehtävänsä hyvin tehokkaasti myös hyvin pienellä määrällä, ja vastaavasti suurilla määrillä olla tehoton.

    1. Kepillä jäätä …

      Kys. meta-analyysin päätelmä avautuu taulukosta 1. Erinäisten interventio/hoitomuotojen vaikutukset HDL:n kohdalla olivat minimaaliset (pl. torcetrapib, mutta sen kohdalla tulokset olivat sitten muuten katastrofaaliset – CETP inhibiittoreiden ongelmallisuus ei ole enää tässä vaiheessa uutta tietoa), joten ei ole mikään yllätys ettei sen kohdalla tullut sen kummempia vaikutuksia.

      Tästä ei suinkaan seuraa sitä, etteikö HDL:llä olisi suojaava vaikutus mikäli se nostetaan liikunnan, painonpudotuksen ja ruokavalion yhdistelmällä – tällä on havaitusti antiaterogeeninen vaikutus. Olettaen toki, että muutoksia saadaan, HDL-tason modifiointi tuppaa olemaan hankalampaa kuin LDL:n.

      Ja niissä Käypä hoito -suosituksissa tuodaan kyllä HDL:n rooli esiin selvästi. Kyseessä kun on yksi dyslipidemioiden klassisista riskimarkkereista ja yksi keskeisen hoitomuodon (elämäntapainterventio) tavoitteista.

    2. Äskettäin ilmestyneen suomalaistutkimuksen mukaan HDL:llä on lähes yhtä iso merkitys riskin kannalta, joten kyse ei ole pelkästään LDL:stä. Katso tämä kuva. Viite: http://bit.ly/NaUmDT

      Oikeastaan sama pätee LDL:ään. LDL:N eri partikkelikoot ovat eri tavalla aterogeenisiä. Lisäksi LDL:n muuntumisella kuten hapettumisella tai glykoitumisella on suuri merkitys. Mutta näistähän täälllä on keretty jo aiemmin vääntää. Monien mielestä turhautumiseeen saakka.

    3. käypähoito laahaa perässä eikä ota juuri kantaa triglyserideihin, jotka ovat ”vaarallisempia” kuin LDL. LDL tekee muuten kropalle myös positiivisia asioita esim. vanhukset joilla LDL on korkeampi, niin lihaskasvu/ylläpito on parempi.

      1. En nyt ota kantaan siihen laahaako hoitosuositus perässä vaiko ei, mutta kyllä se ottaa kantaa triglyihin. Ne, kuten LDL ja HDL-tasot, ovat sekä keskeisiä riskimarkkereita että hoidon tavoitteita, tämä mainitaan aivan selvästi ja suoraan.

        Tuo lihasjuttu perustuu nähdäkseni blogosfäärissä kierrätettyyn lehtiartikkeliin erään Riechmanin tutkimuksesta. Itse en edelleenkään ole nähnyt alkuperäisviitettä eikä Pubmed löydä moista julkaisua kyseiseltä herralta. Pelkän uutisen perusteella ei toki voida sanoa käytännössä mitään LDL:n oletetuista hyödyistä lihaskasvun suhteen eikä myöskään suhteuttaa asiaa sv-tautiriskiin verraten.

        Mutta jos sinulta löytyy lähdeviite, niin tutustuisin kyllä mielelläni asiaan.

  8. Tuosta puuttuvat triglyt, jotka tuppaavat nousemaan vähärasvaisella runsashiilihydraattisella ruokavaliolla. Korkeat triglyt korreloivat aterogeenisen LDL-muodon kanssa. Yhdessä alhaisen HDL:n kanssa korkeat triglyt lienevät erityisen ikävät.

    PeterK ei ehkä hahmota, että hänen lainaamansa kannanotot vaikuttavat meistä muista jälkeenjääneiltä ja ison tutkimusmassan sivuuttaneilta.

  9. @Mie,

    hyvä pointti. En ole asemassa, jossa voisin ottaa kantaa aiheeseen, muuta kuin mitä populaarimediassa lukenut (New York Times, 16.5.2012). Sinä taidat olla lääkäri?

    Myös ScienceDailyn juttu tältä vuoldelta:

    ’Good’ HDL Cholesterol Can Also Be ’Bad’ (2012)

    ”the HDL amplified inflammatory reactions several times over and could explain the latent chronic inflammation that is associated with high cardiovascular risk,”

    ”Lowering the LDL level is therefore still even more important than raising the HDL level.”

    Juttua ollut myös Harvardin newsletterissä, ”Some HDL, or ”Good” Cholesterol, May Not Protect Against Heart Disease

    Uusissa geenitutkimuksissa korkean HDL:n hyödyistä ei mitään viitteitä, LDL sen sijaan, selvä homma.

    @Reijo

    kaikenlaisia tarinaa liikkuu, ja HDL varmaan suojaa korkean riskin potilaita, mutta käytännössä, mikään ei ole muuttunut. Kuten Strandberg ja kaikki muut lipitologit maailmassa sanova kokonaiskolesterolin osalta: ”the lower, the better”. Paras riskimarkkeri on asiantuntijoiden mukaan LDL ja sen jälkeen kokonaiskolesteroli. William Clifford Roberts sanoo linkkaamassani artikkelissa, että kunhan LDL alle 70mg/dl, niin jos HDL yli 20mg/dl, kaikki on hyvin. Yhä edelleen normaali ihminen, ilman synnynnäisiä verisuonien anomalioita ei voi saada ateroskleroosia, jos seerumin kolesteroli tasaisesti suurimman osan elämästä alle 3,88 mmol/l, 150mg/dl (Castelli et al, Circulation, may 1977) fakta, jonkä 40-vuoden Framinham tutkimus tänä päivänäkin vahvistaa. Aiheesta myös laajaa cross-cultural epidemiologista dataa:

    ”Only populations that maintain very low levels of serum cholesterol, eg. total cholesterol below 150mg/dl throughout the life do we see a near-absence of clinical CHD”.

    National cholesterol education program, third expert panel.

    1. Olen yleisesti ottaen samaa mieltä, että LDL-kolesterolin laskemisesta on hyötyä.

      Jos sattuisit olemaan kiinnostunut katsomaan kantaasi vastakkaista evidenssiä, voit lukaista tämän NEJM.in artikkelin (esim. johtopäätös) http://bit.ly/KYQeo1, tai tsekata uusimman 2012 julkaistun kardiologien pusaaman dyslipidemioiden eurooppalaisen hoitosuosituksen tästä http://bit.ly/zUEEwh . Niiden mukaan HDL:llä on keskeinen merkitys, joskaan HDL:n lääkehoidot eivät toimi.

  10. Ja jos nyt mennään argumentoinnissa auktoriteettilinjalle, niin maailman arvostetuimmat ravitsemustieteilijät Walter Willet ja Frank Hu ajavat nimenomaan (tyydyttymättömän) rasvan lisäämistä nykyisiin suosituksiin korvaamaan köyhimpiä hiilarilähteitä. Samalla linjalla myös HY ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm.

  11. @Mirka,

    yes, tyydyttämätön rasva ei nosta seerumin kolesterolia, toisin kuin tyydyttynyt, joten ihan perusteltua. Richard Peton paperia:

    A meta-analysis of 395 metabolic ward experiments concluded that in typical British diets replacing 60% of saturated fats by other fats and avoiding 60% of dietary cholesterol would reduce blood total cholesterol by about 0.8 mmol/l (that is, by 10-15%), with four fifths of this reduction being in low density lipoprotein cholesterol

    Clarke R, Frost C, Collins R, Appleby P, Peto R. Dietary lipids and blood cholesterol: quantitative meta-analysis of metabolic ward studies. BMJ. 1997 Jan 11;314(7074):112-7

    Itse vain henk.koht. pidän Campbellin ja muiden argumentointia vahvempana. Willett ei ole myöskään ”maailman arvostetuin” ravintotietelijä, vaan voisi sanoa, että jopa kiistelty. Ei siksi, että mies olisi Atkins/Feinman/Heikkilä akselille rinnastettavissa oleva denialisti, vaan siksi, että hänen antamansa lausunnot herättävät valtavasti hämmennystä populaari yleisössä. Tuskin arvostavat Puska ja Uusitupakaan Willettiä. Campbellin argumentteja Willettin jutuista tai jopa suoraan sanottuna sekoiluista ei voida sivuuttaa debatista, eikä niin Yhdysvalloissa tehdäkään.

    Otan itse mallia best-practise tapauksista, eli pyrin yhdistelemään Tarahumara/Keski-Afrikkalais/Okinawa diettiä, eli niiden diettiä joilla kolesterolit alle 150mg/dl läpi elämän. Joskus harvoin käytän margariinia, voita en ikinä. En katso, että korkean riskin länsimaisista kohorteista on itselleni mitään opittavaa. Enkä myöskään ymmärrä miksi Willett ja Co käyttävät Atkinssin keksimää terminologiaa ”carbs”. Mielestäni on tyhmää rinnastaa bataatti ja mustikat roskaruokiiin verbaalisella tasolla.

    John McDougallin uusi kirja ”Starch solution” sai kivat arvostelut medpagen pääeditoijalta George Lundberg’lta(JAMAn ex-pääeditoija).

    The Diet Book to End All Diet Books
    http://www.medpagetoday.com/Columns/At-Large/32834

  12. Eikös tuo PeterK.n mainitsema The China study ole revitty palasiksi ja amuttu alas kohta kohdalta? (ainakin paleopiireissä)
    Koska omaan rajallisen kapasiteetin ymmärtää asioita ja tutkimuksia, olen välillä aivan sekaisin näistä ravintoon liittyvistä tutkimuksista. Miten asiat voidaan nähdä niin eri tavalla? Jos jostain asiasta tehdään kallis tutkimus pitkälle koulutettujen ihmisten toimesta, niin sekään ei riitä. Toinen on valmis pyyhkimään peppunsa paperilla ja toiselle se on kuin raamattu? Tietääköhän näistä ravintoasioista oikeesti kukaan mitään ;).

  13. China Studyn lukeneena pidän Campbelliä lähinnä huijarina. Tähän lienee turha tuhlata aikaa tämän enempää.

  14. Kirjassaan Nutritional epidemiology Willett toteaa, että varman näköistä terveyshaittaa on toistaiseksi kyetty osoittamaan kohtalaisen luotettavasti ainoastaan kahteen ravintotekijään: Nopeat hiilihydraatit ja teollinen transrasva. (NE on muuten yliopiston kurssikirja, joten ei se kovin kiistelty ole.)

  15. Eikä kukaan myöskään rinnasta mustikoita roskaruokaan millään tasolla. Jopa Atkins ylistää niitä sivutolkulla.

  16. Eikös tuo PeterK.n mainitsema The China study ole revitty palasiksi ja amuttu alas kohta kohdalta? (ainakin paleopiireissä)”

    On. Denialistit ja Crankit vihaavat Campbelliä, Ornishia ja Ancel Keyssiä. Mutta, kukaan paleo-piirin ulkopuolella ei kuitenkaan kuvittele, että 23-vuotiailla blogisteilla tai personal trainereillä olisi jotain fiksua sanottavaa Oxfordin epidemiologistin, meta-analyysien keksimisestä ritariksi lyödyn, royal societyn jäsenen Richard Peton analysoimasta datasta. Samaa pätee maailman oikeasti arvostetuimpaan ravintotutkijaan, edesmenneeseen Ancel Keys’siin. Kannattaa tutustua youtubessa sellaiseen kanavaan kuin primitivenutrition. Sarja perkaa näiden paleo-piirien luotettevuutta kansantajuisesti. Erittäin laadukas sarja.

    Paleo-Atkins piiri voidaan nähdä kuten uskonnolliset lahkot, jotka luovat omassa piirissään omia totuuksia ja uskovat itse messiaanisesti näihin ja raivokkaasti kuvittelevat kaikkien, jotka eivät omaksu tätä uutta totuutta olevan pihalla uudesta tieteestä. Samaa retoriikkaa käyttäneet kaikki crankit läpi historian:

    http://en.wikipedia.org/wiki/Crank_(person)

    Hyvänä esimerkkinä tämä uusi Ancel Keys tarina, joka toistuu jokaisessa karppaus/kolesterolidenialistikirjassa, ja joka on faktuaalisesti 100% vääriin, ja jonka jokainen lahjakas ylä-aste ikäinenkin pystyy googlen avulla osoittamaan vääräksi, kuten kaikki muutkin kolesterolidenialistikirjojen argumentit.

  17. ”Kirjassaan Nutritional epidemiology Willett toteaa…”

    Voidaan siis varmuudella sanoa, että Willetin kolleega, Siri-Tarino meta-analyysin Co-author, Frank Hu ei ainakaan kirjaa ole lukenut:

    Näin Harvardin Frank Hu (Harvard Magazinessä, tammi-helmikuun numerossa 2012)

    “Why is red meat harmful? “Saturated fat, which can lead to cardiovascular disease, is really just the beginning of the story,” explains Hu”

    http://harvardmagazine.com/2012/01/a-diabetes-link-to-meat

    Willett katsoo uusimmassa katsauksessaan, että evidenssi tyydyttyneen rasvan vaikutuksista sydäntauteihin on selvä. Tyydyttyneen rasvan ongelmallisuus tulee esiin kaikista ilmansuunnista: sappi-neste tutkimuksista, laboratoriosta, eläinmalleista, RCT’stä, epidemiologisista tutkimuksista (poikkeuksena jo valmiiksi hyvin korkean riskin kohortit), metabolic-ward tutkimuksista, kirurgisista tutkimuksista, jne. Lipidi-teorian yhteydessä puhutaan usein ns. ”1000 tutkimuksesta”, mutta tämä täysin vähätelty luku.

    Nyt ymmärrän entistä paremmin kritiikin Willettiä kohtaan: miehen jutun ymmärretään lähtökohtaisesti 180-astetta väärinpäin, mikä on tosin hänen oma vikansa. Willett halusi vain kumota rasva-hypoteesin, ei tyydyttynyttä rasva-hypoteesia, mutta taisi mopo lähteä jossain vaiheessa käsistä. Willettin kömmähdyksistä enemmän China Study populaarijulkaisussa.

  18. @jussi – tsekkaa mitä tahansa alan kirjaa viimeiseltä 20 vuodelta, sieltä löytyvät kyseiset viitteet…

  19. Liikunta yksinään on huono laihdutuskeino. Liikunta (ts. lihaskuntoharjoittelu) vaikuttaa kuitenkin laihtuessa lihasten säilymiseen enemmän kuin mikään muu tekijä. Aktiivisuus tuo myös vapauksia ruokavalioon. Ei tarvitse noudattaa vähäsitä– tai vähätätä-dieettejä, kun nostaa välillä ahterinsa penkistä.

    Muistan selailleeni jotain katsausartikkelia, jossa kehon rasvattoman massan säilyminen ja ruokavalion joustavuus katsottiin laihtumisen onnistumista parhaiten ennakoiviksi muuttujiksi. Valitettavasti tähän hätään ei ole tarjota linkkiä.

    Kestävät tuloset vaativat varmasti kokonaisvaltaisen muutoksen. Ei siis ihme, että tilastot ovat mitä ovat.

    1. Liikunnasta eri muodoissaan on hyötyä laihduttajalle ja painonhallinnassa lisääntyneenä testosteroni ja varsinkin kasvuhormonin tuotantona. Molemmat muokkaavat rasva-aineenvaihduntaa.

      Kasvuhormoni on varsinkin kova rasvanpolttokemikaali(lisää glukoneogeesiä).

      1. Siis piti sanomani, että liikunnalla paino ei ehkä laske, mutta lihas/rasva-painosuhde pitäisi parantua ja rasvaprosentti pienentyä. Liikunnan hyvä puoli on myös se, että palautuminen polttaa myös rasvaa, jopa enemmän kuin itse reeni.

  20. ”LDL tekee muuten kropalle myös positiivisia asioita esim. vanhukset joilla LDL on korkeampi, niin lihaskasvu/ylläpito on parempi.”

    -Voisikohan alhainen LDL vanhuksilla viitata aliravitsemukseen?

      1. Pitää varmaan paikkansa, sillä vanhukset joilla on korkeahkot kolesterolit, elävät pidempään (kok.kol naiset 6-9, miehet 5-7). Muistaakseni matalat LDL arvot korreloivat lisääntyneiden autoimmuunisairauksien, tulehdusten sekä syövän kanssa.

  21. Minusta PeterK suhtautuminen alkaa oleen tietynlaista ääripäätä, jos luonnollista voita pelkää niin, ettei yhtään saa käyttää. Voiko tässä kaikkein pahinta on? Kyllä terve ihminen voi syödä kohtuudella kaikenlaisia maitotuotteita muun lisäksi. 🙂

  22. @HannuP,

    Ancel Keys duunasi sadoittain metabolic-award tyyppisiä syöttökokeita, joissa varmaan lähes jokaisen ruuan vaikutus seerumin lipideihin tutkittiin. Kaikista ruuista voilla on about suurin vaikutus veren kolesteroliin. Voi = heart disease waiting to happen. Minulle henk.koht erittäin hyvä kolesterolin käsittelymekanismi, ja arvot aina alhaalla & ja päälle lääkärin kovat hämmästelyt ja kehut, vaikka muutamia vuosia sitten söin todella huonosti. Suvussa ei kenelläkään ikinä tavattu sydäntauteja. Voisin herkutella siis hieman meijerituotteiden kanssa, mutta miksi niin tekisin, kun parempi diili kaikille, että en niin tee. Pitää vähän funtsia myös ympäristöä ja elukoita. Kun kerran olen voinut mainiosti jo useita vuosiia hyvin korkea-hiilihydraattisella, ja vähärasvaisella ja vähäproteiinisella, 3000 kaloria/per päivä, whole-food vegaanidietillä alun haparointia lukuunottamatta, kynsien ja hiuksienkin laatu vain vahvistunut, niin koen, että on velvollisuuteni myös pysyä vegaanina. Näin aion olla lopun elämääni. Ainoa eläintuote, jota käytän ovat nahkakengät ja kassi. Aion harkita synteettisiä versioita.

  23. Noh…ei anti-atherogeenisellä dietillä tarvita korkeaa HDL:ää. Kaikilla Esselstynin ja Ornishin potilailla laskee HDL, eli roskakuski. Vähemmän tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia veren kierrossa, siivousprojektiin tarvitaan pienempi miehistö. Vai pitäisikö alkaa voita syömään HDL:n nostamiseksi?
    ……………Kuten Stranbergin kirjoittanut myös suomeksi, HDL hyvin monimutkainen juttu, se voi hoitaa tehtävänsä hyvin tehokkaasti myös hyvin pienellä määrällä, ja vastaavasti suurilla määrillä olla tehoton.

    …sanoi PeterK…
    ……………………………………………………………..
    Noh…kannattaako antaa näin itsevarmoja lausuntoja? Uskaltaako ehdottaa? Vai heilutetaanko heti keltaista korttia niin kuin jalkapallokentällä?

    Mitäs tuo Strandberg on kirjoittanut suomeksi? Onkos kertonut, että HDL:ää kuten LDL:ää löytyy montaa sorttia? Pannaat tähän pari esimerkkiä: HDL2b, preβ-HDL ja HDL3…

    HDL nousee rasvalla sanotaan? Voisihan tuota kokeilla miten margariini/voi vaikuttaa noihin, kun tutkimukseen sopivat laitteetkin löytyvät Suomesta?

  24. No niin, puhe oli laihduttamisesta, ja taas päästiin tähän samaan kamppailuun jota käydään varmaan monissa blogeissa, ja keskustelufoorumeilla. Tämä on aika kiitettävästi nyt viime aikoina kääntynyt tänne. Aloitteentekeijä on tuttu kaikille.

    Olisiko mitään mahdollisuutta yrittää jatkossa siivuuttaa tämä ainainen, voi, HDL, LDL ja ateroskleroosi vääntö? Minusta tässä ei ole tullut mitään sellaista esille jota ei aiemmin olisi jo monessa paikkaa ruodittu aika lailla loppuun saakka. Peter K alias Richard, sinulla on niin paljon sanottavaa, joten laita ihmeessä oma blogi pystyyn!

    Tällä palstalla liikkuu paljon myös ammatikseen ravitsemusta harrastavia, joten veikkaanpa että heidät karkoittaa asian vääntäminen aina samoille voi, LDL, HDL-urille. Jos ei ole jo karkottanut. Joten linja muuttuu seuraavisa kirjoituksissa, ei enää HDL, LDL ym. keskustelua ellei se selvästi liity aiheeseen.

    Peter K alias Richard. Sinun jutut on aika ylärekisteristä. Ennen kuin revität lisää China study’a, Ancel Keys’iä ja muita kolesteorlifanaatikkoja lukaisepa jostain katsausartikkelista tai evidence based medicine -sivustoilta miten tieteellinen näyttö laitetaan hierarkiseen järjestykseen. Siinä Keys’in ekologinen tai vain populaarikirjana julkaistu China Study ei paljon paina. Meillä on olemassa kaikkein kovimman evidenssin tutkimukset eli rasvanvaihtokokeet sairastuvuus ja -kuolleisuus päätetapahtumin ( miksi et koskaan viittaa näihin meta-analyyseihin Mozaffarian et al. 2010, Hooper et al. 2011, Ramsden et al. 2010 joihin kaiki todellsiet gurut viittaavat). Näistä rasvan vaihtokokeista voidaan ottaa karu esimerkki, Rose Corn Oil -tutkimuksessa kokonaiskolesteroli laski maissiöljyryhmässä vuoden kohdalla 30 %, vaan miten kävi sydäninfarktien? Niitä tuli enemmän m-öljyryhmässä! Eli LDL-kolesteroli ei ole kaikki kaikessa.

    Silti olen kanssasi samaa mieltä, että kasvikset, hedelmät ja kasviöljy ovat terveellisen ruokavalion perusta.

    Näitä pitkäkestoisia sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimuksia ei voi lääkätieteen paradigman mukaisesti polkea jalkoihin millään lyhytkestoisilla syöttökokeilla, jota Keys ei todellakaan ole muuten tehnyt satoja. Arvostamasi Mati Uusitupa on useaan kertaan sanonut, että satunnaistetut kontrolloidut sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimukset on kaiken perusta. Surrogaattimarkkeritutkimukset, kuten lyhytkestoiset syöttökokeet tulevat perässä kauempana.

    Yksi keskeinen argumenttisi on, että ihmisille ”syötettiin jotain dieetti”ä, jossa ei ollut riittävästi kuitua tms. Kliinisissä tutkimuksissa ei yleensä syötetä kenellekään yhtään mitään, vaan ihmiset syövät juuri sitä mitä haluavat. Heille annetaan yleensä ohjeet, joita he harvoin voivat noudattavat, käytännössä keskimäärin ei ikinä. Joissakin, tosi harvoissa, tutkimuksissa osa ruuista saatetaan jakaa ilmaiseksi, kuten pian valmistuvassa Predimed -tutkimuksessa.

    Eli kun käytät sanoja joille ”syötettiin jotain” menet useimmissa tapauksissa täysin hakoteille. Ruokavaliosi jota kannatat on varmaan ihan terveellinen monille, mutta jos pähkinät ja siemenet puuttuu sieltä, veikkaan että rasvan saanti on välttämättömien rasvahappojen ja ihon sekä monien elimien kannalta liian vähäistä, ainakin sinua alemmilla kaloriatasoilla.

  25. Kovin kummallisia laittaa myös Willettin ja Hun suuhun. Olen omin silvin nähnyt videon, jossa Hu Karoliinisen instituutin juhlavieraana sanoin selvällä englannin kielellä, että tyydyttynyt rasva ei ole itsenäinen riskitekijä. Nopeat höttöhiilarit on. Ja tämähän oli tulos Harvardin seurannassakin. Tyydyttynyt rasva antoi nollatuloksen. Kasviöljypufat vähensivät riskiä, joten siinä suhteessa toki voita parempia, mutta edelleenkin tyydyttynyt on nolla mikä nolla. Vaikka voissa paistais.

  26. ”Yksi keskeinen argumenttisi on, että ihmisille ’syötettiin jotain dieetti”ä, jossa ei ollut riittävästi kuitua tms. Kliinisissä tutkimuksissa ei yleensä syötetä kenellekään yhtään mitään, vaan ihmiset syövät juuri sitä mitä haluavat”

    Aivan ja siksi noita tuon kaltaisia -trial tutkimuksia hyvin korkean riskin potilailla ei yleensä kauheasti arvosteta. Kokonaiskuva ratkaisee. Hyvänä esimerkkinä tuo ”maailman laajin interventio”, eli WHI-trial, jonka sana interventio tuli siitä, että osallistujille annettiin yhden kerran 20min ohjausta. De facto kyseessä oli prospective cohort-tutkimus. Kuidut oli 16g luokkaa / per päivä, dietti täynnä kolesterolia ja eläinproteiinia. LDL:ssä ei mitään eroa kontrolliryhmään. Interventio ei siis kyennyt saamaan osallistuja syömään sitä 5 hedelmää päivässä. Mitä siis voidaankaan päätellä annista? Ei mitään. No, joo vähärasvaisen donitsen preferoiminen johtaa 9% pienempään rintasyöpäriskiin. Itse kuitenkin katsot, että tutkimus tulisi ottaa vakavasti esim. diabetes-hoitosuosituksia annettaessa. Aion tutustun yllämainitsemiisi meta-analyyseihin.

    ”Rose Corn Oil -tutkimuksessa kokonaiskolesteroli laski maissiöljyryhmässä vuoden kohdalla 30 %, vaan miten kävi sydäninfarktien? Niitä tuli enemmän m-öljyryhmässä! Eli LDL-kolesteroli ei ole kaikki kaikessa”.

    Huom. olen puhunut pelkästään ateroskleroosista. Kasviöljyjen ongelmallisuus sydämenterveydelle kliinisessä ympäristössä on todettu useissa tutkimuksissa, itse en lainkaan käytä öljyjä:

    One of the most important clotting factors predicting the risk of a heart attack is an elevated factor VII. All five fats tested—rapeseed oil (canola), olive oil, sunflower oil, palm oil, and butter—showed similar increases in triglycerides and clotting factor VII.12

    Larsen LF, Bladbjerg EM, Jespersen J, Marckmann P. Effects of dietary fat quality and quantity on postprandial activation of blood coagulation factor VII. Arterioscler Thromb Vasc Biol. 1997 Nov;17(11):2904-9.

    Kliinisistä trialeista:

    Reply to U Ravnskov

    ”As for the effects of saturated fatty acids on heart disease, Ravnskov rightly notes that some clinical trials have failed to show that the replacement of saturated fat with unsaturated fat reduces heart disease. However, most clinical trials have shown a benefit. In addition, evidence from epidemiologic, metabolic, and laboratory studies confirms that high intakes of saturated fat do cause heart disease. Ignoring this evidence leads to absurd consequences. For instance, our knowledge of the ill effects of cigarette smoking rests purely on epidemiologic, metabolic, and laboratory studies, whereas evidence from clinical trials is largely lacking. The same holds true for the ill effects of physical inactivity, the failure to use seat belts, the consumption of toxic chemicals in foods, and asbestos exposure. None of these conditions has been proven to be unhealthy in clinical trials performed according to the standards for pharmaceutical drugs. I believe that, in all of these cases, we should consider the totality of the evidence, and the totality of the evidence overwhelmingly indicts saturated fat as a cause of heart disease, just as it indicts cigarettes”.

    http://www.ajcn.org/content/84/6/1551.full

    1. ”Aivan ja siksi noita tuon kaltaisia -trial tutkimuksia hyvin korkean riskin potilailla ei yleensä kauheasti arvosteta.” Kuka ei arvosta? Sinä? Joku Cambell? Niitä arvostaa suurin osa todellisista guruista, poislukien populistiset tiennäyttäjät kuten Dr.Eadesit ja sinun oppisäsi vegaanirintamalta. Samaa kastia molemmat, ei kelpaa kuin omaa ideologiaa tukeava evidenssi. Kaikki muu on muka soopaa.

      Sinun linjaamasi dieetti toimii länsimaisessa yhteiskunnassa pienellä osalla ehkä 1 %:lla, massat eivät kertakaikkiin taivu siihen nykyyhteiskunnassa, ehkä 50 vuoden kuluttua? Siten sen tyrkyttäminen on aika turhanpäiväistä näinä päivinä. Näytä minulle tutkimus missä länsimaiset ihmiset on saatu ohjeistamalla syömään pitkäkestoisesti tuollaista dieettiä. Millaisen ruokavalion ihmiset pystyvät laajasti ottaen omaksumaan tässä on kysymys, ei siitä etteikö Okinawan saarella tai Kreikan saarilla olisi ollut ennen muoinoin tosi terveitä ihmisiä.

  27. No niin, puhe oli laihduttamisesta……

    ..sanoi Reijo…
    ………………………………………………………………..
    Kirjoitit alustuksessa seuraavaa:Yksilötasolla painontahallintaratkaisut voi joskus olla helppojakin. Isoissa joukoissa laihtumistuloksen pysyminen ei näytä olevan helppoa.

    Hm…aina törmätään samaan argumenttiin, että ihmiset eivät pysy jollain dieetillä…..eli toisin sanoin ollaan yleisesti sitä mieltä, että dieetti X on kyllä tehokas, mutta…..
    Onko tällaisesta pohdinnasta hyötyä?

    Eikö dieetin pitäisi olla lähellä normaaleja ateriamalleja? Minusta ENE-pussikuurin suositteleminen on sairasta….

    Viittaan tällä alustukseesi: VLCD:tä ei ole verrattu satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Siten kuvan käppyrää ei pidä tulkita niin, että VLCD olisi tutkitusti tehokkain.

    1. En ole itsekkään kovin innokas ENE-dieetin kannattaja. Se ei opeta syömään normaalilla tavalla, joskin motivoi aluksi. Mutta silläkin on oma paikkansa lihavuuden hoidossa. Kaikki ei taivu vähähiilihydraattiselle, vaikka kuinka karppaajat sitä haluaisivat.

    2. ”Onko tällaisesta pohdinnasta hyötyä?”

      On sikäli, että ei kannattane suositella esim. painontaan ruokavaliota X joka tuottaa jossain määrin paremmat tulokset lyhyellä tähtäimellä kuin ruokavalio Y, mikäli sitä ei sitten pystytä pitkällä tähtäimellä noudattamaan lähellekään niin hyvin kuin ruokavalio Y:tä. Tai mikäli keskeyttämisprosentit tutkimuksissa ovat selvästi epäedullisemmat –> väestötasolla suurempi määrä hyötyy ruokavaliosta Y tämän takia. Aina voidaan (ja kannattaa) toki pohtia ja tutkia sitä, että saataisiinko ihmiset jotenkin noudattamaan sitä ruokavalio X:ää paremmin.

      Ja toki kannattaa tuoda yksilöllistä lähestymistapaa mukaan. En silti näkisi, että yl. tason suosituksista tulisi luopua täysin.

  28. ”Niitä arvostaa suurin osa todellisista guruista, poislukien populistiset tiennäyttäjät kuten Dr.Eadesit ja sinun oppisäsi vegaanirintamalta”

    No, et kai nyt rinnasta yli 300 peer-reviewed artikkelia koviin julkaisuihin kirjoittanutta Campbellia Michael Eadesiin? Campbell on arvostettu tiedemies, ja Willett’in kaveri 🙂 Strandberg perkasi suppeasti tuota WHI:tä omassa kirjassaan ”kolesteroli totuus”, eikä Strandberg tai Stamler’kään mikään vegaani ole. Jos WHI olisi kova juttu, olisi se varmasti myös uusissa diabetes-hoito -oppaissa käyty läpi.

    ”Sinun linjaamasi dieetti toimii länsimaisessa yhteiskunnassa pienellä osalla ehkä 1 %:lla, massat eivät kertakaikkiin taivu siihen nykyyhteiskunnassa, ehkä 50 vuoden kuluttua?”

    Totta, mutta jostain pitää aloittaa. Siksi eläintuotteita pitää demonisoida ja tuoda niiden yhteys kroonisiin sairauksiin paremmin esiin. Tässä sinäkin voit aktivoitua enemmän. Onko lihavalle hyväksi syödä elukan rasvaa ja bioaktiivisia hormoneja? The fat you eat, the fat you wear. Willett on lanseerannut jo punaisen lihan vastaisen kamppanjan Yhdysvaltojen mediassa ja sanoo, että sen määrä ruokavaliossa pitäisi olla 0. Kyllä sairaat ihmiset voivat omaksua tällaisen jutun helposti kun ei muu enää auta. Eläinruokien demonisointia ja valistusta enemmän siis kehiin. Ja puhutta myös ruuan ekologisista vaikutuksista.

    Bill Clinton’s Vegan Journey
    http://well.blogs.nytimes.com/2011/08/18/bill-clintons-vegan-journey/

  29. ”Näytä minulle tutkimus missä länsimaiset ihmiset on saatu ohjeistamalla syömään pitkäkestoisesti tuollaista dieettiä”

    Tässä vielä. Eli eturauhassyövän leviäminen saatiin pysäytetty kokonaan.

    Intensive lifestyle changes may affect the progression of prostate cancer.

    ”The diet was predominantly fruits, vegetables, whole grains (complex carbohydrates), legumes and soy products, low in simple carbohydrates and with approximately 10% of calories from fat. The diet is intensive but palatable and practical. In earlier studies most patients were able to adhere to this diet for at least 5 years [10], [11], [12] and [13]”

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16094059

    Nyt en enää postaa tänne foorumille, jutuistani ei pidetä. kiitos kuitenkin debattiseurasta.

    1. Mikähän oli seuranta-aika ja ”piiskuri”metodit?

      1. Vuoden verran, tässä kohtaa interventioryhmästä mukana oli 95% alkuperäisestä määrästä vs. verrokkiporukan 45%. Muutokset eturauhas-spesifisen antigeeni-arvon suhteen (surrogaatti) olivat ryhmien välillä vaatimattomat, mutta imusolmukkeen etäpesäkkeestä eristetyn eturauhasen syöpäsolulinjan kohdalla merkittävät. Jälkimmäistä tutkittiin in vitro käyttämällä seeruminäytettä kummastakin ryhmästä & tarkastelemalla miten ym. se inhiboi solulinjan kasvua – verrokkina naudan sikiön seerumi.

        Huomattavaa se, että kyse ei (kuten Peter antaa ymmärtää) ollut pelkästään ruokavaliomuutoksia. Interventioryhmä sai myös liikunta- ja stressinhallintaopastusta sekä vertaistukitapaamisia. Kyseessä oli siis laaja-alaisempi elämäntapainterventio.

        bit.ly/N0rUqN

    2. Kuitenkin esim. Framinghamin seurannassa luontaisella ravitsemuksella (húom. ei siis statiinilla alennettu) matala LDL korreloi syöpien määrän kasvuna.

      1. Kyseessä on ikiwanha harhaluulo. Framinghamissa aineistosta ei ollut kontrolloitu pois sekoittavia tekijöitä kuten syöpiä tms. tms.

        ”Under age 50 years these data suggest that having a very low cholesterol level improves longevity. After age 50 years the association of mortality with cholesterol values is confounded by people whose cholesterol levels are falling–perhaps due to diseases predisposing to death.”

        http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3560398

        Tämän jälkeen viimeksimainittu pohdinta on osoittautunut ilmeisen paikkansapitäväksi vastaavissa seurannoissa.

        Ts. ei ole näyttöä siitä, että alhainen LDL -taso itsessään aiheuttaisi ongelmia. Tai siitä, että LDL-tason alentaminen elämäntapainterventiolla tekisi vastaavaa.

  30. Kasviksien ja erityisesti juuri soijan eturauhassyövän ehkäisystä on näyttöä. Mutta ei se osoita, että eläinperäisessä ruoassa mitään vikaa olisi. Runsaat kasvikset ja soija voidaan vallan mainiosti sisällyttää sekaruokavalioon, kuten suurin osa Aasiasta tekeekin. Ja varsin erinomaisin eturauahssyöpätilastoin.

    Tuo ”punainen liha” on oma, poliittinen juttunsa.

  31. Tuo VLCD tai ENE ovat varmaan kyllä alussa hyviä motivoinnin kannalta. Ja alussa laihdutustulokset koht.nopeita. Kaiken kaikkiaan kuten aiemminkin sanoin, pitäisi ottaa huomioon yksilö, kun puhutaan laihduttamisesta.

    Jos puhutaan pelkästään yleisellä tasolla painon hallinnasta, mun mielessäni se tarkoittaa sitä, että painoa hallitaan ettei se heiluisi suuntaan jos toiseenkaan (?). Eli pitäis alkaa keskusteleen siitä miten koko väestön ravitsemussuosituksista (joiden siis pitäisi ohjata painon hallinnassa normaalipainoisia terveitä) päästäisiin erilaisille ryhmille sopivista mahdollisista laihdutus menetelmistä – ja sen jälkeen painon hallinnan menetelmistä. Laihduttaa voi monella tavalla ja mikä toimii ja sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Ja sitten kun ajatellaan laihduttamisen jälkeistä aikaa, siinäkin on paljon säätämistä, ettei palattaisi ns.vanhoihin uomiin, ja lihottaisi uudelleen. Ja nekin pitäis ottaa huomioon yksilötasolla, ei yleisesti, eli painon hallinnassakin samakuin edellä, mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.

    Eli tämä nykyinen virallinen ravitsemussuositus, joka yrittää olla kaikkea kaikille pitäisi viilata semmoiseen kuosiin, että jos / kun yksilöllä on tuommoinen tai tämmöinen ongelma aineenvaihdunnassa (esim.2 diabetes tai joku muu sairaus johon on hyvä saada ravintoneuvontaa) niin ohjeet olisivat erilaiset, ja jos vielä olis mahdollista saada yksilöllistä ohjausta alkuun, olis hyvä, nythän ravintoneuvontaa saa jos saa.

    Myös pitäisi ottaa huomioon stressin ja ympäristön, tunteiden, kulttuurin, yms vaikutus, eli iso kokonaisuus kun yksilöä hoidetaan. Tähän kaikkeen voi vielä sotkea esim. yksilön varallisuuden ja mieltymykset, joku kun ei voi sietää kalaa ja joku toinen sitä rakastaa…tai jollain ei yksinkertaisesti ole varaa ruokaan kuin muutama euro päivässä, sekin pitäsi osata ottaa huomioon. Ei niin helppo asia yhteen ruokaympyrään toteutettavaksi.

    Hyvä että näistä keskustellaan, mutta ehkä rennompi suhtautuminen koko asiaan olisi paikallaan, turha ”syyttely” puolin ja toisin ja kolmansinkin, ei johda mihinkään. On paljon tutkimuksia jotka puoltavat tätä tai tuota, mutta edelleenkään kaikkien tutkimusten tulokset eivät ole kaikille yksilöille sopivia, eikä kaikkia voi yhdessä kropassa toteuttaa, vaikka kaikki olisivat tuloksiltaan hyviä esim. sv-tautien osalta.

    1. Erittäin hyvä puheenvuoro. Ei lisättävää.

  32. Hyviä puheenvuoroja, nää viimeiset. Minä jo päätin olla osallistimatta tähän foorumiin, mutta on yksi asia, joka askarruttaa ja josta milelläni kuulisin mielipiteitä. Tämähän ei ehkä liity suoranaisesti tähän aihepiiriin, mutta: Näyttää monen tutkimuksen perusteella olevan yhteys kohonneen insuliinin ja monen syöpälaijin välillä. Esim. eturauhas- ja rintasyopä, ja nämähän ovat länsimaissa lisääntyneet liikalihavuuden ja diabeteksen tahdissa. Eikö jo tämän valossa olisi edullista yrittää pitää verensokeritasot mahdollisimman alhaisina? Entäs sitten ruoat, jotka nostavat insuliinia mutta eivät sokeria, esim. maitotutteet, lihat. Olisiko insuliiniverikoe vähintäänkin yhtä tärkeä kuin sokerikoe?

    1. Tervetuloa Tuure keskustelemaan. Korkeat insuliinit voivat toasiaan liittyä joihinkin syöpiin, mutta sekään ei yksin kovin pitkälle selityksenä kanna. Esim. se ei tarkoita sitä että esim. ruisleipä olisi huono syövän kannalta. Täysjyväleipäkin sisältää suuren kasan ainesosia jotka ovat terveellisiä (syöpää ehkäiseviä ainakin teoriassa) huolimatta melko suuresta glukoosi- ja insuliinivasteen. Syövän takana voi olla inflammaatio, joka on osittain yhtäaikainen lisääntyneen insuliinierityksen kanssa. Insuliinin eritys on tosin riippuvainen paitsi ruuan insulinogeenisestä vaikutuksesta, myös ko. henkilön insuliiniresistenssistä. Eli insuliiniresistentti henkilö saa samasta ruuasta isomman insuliinipiikin kuin normaali insuliinisensitiivisyyden omaava. Kunnes haima pettää eikä pysty erittämään enää riittävästi insuliinia kumoamaan uuvuttavaa insuliiniresistenttiyttä.

      Mutta kyllä sokeri- ja insuliinitasot olisi järkevä yrittää pitää matalana myös ruuan keinoin. Mutta tärkeää on myös pitää muut asiaan liittyvät tasot, kuten endotoksiinit, CRP jne. matalana. Tulen käsittelemään näitä asioita matala-asteista tulehdusta käsittelevässäni sarjassa, jahka tältä keskustelulta kerkeän 🙂

      1. Reijo, odotan mielenkiinnolla. Tuo täysjyväleipä on mielenkiintoinen, en epäile etteikö olisi satoja tutkimuksia osoittamassa sen terveellisyyttä. Tätä asiaahan voi kokeilla ostamalla verensokerimittarin, jonka saa apteekista kympillä kymmenelle liuskalla. Liuskathan ovat sitten sikamaisen kalliita. Itselläni ruisleivän syönti aiheuttaa aivan samanlaisen verensokerivasteen kuin vaalea leipä tai kahvipulla/kakku.
        Olen toistuvasti tätä kokeillut. Oltuani VHH dieetillä pari vuotta, näyttäisi tosi siltä, että nyt kestän kaikenlaista leipää paremmin kuin ennen, harvemmin mittaan nykyisin yli 8 sokeriarvoja, kun ennen parin leipäviipaleen jälkeen arvot ponnahti helposti yli kahteentoista. Mutta nämä ovat yksittäisiä kokeiluja, leipä ei kuulu ruokavaliooni.Tästä vetäisin kyllä sen johtopäätöksen, että ruisleipä ei ole kaikille diabeetikoille sopivaa ruokaa, valitettavasti.

  33. En ole itsekkään kovin innokas ENE-dieetin kannattaja. Se ei opeta syömään normaalilla tavalla, joskin motivoi aluksi. Mutta silläkin on oma paikkansa lihavuuden hoidossa. Kaikki ei taivu vähähiilihydraattiselle, vaikka kuinka karppaajat sitä haluaisivat.

    …sanoi Reijo…
    …………………………………………………………………
    Löit sitten karppaajan leiman otsaani, vaikka lainasin vain aloituspuheenvuoroasi? Ehkä asiani jäi epäselväksi? Tarkennetaan…

    Onko joku dieetti huono, jos se toimii yksilöillä, mutta ei ”isoilla joukoilla”? Mitä oikein tutkitaan dieettiä vai ihmisten suhtautumista siihen? Tarvittaisiin vähän enemmän skarppausta….

    Minusta ENE-dieetillä ei ole mitään paikkaa ja virkaa laihduttamisessa. Se on ihmisten syyllistämistä ja se todellakin osataan Suomessa. Joka ainoassa laihdutuskeskustelussa joku valopää lausuu seuraavan kommentin: Syö vähemmän niin laihdut…tulihan se täälläkin vastaan….
    …………………………………………………………………
    Eli tämä nykyinen virallinen ravitsemussuositus, joka yrittää olla kaikkea kaikille pitäisi viilata semmoiseen kuosiin, että jos / kun yksilöllä on tuommoinen tai tämmöinen ongelma aineenvaihdunnassa (esim.2 diabetes tai joku muu sairaus johon on hyvä saada ravintoneuvontaa) niin ohjeet olisivat erilaiset, ja jos vielä olis mahdollista saada yksilöllistä ohjausta alkuun, olis hyvä, nythän ravintoneuvontaa saa jos saa.

    …sanoi viljaton….
    ………………………………………………………………
    Viljaton sanoo saman, mitä yritin edellisessä keskustelussa…
    Onnetonta, että Käypä hoito-professorit ovat ajanneet Suomen umpikujaan….

    1. En ymmärrä ajantuksen juoksuasi täysin mutta yritetään.

      En ole samaa mieltä, että Suomea on ajettu umpikujaan proffien taholta. Proffathan on sitä mieltä että karppaajat vievät nyt Suomea umpikujaan. En usko että kummatkaan on oikeassa.

      Olen samaa mieltä, että ravitsemussuositus on liian määrävän ja antaa liian yksioikoisen kuvan. Minusta puolustukseksi ei sovi sekään, että sanotaan sitten tarpeen vaatiessa suosituksen olevan vain väestötasolle -ei yksilöille. Kyllä se on käytännössä ohjenuora ammattilaisille yksilöneuvonnassa ja siitä ammattilaisia huomatellaan ellei pysy suosituksen perussävelissä.

      Uskon siihen, että joillekin sopii vähemmän rasvainen paremmin, joillekin VHH, joillekin vegaani ruokavalio jne.. Pääasia että siellä runsaasti prosessoimatonta ruokaa. Luulen, että laihduttajan lähtökohtiin perustuen suurempi vapausaste Ruotsin diabetessuosituksen tyyliin voisi parantaa pitkällä aikavälillä ruokavalion omaksumista. Mutta tästäkään ei ole mitään takeita, arvailua. Itse halauan ainakin antaa asiakkalleni sellaisia vaihtoehtoja jotka tuntuvat hänelle sopivilta, hänestä kiinnostavilta,ja tutkitusti terveellisiltä.

      Viljatommalla oli hyvä tapa olla syyttelemättä ja kiihkoilematta. Löytyisiköhän tähän ketjuun lisää samanlaista? Jos saa esittää toivomuksen niin tulkaa esiin te, jotka ette pidä täällä esiintyvästä kiihkoilevasta viestinnästä. Ja kertokaa oma näkemyksenne.

      Tätä viestiketjua on varmaan huvittava seurata sivusta 😉 Näin paljon tunteita, ruuasta.

      1. ”Minusta puolustukseksi ei sovi sekään, että sanotaan sitten tarpeen vaatiessa suosituksen olevan vain väestötasolle -ei yksilöille. Kyllä se on käytännössä ohjenuora ammattilaisille yksilöneuvonnassa ja siitä ammattilaisia.”

        En näkisi/uskoisi sen olevan nyt NIIN sitova ohjenuora koulutetuille ravitsemusneuvojille. Vai olenko nyt vain liian optimisti tms., itse kun en ole alalla? 🙂

        Pitäisin yleisen tason suosituksia tarpeellisina esim. sellaisille terveydenhuollon parissa työskenteleville jotka eivät oletusarvoisestikaan voi perehtyä asiaan viimeisen päälle tehokkaasti. Plus tietenkin Pertti Perustallaajlle jolta ei voi olettaa sitäkään vähää – toki sillä varauksella, että suosituksissa tuodaan edelleen ilmi yksilölliset tarpeet ja vaihtelut.

        Ajatusleikkinä: entä jos minkäänlaisia suosituksia ei olisi? Terveyskeskuslääkäri opiskelemaan lisää ravitsemustiedettä työn ohessa? Ym. Pertti hommaamaan tietoa blogosfääristä? Vai lisää ravitsemusneuvojia? Jälkimmäinen olisi toki tarpeellista, mutta kuinka realistisena voisimme pitää sitä että julkinen sektori taipuisi tähän?

      2. ”Tätä viestiketjua on varmaan huvittava seurata sivusta Näin paljon tunteita, ruuasta.”

        Saattaa tuntua sitäkin absurdimmalta jos ketjua lukee joku muu kuin länsimainen blogosfäärissä viihtyvä henkilö… 🙂

    2. ”Minusta ENE-dieetillä ei ole mitään paikkaa ja virkaa laihduttamisessa.”

      Koskapa olit ”viljattoman” kanssa samaa mieltä diversiteetin tarpeellisuudesta, on varsin outoa että esität näin kategorisen väitteen ilman perusteita. On tilanteita joissa on tarpeen saada painoa alas nopeasti, joten näissä tapauksissa sitä voidaan harkita. Vrt. esim.

      http://bit.ly/9siAYh

      Pysyvään painonhallintaan siitä ei toki minunkaan mielestäni ole.

      ”Onnetonta, että Käypä hoito-professorit ovat ajanneet Suomen umpikujaan….”

      Tarpeetonta pessimismiä. Suositukset elävät ja muuttuvat kyllä ajan kanssa.

  34. ’Professorit’ on kyllä hieman yleistävä käsite… Laitosruoan laatukriteerit ovat kyllä aika onnettomat, kun ei sisällä ilmeisestikään mitään minimiä proteiiniin. Monen koululaisen päivän ainoaksi lämpimäksi ateriaksi kelpaa mannapuuro ja esanssimehukeitto?

    Ongelma korostuu, koska Suomessa syödään erittäin laitosruokapainotteisesti. Hyvin monessa ruokakunnassa ei valmisteta kunnon päivällistä arki-iltoina, vaan mennään jollain voileivillä tai einespitsoilla.

    1. Sairaalaruuassa on muuten aika tarkat kriteerit. Veikkaan, että jonkinlaiset laskennalliset myös kouluruuassa, en tosin ole niiä nähnyt, enkä tiedä miten toteutuu.

      1. Valtion ravitsemusneuvottelukunta on toimittanut vuonna 2008 kouluruokasuosituksen tästä http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/attachments/vrn/kouluruokailu_2008_kevyt_nettiin.pdf kevytversiosta käy ilmi, että huomiota on kiinnitetty niin makro- kuin mikroravintoaineisiinkin. Lautasmalli on tietysti mukana, eikä sivun 16 mallilautanen näytä lainkaan pöllömmältä aktiivisen koululaisen tarpeisiin.

        Kouluruokaloiden keittiöhenkilökunta on vaikeassa paikassa, sillä laadukasta, ravitsevaa, monipuolista ja maistuvaa ruokaa pitäisi saada aikaan pienillä resursseilla. Äitini on ravitsemusesimies isolla koululla ja vuosien varrella olen sivusta seurannut, kuinka vaatimukset ovat jatkuvasti kasvaneet resurssien samalla vähentyessä.

        Vaikka kuntien koulujen ruokalistat ovatkin samat, voi niiden toteuttamisessa olla suuriakin koulukohtaisia eroja. Mirka tuumi, että proteiinia on usein vähän ja itse olen samaa mieltä. Olen opettaja ja ainakin meillä tilanne on tämä. En koe verraten runsasta hiilariosuutta sikäli ongelmana, että koulumme lapset ovat erittäin aktiivisia välitunneilla, ja suurimmalla osalla hh menee kyllä hyvään tarkoitukseen. Rakennusainetta soisi kuitenkin olevan enemmän lasten ja nuorten tarpeisiin.

  35. Kiitos Reijo hienosta työstäsi ja panostuksesta tähän blogiin! Pidän täällä juuri tuosta kiihkoilemattomuudesta sekä pseudo-mutu-kirjoitusotteen puuttumisesta (yleensä myös kommenttiosion puolella, harvinaista sikäli!).

    ”En näkisi/uskoisi sen olevan nyt NIIN sitova ohjenuora koulutetuille ravitsemusneuvojille. Vai olenko nyt vain liian optimisti tms., itse kun en ole alalla? :-)”

    Tätä olen pohtinut pitkään ja pelkään asian olevan kyllä hieman synkemmän skenaarion mukainen, mitä Reijokin tuossa aiemmin väläytteli, ainakin ravitsemusterapeuttien keskuudessa. Varmaksi en toki osaa sanoa, enhän ole kyseisen ammattiryhmän edustaja.

  36. Joskus aikoinani minulla oli kysymyksiä ravitsemusterapeuttien yhdistykselle, ja kovin tuntuivat vetäytyvän VRN:n suosituksen taakse uskaltamatta pihahtaakaan mitään sen ohi. Siksi on ollut tavattoman palkitsevaa päästä mm. juuri täällä kunnon keskusteluun oikeiden ammattilaisten kanssa.

  37. Tämä nyt ei varsinaisesti kuulu tänne,mutta kun otsikkona on laihduttamisen esimerkkejä,niin täytynee mainita tämä erikoinen sokea Johan Venninen.
    Johan Vennisen ruokaresepti oli yksinkertainen. Johan keräsi tarvittavat vihanneksen kotipihasta, nokkosen ja koivun lehtiä, voikukkaa ja muuta ruohoa, jotka tehosekoitti banaanien kanssa. Johan Vennisellä ei ollut paino-ongelmia.

    1. Tämän miehen elämäntapa on nin ihmeellinen, että jostakin kannattaa googlata esiin hänestä tehty TV-dokumentti. Oli aika liikuttava juttu. Parasta oli hänen vastineensa goji-marja smoothielle, siinä oli pihasta ja metsästä löytyviä kasveja kuten voikukkaa, viinimarjapensaan lehtiä (muistaakseni)…

  38. Pikkujuttu uudessa Duodecimissa: ”Ylipainoisten hoito turhauttaa yleislääkäriä.

    Saksalaisessa laadullisessa tutkimuksessa arvioitiin yleislääkärien suhtautumista ylipainoisten ja lihavien potilaiden ohjaukseen. Menetelmänä oli viidentoista yleislääkärin videoitu haastattelu. Analysointi osoitti, että yleislääkärit pyrkivät tarjoamaan yksilöllisesti räätälöityjä suunnitelmia ylipainoisten hoitoon, mutta kokivat hoidon tehottomaksi ja turhauttavaksi. Potilaiden huono motivaatio oli keskeinen onnistuneen hoidon este. Ratkaisuna tutkijat suosittelivat yleislääkärien lisäkoulutusta kommunikaatiotekniikoiden kehittämiseksi ja potilaiden hoitomotivaation kohottamiseksi. (Sonntag U ym. Eur J Gen Pract 2012;18:9)”

    Varmastikin ammattilainen pystyy paljonkin auttamaan motivoinnissa, mutta mitä liikapainoinen itse voisi tehdä motivaatiolleen? Onko motivoiminen vain terveydenhuoltohenkilöstön varassa, vai pitäisikö siinä olla mukana työpaikat, koulut ja läheiset? En tiedä, mutta jotenkin tuntuu, ettei ammattilaisten edelleen koulutus ole ”se juttu”, lopulta kuitenkaan. Tietysti parempi sekin kuin ei mitään.

  39. Epäilen myös. Pelkään, että monen ylipainoisen itsetunto on kileteisten asenteiden vuoksi niin matala, että voimia elämäntapamuutoksiin ei helposti löydy. Tai ainakin vaatisi pitkän prosessin.

  40. tärkeintä dieetissä on se, että sen kanssa pystyy elämään, ja sen maut ja komponentit on osittain sopusoinnussa totuttujen kanssa. Jos ruokavaliolla kokee olevansa liian kaukana mieltymyksistään siitä luovutaan nopeasti. Eli lähtokohta ravintoterapeuteille/lääkäreille on löytää sellainen ratkaisu jossa muokataan tottumuksia oikeeseen suuntaan muuttamatta kaikkea kerralla.

  41. Olisiko myös ajateltavissa, että elämäntapaohjaus ei kuulu lääkärin toimenkuvaan, vaan juurikin ravitsemusterapeuteille, liikunnanohjaajille jne. Mahdollinen lisäkoulutus voisi olla ongelmien tunnistaminen ja näiden muiden ammattiryhmien osaamisalueiden tunteminen niin että osaa antaa potilaalle lähetteitä eteenpäin. Lääkärikoulutus kun kuitenkin perinteisesti on aika pitkälle keskittynyt lääkehoitoihin, ei lääkäri ole terveydenhuollon kaikenosaaja.

  42. Motivointia ei mielestäni voi oikein mitenkään tuoda ulkopuolelta tai toisen ihmisen toimesta, vaan motivaatio esim.juuri laihdutukseen, tai mihinkä tahansa muuhun itseensä kohdistuvaan muutokseen, voi tulla vain henkilön omasta tahdosta. Itse koen erittäin ärsyttävänä kun käyn flunssasta lääkärissä, ja lääkäri toteaa että pitäisi laihduttaa…kenen, lääkärin vai mun? 🙂
    Monet kokevat asian olevan oma asia, ei muiden. Vaikka se ulospäin näkyykin, että ylipainoa on, niin on niitäkin, jotka ovat isonkin painonsa kanssa ihan ok. (Tai he osaavat hyvin näyttää olevansa painonsa kanssa ok) Ja toisaalta jos ihminen itse ei halua parannusta tilaansa, vaikka laihduttamisella niin voisi tapahtua, on se toisaalta myös ko ihmisen oma asia. (?)

    Meille monesti annetaan semmoinen kuva laihduttamisesta, että se ikään kuin olisi oikotie onneen…mitä jos henkilö ei tervehdykään vaikka laihtuisi? Tai tulee jotain muita, uusia sairauksia? Laihdutuskin kun on elimistölle stressitila, josta voi mahdollisesti seurata uusia ongelmia. Mitäs jos se ongelma mitä laihduttamisella on alettu hoitaa, ei hoidukaan? Mitäs jos kilot piankin palaavat, ehkä korkojen kera? Eli monet kuvittelevat että kaikki ratkeaa sillä, että olisi x kg laihempi. Ja näin ei ikävä kyllä useinkaan ole. Pitäisi enemmän kiinnittää huomiota yksilön mahdollisiin henkisen puolen vahvuuksiin (ja ehkä heikkouksiinkin) ja niiden kautta tukea hyvään itsetuntoon ja itsestään tykkäämiseen. Pitää tykätä itsestään, jotta voi huolehtia itsestään terveellä tavalla. Esim. ei anna muiden käyttää hyväkseen ”heikkoa” tahtoa, esim. mainosten kautta, vaan voi ohittaa suklaa hyllyn hyvillä mielin, ilman että siitä tulee ”traumoja”. Jos kuitenkin sen suklaan joskus syö, pitäis oppia siihenkin, että itsesyytökset tilanteesta eivät helpota vaan että hyväksyy poikkeamat rutiinista ja sitten taas jatkaa ilman sen kummempia. Ehkä me myös liian helposti odotamme tuloksia liian nopeasti. Monet ovat lihoneet vuosien tai jopa vuosikymmenten kuluessa, ei niiden ylimääräisten sulattaminen välttämättä muutamassa viikossa tai kuukaudessakaan tarvitse tapahtua.

  43. Patrik Borg bloggautti juuri tuosta motivoitumisesta ja ohjaamisesta. Kannattaapi ehkä lukea.

  44. No, ainakin on nyt eräässä tutkimuksessa todettu että VHH dieetti ei aiheuta munuaisongelmaa, niin kuin usein väitetään.’

    http://abcnews.go.com/blogs/health/2012/06/01/high-protein-low-carb-diet-safe-for-kidneys/

    For decades, medical experts have been concerned that high-protein, low-carb diets like Atkins could be damaging to the kidneys, but a new study found that this isn’t the case in otherwise healthy patients.
    Researchers from the Indiana University School of Medicine compared the effects of such a diet to that of a standard low-fat diet in 307 obese people who did not suffer from kidney disease or other chronic illnesses.
    After a two-year period, they found that the high-protein, low-carb diet didn’t cause noticeable harmful effects on healthy obese patients’ kidney function compared to obese people who followed a low-fat diet.
    “Despite decades of concerns about low-carb, high-protein diets that may cause kidney damage in healthy people, there were no signs that this would be the case after a 2-year period,” said Dr. Allon Friedman, lead author of the study, published in the Clinical Journal of the American Society of Nephrology.

    1. Kaivelenpa tuon alkuperäistutkimuksen, kiitos linkistä. Asiaa on tutkittu aiemminkin jonkin verran, vaan aika lyhytkestoisesti.Teeemasta löytyy mun aiemmat kannanotot suomeksi tästä ja SlideShare tästä.

  45. @Ismo, löysin tuon saman suosituksen. Sen mukaan 15 % pitäisi tulla proteiinia, mikä on aika vähän kun sen laatuun ei ole puututtu, joten esim. tuo mannapuuro täyttää kriteerin. Mutta suositus ei toteudu lähimainkaan edes energiansaannin suhteen. Minulla on 11 ja 8-vuotiaat koululaiset, kertovat että ruokaa otetaan minimaalisen vähän, sotketaan vähän lautasta ja pyritään sekin vähä salakuljettamaan roskikseen. Jopa opettajat kuulemma tekevät samaa. Ongelmia on myös, että lasten maku on ilmeisen sukupuolittunut. On vaikea keksiä ruokia jotka kelpaisivat sekä tytöille että pojille. Kokeilussa oli mm. meksikolainen, melko maustettu salsa, joka oli suuresti poikien mieleen, mutta tytöistä ei syönyt sitä suunnilleen kukaan, niin se poistettiin listalta.

    Laskin että puuropäivinä lounaan kalorisaanniksi tulee helposti vain noin 200 kcal. Monet opettajistakin valittavat, että lasten käytös on puuropäivän jälkeisenä iltapäivänä aivan kamalaa. Silti puuro on yksi suosituimmista ruoista. Ongelmaa ei vähennä, että puuro on yksi tavallisimmista aamiaisista, mikäli perheessä aamiaista syödään, eli kaksi perättäistä ateriaa pitäisi mennä sillä puurolla.

    Ongelmaa pahentaa, että edellisen päivän tähteitä ei saa laittaa tarjolle, vaikka kouluilla olisi kylmiöt ja uudelleenlämmitysmahdollisuudet. Omassa lapsuudessani edellisen päivän tähteet muodostivat tervetulleen vaihtoehdon niinä päivinä, kun vuorossa oli inhokkiruokaa (tai allergisoivaa!).

    Ongelma on myös kiire. Suosituksen mukaan ruokailuun pitäisi varata puoli tuntia, mutta suurin osa ajasta menee todellisuudessa jonottamiseen.

  46. Täällä kun oli puhetta myös kouluruokailusta, löysin tämän päivän iltalehdestä oheisen osoitteen:

    http://neverseconds.blogspot.co.uk/

    kannattaa tutustua, nuori tyttö englannista pitää blogia päivän koululounaastaan. Monet nuoret ympäri maailman, ovat lähetelleet kuvia omista lounaistaan. Suomen kuvaa on kovasti kehuttu terveellisyydestä, sekä siitä että ruokaa saa ottaa lisää, ja että oppilaan ei siitä tarvitse erikseen maksaa.

  47. Hauska blogi! Kiitos! Mitä vilkaisin, niin minusta Japani näytti ylivoimaiselta.

Kommentointi on suljettu.