Suolan haitat, onko niitä?

Ravitsemussuositukset lähes universaalisti suosittavat suolan käytön vähentämistä. Viime vuosina on kuitenkin kuulunut vastarannan ääniä. Suolan vähentäminen on joissakin tutkimuksissa lisännyt sairastuvuutta ja jopa kuolleisuutta.

Törmäsin uuteen suolakatsausartikkeliin ja sen innoittamana ajattelin, josko suolaa koskeva ristiriitainen tieto olisi nyt siloteltu ja totuus valjennut 😉

Suola nostaa verenpainetta

Suolan vaikutusta verenpaineeseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin on käsitelty New England Journal of Medicine (NEJM) katsausartikkelissa Salt in health and disease – a delicate balance. Katsauksen nimi nosti lupauksia, ”hienovarainen tasapaino”.

Katsauksessa käydään läpi ja esitetään taulukossa suolanrajoitusta koskevat satunnaistettujen tutkimuksien meta-analyysit (tutkimuskoosteet). Kymmeniä satunnaistettuja tutkimuksia kattaneiden meta-analyysien mukaan:

  • Kohonneesta verenpaineesta kärsivillä n. 5 gramman suolan vähennys laskee systolista verenpainetta n. 5 mmHg
  • Normotensiivisillä (ei kohonnutta verenpainetta) n. 4 gramman suolan vähennys laskee systolista verenpainetta n. 2 mmHg
  • Diastoliseen verenpaineeseen vaikutus on n. puolet vähemmän elohopeamillimetreinä normo- että hypertensiivisillä

Suomalaisten päivittäinen suolan saanti on n. 7 grammaa naisilla ja miehillä 9 g,  kun Sydänliiton suositus on max 5 grammaa päivässä.

Katsauksessa todetaan lisäksi, että arviolta 30-50 % kohonneesta verenpaineesta kärsivistä on suolalle herkkiä. Tämä tarkoittaa sitä, että suola nostaa heidän verenpainetta vielä enemmän kuin mitä meta-analyysien keskiarvot kertovat. Perimmäinen häiriö on tällöin siinä, että suola ei erity virtsaan munuaisten kautta tehokkaasti ja nopeasti. Suolaherkkiä ovat tyypillisesti metabolisesta oireyhtymästä kärsivät, iäkkäät, lihavat ja afroamerikkalaiset.

Suolarajoitus tehostaa merkittävästi yleisimpien ns. RAA-järjestelmään vaikuttavien ACE-estäjä ja ATR-salpaaja -verenpainelääkkeiden tehoa. Verenpainelääkkeitä käyttää aikuisväestöstä n. 15 % (yli puoli miljoonaa).

NEJM:in katsauksessa tuodaan esille kaliumin vastavaikutus suolan verenpainetta kohottavaan natriumiin nähden. Viimesten 20 vuoden aikana tehtyjen  satunnaistettujen tutkimuksien mukaan kaliumlisä (kaliumbikarbonaatti, -kloridi, -sitraatti, -glukonaatti) vähentää verenpainetta kohonneesta verenpaineesta kärsivillä ainakin yhtä paljon suolan vähentäminen (Houston 2011). Kaliumannokset ovat olleet tyypillisesti n. 1 800-4000 mg/pv eli kovin suuria. Eniten kalium näyttää hyödyttävän niitä, joilla on suolan saanti on runsasta.

Vertailun vuoksi; yhdessä banaanissa on kaliumia n. 500 mg ja omenassa n. 200 mg sekä maitolasissa (2,5 dl) n. 400 mg . Suomalaisten kaliumin saanti on n. 3500 mg/vrk.

Suola lisää aivoinfarktin riskiä

Runsaan suolan käytön vaikutuksista sydänsairauksien ilmaantuvuuteen saatiin merkittävää tietoa vuonna 2009  British Medical Journal -lehdessä julkaistussa meta-analyysissä. Meta-analyysi käsitteli eteneviä väestötutkimuksia. 13 eri väestötutkimusta osoitti varsin yhdensuuntaisesti, että  5 gramman ero päivittäisessä suolan käytössä lisää aivohalvauksen vaaraa 23 % .  Sittemin julkaistussa meta-analyysissä puolestaan havaittiin, että suolan runsas käyttö lisää nimenomaan iskeemisen aivoinfarktin aiheuttamaa kuoleman riskiä yli kaksinkertaiseksi (Li et al. 2012).

Vertailun vuoksi on ehkä paikallaan todeta, että tyydyttynyt rasva ei ole meta-analyysien mukaan liittynyt sen paremmin etenevissä väestötutkimuksissa (Siri-Tarino et al. 2010) kuin satunnaistetuissa tutkimuksissa (Hooper et al. 2012) aivoinfarktien ilmaantuvuuteen.

Suolan vastavaikuttaja kalium suojaa aivoinfarktilta. Jokainen 1,6 gramman nousu kaliumin saannissa puolestaan vähentää etenevien väestötutkimuksien meta-analyysilin mukaan aivoinfarktin vaaraa 20 % (D’Elial et al. 2011).

Suola lisää munuaisongelmia

Munuaisten vajaatoiminnan ehkäisyn yksi keskeinen kulmakivi on kohonneen verenpaineen ehkäisy ja tehokas hoito. Suolarajoitus vähentää verenpainetta, joten sen luulisi myös suojaavan myös munuaisia.

Hollantilaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa munuaisten vajaatoiminnasta kärsivien henkilöiden munuaisvaiva lieveni albuminurialla (valkuaista virtsassa) mitattuna, kun suolarajoitus toteuttiin perushoidon eli ACE-estäjän lisänä (Slagman et al. 2011). Suolarajoitus  vähensi albuminuriaa tehokkaammin kuin toisen munuaislääkkeen (ATR-salpaajan) lisääminen ACE-estäjän päälle. Myös verenpaine laski tehokkaasti. Eräässä toisessa satunnaistetussa tutkimuksessa suolarajoituksen teho oli albumiiniurian ja verenpaineen vähentäjänä yhtä hyvä kuin diureettilääkityksellä (Vogt et al. 2008). Myös RENAAL-tutkimuksessa suolan vähentäminen suojasi munuaisia niillä, joilla oli ATR-salpaajahoito (kts. alla diabetesosio).

Harvardin etenevässä sairaanhoitajakohortissa suolan vähäinen käyttö näytti suojaavan munuaisia (Lin et al. 2011)

Suolan vähentäminen säästänee siis munuaisia.

Suola lisää mahasyövän riskiä

Toistaiseksi laajin syöpää ja ravintoa koskeava kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi vuodelta 2007 osoittaa, että runsas suolan saanti lisää mahasyövän riskiä (WRCF 2007). Vuonna 2010  julkaistun meta-analyysin mukaan runsaasti suolaa käyttävien mahasyövän esiasteen eli metaplasian riski oli 68 % korkeampi kuin niillä jotka käyttävät vähiten suolaa (Dias-Neto et al ) . Muihin syöpiin suola ei liity selvästi.

Suola lisää sepelvaltimotautia, ehkä

Sydäninfarktien tai sepelvaltimotaudin osalta ei ole meta-analyysitason näyttöä, että suola lisäisi selvästi sydäninfarktin riskiä.

Sen sijaan sydämen vajaatoiminnan riskiä runsas suolan käyttö lisää paksuuntamalla sydämen vasemman kammion seinämää. Vasemman kammion seinämän paksuuntuminen on tavallinen sydämen vajaatoiminnan syy ja myös keskeinen sydäninfarktin riskitekijä. Verenpaine on keskeinen vaikutuksen välittäjä. (Terveyskirjasto 1,2)

New England Journal of Medicine -lehdessä (2011) julkaistun tilastollisen mallinnuksen mukaan 3 gramman suolan vähentämisellä kuitenkin voitaiisin ehkäistä väestötasolla merkittävästi myös sepelvaltiomotautia. Tässä mallinnuksessa suolan vähentämisellä saavutettavan valtavia hyötyjä.

”For example, a reduction in dietary salt of 3 g per day would have approximately the same effect on rates of CHD events as a 50% reduction in tobacco use, a 5% reduction in body-mass index among obese adults, or the use of statins to treat persons at low or intermediate risk for CHD events.”

Ja samoilla linjoilla jatkaa tiedelehti Lancet. Lehdessä julkaistun monikansallisen konsorttion tekemän analyysin mukaan liika suolan käyttö selittäisi 13 % sepelvaltimotaudin aiheuttamista huonoista sairauden värittämistä elinvuosista (QALYs). Liian vähäinen monityydyttyneen rasvan käyttö selittäisi vertailun vuoksi 9 %.

Molemmat näistä tutkimuksista ovat ns. mallinuksia, joiden perusolettamus on, että verenpaine laskee, eikä mitään selvää samanaikaista terveyshaittaa tapahdu.

Suola sydämenvajaatoiminnassa?

Parin viime vuoden aikana on julkaistu meta-analyysi ja laajan kliinisen lääketutkimuksen jälkianalyysi, joiden mukaan suolarajoitukseen saattaa liittyvä jopa vaaroja tai siitä ei ainakaan olisi selvää hyötyä.

Satunnaistettujen suolanrajoitustutkimuksien (7 kpl) meta-analyysissä havaittiin, että alhainen suolan saanti lisää sydämenvajaatoimintapotilaiden kuoleman vaaraa (ei siis muiden koehenkilöiden). Kuolleisuus tai sydän- ja verisuonisairastuvuus ei ollut korkeampi runsaasti suolaa saavilla. Runsaasta suolan saannista ei siis näyttänyt olevan vaaraa (Taylor et al. 2011)

Lancetissa ilmestyi pian vastine Taylorin meta-analyysille (He et al. 2011). Kun yksi tutkimus ja siinä olleet potilaat, joilla oli paha sydämen vajaatoiminta ja nestevajaus (diureetttiyhdistelmän ja nesterajoituksen vuoksi) suljettiin pois Taylorin meta-analyysistä, suolarajoitus vähensikin jäljelle jääneissä tutkimuksissa sydän- ja verisuonitapahatumariskiä 20 %. Eli suolarajoitus hyödyttää sellaisessa tilanteessa jos koehenkilöillä ei ole sydämen vajaatoimintaa ja nestevajausta.

Noin 28 000 potilasta käsittäneen OnTarget-lääketutkimuksen post hoc -analyysissä havaittiin, että  liian vähäinen suolan saanti lisää yleensä sydäntautikuolleisuuden ja sydämenvajaatoiminnan vuoksi sairaalaan joutumisen vaaraa (O’Donell et al. 2011). Runsas suolan saanti puolestaan lisäsi yhteenlaskettujen ei-kuolemaan johtavien sydän- ja verisuonitautitapahtumien määrää.

He ym. meta-analyysi viittaa siihen suuntaan, että sydämenvajaatoiminnassa liian raju suolan saannin vähentäminen ei ole eduksi. Luultavasti asiaa pahentaa taustalla oleva vajaatoiminnan peruslääke diureetti, joka vie suolaa (natriumia) virtsaan sekä tavanomaisesti käytössä oleva suolarajoitus sekä mahdollisesti RAA-järjestelmään vaikuttava verenpainelääke.

Suola diabeteksessa?

Suomalaisessa etenevässä FinnDiane-kohortissa havaittiin, että tyypin 1 diabeetikoilla alhainen ja suolan saanti lisää kuolleisuutta ja dialyysiin joutumista (Thomas et al. 2011). Toisaalta myös eniten suolaa saaneilla oli lisääntyntyt kuoleman vaara. Suomalaistutkijat viittaavat koe-eläinmalliin, jossa suolan rajoittaminen lisää ateroskleroosia. Lisäksi suolan vähentäminen lisää RAA-järjestelmän aktiivisuutta (epäedullinen muutos terveydelle).

Vastaavan tyyppinen havainto tehtiin myös tyypin 2 diabeetikoilla Australiassa (Ekinci et al. 2011). Etenevässä väestötutkimuksessa alhainen suolan saanti lisäsi sydäntauti- ja kokonaiskuolleisuuden riskiä.

Mutta. Satunannaistetussa 30 kuukautta kestäneessä RENAAL-tutkimuksessa (n=1177) havaittiin, että vähiten suolaa käyttäneillä tyypin 2 diabeetikoilla oli vähiten munuaisten toiminnan heikkenemistä ja sydän- ja verisuontautitapahtumia (Lambers Heerspink et al. 2012). Munuaistentoiminnan heikkenemisen riski väheni yli 50 % vähiten suolaa käyttävillä ja yllättäen sydämen vajaatoiminnan vuoksi sairaalaan joutuminen väheni peräti 62 %. Vaikutus todettiin niillä, joilla oli pohjalääkkeenä ATR-salpaaja (tyypillinen lääke tyypin 2 diabetikoilla), mutta ei kalsiumsalpaajaa käyttäneillä. Kyse oli post hoc -analyysistä.

Täten satunnaistetun tutkimuksen ja väestötutkimuksien osalta on olemassa ristiriita.

Mitä muuta?

Suola lisää kalsiumin erittymistä virtsaan, ja ainakin teoriassa lisää munuaiskivien ja osteoporoosin vaaraa. Asiasta löytyy viitteitä kirjallisuudesta paljonkin, mutta käsittääkseni osteoporoosin osalta ei ole vahvaa tieteellistä näyttöä.

Suolan vähentäminen johtaa elimistössä ainakin lyhytaikaisesti joihinkin epäsuotuisiin kompensatorisiin vaikutuksiin. Satunnaistettuja tutkimuksia käsittäneen meta-analyysin mukaan suolarajoitus lisää hienoisesti LDL-kolesterolia ja myös reniinin ja aldosteronin eritystä (Graudal et al. 1998)

Lopuksi

Terveiden ihmisten kannattaa mielestäni vähentää suolan käyttöä. Kylmässä Pohjolassa asuva, ilmastoidulla autolla ajeleva konttorityöläinen pärjää vähällä suolalla pitääkseen yllä suolatasapainonsa. Duodecimin verkkokurssilla on provosoiva kuva, jonka mukaan suolan saanti on lisääntynyt poskettomasti sitten paleoliittisten aikojen. Ei  kasvanut suolaa puissa.

Kuvankaappaus 2013-4-2 kello 11.29.30
Lähde: Duodecimin verkkokurssit. Suola ja verenpaine — testaa tietosi.

Suolan vähentämisestä on etua verenpaineen, aivojen, munuaisten, sydämen vasemman kammion ja myös mahalaukun syövän kannalta. Suolan korvaaminen yrteillä, kurkumalla, kanelilla, inkiväärillä, pippureilla, chilillä ja muilla mausteilla voi tuoda  lisäetua terveydelle muutoinkin. Myös kaliumia ja magnesiumia runsaasti sisältävän mineraalisuolan käytöstä voi olla pientä apua. Leivän, leikkeleiden ja valmisruokien kanssa kannattaa olla tarkkana.

Sydämen vajaatoiminnasta kärsivän henkilön ei ehkä kannata ainakaan äkkipäisesti ja jyrkästi vähentää suolan käyttöä ilman lääkärin kanssa neuvottelua. Korkea ikä ja janon tunteen heikkeneminen sekä yhdenaikaiset diureetti ym. lääkkeet tekevät asian vielä kimurantimmaksi. Diabeteksen osalta on ristitriitaista tietoa, mutta tutkimuksia on vielä kovin vähän.

Mausteita
Mausta suolan sijaan yrteillä, valkosipulilla, kurkumalla, chilillä, pippureilll, inkiväärillä,  kanelilla…

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia

Ruokasuolan lisäämisestä (Patrik Borg)

Runsas suola ei olekaan vahingollista – vai onko sittenkin? (Mikko Syvänne, Sydänliitto)

Suolan syntilista sokeriakin pidempi?

 

42 thoughts on “Suolan haitat, onko niitä?”

  1. Reijo,

    O’Donellin (2011) tutkimuksessa, johon viittaat, sydämen vajaatoiminnasta kärsivät oli suljettu tutkimuksen ulkopuolelle (ineligible). Siitä huolimatta vähäinen suolan saanti oli riski. Asia ei siis selittynyt sydämen vajaatoiminnalla.

    Natriumin saannnin laskiessa liian alas se voi olla kohtalokasta sydämen toiminnalle.

    1. Juhana, kiitos huomiosta. Kyllä, OnTarget-tutkimuksen lähtötilanteessa suljettiin pois sydämen vajaatoiminta. Tutkimuksen yksi ensisijaispäätetapahtuma oli sydämen vajaatoiminnan ilmaantuminen, CHF, tai tarkemmin vielä sen takia sairaalaan joutuminen. Vajaatoiminta ilmaantui siis osalle näistä koehenkilöistä uutena sairautena tutkimuksen aikana. Juuri sairaalaan joutumista sydämen vajaatoiminnan takia suolan vähentäminen lisäsi tässä aineistossa, jossa korkean riskin CV potilailla oli peruslääkkeenä joko ATR-salpaaja tai ACE-estäjä ja joka kolmannella vielä diureetti. Mutta kyse ei tosiaan ollut varsinaisesta vajaatoiminta-aineistosta. Ideani oli yrittää kertoa, että jostain syystä sydämen vajaatoiminta ja suolaa tuntuvat liittyvän yhteen. Myös silloin kun ei ole lähtökohtaisesti sydämenvajaatoimintapotilaista. Ehkä on hyvä huomata että koehenkilöt eivät olleet perusterveitä kuitenkaan.

      1. Reijo, ko. tutkimuksessa sanotaaan, että samat ulossulkemiskriteerit koskivat niin ONTARGETia kuin TRANSCENDiakin:

        ”…2 cohorts because both trials recruited participants from the same sites, the same time period, using the same eligibility criteria (except that participants in TRANSCEND had a history of intolerance toACEinhibitors)”

        Pointtini on siis se, että liian vähäinen suolan saanti on riski ja lisää kuolleisuutta. Sitä ei voi selittää Sydänliiton Syvänteen tapaan pois sydämen vajaatoiminnalla.

      2. En minä tiedä tähän(kään) kysymykseen lopullista vastausta. Yritin esitellä sen minkä tutkimuksista löydän. Sitä lähinnä mietin, että lisääkö erittäin alhainenkaan suolan saanti kuolleisuutta sellaisilla henkilöillä, joilla ei käytetä RAA-lääkettä, ja/tai diureettia. Kyse on tuolloin yleensä ns. korkean riskin potilaasta.

        Suomalaisessa Jaakko Tuomilehdon etenevässä kohortissa suolan runsas käyttö liittyi lisääntyneeseen kokonaiskuolleisuuteen, eikä riskiä alhaisilla tasoilla havaittu. Mutta voihan toki ajatella että suolan käyttö ei ollut riittävän alhaista, jotta suolan vähentämisen haitat tulisivat esiin. Suolan käytön rajoittaminen vähentää Antti Julan satunnaistetun tutkimuksen mukaan vasemman kammion kuormitusta. Joten minä en oikein ole vakuuuttunut, että terve sydän kärsisi suolarajoituksesta sopeuduttuaan siihen. Mutta olen samaa mieltä, että kauhean alas tuskin on tarvetta mennä (alle 5 gramman, riippuen hiukan energiatasosta). Se on toki kovin vaikeaakin tavalliselle kadunmiehelle, kun katsoo noita suolan lähteitä.

  2. Hyvä kirjoitus jälleen, kiitos siitä.

    Itselleni heräsi kysymys, että onko suolalla ja suolalla eroa? NaCl, Pan suola, ruususuola, merisuola yms.. Ainakin ruususuolan on kerrottu olevan terveellisempää kuin tavallisen ruokasuolan, onkohan näin?

    1. Ettei olisi markkinamiesten puheita vaan, paitsi erilaiset mineraalisuolat (Pansuola, Jozo mineraalisuola, Seltin, Pirkka mineraalisuola jne). Jollain tavallahan sitä suolaa ja sokeria on saatava kaupaksi. Keksitään uusia muka terveellisempiä muotoja. Voivat toki olla maukkaampia nämä erikoissuolat. En ole siis nähnyt tutkimuksen puoltavan esim. ruususuolaa, löytyiköhän PubMed’sta näyttöä kuitenkin?

      1. Eli teelusikallisesta ruususuolaa saisi kaliumia n. 30 mg. Vertailun vuoksi, Finelin mukaan mineraalisuoloissa (Seltin, Pansuola, Pirkka mineraalisuola, Jozo mineraalisuola jne) on kaliumia 17 880 mg/100 g. Eli teelusikasta saisi n. 800 mg kaliumia.

  3. Oliko tässä selvillä minkälaista suolaa käytettiin? Tavallista ns.pöytäsuolaa, varmaankin Jozo:n kauppanimella suomessa myynnissä.
    Suolaa kun on niin monenlaista nykyisin, mm.merisuolakiteitä ja ruususuolaa. Molemmat sisältävät muutakin kuin natriumia, ja ovat lisäksi paremman makuisia kuin tuo pöytäsuola.
    Lisäksi jos epäilee että saa ”liikaa” suolaa, kannattaa ensimmäisenä jättää kaupan leivät syömättä samoin kaikki einekset ja käsitellyt lihatuotteet.. Ja suolata ruoka vasta kypsennyksen loppuvaiheessa tai vasta oma annos pöydässä, jolloin suolan maku on vähälläkin voimakkaampi kuin että se on liuennut ruoka-aineeseen.

    1. Maku voi olla parempi. Mineraalikoostumus poikkeaa vähäisesti, ehkäpä on helpompi ottaa mineraalit ihan tavallisesta ruuasta. Kts. esimerkiksi taulukko tässä Liisa Heinosen kirjoituksessa.

  4. Mukava, että nostit tämän asian esille. Suola nousee kuitenkin suhteellisen harvoin nykyään esille terveysblogeissa ja itse olen ollut hieman hämmennyksissä mitä suolasta tulisi ajatella.

    Suolanlaadun suhteen olen myös ihmetellet samoja asioita kun muut yllä, ruususuolaa ja merisuolaa hehkutetaan, mutta onko tarjolla mitään tutkimustietoa niiden hyödyistä vs perus suola. Sama juttu löytyy oikeastaan sokerinkin puolelta, sokeri vs intiaanisokeri.

    Löytyykös tietoa, miten suolan käyttö korreloi eri ruoka-aineiden käyttöön. Voisi jotenkin kuvitella, että runsaasti lihaasyövät syövät saattavat helposti käyttää enemmän myös suolaa(itse en ainakaan kaada suolaa samalla tavoin kasvisten päälle. noh sitten tietty esim. ranskalaisten kanssa kyllä menee, jos niitä syö:).

    Lähinnä pohdiskelen erilaisia väestötutkimuksia ja niissä ilmeneviä eri ruoka-aineiden korrelaatioita sydäntautiin. Kuinka hyvin esimerkiksi suolan mahdolliset terveys/haittavaikutukset huomioidaan kun tutkitaan vaikkapa punaisen lihan korrelaatiota vaikkapa aivoinfarktiin tai sepelvaltimotautiin ?

    1. Ruususuolasta ym. kannattaa katsoa tuo yllä kommentissa linkittämäni Liisa Heinosen katsaus.Suolan saanti on yhteydessä energian saantiin. Suurin osa suolasta tulee piilosuolasta. Suolan lähteitä (sydänliitto).

    2. Itse ainakin olen lopettanut pöytäsuolan käytön. Siihen mielestäni riittää syyksi pelkästään se, että paakkuuntumisen estoaineena on käytetty syanidia (E536). Kannattaa varoa myös karkeaa merisuolaa, sillä joissain valmisteissa niissäkin käytetään E536:tta. Ruususuolaan ja merisuolaan verrattuna pöytäsuolan makukin on aivan surkea.
      Sitten tulee tietysti vaikutus verenpaineeseen. Vaikka en tähän hätään ihmisillä tehtyjä kokeita löytänytkään niin ainakin rotilla vesijohtovettä juoville 2 ryhmälle pöytäsuola ja merisuola sai aikaan erilaiset verenpaineet. Tietysti pöytäsuolaryhmällä paine oli korkeampi ja kaiken lisäksi siitä ryhmästä 9 kuoli.
      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2571522/
      Ei kiitos pöytäsuolalle!

  5. Sokeri ja suola kulkevat käsi kädessä. Tämä seikka on jäänyt kokonaan huomiotta. Kun sokerin (ja muiden hiilareiden) aiheuttama insuliinin taso nousee, munuaiset eivät päästä samalla tavalla suolaa ulos. Veren korkeat sokeritasot tekevät suolasta vaarallisen. Tämä on tuttu ilmiö monella karppauksen aloittajalla – alussa nestettä lähtee ja paino suorastaan romahtaa, kun insuliini ei enää estä munuaisia poistamasta suolaa.

    1. Tämä on mielenkiintoinen väite, jonka esitti kerran bloggissaan myös Richard Feinman. Kun kyselin ihmisillä tehtyä evidenssiä, ei sitä kuulunut. Tiedätkö, Ari tai joku muu, onko olemassa dataa, jossa suolan saannilla korjatun natriumin erityksen virtsaan olisi osoitettu kiihtyvän hiilihydraattirajoituksen aikana? Minusta tämä olisi aika tärkeä tieto. Käytännössähän tämä tarkoittaisi, että suolaherkkyyttä voitaisiin kumota vähentämällä hiilihydraattikuormaa.

      Minä olen ajatellut, että nestettä lähtee sen takia, että glykogeenivarastot tyhjenevät. Jokainen glykogeenigramma sitoo 3-4 grammaa vettä itseensä. Glykogeenivarastot ovat täytenä 300-600 g (ja vettä siis päälle 3-4 krt)

      1. Moi Reijo,
        googleta ”salt retention insulin” niin lukemista tulee runsain mitoin.

      2. Kaipaan siis vertaisarvioidussa lehdessä julkaistua satunnaistettua ihmisillä tehtyä tutkimusta, jossa tämä todennettaisiin. Kaikenlaista asian pyöritystä netistä löytyy. Ihan mistä vaan asiasta.

      3. Sokerin suora vaikutus nesteen vähenemään on aika pieni (glukoosi sitoo vettä 1:3), mutta välillinen vaikutus suolan kautta on paljon suurempi eli 1:100.

      4. Tämä on paras tähän mennessä löytämäni dokumentti:
        http://ajprenal.physiology.org/content/293/4/F974.full
        Sieltä löytyy aika paljon viitteitä myös tätä tukeviin tieteellisiin artikkeleihin.

        Paras lääke verenpaineeseen metabolisesta oireyhtymästä kärsiville on leikata hiilarit lähes kokonaan pois. Verenpainelääkkeille pitäisi tälle ryhmälle julistaa täyskielto. Ne vain piilottavat syyn korjaamalla oireen.

      5. Tässä toinen ihmisillä tehty tutkimus. Tosin ei ole satunnaistettu, mutta kai nuo tulokset silti jotain merkitsevät:
        http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC301822/
        Suolan pidättämisen lisäksi (määrä putosi lähes puoleen) korkea insuliinitaso voisi tuon mukaan aiheuttaa osteoporoosia, koska kalsiumin eritys lähes tuplaantui.

      6. Kiitos näistä viitteistä Ari. Nämä osoittavat, että insuliini säätelee osaltaan muiden muassa natriumin eritystä virtsaan. Nämä linkit eivät silti vielä osoita sitä, että hiilihydraattirajoituksen aikana (karpatessa) suolaa erittyy virtsaan tehokkaammin kuin vertailuruokavaliolla. Yhtään näistä linkeistä ei ole suoraa vertailevaa kliinistä tutkimusta, jossa samalla suolan saantitasolla voitaisiin osoittaa, että natriumia erittyy tehokkaammin ja nopeammin virtsaan karppauksen aikana kuin runsaasti hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion aikana. Toki näistä saadaan viitteitä insuliinin kautta, että näin saattaisi olla. Mutta silti tämä on edelleen arvailua.

      7. Tässä 1994 tutkimuksessa ei ole yhtä dramaattisia muutoksia insuliinin vaikutuksesta kuin tuossa edellisessä, mutta asia on sen mukaan ollut tiedossa jo pitkään:
        ”The sodium-retaining effect of insulin has been
        known for a long time, but there is no consensus as to
        the exact mechanism of its action.”
        http://hyper.ahajournals.org/content/23/3/313.long

  6. ”Minä olen ajatellut, että nestettä lähtee sen takia, että glykogeenivarastot tyhjenevät”

    Minulla kavi juuri noin, paino laski valittomasti pari kiloa siirryttyani Paleolle. Sen jalkeen paino tasaantui mutta rasvaprosentti on jatkuvasti laskenut. Toisaalta suolansaantini on myos nyt alhainen, n. 2 g/pv. Seka suola etta hiilarit sitovat vetta, joten ehka kumpikin vaikutti osaltaan.

    Jos suolaa kayttaa, kannattanee kayttaa jodattua perussuolaa. Muiden mineraalien saanti eri suoloista jaa kuitenkin vaatimattomaksi. Itse olen ”joutunut” jodin saannin turvaamiseksi syomaan kuivattua merilevaa kun jodattua piilosuolaa ei saa ravinnosta ja taalla pain maailmaa maaperassakin sita on vahaisesti.

    1. ”Jos suolaa kayttaa, kannattanee kayttaa jodattua perussuolaa.” Perttiperusjätkän kannattaisi kuitenkin käyttää Suomessa saatavilla olevia jodioituja mineraalisuoloja (Pansuola, Seltin jne), kyllä kaliumin saanti silloin lisääntyy ja natirumin vähenee. Mutta makukysymykset ovat toinen puoli tarinaa. Ja jos suolan saanti todella on noin vähäistä kuin sinulla, ei siinä enää mielestäni tarvitse miettiä suolaa tu0 grammaa on.

      En ole törmännyt kehenkään jolla olisi noin alhainen suolan saanti, johtuen piilosuolan määrästä tavanomaisessa ruokavaliossamme. Ilmeisesti laitat kaiken ruokasi itse, etkä osta teollisia juustoja, leikkeleitä, marinoituja lihoja jne.? Niissä parissa pienessä kliinisessä tutkimuksessa mitä paleosta on tehty, on suolan käyttö ollut selvästi vähäisempää (n. 5 g/pv) kuin verrokkiruokavaliossa (esim. Välimeren ruokavaliossa). Selkeä paleon etu.

      1. ”Ilmeisesti laitat kaiken ruokasi itse, etkä osta teollisia juustoja, leikkeleitä, marinoituja lihoja jne.? ”

        Jep, vain tuoretta tavaraa. Teollisissa kun on natriumkloridin lisaksi myos Na-nitraattia, Na-alginaattia, dinatriumfosfaattia, MSG:ta ym. Olisi kai puhuttava ennemminkin natriumin saannista. Tyypillisesti nautin paivassa n. 2400 kcal josta tulee 500-800 mg natriumia. Makuaisti tottuu vahasuolaisuuteen, johon tosin en ole erityisesti pyrkinyt.

        Mineraalitasapaino (Na, K, Ca, Mg) lienee kunnossa kun kramppeja ei ilmene treenatessa.

  7. Eikös paleoruokavalioonerityisesti kuulu, että kaihdetaan teollisesti valmistettuja tuotteita,kuten tuossa yllä listasit, leikkeleitä, juustoja ja marinoituja lihoja???? Ja leipää?
    Kun nuo jättää pois, vähenee suolan saanti merkittävästi.

  8. Pitäisikö tuohon verenpaineosioon mahdollisesti lisätä suolan vähennyksen aiheuttama verenpaineen lasku %-yksiköissä myös. Eli n. karkeasti katsottuna hyöty on jotain 2-4% luokkaa. Eikö tämä ole todella pieni vaikutus?

    1. Suolan vähentämisen vaikutus on kohonneesta verenpaineesta kärsivillä lähes sama kuin yhdellä verenpainelääkkeellä.

  9. Onko siis suolan vähentämisellä sama vaikutus kuin yhdellä verenpainelääkkeellä, eli siis vain tuon 2-4 %?? Käsitinkö nyt jotenkin väärin jotain?

    1. Verenpainelääkkeitten teho vaihtelee hieman käytetyn lääketyypin mukaan (beta-salpaajat eivät ole kovin tehokkaita, kun taas kalsiumsalpaajat ovat ehkä tehokkaimpia). Myös lääkeannos vaikuttaa. On tyypillistä, että pienempi annos ACE-estäjää tai beta-salpaaja laskee systolista verenpainetta 5-8 mmHg, eli saman verran kuin reilu suolarajoitus. Prosentteina tämä jää jonnekin 3-6 % haarukkaan. Tuossa kirjoituksessani olen esitellyt pari suoraa lääke vs suolarajoitustutkimusta. Ne voi lukea halutessaan, siellä on tarkat tiedot parista esimerkistä. Mitä korkeampi lähtöverenpaine on sitä suurempi on muuten sitten kaikkien toimenpiteiden vaikutus, ainakin elohopeamilleissä.

      Verenpaineen hoidossa ei yleensä lasketa prosentteja. Mutta toki ne hyvin aukaisevat sen miten tiukassa verenpaineen lasku on.

      Jos aihe kiinnostaa enemmän Terveyskirjastosta ja Käypä Hoidosta löytyy paljon tietoa.

  10. Onko sitten tutkittu, miten hiilihydraatit (erityisesti kohtalaisen pian aterian jälkeen) vaikuttavat verenpaineeseen, ruokailun jälkeenhän yleensäkin verenpaine jonkun verran nousee, mutta kuinka paljon enemmän / vähemmän riippuen aterian hiilarimääristä?

  11. Verenpaineen mittaus on jännää puuhaa. Itselläni verenpaine on ollut pari kertaa aivan eri svääreissä kun sitä on lääkärissä mitattu vs kun itseksiin kotona mittailee.

    Työterveys tarkastuksessa eka mittaus 140/95. Lääkäri tuumas, että oho, katotaas uusiksi: 138/102. Yritin sopertaa, että kotosalla on vähän vähemmänkin joskus ollut:). Lääkäri totesi, että kaikilta voi ehkä sen 5 alentaa lääkärissä mittauksesta.

    Sittemmin mittasin vielä saman päivän illalla niin ja siitä eteenpäin parina päivänä, niin arvot oli joka kerta luokkaa 125-115/80-72 🙂

    Aika reiluja heittelyjä kun vertaa sitten taas mikä on lääkkeiden/suolan vaikutus. Noh itselläni ei kyse olekaan mistään jatkuvasti koholla olevasta verenpaineesta, mutta toisaalta mikä on hetkittäisten verenpaideen kohoamisten merkitys terveydelle…

    1. Verenpaineen vaihtelu kuuluu normaaliin ”biorytmiin”. Sen kuuluu noustakin silloin kun tarve, esim.ponnistusten aikana jottei pää sumene 😉 Tässä Harvardin artikkelissa aika hyvä kuva miten verenpaine vaihtelee vuorokauden aikana ihan tavanomaisesti meillä kaikilla.

      Verenpaine pitäisi mitata toistuvasti samaan aikaan päivästä, mielellään aamuisin, kaksi kertaa ja kirjata ylös keskiarvo. Satunnaisina aikoina mitatuista yksittäisitä mittauksista ei lääkärikään kovin paljon voi päätellä.

  12. Tuo Someonen verenpaineen heilahtelu kiinnostaa, koska meillä on vaimon kanssa samoja kokemuksia.

    Elintapamme ovat, jos ei ihanteelliset, niin sinnepäin kuitenkin ja siitä huolimatta kotimittari ja pari muutakin mittausta näyttävät usein pikkuisen enenmmän kuin pitäisi.

    Kuitenkin ollaan vielä alle 140/90. Suolan kokonaismäärä ei voi olla syynä, tai sitten kuulumme yliherkkiin. Painommekin on lle kaikkien riskirajojen.

  13. verenpaineenvaihtelu päivänmittaan on normaalia. Itse testailin joskus ja huomasin että kahvi ja ruoka nostavat verenpainetta joksikin aikaa, kunnes palautuu ”normaaliksi”. Verenpaineen alentamisena toimii myös magnesium.

  14. Heh, mielenkiintoista kun suolasta puhuttaessa kivikauden ihmiset käyvät esimerkiksi, mutta esim. hiilareista ja lihasta puhuttaessa ei.

    Usein on kuultu, että kivikaudella kuoltiin nuorena eli paleodieetti on huono. Eikö samalla logiikalla pitäisi sanoa, että kivikaudella kuoltiin nuorena eli suolan saantia pitäisi reilusti lisätä? 😉

  15. Kiitos Pauli ja Jussipussi näistä upouusista meta-analyyseistä. Päätulokset näyttäisivät olevan linjassa sen kanssa mitä aiemmissakin meta-analyyseissä on havaittu.

    1. Yksi ”sivujuonne” näissä suolajutuissa on Jodi. Käsittääkseni teollisuus ei käytä jodioitua suolaa Suomessa tuotevalmistuksessa? Jos siitä tulee iso osa suolan päivittäisestä kokonaissaannista niin suolan vähentämistavoitteet jodioitu poytäsuola mukaanlukien voi tuoda riskiä mahdollisesta tavotteen alle (150ug/päivä) jäävästä jodin saannista tulevaisuudessa ?

  16. Jodin suhteen en olisi huolissani, vaikka KELAn tilastojen valossa kilpparivajaisten määrä (reseptien saajien määrä) tuntuu lisääntyvän.

    Nyt kun suola on taas kerran otettu esille, niin missähän se vika on jos sitä edelleen käytetään liikaa? Pitääkö osoittaa sormella viranomaisia, jotka antavat teollisuuden mellastaa suolalla ja sokerilla? Vai potkitaanko tavallista kuluttajaa päähän ja lisätään heidän mielialalääkkeannoksiaan (ja stressiä) jotta he ymmärtävät, että kaupassa olevia herkkuja ei saa syödä? Saa katsoa muttei koskea sopii kyllä mielestäni ihan muuhun yhteyteen.

    Sitten nämä META-analyysit http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23558163 … nehän vain hukuttavat entistä enemmän faktaa ja vievät analyysin tulosta kauemmaksi totuudesta. Ehkä tulos voi olla oikea tai ehkä ei. Tuntuu hirveän oudolle, että joku Japanilainen syö tonnitolkulla suolaa ja heillä on pisin elinajanodote (82.73 vuotta). Tosin on heillä ehkä eniten suolistosyöpääkin.

    Verenpaineeseen suolankäytöllä ei ainakaan minulla ollut mitään merkitystä. Päinvastoin, salmiakki saattoi jopa laskea paineita. Ennen söin XForgea niin että napa rutisi, mutta kun tajusin, että VHH:lla saa kropan toimimaan siten kuin on tarkoitettu, painelääkkeet jäi pois parissa viikossa. Siitä lähtien on paineet pysytelleet 120/80 luokkaa ilman mitään lääkkeitä. Eikä ole makeanhimoa seuraavaa suolasenhuikkaakaan.

Kommentointi on suljettu.