Lihottaako kevytlimsat oikeasti?

Satuin viime viikonloppuna katsomaan televisiosta TVfemman dokkarin Mikä meitä lihottaa. Tänään piipahdin Noora Shinglerin blogissa Kemikaalicoctail. Molemmissa esitettiin melko ykskantaan, että kevytlimsat lihottavat. Shingler päätyi suositukseen: ” Kannattaa siis suosia aitoa sokeria ja mielummin juoda sokerilimsoja harvoin, kun dieettilimuja päivittäin.”

Kevytlimsoja ja -tuotteita koskeva dissaus on sosiaalisessa mediassa ihan posketonta. Olen samaa mieltä, että ne eivät ole suuressa mittakaavassa lainkaan oleellinen ratkaisu esim. lihavuusongelmaan. Mutta että ne aidosti ja vakuuttavasti todistetusti lihottaisivat?

Peruspointti -sokerilimsa lihottaa

Aloitan koko homman perusasiasta. Erilaisilla tieteellisillä tutkimuksilla on erilainen syy-seuraus-suhteen selitysarvo.

Ihmisillä tehdyt satunnaistetut (pitkäkestoiset) kliiniset tutkimukset ja etenevät väestötutkimukset ovat ravitsemus- ja lääketieteen perusta ja hierarkian huipulla. On ihan mielenkiintoista tietää mitä aivoissa tapahtuu vaikka MRI-kuvauksen aikana tai rottien välittäjäaineissa. Mutta on vielä mielenkiintoisempaa tietää, miten ihmisen energiansaannille tapahtuu elävässä elämässä kevytlimua käytettäessä.

Kun tällaiset hierarkian huipulla olevat tutkimukset on koottu yhteen systemoidussa katsauksessa niin on havaittu, että nimenomaan sokerilla makeutetut juomat lisäävät todennäköisesti sekä lihavuuden että tyypin 2 diabeteksen vaaraa (Hauner et al. 2011).

”A high consumption of sugar-sweetened beverages increases the risk of obesity and type 2 diabetes mellitus”

Sokerista juotuna saatuja kaloreita ei pystytä ateriakoetutkimuksien mukaan  kompensoimaan syömällä vastaavasti vähemmän tulevien aterioiden aikana. Sokerilimut harhauttavat kylläisyysmekanismit ja siksi ovat altiita lihottamaan. (Malik et al. 2006)

Uudet tutkimuskoosteet keinomakeuttajista

Entä sitten itse keinomakeuttajat?  Sekä USA:n ravitsemusterapeuttien yhdistys että sikäläinen diabetesliitto (ADA) sydänliiton (AHA) kanssa yhdessä ovat julkaisseet tänä vuonna kannanottonsa keinomakeuttajista (viitteet alimpana postauksessa). Kannanotot perustuvat parhaan olemassa olevan tutkimusnäytön systemoituihin katsauksiin.

Jenkkien ravitsemusterapeutit kävivät läpi suuren joukon erilaisia tutkimuksia. Kannanotossa sivulla 750 on kysymykset:

”In adults, does using foods or beverages with aspartame affect appetite of food intake?

ja vastaus

”Conclusion statement: There is good evidence that aspartame does not affect appetite or food intake”. Grade 1= Good (evidence)

toinen kysymys

”What is the evidence from human subjects research that aspartame consumption is associated with adverse effect in general population”

ja toinen vastaus

”Aspartame consumption is not associated with adverse effects in the general population. …” Grade I = good evidence

Eli aikuisilla on runsaslukuista tieteellistä näyttöä, että aspartaamilla makeutetut juomat ja limonadit eivät lisää ruokahalua eikä ruuan käyttöä. Lasten osalta kannanotossa ollaan varovaisempi ja todetaan, että vähäinen tutkimusnäyttö puoltaa ajatusta, että aspartaami saattaa vaikuttaa lasten ruokahaluun ja ruuan käyttöön (Grade III=limited).

Lisäksi kannaotossa käsitellään muutkin intensiivimakeuttajat, ja niiden osalta päädytään kutakuinkin samantapaisiin päätelmiin.

ADA:n ja AHA:n systemoidussa katsauksessa puolestaan todetaan viimeisessä kappaleessa keinomakeuttajista seuraavasti:

” The evidence reviewed suggests that when used judiciously, NNS (=Non-Nutritive Sweetners eli keinomakeuttujat/intensiivimakeuttajat) could facilitate reductions in added sugars intake, thereby resulting in decreased total energy and weight loss/weight control, and promoting beneficial effects on related metabolic parameters. However, these potential benefi ts will not be fully realized if there is a compensatory increase in energy intake from other sources.”

Katsaus siis toteaa nykyisen tutkimusnäytön valossa näyttävän siltä, että sokeria selvästi järkevämpi olisi käyttää keinomakeuttajia. Samaan hengenvetoon tutkijat painottavat, että vahvaa todellista elämää simuloivaa tutkimusnäyttöä on todella vaikea saada (koskaan). He myös esittävät taulukon, johon on kasattu mahdolliset mekanismit, joiden kautta teoreettisesti keinomakeuttajat voisivat lisätä ruokahalua ja syömistä. Itse uskon siihen, että makean nautinnon jatkuva vahvistaminen juomilla, karkeilla ja leivonnaisilla lisää makean himoa/haluttavuutta entisestään. Olipa sitten kyseessä aspartaami, stevia tai sokeri.

Harvardin ravitsemusproffa Walter Willett tiivistää mainiosti HeartWire -uutispalvelulle:

””However, the artificial sweeteners on the market are almost certainly safer than consuming large amounts of sugar, which has definite harm when consumed in large amounts, as [it is] by many in the US and UK. This harm, particularly when consumed in beverage form such as soda, includes increases in risks of obesity, diabetes, cardiovascular disease, and gout. We have looked in detail at consumption of artificial sweeteners (in beverages) in relation to weight gain and diabetes and do not see the same increases of diabetes and weight gain as for sugar. A real concern, though, is that just replacing sugar with artificial sweeteners leaves a person, especially children, conditioned to high levels of sweetness, which is likely to influence their food choices adversely. Thus, I think we should consider these products to be like a nicotine patch; they are appreciably better than the real product (sugar), but not part of an optimal diet.”

Keinomakeuttajat ovat lähes varmasti parempi valinta kuin sokeri, toteaa Willett.

Yksi esimerkkitutkimus laihduttajista

Arvostettu ravitsemustieteen lehti American Journal of Clnical Nutrition julkaisi käytännönläheisen tutkimuksen kevytlimoista (Tate et al. 2012).

Lihavia (n=318) melko runsaasti sokerilimua päivittäin juovia henkilöitä satunnaistettiin joko keinomakeuttajaa sisältävälle limujaksolle, vedelle tai edelleen jatkamaan sokerilimujen juontia kuten ennenkin. Niille , joita pyydettiin jatkamaan sokerilimulla annettiin yleistä tietoa painonhallinnasta ryhmätilaisuuksissa ( lisää kasviksia, enemmän liikunta, huomiota pakkausselosteisiin jne.). Kevytlimuun ja veteen vaihtaneet saivat vain kerran kuussa tietoa juomien vaikutuksesta painonhallintaan ja ilmaiset juomat.

Tutkimuksen päättyessä puolen vuoden kohdalla kevytlimua juoneet olivat laihtuneet lähes 3 kiloa. Myös muut ryhmä laihtuivat, mutta kevytlimuryhmä pärjäsi hiukan paremmin (yli 5 % painoa tiputtaneiden osuus oli suurempi). Jos sokerilimu vaihtuu kevytlimuun, yleensä siis tuppaa laihtumaan.

Sokeripitoisten juomien vaihtaminen kevytlimsaan (punainen käyrä) laihdutti liikapainoisia. Kuten myös veteen vaihtaminen (sininen)  ja yleinen ruokavaliotietous (vihreä).  Lähdet Tate et al. 2012 http://ajcn.nutrition.org/content/95/3/555.full.pdf

Lopuksi

Melkoisella varmuudella voidaan sanoa, että keino- tai intensiivimakeuttajat eivät ainakaan sammuta makean himoa.  Päinvastoin, nekin näyttävät ruokkivan makean tarvetta useilla eri mekanismeilla. Keinomakeuttajat eivät ole mikään keskeinen ratkaisu lihavuusongelmaan -mutta tähänastisen kokonaisevidenssin valossa eivät keskeinen syytekijäkään.

Käsillä olevan evidenssin perusteella keinomakeuttajat ovat  parempi vaihtoehto kuin sokeri. Selvää nimittäin on, että sokeri juotuna johtaa metabolisiin muutoksiin ja lisää lihavuuden sekä aikuistyypin diabeteksen ilmaantuvuutta. Ihmisen on lähes mahdotonta kompensoida aterioilla juomalla juotuja sokerikaloreita.

Harvakseltaan ja kohtuullisesti makealla herkutteleva voi mielestäni aivan yhtä turvallisesti valita kevyttuotteen kuin sokerituotteen. Jos on pakko juoda paljon limsoja, niin mielummin sitten kevytlimsoja.

PS. Meillä on Suomessa myös juomasuositus, jossa on järkevää tekstiä.

 Lähteet 

Gardner C, Wylie-Rosett J, Gidding SS, et al. Nonnutritive sweeteners: Current use and health perspectives. A scientific statement from the American Heart Association and the American Diabetes Association. Circulation 2012; 126:509-519. Diabetes Care 2012; DOI:10.2337/dc12-9002.

Position of the Academy of Nutrition and Dietetics: Use of Nutritive and Nonnutritive Sweeteners. J Acad Nutr Diet. 2012;112:739-758.

 

 

8 thoughts on “Lihottaako kevytlimsat oikeasti?”

  1. muistaisin jossain nähneeni tutkimuksen tai ohjelman, jossa tätä oli kanssa tutkittu. Siinä aterian kokonaiskalorimäärä olisi suurempi kevytlimuilla höystettynä ja siinä syyksi arvioitiin kylläisyyden tunteen viivästyminen(olikohan syynä vaikutus johonkin välittäjäaineeseen?). Aspartaami varsinkin on ollut aika kiistanalainen muutenkin, itse lopetin sen käytön pari vuotta sitten(siihen muuten loppui närästys).

  2. Tiputin ylipainostani 55kg vuodessa karppaamalla. Samaan aikaan join zero kolaa(lidl) vähintää 4 litraa joka ikinen vuorokausi. Tutkimuksista en osaa sanoa mutta ei se ainakaan minun kohdallani tuntunut painon pudotuksessa vauhtia hidastavan.

    1. Ihan hyvä kuulla tällaisia tarinoita, jotka hiukan uivat vastavirtaan.

      1. Onneksi Olkoon muuten Ravitsemuksen Tutkimussäätiön Tunnustuspalkinnosta ! Meni oikeaan osoitteeseen. Olisin kyllä vaihtanut sinut Fågelholmin paikalle….

  3. Tällainen tupsahti eteen…

    Raflaava otsikko jekkityyliin jotta saadaan lukijoita mutta kyllä miettisin vähintään kahdesti ennen kuin ostaisin mitään ”limsaa” kevyt tai sokeroitua. Vaikka nämä alla olevat väiteet on vielä ehkä hetoisella pohjalla tieteellisesti niin minun ostoslistalta ne puuttuvat silti kokonaan ja tulevat puuttumaan jatkossakin.

    ”Diet soda is doing these 7 awful things to your body

    – Kidney Problems

    – Messed-Up Metabolism

    – Obesity

    – Cell Damage

    – Rotting Teeth

    – A Terrible Hangover

    – Reproductive Issues”

    http://tinyurl.com/8vzbuzy

    1. Jo ihan hammaskaluston kunnossapidon kannalta kevytlimsojen säännöllinen kulutus on huono idea. Satunnaisesti nautittuna ei mitään ongelmaa. Raflaavat otsikot ovat … no, pelkästään raflaavia otsikoita.

Kommentointi on suljettu.