Laadukas koostetutkimus: rasvan vaihto parantaa sokeriaineenvaihduntaa

Eri rasvalaatujen roolista kroonisten sairauksien, erityisesti sydänsairauksien riskitekijänä on väännetty peistä pitkään. Vähemmän on julkaistu tutkimuskoosteita ja keskusteltu siitä, miten rasvojen vaihtokauppa vaikuttaa sokeriaineenvaihduntaan ja mahdolliseen diabeteksen kehittymisen riskiin. Juuri ilmestynynyt satunnaistettujen vaihtokauppatutkimusten meta-analyysi (koostetutkimus) korjaa tämänkin puutteen (1). Meta-analyysissä tutkittiin  tyydyttyneen rasvan vaihtamista monityydyttymättömään tai kertatyydyttymättömään ja toisaalta hiilihydraatin vaihtamista eri rasvalaatuihin.

Amerikkalainen tutkimusryhmä keräsi yhteensä 102 eri rasvoja ja hiilihydraatteja koskevia satunnaistettuja tutkimuksia meta-analyysiksi. Meta-analyysi julkaistiin Plos Med -lehdessä.

Tulokset

Meta-analyysin perusteella tyydyttyneen rasvan vaihto monityydyttymättömiin tai kertatyydyttymättömiin rasvahappoihin kannattaa myös sokeriaineenvaihdunnan näkökulmasta.

Hiilihydraattien (HH) vaihto tyydyttyneeseen rasvaan (SAFA), ensimmäinen sarake taulukossa, ei vaikuta käytännössä sokeriaineenvaihduntaan mitenkään. Tämän vahdon tulosta kuvaa alla olevassa taulukossa 1. sarake.

Hiilihydraattien vaihtaminen monityydyttymättömiin rasvahappohin (PUFA) sen sijaan kohentaa kolmea eri sokeriaineenvaihdunnan muuttujaa (3. sarake). ”Pitkä sokeri” (HbA1c) vähenee, insuliiniresistenssi vähenee (HOMA-IR) ja ensivaiheen insuliinieritys lisääntyy.

Tyydyttyneen rasvan vaihto monityydyttymättömään (5. sarake) tuo enemmän hyötyjä kuin vaihto kertatyydyttymättömään (MUFA, 4. sarake). Tyydyttyneen rasvan vaihto PUFA:aan vähentää paastoverensokeria, ”pitkää sokeria”, insuliiniresistenssiä ja parantaa insuliinin ensivaiheen eritystä.

Kertatyydyttymättömän rasvan vaihto monityydyttymättömään rasvaan näyttäisi sekin tuovan hieman hyötyä, ensivaiheen insuliinieritys paranee. Huomattavaa on, että PUFA tarkoittaa näissä tutkmuksissa useimmiten omega-6 rasvahappoja, joita on hyvin paljon auringonkukka-, soija- ja maissiöljyssä ja melko runsaasti margariinissa, rypsiöljyssä, siemenissä ja pähkinöissä. Tutkijat kirjoittavat:

Together with our results, these findings suggest that metabolic benefits of PUFA relate to omega-6 PUFA or total PUFA, and not omega-3 PUFA alone.

Taylukossa vihreät solut kertovat sen, milloin satunnaistettujen tutkimusten meta-analyysi osoittaa hyötyä sokeriaineenvaihdunnan kannalta.

Osa tutkimuksista oli tehty diabeetikoilla, osa terveillä, mutta sensitiivisyysanalyysin perusteella edellä mainitut vaikutukset tulivat esiin vahvemmin tyypin 2 diabeetikoilla sekä heillä joilla oli ikää yli 52 vuotta.

Pohdintaa

Insuliinin ensivaiheen eritys kaivannee hieman valaistusta. Insuliinin normaali eritys on kaksivaiheinen, jota alla oleva kuvan sininen käyrä demonstroi. Heikentyneessä sokerinsiedossa (esidiabetes tai tyypin 2 diabetes) ensivaiheen laiska insuliinieritys on kuvattu oranssilla yhtenäisellä viivalla. Kun ensivaiheen piikki suurenee, insuliinin vaikutukset tehostuu ja verensokeri alenee. Ensivaiheen runsas insuliinin eritys on siis terveen sokeriaineenvaihdunnan merkki. Erityisesti omega-6 rasvahappoa runsaasti sisältävä monityydyttymätön rasva  näyttää tehostavan ensivaiheen insuliinin eritystä.

Ensi vaiheen insuliinieritys
Trond Jenssen & Anders Hartmann. Emerging treatments for post-transplantation diabetes mellitus. Nature Reviews Nephrology 11, 465–477 (2015)

Uuden meta-analyysin vahvuus on se, että se sisälsi suuren määrän satunnaistettuja tutkimuksia, jotka olivat vielä ns. syöttötutkimuksia. Syöttötutkimuksissa ruokavalioon sitoutuminen on vahvempaa kuin muissa tutkimuksissa. Edellä mainitut tulokset myös vakioitiin ruokavalion kuitumäärällä, transrasvahappojen määrällä ja proteiinin osuudella. Siten tulosten pitäisi olla riippumattomia näistä ruokavalion tunnetuista sokeriaineenvaihduntaan vaikuttavista tekijöistä.

Tutkimuksen puutteena voidaan pitää sitä, että tutkimukset olivat kestoltaan melko lyhyitä, vain muutamia viikkoja. Kliinisiä päätetapahtumia eli sairastumista diabetekseen ei tutkittu.

Aiemmin toteutetussa Predimed-Preus -tutkimuksessa Välimerellisen ruokavalioon ohjeistetut ja samalla joko pähkinöitä tai neitsytoliiviöljyä ilmaisjakeluna saaneet koehenkilöt sairastuivat vähemmän tyypin 2 diabetekseen kuin vähärasvaiseen ruokavalioon ohjatut neljän vuoden seurannassa (2). Siten meta-analyysin tulokset ovat linjassa todellisia kliinisiä tapahtumia tutkineen Predimed-Reusin kanssa.

Keskeinen puute meta-analyysissä on se, että vaihtokauppojen tarkempaa laatua ei analysoitu. Itseäni olisi kiinnostanut erityisesti se tuottaako voin tai lihan rasvan vaihtaminen monityydyttymättömään rasvaan huonomman tuloksen kuin maidon, juuston tai jogurtin rasvan vaihtaminen monityydyttymättömään rasvaan. Kirjallisuuden mukaan tämä voisi olla mahdollista. Myös tarkka kuvaus hiilihydraattien laadusta jää kertomatta meta-analyysissä, vaikkakin tutkijat kirjoittavat hiilihydraattien olleen usein höttöhiilareita ja sokeria:

Sufficient information was not available to classify subtypes of fatty acids, so our findings should be considered most relevant to effects of total dietary SFA (predominantly palmitic acid), total PUFA (predominantly linoleic acid), total MUFA (almost entirely oleic acid), and total carbohydrate (mostly refined starch and sugars). For instance, our results should not be extrapolated to potential effects of carbohydrate in fruit, legumes, or minimally processed whole grains.

Tämä meta-analyysi osoittaa, että tyydyttymättömän rasvan suosiminen tyydyttyneen sijaan kannattaa myös sokeriaineenvaihdunnan näkökulmasta. Rypsiöljy, oliiviöljy, margariini, siemenet ja pähkinät ovat siis keskeinen osa terveellistä ruokavaliota, samalla kun voin, silavan, punaisen ja prosessoidun lihan sekä kookosöljyn määrä kannattaa pitää maltillisena. Meta-analyysin mukaan epäterveelliseksi tunnettujen höttöhiilihydraattien (”refined starch and sugars”) vaikutukset sokeriaineenvaihduntaan ovat samankaltaiset kuin tyydyttyneen rasvan. Huonolaatuisten hiilihydraattien vaihtaminen tyydyttyneeseen rasvaan, kuten moni suomalainen karppaaja ehkä teki, ei näytä tuovan sokeriaineenvaihdunnalle etua, jos ei haittakaan (1. sarake taulukossa).

Tutkijoiden käytännön johtopäätös on seuraava:

Translated to foods, these finding support increased consumption of vegetable oils and spreads, nuts, fish, and vegetables rich in unsaturated fats (e.g., avocado), in place of either animal fats or refined grains, starches, and sugars.

Rasvojen ja hiilihydraattien keskinäiset vaikutukset veren kolesteroliin, apolipoproteiini B:hen, kokonaiskolesterolin ja HDL:n suhteeseen sekä non-HDL-kolesteroliin ovat hyvin samansuuntaiset kuin tässä meta-analyysissä vaikutukset sokeriaineenvaihduntaan. PUFA:aan vaihtaminen kannattaa myös veren kolesterolin ja näiden muiden rasva-arvojen näkökulmasta. Olen kirjoittanut aiemmin aiheesta täällä.

Lopuksi

Tämä meta-analyysi viittaa vahvasti siihen, että mahdollinen hiilihydraattien vähentäminen on järkevintä myös diabeteksen näkökulmasta siten, että hiilihydraatin tilalle tulee pähkinää, siemeniä, rypsi- ja oliiviöljyjä, margariinia, rasvaista kalaa, maitotaloustuotteita sekä avokadoa eikä voita, pekonia, ja muita prosessoituja lihavalmisteita, kermaa tai kookosöljyä. Tämä on ollut kantani siitä lähtien, kun ryhdyin tukemaan järkevää ja oikein koostettua vähähiilihydraattista ruokavaliota yhtenä vaihtoehtona metabolisen oireyhtymän ja tyypin 2 diabeteksen hoidossa.

Tähän tulokseen päätyi myös toinen uunituore meta-analyysi, jonka mukaan hiilihydraattien vaihtaminen pehmeään rasvaan kannattaa tyypin 2 diabeteksessa paitsi sokeritasapainon myös kolesteroliarvojen, systolisen verenpaineen ja painonhallinnan vuoksi (3).

Voilla, pekonilla, punaisella lihalla, kermalla ja kookosöljyllä yltiöpäistä karppausta tai enemmän huudossa olevaa ”paleoliittista” ruokavaliota (viljatonta ja maidotonta ruokavaliota) ei tue jälleen kerran tämäkään uusi sokeriaineenvaihduntaa analysoinut meta-analyysi.

etua

Lähteet

  1. Imamura F, Micha R, Wu JHY, de Oliveira Otto MC, Otite FO, Abioye AI, et al. (2016) Effects of Saturated Fat, Polyunsaturated Fat, Monounsaturated Fat, and Carbohydrate on Glucose-Insulin Homeostasis: A Systematic Review and Meta-analysis of Randomised Controlled Feeding Trials. PLoS Med 13(7): e1002087.
  2. Salas-Salvadó J, Bulló M, Babio N, et al. Reduction in the Incidence of Type 2 Diabetes With the Mediterranean Diet: Results of the PREDIMED-Reus nutrition intervention randomized trial. Diabetes Care. 2011;34(1):14-19.
  3. Qian F, Korat AA, Malik V, Hu FB. Metabolic Effects of Monounsaturated Fatty Acid-Enriched Diets Compared With Carbohydrate or Polyunsaturated Fatty Acid-Enriched Diets in Patients With Type 2 Diabetes: A Systematic Review and Meta-analysis of Randomized Controlled Trials. Diabetes Care. 2016 Aug;39(8):1448-57.

Aiheeseen liittyviä aiempia kirjoituksiani:

Omega-6 linolihappo, pieni paholainen vai pelastaja?

Yhteenveto ravinnon rasvoista

Pähkinät, oliiviöljy ja Välimeren ruokavalio ehkäisevät diabetesta (Predimed-Reus-tutkimus)?

 

13 thoughts on “Laadukas koostetutkimus: rasvan vaihto parantaa sokeriaineenvaihduntaa”

  1. ”Edellä mainitut tulokset myös vakioitiin ruokavalion kuitumäärällä, transrasvahappojen määrällä ja proteiinin osuudella. Siten tulosten pitäisi olla riippumattomia näistä ruokavalion tunnetuista sokeriaineenvaihduntaan vaikuttavista tekijöistä.”

    Entäpä magnesiumin, sinkin, b-vitamiinien jne. osalla? Vaihtamalla voin pähkinään ei muutu pelkästään rasvajakauma vaan lukuisat muut tekijät, kuten edellä mainitsemani suojaravinteiden saanti.

    ”Hiilihydraattien (HH) vaihto tyydyttyneeseen rasvaan (SAFA), ensimmäinen sarake taulukossa, ei vaikuta käytännössä sokeriaineenvaihduntaan mitenkään. Tämän vahdon tulosta kuvaa alla olevassa taulukossa 1. sarake.

    Hiilihydraattien vaihtaminen monityydyttymättömiin rasvahappohin (PUFA) sen sijaan kohentaa kolmea eri sokeriaineenvaihdunnan muuttujaa (3. sarake). ”Pitkä sokeri” (HbA1c) vähenee, insuliiniresistenssi vähenee (HOMA-IR) ja ensivaiheen insuliinieritys lisääntyy.”

    Mikäli syö ruisleivän sijaan silavaa, vaihtaa hiilihydraattia merkittäviltä osin moni-, ja kertatyydyttymättömään rasvaan, joka siis kohentaa mainittuja sokeriaineenvaihdunnan muuttujia. Toki vaihtaa hiilihydraattia myös tyydyttyneeseen rasvaan, mutta sehän onkin näiltä osin neutraali. Ok, myös suojaravinteiden saanti samaa energiamäärää kohden ainakin joiltain osin heikkenee em. muutoksessa.

    ”Huonolaatuisten hiilihydraattien vaihtaminen tyydyttyneeseen rasvaan, kuten moni suomalainen karppaaja ehkä teki, ei näytä tuovan sokeriaineenvaihdunnalle etua, jos ei haittakaan (1. sarake taulukossa).”

    Mikäli hiilihydraattien saanti on luokkaa 50 – 60 % energiasta ja pudottaa sen tasolle 10 %, on käytännössä mahdotonta korvata hiilihydraatteja enimmäkseen tyydyttyneellä rasvalla. Lähes kaikki karppaajat syövät myös siemeniä, pähkinöitä, avokadoa, öljyä ja kalaa. Vaikka söisi punaistakin lihaa, niin siinäkin on usein merkittäviltä osin kerta-, ja monityydyttymätöntä rasvaa.

    ”Tämä meta-analyysi viittaa vahvasti siihen, että mahdollinen hiilihydraattien vähentäminen on järkevintä myös diabeteksen näkökulmasta siten, että hiilihydraatin tilalle tulee pähkinää, siemeniä, rypsi- ja oliiviöljyjä, margariinia, rasvaista kalaa, maitotaloustuotteita sekä avokadoa eikä voita, pekonia, ja muita prosessoituja lihavalmisteita, kermaa tai kookosöljyä.”

    Tämän suuntainen on myös oma näkemykseni. Tosin odottaisin rehellisiä kannanottoja niihin tutkimuksiin, joissa täysrasvaiset maitotuotteet esiintyvät edukseen rasvattomiin verrattuna lihavuuden ja t2d:n suhteen.

    Sami Uusitalo
    dipl. ins. Espoo

    1. Täysrasvaisten maitotuotteiden vaikutukset kohorttitutkimuksissa lihavuuden ja tyypin 2 diabetesriskiin sekä myös sydäntautien riskiin ovat kiinnostavia. Tosin jo yksistään kohorttitutkmuksien antiakin on vaikea tulkita ristiriitaisten tulosten vuoksi.

      Vaikka uusissa kohorteissa on havaittu runsasrasvaisten maitotuotteiden käytön olevan yhteydessä pienempään diabeteksen ja liikapainon riskiin, niin toisenlaistakin tietoa on. Esimerkiksi tässä vuodelta 2013 olevassa meta-analyysissä, runsasravaiset maitotaloustuotteet olivat neutraaleja mutta rasvattomat/vähärasvaiset olivat suojaavia tyypin 2 diabetekselta.

      ”Significant inverse associations were also found for low-fat dairy products, low-fat or skim milk and cheese, and for yogurt in the high compared with low analysis, but no significant association was observed for high-fat dairy products or total milk.”

      Samoin tiedetään, että vähärasvaiset/rasvattomat maitotaloustuotteet ovat yhteydessä alempaan systoliseen verenpaineeseen kuin runsasrasvaisten maitotuotteiden käyttö.

      Ottaen huomioon tämän epäselvyyden, tarvittaisiin vain vielä satunnaistettuja tutkimuksia, joissa aidosti päästäisiin todistamaan mahdollinen runsasrasvaisten maitotaloustuotteiden haitta/hyöty ja todellinen mekanismi.

      Tietääksi ei ole tiedossa surrogaattimarkkereihin pohjautuvia täysrasvaisilla maitotaloustuotteilla tehtyjä tutkimuksia, joissa olisi voitu osoittaa verensokerin, insuliiniherkkyyden tai jonkin painonhallintaan keskeisesti liittyvän suureen kohentuminen suhteessa vähärasvaisiin/rasvattomiin. Eikä varsinkaan ole satunnaistettuja diebeteksen estotutkimuksia vähärasvaiset/rasvaiset maitotaloustuotteet.

    2. ”Mikäli syö ruisleivän sijaan silavaa, vaihtaa hiilihydraattia merkittäviltä osin moni-, ja kertatyydyttymättömään rasvaan, joka siis kohentaa mainittuja sokeriaineenvaihdunnan muuttujia. Toki vaihtaa hiilihydraattia myös tyydyttyneeseen rasvaan, mutta sehän onkin näiltä osin neutraali. Ok, myös suojaravinteiden saanti samaa energiamäärää kohden ainakin joiltain osin heikkenee em. muutoksessa.”

      Paitsi että tyydyttynyt rasva on kuitupitoisia hyviä hiilareita huonompi vaihtoehto yl. ottaen (sv-terveys/-kuolleisuus yms.), eritoten mikäli sitä saa punaisesta lihasta. Eli missään tapauksessa ei ole mieltä vaihtaa ruisleipää silavaan. Tutkijan itsekin toteavat tämän:

      ”For instance, our results should not be extrapolated to potential effects of carbohydrate in fruit, legumes, or minimally processed whole grains.”

      Jos sitä ruisleipää HALUAA johonkin vaihtaa (pakkoa tälle ei ole), niin sitten ensisijaisesti kasvikunnan tuotteet, esim. ne pähkinät.

  2. Tärkeää ajat sitten tehtyä muutosta SFA–>HH ei ole tutkittu ainoassakaan meta-analyysin tutkimuksessa. Toiseksi on käytännössä keskitytty kaksoissidosten lukumäärään eli puhuttu kemiallista kieltä, jota kuluttaja ei ymmärrä ja teollisuus tulkitsee omalla tavallaan. Maallikkona en uskalla kääntää mitä Mozaffarian kirjoitti Lancetissa 2014:
    ”The consistent evidence for differing health effects of different SFAs, and their varying endogenous versus dietary determinants, remains under-recognised by many scientists, clinicians, media writers, and policy makers. Taken together with other advances in nutritional science, now is the time to redesign our process of setting dietary guidelines. We need to move away from unhelpful classifications and policies based on crude groupings of merely chemically related nutrients (eg, total saturated fat) and their predicted or postulated effects on risk—which, in addition to scientific dubiousness, create confusion for consumers and opportunities for manipulation by industry—and towards food-based guidelines that mainly consider prospective evidence for effects on clinical endpoints”.

  3. En ymmärrä tämän kommentin pointtia.

    Mitähän tällä oikein tarkoitat ”Tärkeää ajat sitten tehtyä muutosta SFA–>HH ei ole tutkittu ainoassakaan meta-analyysin tutkimuksessa.” Tulos on metabolian kannalta sama vaihtuuko kumpaan suuntaan. Eli HH->SFA on sama kuin SFA->HH. Tätä on tutkittu useissa veren rasva-arvoja kuvaavissa meta-analyyseissä ja nyt myös tässä Imamuran meta-analyysissä sokeriaineenvaihdunnan osalta.

    Mozaffarian on by the way, sanonut usean otteeseen, että rasvojen osalta parhaat ovat neitsytoliiviöljy, rypsiöljy, pähkinät, siemenet ja avokado. Hiilareiden sijaan ei pidä laittaa SFA. Katso esimerkiksi hänen puheenvuoronsa uusin puheenvuoronsa tältä:

    “The world faces an epidemic of insulin resistance and diabetes,” said Mozaffarian, who is senior author on the study. “Our findings support preventing and treating these diseases by eating more fat-rich foods like walnuts, sunflower seeds, soybeans, flaxseed, fish, and other vegetable oils and spreads, in place of refined grains, starches, sugars, and animal fats.”

    1. Tarkoitin tällä todella huonosti (se on hätäisesti) muotoillulla väitteellä, että ei ole tietääkseni kontrolloidusti verrattu mielestäni alkuperäistä luonnollista maitorasvaista jugurttia rasvattomaan sokeroituun jugurttiin erityisesti diabeetikoilla. Yleisesti SFA–>HH interventiolla tarkoitin kevyttuotteita, joissa suurin osa SFA:sta on korvattu sokereilla ja muilla höttöhiilareilla.
      Jos interventio johtaa sairauksiin kuten D2 niin ymmärtääkseni tulisi palata tilanteeseen ennen interventiota ainakin maitorasvan osalta. Erityisesti koska paljon juustoja syövien ranskalaistenkin diabetesta edistävät endogeeninen (hepatic de novo lipogenesis) SFA eikä eksogeeninen maitorasva.
      PUFA-rasvatkaan eivät ole homogeeninen ryhmä. EPIC PUFA D2 tutkimus osoitti, että esim. helokkiöljyssä paljon esiintyvä PUFA korreloi positiivisesti D2:n kanssa kun kasvirasvojen omegat luonnollisesti korreloivat negatiivisesti D2:n kanssa. Lisäksi pitkässä juoksussa voi tulla paljon PUFA:n kanssa ongelmia koska maksa on vuosituhansien saatossa tottunut tiettyyn SFA ravinnosta saatavan valmiin kolesterolin apuun. PUFA ei sisällä valmista kolesterolia. Lisäksi totean, että PUFA herkästi hapettuvana vaatii oikeat antioksidantit ja oikean määrän. Liiat kääntyvät itseään vastaan. Elintarvike-infra valitsee kuitenkin halvimman PUFA:n, joka ei ole välttämättä paras.

  4. Reijo tulkitsee tutkimuksen tulokset melkein pelkästään positiivisina löydöksinä. Minussa se herättää lisää kysymyksiä, erityisesti omega-6 hehkutus arveluttaa.

    Kun katsoo tutkimuksen laatijoiden saamia luennointi- ym. palkkioiden listaa, sieltä löytyy hieman arveluttavia kytköksiä lääke- ja elintarviketeollisuuden toimijoihin.

    Kohta Competing interests: http://journals.plos.org/plosmedicine/article?id=10.1371%2Fjournal.pmed.1002087 Rahoitus sentään tulee julkiselta puolelta.

    Omega-6 hyvyyden korostaminen ihmetyttää etenkin, kun kun sen haittoja osoittavia tutkimuksia on ihan riittävästi. Esim. tämä tutkimus

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3824598/

    nimittää sen aiheuttamaa 4-HNE hapetustuotetta sarjamurhaajaksi (syntilistalta löytyy mm. T2-diabetes, Alzheimer, Parkinson, sydäntaudit, syöpä). Ei se tietenkään ketään muutamassa viikossa (tutkimusten kesto) tapa, mutta on vahvasti mukana länsimaisten elintasosairauksien synnyssä. Vaikka omega-6 jostain kumman syystä olisikin terveellistä, niin miten jo valmiiksi insuliinissa kylpevät yksilöt (väh. 1/3 kansasta insuliiniresistenttejä) hyötyvät voimakkaasta aterian jälkeisestä insuliinipiikistä? Eikö sen pitäisi olla haitallista aivan samaan tapaan kuin korostetaan nopeiden hiilihydraattien haittoja glukoosin suhteen? Mitä moinen insuliinin tasojen heittely vaikuttaa nälkähormoneihin ja sitä kautta nälkäsignaaleihin? Lihavuushan lähti nousuun jokseenkin samaan aikaan, kun ravintosuositukset alkoivat edistää kasviöljyjen käyttöä.

    Mitä tulee maitorasvojen ja diabeteksen yhteyteen niin tämä kohorttitutkimus

    http://annals.org/article.aspx?articleid=746575

    totesi: ”whole-fat dairy consumption was most strongly associated with higher trans-palmitoleate levels” ja ”Trans-palmitoleate was also associated with a substantially lower incidence of diabetes, with multivariate hazard ratios of 0.41”. Eikös tuo ole aika hyvä tulos – 60% vähemmän T2-diabetesta? Olkoonkin, että ei ollut koontitutkimus eikä vahvimman tason RCT.

    Tuon tutkimuksen tuloksista ei voi päätellä sitä, miten omega-6 lisääminen vaikuttaa T2-diabeteksen esiintyvyyteen pitkällä tähtäimellä: ”Kliinisiä päätetapahtumia eli sairastumista diabetekseen ei tutkittu.” Siitä voi päätellä ainoastaan sen, että omega-6 kasviöljyt aiheuttavat runsaampaa insuliinin eritystä. Mitä tästä taas seuraa aikaa myöden, ei kukaan tiedä.

    1. Sehän on selvää, että tulkitsee positiivisia tuloksia koska sitä tuo tutkimus osoittaa. Yksinkertaista asiassa pitäytymistä.

      Meiltä löytyy aina muutama laitamille ajautunut lääkäri tai pseudoasiantuntuntija, jotka keksii ja suoltaa näitä ”sarjamurhaaja”, ”toxic oils” etc. juttuja olemattomin, tai heikoin teoreettisin perustein välittämättä kokonaisevidenssistä. Kirjoitinkin tähän liittyen asiasta täällä ”näin ruoka mustamaalataan”.

      Ilman yksityistä rahaa ei olisi paljoa ravitsemustutkimuksia, eikä varsinkaan karppaustutkimuksia. Niitä ovat rahoittaneet Amerikan pihvin tuottajat, meijeriteollisuus ja Atkins.com

  5. ”Tämä meta-analyysi viittaa vahvasti siihen, että mahdollinen hiilihydraattien vähentäminen on järkevintä myös diabeteksen näkökulmasta siten, että hiilihydraatin tilalle tulee pähkinää, siemeniä, rypsi- ja oliiviöljyjä, margariinia, rasvaista kalaa, maitotaloustuotteita sekä avokadoa eikä voita, pekonia, ja muita prosessoituja lihavalmisteita, kermaa tai kookosöljyä.”

    Miten ajattelet että tyypin kaksi diabeetikkoja olisi vaikka 50-vuotta sitten hoidettu ilman lääkkeitä, ruokavaliolla? Oliko silloin nykyisenkaltaisia margariineja tai rypsiöljyjä? Taisivat olla varsin ”myrkyllistä” tavaraa transrasvan ja erukahapon vuoksi.

    Oliko silloin vielä pähkinöiden, oliiviöljyn, avokadon tai muiden siemenien saanti täällä päin palloa itsestään selvyys? Joten miksi voi, kerma tai muun kotimainen luonnollinen ruoka olisi niin varallista?

    Vai onko tämä maailma kovaa vauhtia muuttumassa siihen suuntaan, ettei enää kotimainen ruoka riittä terveenä pysymiseksi? Toki pallon toiselta laidalta saadaan varmasti maun kannalta ihan hyvää ruokaa, mutta että se olisi terveyden kannalta paljon parempi valinta, mihin ei enää kotimainen ruoka riitä?

    1. Viisikymmentä vuotta sitten tyypin 2 diabetesta ei juuri hoidettu tai tunnistettu, vaikka sitä varmaan oli. Nykyiset rypsiöljyt on jalostettu vapaaksi erukkahaposta. Kotimainen kerma ja voi heikentää sokeriaineenvaihduntaa ja LDL-kolesterolia, apoB:tä sekä kokonaiskolesterolin ja HDL:n suhdetta suhteessa öljyihin ja margariineihin, kuten tämä ja kirjoituksen lähteenä olevat satunnaistettujen tutkimuksien meta-analyysit osoittivat. Sydänkuolleisuus onkin vähentynyt 80 % Suomessa sitten 1960-luvun. Äijät kuoli 40-vuotiaana sydäntauteihin, siitä Suomi oli maailmankuulu 1960-70 -luvuilla.

      Kotimainen ruoka riittää hyvin terveenä pysymiseen, rypsiöljykin ja useat terveellisen ruuan komponentit ovat kotimaisia.

      1. 60-70-luvulla margariinessa oli transrasvaa hurjasti, kymmeniä prosentteja. Siihen vielä päälle satunnainen runsas sokerin kulutus, niin ei mikään ihme, jos sydänkuolleisuus on ollut huipussaan. Transrasvoja ei juuri enää ole, mikä sopii hyvin vähentyneseen sydänkuolleisuuteen.

  6. Esiinnostetussa Imamuran ym. meta-analyysissä (PLoS Med 2016;13:e1002087) todettiin HbA1c:n osalta piste-estimaatti – 0,15 [95% LV – 0,23 – (-0,06)] kun tyydyttyneitä rasvoja vaihdettiin monityydyttymättömiin. Lisäosan taulukosta S3 selviää, että Yhdysvalloisssa ja Kanadassa tehdyissä tutkimuksissa todettiin piste-estimaatti – 1,09 [95% LV – 1,46 – (-0,72)] ja Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa – 0,11 [95% LV – 0,24 – 0,02]. Näiden alaryhmien välillä oli interaktiotestin perusteella vielä monivertailukorjausten jälkeen tilastollisesti merkitsevä ero. Intervention teho riippuu siis siitä missä maassa tutkimus on tehty.

    Lisäosan taulukosta S4 myös selviää, että ainoastaan HOMA ja AIR olivat robusteja molemmilla meta-analyysimenetelmillä mitä tulee tyydyttyneiden rasvojen vaihtamiseen monityydyttymättömiin.

    1. Siinä tuli tarkennuksia, joita voisi varmaan kaivella vielä lisääkin lisämateriaaleista. Ja tiedoksi vielä kommentteja lukeville, että AIR viittaa ensivaiheen insuliinieritykseen Minimal Model -menetelmällä tehdyissä tutkimuksissa.

Kommentointi on suljettu.