Katsaus Crohnin taudin ja haavaisen koliitin ruokavalioon

Tulehduksellisten suolistosairauksien (IBD, inflammatory bowel disease*) ravitsemushoitoa ja niiden ehkäisyä ravitsemuksen keinoin on tutkittu melko vähän. Ainakin jos verrataan tutkimuksiin, jotka ovat suunnattu sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyyn ja hoitoon.

Ehkäpä ajat ovat vähitellen muuttumassa mm. sen vuoksi, että Crohnin taudista ja erityisesti haavaisesta paksusuolen tulehduksesta on tulossa uusi kansantautimme. Ruokavaliohoidolla saavutetut rohkaisevat tulokset ärtyvän suolen oireyhtymän (IBS) hoidossa voivat myös kannustaa tutkimaan enemmän IBD:tä. Nekin tutkimukset, jotka on tähän saakka IBD:ssä tehty, ovat myös jossain määrin lupaavia. Toivossa on hyvä elää, sanoisi suolistobakteeri.

Olen koonnut tutkittua tietoa alla näkyvään diasarjaani sen, mitä olen saanut selville. Kirjallisuusviitteet näkyvät kunkin dian alareunassa. Tässä yhteenveto diasarjan keskeisistä asioista.

IBD:n riskitekijät

IBD:n synty on monitekijäinen. Ruokavalio ”vain” yksi tekijä muiden joukossa. Geenit, suoliston bakteeristo ja esimerkiksi antibioottien vaikutukset siihen, umpilisäkkeen poisto, D-vitamiinistatus, tupakointi, liikunta ja uni vaikuttavat riskiin myös. Jopa keisarin leikkauksella syntyminen on todettu meta-analyysissä yhdeksi Crohnin taudin riskitekijäksi.  Kyse on riskitekijöiden vyyhdistä, joista on vaikea pestä erilleen ravitsemustekijöiden vaikutus.

Epidemiologisten tutkimusten perusteella näyttää siltä, että runsas lihan ja omega-6 rasvahappojen käyttö, vähäinen kasvisten ja hedelmien käyttö ovat riskitekijöitä IBD:lle. Erään tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että omega-6 rasvahappojen vaikutus kohdistuisi vain tietyn geneettisen mutaation omaavien alaryhmään.

Maitotuotteiden tai viljojen käyttö ei ole ollut väestötutkimuksissa sen paremmin riski- kuin suojatekijä. Koe-eläinmalleissa runsas rasvan määrä, erityisesti maitorasva, kolesteroli ja punainen liha näyttävät lisäävän suoliston inflammaatiota. Sen sijaan omega-3 rasvahapot, kurkumiini, neitsytoliiviöljy, vihreä tee , fermentoituvat hiilihydraatit FOS ja resistentti tärkkelys näyttävät vähentävän suolistotulehdusta.

Epidemiologista näyttöä tarvitaan selvästi lisää, koska näyttö on vaatimatonta verrattuna muihin kansantauteihin. Toiseksi ei ole epidemiologista näyttöä karrageenin tai karboksimetyyliselluloosan tai muiden teollisten lisäaineiden vaikutuksesta IBD:n riskiin.

Crohnin taudista ja ravinnosta

Oireinen Crohnin tauti saadaan rauhoitettua, eli päästään remissioon, kortisonilääkkeiden lisäksi elementaalisella ruokavaliolla eli pelkillä kliinisillä täydennysravintovalmisteilla elämällä. Tämä tarkoittaa vähintään 10 päivää tai jopa useiden viikkojen pidättäytymistä tavallisesta ruuasta. Mihin teho tarkkaan ottaen perustuu on vielä mysteeri. Sanomattakin selvää, että tällaisen ruokavalion toteuttaminen käytännössä on hyvin vaikeata.

Mielenkiintoista kuitenkin on, että elementaalisen ruokavalion aikana suoliston mikrobiotassa tapahtuu muutoksia, joita on pidetty ihmiselle epäedullisena, esimerkiksi bifidobakteerien ja Faecalibacterium prausnitzii määrät vähenevät sekä bakteeriston monimuotoisuus (diversity) pienenee. Toisaalta myös hyviä muutoksia tapahtuu, joidenkin patogeenisten bakteerien osuus vähenee. Nämä tekijät vahvistavat, että mikrobiotan ja terveyden yhteispeli todella on vaikeasti tulkittavaa ja, että liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei pidä tehdä epidemiologisten mikrobiottaa koskevien havaintojen pohjalta.

Remission ylläpito ja relapsien eli oireiden pahenemisjaksojen estäminen on onnistunut useilla erilaisilla eliminaatiodieeteillä paremmin kuin runsaskuituisella tai yleisesti terveellisellä ruokavaliolla. Yhdessäkään löytämässäni tutkimuksessa eliminaatioruokavalio ei ole ollut huonompi kuin vertailuruokavalio. On olemassa kaikkiaan 12 kliinistä interventiotutkimusta, joista yhdeksän päätyi eliminaatioruokavalion hyväksi ja kolme tasapeliin. Eliminaatioruokavaliot eivät hävinneet yhdessäkään tutkimuksessa. Suurin osa näistä tutkimuksista ei tosin ollut satunnaistettuja, satunnaistettuja tutkimuksia oli yhteensä 5 (joista kahdessa tuli tasapeli). Koska kaksoissokkouttaminen on ruokavaliotutkimuksissa lähes mahdotonta, on tietysti lumevaikutuksellakin voinut olla sormensa pelissä myönteisten tulosten saavuttamisessa.

Eliminaatioruokavalioiden laatu on vaihdellut hyvin paljon, mutta tyypillistä monille on ollut maidon, viljojen, kananmunan, perunan ja hiivan välttäminen. Yksi esimerkki menetelmien heterogeenisyydestä on se, että yhdessä tutkimuksessa maitoa ja kananmunaa sisältävä vegetaristinen ruokavalio oli eduksi remission ylläpidossa verrattuna tavalliseen ruokavalioon. Aivan toisenlainen esimerkki tehonneesta ruokavaliosta on puolestaan tutkimus, jossa puolet päivän kaloreista sai syödä ”mitä vain” ja toinen puoli piti syödä täydennysravintovalmisteita. Tosin on hyvä huomata että ”mitä vain” tarkoitti japanilaista tavanomaista ruokaa, joka on terveellisempää kuin esimerkiksi länsimainen pikaruoka.

Kaikkinensa tutkimuksien laatu on korkeintaan kohtalainen ja erityisesti niiden taustalla oleva teoreettinen viitekehys ohut tai olematon. Pelkkää gluteenitonta  ei ole tutkittu kliinisissä interventiotutkimuksissa. Kahdessa maidottomalla tehdyssä tutkimuksessa, toinen päättyi tasapeliin ja toisessa maitoproteiinin eliminaatio oli eduksi. SCD-ruokavaliosta on yksi havainnoiva tutkimus lapsipotilailla. FODMAP-rajoitusta ei ole tutkittu remission ylläpidossa yhdessäkään tutkimuksessa.

Omega-3 rasvahappoja on tutkittu erittäin paljon, ja vain neljässä tutkimuksessa 19:sta tuli hyötyä. Muut päättyivät tasapeliin suhteessa lumeeseen. Ehkä omega-3 rasvahappojen käyttö olisi perusteltua erityisesti niillä, jotka eivät käytä (riittävästi) rasvaista kalaa ja saksanpähkinöitä, pellava- tai rypsiöljyä? Tästä ei tosin ole tutkimuksia.

Probiootit eivät ole auttaneet remission saavuttamisessa tai ylläpidossa kolmessa tutkimuksen mukaan. Yksi S. boulardii –hiivalla tehty tutkimus sen sijaan herätti toiveita. D-vitamiinilisästä on vain yksi satunnaistettu tutkimus, ja siinä oli selvä trendi D-vitamiinin eduksi, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Haavaisesta paksusuolen tulehduksesta ja ravinnosta

Haavaisen paksusuolen taudin hoidossa on tehty löytämäni mukaan vain neljä satunnaistettua tutkimusta ruokavaliolla. Maidoton ruokavalio auttoi tulehdusoireiden lievittämisessä 1960-luvulla tehdyssä ruokavaliossa kun se yhdistettiin vähäkuituiseen ruokavalioon. Pelkkä maitotuotteiden poistaminen ei puolestaan tuonut apua remission ylläpidossa lapsilla italialaistutkimuksessa. Runsaskuituinen ruokavalio oli puolestaan yhdessä tutkimuksessa sulfasaltasiinia heikompi remission ylläpidossa. Vähäsokerinen, vähärasvainen ja vähäkuituinen ruokavalio auttoi remission ylläpidossa tavanomaiseen ruokavalioon verrattuna.

Myös havainnoivia tutkimuksia on  vähän. Yhdessä pienessä havainnoivassa tutkimuksessa runsas lohikalan viikottainen syönti vähensi oireita. Valtimo- ja metabolista terveyttä silmällä pitäen on kehitelty anti-inflammatorinen ruokavaliomalli, jonka vaikutuksia ei ole vielä tutkittu haavaisessa paksusuolen tulehduksessa, eikä kyllä crohnin taudissakaan. Teoriassa tällainen ruokavalio voisi toimia remission ylläpidossa mutta asia on vielä täysin toteennäyttämättä.

Äskettäin ilmestyneen katsausartikkelin mukaan haavaisen paksusuolen taudin toiminnallisia oireita voidaan todennäköisesti vähentää FODMAP-rajoituksella, mutta tämän ruokavalion pitkäaikaisvaikutukset ovat haavaisessa paksusuolen taudissa kysymysmerkki. Todellisuudessa tutkimusnäyttöä FODMAP-rajoituksesta IBD:n oireiden vähentämisessä on vain yhden pikkuruisen pilottitutkimuksen verran. Itse suosittaisin sitä IBD:ssä vain lyhytaikaiseen käyttöön.

Joistakin probiooteista on ollut selvää apua sekä remission saavuttamisessa lääkehoidon tukena että remission ylläpidossa. Kirjallisuuskatsausten mukaan on tärkeä valita valmiste joka tutkitusti tehokas juuri haavaisessa paksusuolen tulehduksessa. Minusta tieteellisen näytön perusteella probiootin suositteleminen haavaisessa paksusuolen taudissa on perusteltua, toisin kuin Crohnin taudissa.

Kurkuma-mausteen kurkumiini on auttanut melko hyvin tehdyn satunnaistetun tutkimuksen mukaan remission ylläpidossa. Tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia vaikutuksen varmentamiseksi. Niitä on Clinicaltrials.gov –tietokannan mukaan tekeillä useita.

Ravitsemustila suolistotulehduksissa

Suoliston tulehduksista kärsivillä voi olla puutteellisen ruokavalion, lisääntyneen ripulin, lääkehoitojen tai heikentyneen ravintoaineden imeytymisen vuoksi huonompi ravintoaineiden saanti. Niihin tulee kiinnittää aina vastaanotolla huomiota tapauskohtaisesti, ja huomioida vielä mahdollisten samanaikaisten lääkitysten vaikutus. Suolistotulehduksesta kärsivillä on esimerkiksi muita suurempi riski sairastua osteoporoosiin, joten kalkin ja D-vitamiinin riittävästä saannista on huolehdittava. Muidenkin suojaravintoaineiden saannissa voi olla puutteita. Asiasta tarkemmin diasarjassani.

Lopuksi

Tulehduksellisten suolistosairauksien ravitsemustutkimus on lapsen kengissä. Vaikka tutkimuksia on Crohnin taudissa useita on niissä käytetyt metodit olleet niin poikkeavia ja usein heikkojakin, että yleistä suositusta sopivasta ruokavaliosta ei voi antaa. Osviittaa siitä, millainen ruokavalio saattaisi olla Crohnin taudissa avuksi on jo kuitenkin olemassa.

Haavaisessa koliitissa on useita probioottitutkimuksia, mutta toisaalta ruokavaliolla tehtyjä tutkimuksia on vähän.  Tilanne on sama kuin Crohnin taudissa, yleistä suositusta oireita vähentäväksi ruokavalioksi on mahdoton antaa.

Nykytiedon valossa suolistotulehdukseen liittyvää toiminnallista oiretta voi kokeilla lievittää ainakin lyhytkestoisesti FODMAP-rajoituksella, niiden osalta joilla lääkehoito ei ole parantunut oireistoa tyydyttyvästi. FODMAP-rajoituksen tehoa ja turvallisuutta pitää kuitenkin tutkia IBD:ssä ennenkuin sitä voi laajasti suosittaa.

Ruokavaliohoidot eivät saa johtaa perustellun lääkehoidon hylkäämiseen.

Tulevaisuudessa olisi tärkeä verrata erilaisia ruokavalioita toisiinsa niin, että myös kontrolliryhmä saisi jotain aktiivihoitoa eikä vain perusruokavaliota. Itseäni kiehtoo ajatus yhdistää FODMAP-rajoitus ja ”anti-inflammatorinen ruokavalio” sekä mahdollisesti vielä probiootti ja verrata sellaisen ruokavalion tehoa esimerkiksi täydennysravintovalmisteisiin perustuvaa ruokavaliota vastaan. Erityisesti kaivattaisiin pitkäkestoisia ja suuren potilasmäärän tutkimuksia.

Toivottavasti näiden jossain määrin lupaavien tuloksien myötä tutkimus lisääntyisi, jotta voisimme neuvoa asiakkaita entistä paremmin.

*) Tähän tautiluokkaan lasketaan Crohnin tauti ja haavainen paksusuolen tulehdus eli haavainen koliitti. Jälkimmäisestä käytetään myös nimiä ulseratiivinen koliitti (UC) tai Colitis Ulcerosa. Katso tarkemmin tästä miten sairaudet eroavat toisistaan.

Kuvan lähde: JAMA 2014;311(19):2034 (free text)

3 thoughts on “Katsaus Crohnin taudin ja haavaisen koliitin ruokavalioon”

  1. Kiitos taas. Lähes päivittäin tapaan potilaita, jotka suolistosairauksien kanssa tahivat.

    Ei sinänsä mitään lisättävää hyvään katsaukseen, mutta Crohnin tautiin liittyvät joskus myös suun alueen oireet (Oral Facial Granulomatosis, OFG). Yhden potilaan kohdalla, hammaslääkärinsä suosituksesta kokeilimme ’OFG-dieettiä’, jossa karsittiin bentsoehappo ja kaneli ruokavaliosta esim:(http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2036.2011.04792.x/pdf).

    Kunhan dieetti saatiin alun jälkeen toimimaan, eli potilas jaksoi noudattaa dieettiä tarkasti, niin kas, tilanne helpotti huomattavasti. Ja kuulemma on myös pitänyt, tästä nyt reilu vuosi aikaa. Ja toki lääkitys oli päällä koko ajan.

    RUokavaliolla tuntuu oireisiin monesti olevan vaikutusta, vaikka sairauden kulkuun ei välttämättä olekaan, tai sitä ei vielä tunneta.

    1. Kiitos hyvästä lisäyksestä. Tuo linkittämäsi katsaus on varmaan avuksi niille, jotka asiaan törmäävät. Halmos et al. eli yksi noista päälähteistä diasarjassani suosittaa algoritmissaan myös tuota samaa ruokavaliota silloin kun on huulten turpoamisomgelmaa ja suun limakalvon mukulakivimäistä tulehdusta (OFG).

      Niille, jotka kiinnostuivat mistä on kyse niin tässä Duodecimin kirjoitus vuodelta 2010, jossa ei muuten vielä suositettu tuota ruokavaliota, mutta todettiin että jotkut voivat siitä hyötyä.

Kommentointi on suljettu.