Toiseus ja totemismi ravitsemuskeskustelussa (vieraskirjoitus)

Antropologi Mirka Majamäki on aktiivinen keskustelija ravitsemusblogeissa ja – sosiaalisessa mediassa. Mirkan digitaalinen jalanjälki näkyy karppausfoorumeilla, ravitsemustietelijöiden blogeissa ja monien muiden ravitsemuksesta kiinnostuneiden palstoilla. Tässä kirjoituksessa Mirka kertoo omasta suhtautumisestaan ruokaan. Mirka on julkaissut oman Kysymyksiä syömisestä -blogin, johon hän toivottaa myös Pronutritionist-blogin lukijat tervetulleiksi. Kiitokset Mirkalle lukuisista rakentavista ja tiukoistakin kommenteista!  

_________________________________________________________________________

Mirka Majamäki

Minulta pyydettiin juttua ravitsemuskeskustelua pitkään seuranneena. Olen ruokakulttuuriin ja ravitsemukseen erikoistunut kulttuuriantropologi, graduni tein kiinalaisesta ateriasta, siihen liittyvistä käsitejärjestelmistä ja sosiaalisesta (sekä terveydellisestä) symboliikasta.

Ravitsemuskeskusteluista varhaisimmat muistoni koskivat sitä, että lautanen piti syödä tyhjäksi maittoi tai ei, koska Biafrassa lapsilla oli nälkä. En aivan ymmrtänyt, miten kärsimykseni biafralaislapsia auttoi, mutta alistuneesti yritin parhaani.

Seuraavat muistoni liittyvät jo Ancell Keysiin. Olin ehkä seitsemän, 1970-luvun alkuvuosia. Isäni oli vastaväitellyt sosiologi, minullekin läheiseksi tullut kakkosvaimonsa opetti valtsikassa hänkin. Kakkonen innostui kolesteroliteoriasta täysillä ja ryhtyi laktovegaaniksi, isäni taas moitti Seitsemän maan tutkimusastelman niin alkeelliseksi, ettei menisi kuunaan läpi Suomessa edes sosiologian alavuosikurssilaisten proseminaarissa.

Koska tykkäsin kananmunista, päätin että isi oli tuossa metodologisessa puutteellisuussa selvästi uskottavampi.

Seuraavina vuosikymmeninä ravitsemuskeskustelu minun nähdäkseni pyöri hyvin pitkälle juuri kasvissyönnin ympärillä. Sitä perusteltiin ekologisesti, eettisesti ja terveydellisesti. Myös puhdasta moralismia esiintyi. En mene siihen pidemmälle, koska se lienee kaikille tuttuakin tutumpaa.

Ensimmäinen havaitsemani uusi teema tämän jälkeen koski ruoan yksilöllistymistä ja estetisoitumista 1980-luvun jälkipuoliskolla. Nousi kapina einesteollisuutta ja standardoitua laitoskeittiöruokaa vastaan, samalla kun yleistynyt rinkkamatkailu toi jännittäviä kansainvälisiä vaikutteita monikansallisen hotellistandardin rinnalle. Kirjakaupat ja kirjastot tulvivat keittokirjoja ympäri maailmaa, samalla myös estetiikka akateemisena oppiaineena alkoi kiinnostua ruoasta esteettisenä ilmiönä. Ruoasta tuli väline identiteetin rakentamiseen. Tässä vaiheessa minäkin kiinnostuin ruuasta tutkimuskohteena. Koska en ollut kiinnostunut hiiliatomien sidoksista, arvelin paikkani olevan Viikin sijaan valtsikassa tai humanistisessa. Aloitin ensin kirjallisuustieteestä ja estetiikasta, mutta kun se ei tuntunut oikein käynnistävän ahaa-elämyksiä, vaihdoin  kulttuuriantropologiaan. Myös ravitsemustiedettä seurailin sivusta minkä silloin osasin.

Peruslähtökohtani ruoan tarkastelulle oli gastronominen sekä käsitejärjestelmiä ja niihin liittyvää symboliikkaa havainnoiva. Melkoinen yllätys sitten oli, kun keskustelu leimahtikin vähähiilihydraattisten ruokavalioiden ympärillä yhtäkkiä koskemaan rasvahappoja ja makroravinnesuhteita, joita olin pitänyt niin puisina kuin vain… minkä taakseen jättää, sen edestään löytää!

Kulttuuriantropologiassa keskeisimpiä kysymyksiä on toiseus ja siihen suhtautuminen. Se voi olla vihamielistä, kuten tyypillisesti rasismissa, vaikka ilmiö on paljon laajempi. Vihamielisyyden akanvirtana lähes yhtä tyypillistä on myös toiseuden romantisointi. Tätä on mm. orientalismin käsitteen ympärillä pohdittu paljon. Tästä amerikkalainen kulttuuriantropologia on jo reilut sata vuotta sitten tehnyt huomattavaa työtä intiaanitutkimuksen parissa. Suhtautuminen intiaaneihin (inhoan poliittisesti korrekteja ilmaisuja, koska niidenkin oikeellisuudesta voi vängätä loputtomiin joten käytän perussuomea) on saanut muotoja äärestä laitaan. Intiaanit haluttiin hävittää Suurilta tasangoilta systemaattisella puhvelien sukupuuttoon lahtaamisella, jotta nämä raakalaiset punanahat saatiin eliminoiduksi kunniallisten kristittyjen viljelypyrkimysten tieltä. Ja toisessa päässä intiaani on nähty Jalona Villinä.

Intiaanitutkimus on tuonut myös toisen keskeiseltä näyttävän näkökulman ajatellen ruokakeskusteluakin, nimittäin totemismin. Toteemi on ollut tyypillisimmillään heimoyhteisön koristeellinen symboli, jonka kaiverruksissa on ilmaistu heimon koossa pitävät myytit ja arvot. Ihmiset on (ainakin tarvittaessa) jaettu toteemin jakaviin ja toteemin ulkopuolisiin, vieraisiin. Tässä tulee taas se toiseus. Kulttuuriantropologi tutkiessaan toiseutta pohjimmiltaan tutkii itseään, omaa aikaansa ja sivilisaatiotaaan: Mikä on ihmisyydelle universaalia, mikä taas erityistä ajallemme tai kulttuurillemme ominaista. Niin myös intiaanien totemismi poiki totemistisia tarkastelukulmia urbaanin länsimaiseen kulttuuriin.

Olen taipuvainen ajattelemaan, että karppauksesta tuli eräänlainen internet-ajan klaani. Sen toteemina on julkisuudessa ja lehdistössä näkynyt ennen kaikkea voi ja pekoni, karppien sisäpiireissä taas varsinkin alkuvuosina Lindahlsin täysrasvainen turkkilainen jugurtti, nk. Partaäijä. Partaäijä-ämpäreistä muodostui kulttiesine ja keräilykohde.

Alkoi melko pian olla toisarvoista, mitä kukakin oikeasti söi, piti tunnustaa oikeaa väriä. Jos olit karppi, sinun oli julkisesti puolustettava maitorasvaa kuin Siniristilippua, vaikka miten olisit ollut öljyn ystävä. Tulkinta karppauksesta alkoi kaventua. Media halusi samaa: Vihanneksia suosiva karppi ei kelvannut lehtijuttuun, vaan haastateltava vaihdettiin ”sopivampaan”. Mitä pidemmälle asemasota on jatkunut, sitä suvaitsemattomammiksi asenteet ovat käyneet. Ei olla enää kiinnostuneita hiilihydraateista, vaan poliittisesti korrekteista rasvanäkemyksistä!

Samalla suvaitsevaisuus muuta kuin perinteiseksi miellettyä, lähinnä 1950-luvun suomalais-skandinaavista ruokaa valikoivasti tulkiten, on vähentynyt. Sana soija tai jopa Välimeri herättää raivoa, joka ulottuu myös tuontihedelmiin: tuontimoskaa. Toiseuden rajat ovat siis hyvin kapeat,  niin karppavilla kuin ei-karppaavilla: kreikkalaista fetasalaattia oliiviöljyineen ei haluta mieltää karppiateriaksi, vaikka se täyttää kaikki ääneenlausutut ravitsemukselliset edellytykset! -Toki on pidettävä mielessä, että heikosti moderoiduissa verkkokeskusteluissa äänekkäimmät eivät edusta enemmistön asenteita.

Toiseuden toinen puoli, ihaileva romantisointi, on antropologikoulutuksessa esillä varsinkin siksi, että alaa opiskelemaan lähtevillä siihen on helposti luontainen taipumus: etsimme Edeniämme, missä ja milloin se kullakin lienee. ”Pilaamattoman ihmisyyden” romantisoinnista ei varmaankaan koskaan eroon pääse, mutta siitä tulee olla tietoinen. Ilmiö nousee keskeisenä esille pohdittaessa nk. paleoliittista ruokavaliota. Metsästäjä-keräilijöiden kulttuurista ja elämänmuodosta tuntuvat puuttuvat kaikki modernin ahdistavuudet. Kuva metsästäjä-keräilijöistä ja heidän elämästään kuitenkin elää jatkuvasti, heijastaen kunkin tulkitsijan omaa aikakautta, taustaa ja yhteiskuntaa arvoineen. Paleoliittinen näkökulma houkuttaa, mutta siinä on myös ilmeiset vaarat: käänteinen kotisokeus.

19 thoughts on “Toiseus ja totemismi ravitsemuskeskustelussa (vieraskirjoitus)”

  1. ”Toki on pidettävä mielessä, että heikosti moderoiduissa verkkokeskusteluissa äänekkäimmät eivät edusta enemmistön asenteita”

    Hear hear! Tämä vinouma ei liity pelkästään ravitsemusaiheiseen keskusteluun, vaan … no, oikeastaan minkä tahansa alan keskusteluun.

    1. Jep, tämä on juuri näin. Netti on hyvä kanava vivuttamaan harhaisia mielikuvia.

    2. Aivan. Siksi kirjoitinkin sen yleistäen. Mm. kirkon piirissä on mietitty tolkullisen moraalienemmistön velvollisuutta pitää hajauttamalla, talkoovoimin verkossa esillä järjen ja kohtuuden ääntä.

  2. Ajatuksia herättävä kirjoitus Mirka.

    Otit esille Ancel Keys’sin, joten hänestä pari pointtia.

    Seitsemän maan -tutkimuksen taustat dokumentoidaan hienosti tässä artikkelissa:

    Cardiovascular Disease Epidemiology
    http://circ.ahajournals.org/content/93/9/1755.full

    Nykyisen yleisesti kuultavat väitteet siitä, että Keys olisi jotenkin manipuloinut tai cherry-pickannut datan on mielestäni lähinnä pseudotieteellistä änkyröintiä. Tälläista kuulee väitettävän lähinnä VHH- blogimaailmassa.

    Näin jälkikäteen ajatelleen Keyssillä oli paras data käytettävissään: statiinit ja laihdutusbuumit eivät olleet vielä lyöneet läpi, joten häiritseviä co-foundereita oli huomattavasti vähemmän. Lisäksi vältettiin homogeenisesti syövien maiden sisäiseisten kohorttien tuomat lukuisat ongelmat, joista onkin eri yhteyksissä runsaasti puhuttu. Esimerkkinä mainittakoon WHI-trial’iin ja uusimpiin meta-analyyseihin liittyen:

    Diet-heart: a problematic revisit
    http://www.ajcn.org/content/91/3/497.full

    Nykytutkimuksen valossa Keys teki ainoastaan yhden kömmähdyksen: hän ei uskonut ravinnon kolesterolin merkitystä seerumin rasvoihin, mutta Hegstedin ja Keyssin lukuisat omat metabolic-award tyyppiset tutkimukset pakottivat miehen lopulta muuttamaan kantaa. Keys toi myös välimeren dietin Yhdysvaltoihin, jne.

    Koska biologinen mekanismi sille, miten tyydyttynyt rasva indusoi sydäntaudin on erittäin tarkoin tiedossa, lipidi-teoria on universaalisesti hyväksytty. Tämä tarkoittaakin sitä, että maailmassa ei ole yhtään lipidi-tutkijaa, joka kieltäisi teorian. Blogimaailmassa tämäkin menee 180-astetta toisinpäin.

    Näin jälkikäteen ajatellen Keyssin ajoista ei varmasti ole menty populaarikeskustelussa yhtään eteenpäin, ainakaan positiivisessa mielessä. Mutta, tämä kai on yleinen teema muillakin aloilla. Ei tarvitse kauaa googlettaa esim. evoluutiosta kun intelligent-design -jengi jo esittelee käsityksiään, 9/11 kertovat sivustot ovat suurimmaksi osaksi kaikki salaliittoaiheisia, kolesterolista ääntä populaarimediassa ja blogeissa pitävät lähinnä denialistit, ilmastonmuutoksesta internetistä tietoa etsivä törmää niin ikään lähinnä ilmastonmuutoksen kieltävien pseudotieteeseen.

    1. Linkitit tuohon Stamflerin kirjeeseen. Kannattaa lukea siihen liittyvä koko kirjeenvaihto. Siri-Tarino ja muut vastaavat siihen kertoen että he tekivät myös analyysin ilman kolesterolitasoilla vakiointeja. Ja tulos oli sama, ei yhteyssä tyydyttyneellä rasvalla ja CHD:llä. Siri-Tarinon meta-analyysin lisäksi täytyy muistaa, että on olemassa myös hieman aiemmin julkaistut meta-analyysit Mente et al.2009 ja Skeaff&Miller 2009, jotka päätyivät ihan samaan tulokseen. Tyydyttyneen rasvan saannilla ei ole yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin. Eli pidän Stamflerin selityksiä vähän samanlaisena vastavetona kuin Ramsdenin meta-analyysiä rasvanvaihtotutkimuksille. Yrittää pitää. Leimaa-antavaa on, että nämä puolustajat ovat lähinnä niitä, jotka ovat olleet airueena synnyttämässä tyydyttyneen rasvan kammoa. Itse pidän tämä sitoutumisen eskaloitumisena.

      ”Näin jälkikäteen ajatelleen Keyssillä oli paras data käytettävissään: statiinit ja laihdutusbuumit eivät olleet vielä lyöneet läpi, joten häiritseviä co-foundereita oli huomattavasti vähemmän”. Tuossa on totuuden siemen statiinien ja lihomisen osalta. Esim. Kalaöljy ei näytä juurkaan auttavan niitä sydänsairaita, joilla on jo statiini päällä, mutta auttaa luultavasti rutkastikin niitä joilla ei ole statiinia (mutta on jo sydäntauti). Mutta Keys’in ekologiset tutkimukset ovat kuitenkin syy-yhteysnäytön asteen suhteen huonointa luokkaa, eläinkokeiden kanssa samalla tasolla. Joten niistä kirjoittaminen ei nyt itseä lämmitä, kun samasta asiasta on satunnaistettuja rasvanvaihtokauppatutkimuksiasairastuvuudesta ja kuolleisuudesta (kovin luokkaa syy-yhteysluokkaa)

      Täytyy sanoa Peter, että olemme n.0,5-1,5 vuotta sitten kolunneet nämää tutkimukset ja meta-analyysit aika tarkkaan (yli kymmenenen kirjoitusta rasvatutkimuksista ja niiden keskustelut) läpi jo tässä blogissani, joten tuo sinun kommenttisi tuntuu saman vanhan vääntämiselle. Minulla olisi tähän paljonkin sanottavaa, mutta olen oikeastaan melkein sen kaiken jo kirjoittanut tämän kirjoituksen taustalla oleviin kirjoituksiin (mm. Ancel Keys on käsitelty).

      Toivon, että keskustelu kääntyy nyt takaisin siihen mistä Mirka pääosin kirjoitti.

      PS. Tässä blogissa liikkuu vakikommentoija nimellä Peter ilman ääkkösiä, joten jos haluat voit käyttää hieman muunneltua nimimerkkiä

      1. Reijo kirjoitti:
        ”Kalaöljy ei näytä juurkaan auttavan niitä sydänsairaita, joilla on jo statiini päällä, mutta auttaa luultavasti rutkastikin niitä joilla ei ole statiinia (mutta on jo sydäntauti).”

        Hämmästelen lausuntoasi, Reijo! Mihin se perustuu, omakohtaiseen kokemukseesiko potilaiden hoitamisesta, vaiko tutkimuksin? Etko ole lukenut maailman suurinta kalaöljytutkimusta, nimeltään JELIS (Lancet 2007 Mar 31;369(9567):1090-8)? Siinähän nimenomaan E-EPA-niminen kalaöljy (1800 mg/vrk) vähensi merkitsevästi kliinisiä sydänkohtauksia ja aivohalvausten uusimisia (japanilaisilla) henkilöillä, joilla oli statiini päällä. Selostin tutkimusta suomeksi tässä:
        http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=265
        Jatkotutkimuksessa aineistoon kuului 3664 potilasta, jotka olivat jo aikaisemmin saaneet diagnoosin sepelvaltimotauti. Kaikilla oli statiinihoito. Heidät arvottiin kahteen kaltaistettuun ryhmään, joista toinen sai statiinihoidon lisänä lumetta ja toinen E-EPAa 1800 mg päivässä lähes viisi vuotta. E-EPAa saaneilla sattui merkitsevästi vähemmän (8,7 %) sydänkohtauksia kuin pelkkää statiinihoitoa saaneilla (10,7 %) (P=0.017, NNT =49).

        Tehokkaimmillaan E-EPA oli metabolista oireyhtymää ja diabetesta sairastavilla, joilla myös on yleensä ”statiini päällä”. ”Statiinia ja kalaöljyä metaboliseen oireyhtymään”, suositti Antti Aro Duodecimissa (2009;125(6):596). Europan Sydänlääkäriyhdistys suosittaa sydänpotilaille väkevöityä, etyyliesteröityä laatua.

      2. Olen lukenut JELIS:in ja monet muut omega-3 tutkimukset ja oman parhaani mukaan ne selittänyt ne tässä kirjoituksessani: ”Onko kalaöljy vienyt meitä kuin pässiä narussa?

        Se on totta, että JELIS -tutkimuksessa staiinin päälle tuli hyötyä. Mutta kannattaa katsoa koko kuva ei vain yhtä tutkimusta.

        Suora lainaus uudehkosta (2011) julkaistusta Chenin meta-analyysistä (joka on siis mukana tuossa kirjoituksessani): ”In patients with guidelines-adjusted therapy, omega-3 fatty acids did not reduce the risk ratio (RR) of SCD (RR:0.96; 95% CI: 0.84-1.10). In patients with non- guidelines-adjusted therapy, omega-3 fatty acids reduced the RR of SCD (RR: 0.64; 95% CI: 0.51-0.80)…In the era of guidelines-adjusted treatment for CVD secondary prevention, omega-3 fatty acids do not appear to reduce SCD” SCD= Sudden Cardiac Death.

        Lisäksi tämä uusi European Heart Jounal -lehdessä ilmestynyt artikkeli oli samaa mieltä -statiinin päälle ei lisäetua. ”Effects of n-3 fatty acids on major cardiovascular events in statin users and non-users with a history of myocardial infarction

        Minä voisin siis hämmästellä sinun lausuntoasi. Ja ihmetellä mihin se perustuu 🙂

        Eikö näihin tutkimuksiin aina kuulu pieni ristiriita? Yhden tutkimuksen rummuttaminen ei kanna kovin pitkälle.

  3. ”Tyydyttyneen rasvan saannilla ei ole yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin”.

    Hei Reijo,

    kiitos paljon vastauksestasi. Erittäin hyviä pointteja. Vaikka, asiaa on varmaan paljon ruodittu, haluaisin kuitenkin vielä korostaa sitä, että tyydyttyneiden kausaali-yhteys sydäntauteihin on jo osoitettu jo about 50-vuotta sitten. Tästä kaikki lipidi-tutkijat maailmassa ovat yhtämieltä.

    Jenkin’sin ja kumppaneiden tuoreesta katsauksessa ravinnon kolesterolin haitoista sydäntauteihin käydään läpi osa näistä metabolic-award tyyppisistä tutkimuksista, suosittelen kovasti:

    Dietary cholesterol increases the susceptibility of LDL-C to oxidation, vascular inflammation, oxidative stress, and postprandial hyperlipemia and potentiates the harmful effects of saturated fat, impairs endothelial function, and increases cardiovascular events.

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2989358/

    Jenkins käy myös suppeasti läpi nuo meta-analyysit, ja osoittaa hienosti miksi kukaan lipiditutkija maailmassa ei ota niitä tosissaan.

    Mielestäni Stamlerin yksi parhaista argumenteista oli tämä:

    ”…To neglect this fact in a review about humans is to imply that the Darwinian foundation of biomedical research is invalid and/or that there is a body of substantial contrary evidence in humans. Neither is the case. Dietary cholesterol (as well as SFA) adversely influences human serum lipid concentrations, per cited equations”
    .
    Edustaako Siri-Tarinon kanssa meta-analyysin tehneet Frank Hu ja Ronald Krauss tyydyttyneiden rasvojen suhteen eri näkemystä kuin valtavirta? Onko ihmisestä tullut, yliluonnollinen olento johon eläimallit eikä vanhat metabolic-award tutkimuksetkaant lainkaan päde? Eikö ateroskleroosi ole enää vuosikymmenien kuluessa kehittyvä tauti, vaan tauti, jonka syy-yhetys tekijät voidaan esittää vuoden kestävällä satunnaistetulla tutkimuksella? Hu’n osalta vastaus on selvä:

    Näin Harvardin Frank Hu (Harvard Magazinessä, tammi-helmikuun numerossa 2012)

    ”Why is red meat harmful? “Saturated fat, which can lead to cardiovascular disease, is really just the beginning of the story,” explains Hu”

    http://harvardmagazine.com/2012/01/a-diabetes-link-to-meat

    Hu katsoo vuonna 2011 tyydyttyneiden rasvojen vähentämisen olevan olennainen osa sydämen terveyden parantamisessa:

    ”An unhealthy diet not only raises total and LDL cholesterol (LDL-C), but also increases blood sugar and blood pressure and leads to obesity. These risk factors have long-term consequences on cardiovascular as well as cancer morbidity and mortality.

    Prevailing dietary recommendations focus on reducing and eliminating unhealthy food components, such as saturated and trans fats, sodium, and added sugar. This is an important way to improve overall diet quality…..plant-based foods have significant health-benefits”

    http://circ.ahajournals.org/content/124/5/538.extract

    Krauss on useassa yhteydessät tuonut esiin sen, että karpparit voivat paremmin jättämällä tyydyttyneet rasvat pois:

    ”Plasma total, LDL, and non-HDL cholesterol as well as apoB concentrations were lower after the low-carbohydrate, low-saturated fat diet period than after the low-carbohydrate, high-saturated fat diet period. Given our previous observations with mixed protein diets, the present findings raise the possibility that dietary protein source may modify the effects of saturated fat on atherogenic lipoproteins”

    Krauss on muutenkin mielenkiintoisempi tapaus, miehen mukaan ihmiset ovat niin tyhmiä, että jos heille ei suosittele karppausta, he juovat coca-colaa ja syövät ranskanleipää, mutta miehen omintakaiset ajatukset voidaan varmasti osittain johtaa siihen, että mies nauttii rahoitusta muuan muassa seuraavilta organisaatioilta: Dairy Counsil, National Cattlemen’s beef association, Atkins-foundation, National Pork Board, Egg nutrition center, etc.

    Mielestäni kuvaavaa, että jopa Atkins säätiön sponssaama lipidi-tutkija kehoittaa välttämään tyydyttyneitä rasvoja. Paljon pohdittavaa.

    1. Eikös Jenkins kuulu eläinaktivistiporukoihin? Hänen kirjoituksiaan voi taustoittaa myös siinä valossa.

  4. OT, mutta tuolla kuvassa on söpö intiaani, kannattaa klikata suuremmaksi! Kuvassa on myös perinteisiä intiaanien viljelykasveja, jotka mullistivat myös vanhan maailman ravitsemusta.

  5. Peter, PeterK, Richard ja millä muilla nimillä esiinnytkään. Sinulla on menossa melkoinen karppauksen ja paleon vastainen vegaanikampanja nettimaailmassa. Yhtä asiaa olet jankuttanut jatkuvasti: ”Tästä kaikki lipidi-tutkijat maailmassa ovat yhtämieltä”. Mistä moinen varma tieto koko tutkijakuntaan on yhtäkkiä syntynyt?

    1. Minulle on ihan ok, että lyhyesti eksytään sivupoluille näissä kommentoinneissa. Peter K ei sen sijaan yritäkään keskustella siitä, mistä juttu on lähtenyt liikkeelle vaan aina pyörittää joka viestissä samaa kaavaa. Jos ja kun Peter K osaa laittaa aiheeseen liittyviä kommentteja jankuttamatta ja linkittämättä samaa asiaa toistuvasti, hyväksyn hänen kommentinsa. Muuten ne jää suodattimeen. Minusta oli varsin tervettä, että myös vegaanien ääni ja vähärasvaista ruokavaliota kannattavien ääni olisi framilla. Nyt on niin, että Peter K tekee valitettavasti enemmän vahinkoa kuin hyötyä kannattamilleen ajatuksilleen.

      1. Reijo,

        linkittämä Stamlerin kohta otti esiin about 14 metodologista ongelmaa muiden ohella, joita Tarinon meta-analyysiin liittyi, sinä viittasit näistä yhteen.

        Ei minua kiinnosta mitä vahinkoa teen ajamalleni asialle. Minua kiinnostaa vain se että näillä blogi-sivuilla olisi edes yksi järkevä vastanäkemys näille blogi-jutuille.

    2. ”Asiastahan on tiedemiesten keskuudessa 100% konsensus”. Vanha kunnon argumentum ad populum johon tormaa useammin ilmastopiireissa.

      Tutustupa muuten, PeterK, Peter Attian selkeaan synteesiin siita miksi LDL-C ei ennusta LDL-P:ta, LDL-partikkelien lukumaaraa, joka loppupeleissa on se joka vaikuttaa rasvojen osalta ateroskleroosin syntyyn. Itse kolesteroli on vain sivuroolissa paapukarin ollessa se lipoproteiini. Melko hyva markkeri LDL-P:lle on ApoB. LDL-P ja LDL-C voivat olla ihan eri tasoilla.

      http://eatingacademy.com/nutrition/the-straight-dope-on-cholesterol-part-v

  6. Anyways,

    kiitos Reijo suvaitsevaisuudesta. Ei pelkoa siitä, että tungen jokaiseen kirjoitukseen.

    Ei mennyt uudet meta-analyysit läpi Euroopan kardiologien yhteisössä. Siteerasivat vielä Stamlerin paperia; tyydyttynyttä rasvaa kehotetaan edelleen välttämään 🙂

    European Guidelines on cardiovascular disease prevention in clinical practice (version 2012): The Fifth Joint Task Force of the European Society of Cardiology and Other Societies on Cardiovascular Disease Prevention in Clinical Practice (constituted by representatives of nine societies and by invited experts) * Developed with the special contribution of the European Association for Cardiovascular Prevention & Rehabilitation (EACPR)

    http://eurheartj.oxfordjournals.org/content/early/2012/05/02/eurheartj.ehs092.full.pdf+html

    1. Kalaöljy-statiini -asiassa Reijo näyttää vääristelevän totuutta tahallisesti. Tätä samaa tendenssiähän oli jo Helena Gyllingin Lääkärilehteen laatimassa pääkirjoituksessa 2006. Viittaamassasi hollantilaisessa Alpha Omega Trialissa margariiniin lisättyjen kalaöljyn omega-3-rasvahappojen (EPA + DHA) päiväannos oli 400 mg, eikä sillä ollut toivottua vaikutusta statiinien lisänä henkilöillä, joilla oli ollut sydäninfarkti.
      http://www.alphaomegatrial.com/sap_mainanalysis_aot_12apr2010.pdf
      Annos oli siis liian pieni. Minusta on harhaanjohtavaa tehdä siitä johtopäätöstä, ettei suuremmastakaan annoksesta olisi hyötyä sydänpotilaalle, jolla on ”statiini päällä”. Heillä kaikilla ei ole ollut infarktia.
      Chen et alin meta-analysiin oli poolattu erilaisilla ja eri vahvauisilla kalaöljyillä tehtyjä tutkimuksia, eikä saatu hyötyä. Se sama kuin sekoittaisi rapakaljaa hienoon konjakkiin. Annos/laatu -vaste -tajun puutos näyttää vaivaavan. Sydän- ja muita potilaita hoidettaessa pitää muistaa käyttää hyväksi ravintolisien synergisiä yhteisvaikutuksia. Minusta tuollaisiin ei-positiivisiin yksillä ravintolisillä tehtyihin tutkimuksiin viittava nihilismi osoittaa vain käytännön kokemuksen puutetta.

      1. Matti, jätän tuon kommentin tuohon näkyviin. Mutta tuo saada jäädä viimeiseksi jossa esität törkeyksiä ”Kalaöljy-statiini -asiassa Reijo näyttää vääristelevän totuutta tahallisesti. ”

        Tästä edes kommenttisi menee suodattimeen, ja jos pysyt asiassa ja asiallisissa perusteissa niin julkaisen ne. Muuten voit mennä keskustelemaan soopaa minusta jonnekin keskustelufoorumeille. Sinänsä minusta sinulla on ollut mielenkiintoisia kommentteja, mutta tiukennan linjaa tässä blogissan koska täällä on viime aikoina ollut vinoilua ja umpimähkäistä tökkimistä liikaa.

        En ole muuten kertaakaan esittänyt sinusta mitään vastaavia törkeyksiä vaikka kannat EPA-ja DHA -pillereissä nimeäsi ja olet luontaistuotealan lobbari numero 1.

Kommentointi on suljettu.