Ravitsemusohjaus hyödyllistä kotona asuville muistisairaille (vieraskirjoitus)

Tämä on ravitsemusasiantuntija, FT Taija Purasen vieraskirjotus. Kirjoitus perustuu väitöskirjaan  ”Intervening nutrition among community-dwelling persons with AD and their spouses” , mikä tarkastettiin Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa 12.12.2015.

_______________________________________________________

Alzheimerin tauti on etenevistä muistisairauksista yleisin, ja Suomessa 14 500 ihmistä sairastuu muistisairauteen vuosittain. Ravitsemusongelmat, kuten tahaton painonlasku ja ravitsemustilan heikkeneminen ovat muistisairailla yleisiä (1-2). Heikentynyt ravitsemustila on yhteydessä muistisairauden nopeampaan etenemiseen, käytösoireisiin ja heikentyneeseen toimintakykyyn (3-6).

Ravitsemusinterventioita kotona asuvien muistisairaiden ravitsemusta on tehty vain muutamia (7). Kotona asuvilla muistisairailla tehdyt interventiot ovat sisältäneet sekä ravitsemusohjausta (8-10). että täydennysravintovalmisteita (9, 11,12). Interventioilla on saatu myönteisiä vaikutuksia kotona asuvien muistisairaiden painoon (8-10), energian ja ravintoaineiden saantiin (11, 12), kognitioon (8), rasvattomaan kehon massaan (11) ja ravitsemustilaan (10).

Ravitsemus muistisairaan kodissa -tutkimus

Tutkimus toteutettiin vuosina 2009 – 2012 Suomen muistiasiantuntijat ry:ssä RAY:n rahoittamana tutkimus- ja kehittämisprojektina. Tavoitteena oli tutkia voidaanko räätälöidyllä ravitsemusohjauksella vaikuttaa muistisairaiden henkilöiden painoon, ravitsemustilaan, ravintoaineiden saantiin, elämänlaatuun ja kaatumisiin satunnaistetulla, kontrolloidulla tutkimusasetelmalla.

Tutkittavat rekrytoitiin kirjeitse Kelan lääkerekisterin kautta pääkaupunkiseudulta. Pariskunnista (≥ 65 vuotta) toisella oli diagnosoitu Alzheimerin tauti, ja hän asui ikääntyneen puolison kanssa kotona (13). Alkumittauksissa mitattiin tutkittavien pituus ja paino sekä täytettiin kognitioon ja toimintakykyyn liittyviä kyselylomakkeita. Puolisohoitajille annettiin ohjeet ruokapäiväkirjojen täyttämistä varten ja he täyttivät kolmen päivän ruokapäiväkirjat molempien osalta  mahdollisimman pian alkumittausten jälkeen. Ruokapäiväkirjat tarkastettiin vielä puhelimitse ennen niiden tallentamista Nutrica-ohjelmaan. Ravitsemustilaa mitattiin ikääntyneiden ravitsemustilan mittaamiseen kehitetyllä MNA (Mini Nutritional Assessment) -testillä (14), elämänlaatua 15D-kyselylomakkeella (15), ja puolisohoitajat kirjasivat kaatumiset päiväkirjaan (16). Ruokapäiväkirjojen tallentamisen jälkeen tutkittavat satunnaistettiin kahteen ryhmään: interventioryhmä sai räätälöityä ravitsemusohjausta, ja kontrolliryhmälle postitettiin opas ikääntyneiden ravitsemuksesta. Vuoden kuluttua mittaukset toistettiin.

Interventio

Interventio toteutettiin kotikäynneillä, joita tehtiin kunkin pariskunnan tarpeen mukaan 4-8 kertaa vuoden aikana. Ensimmäisellä kotikäynnillä ravitsemussuunnittelija keskusteli pariskunnan kanssa ruokapäiväkirjoista lasketuista ravintoaineiden saannista, ruokatalouden hoidosta, kaupassakäynnistä ja pariskuntien omista toiveista intervention ja ruokavalion suhteen. Keskustelun perusteella kullekin tutkittavalle kirjoitettiin henkilökohtainen ravitsemushoidon suunnitelma, johon kirjattiin positiivista palautetta kaikesta, mikä oli hyvin.

Myönteinen palautella oli tärkeä rooli interventiossa.  Moni osallistuja kertoi aiemmin saaneensa kielteistä palautetta ravitsemuksesta; tarpeesta laihduttaa tai välttää joitakin ruoka-aineita. Myönteinen palaute innosti ja motivoi ruokavaliomuutoksiin, ja se myös rohkaisi tutkittavia kertomaan omista ajatuksistaan. (17)

Tutkittavien kanssa keskusteltiin painosta. Osa tutkittavista koki vielä lähes 80-vuotiaana, että laihduttaminen olisi tavoiteltavaa. Se, että ikääntyneille sallitaan työikäistä väestöä korkeampi painoindeksi, 24-29, oli monelle iloinen uutinen. Kun kaloreiden laskemisen sai lopettaa, innostui moni kohentamaan ruokavalionsa laatua. (17)

Lisäksi interventioryhmä sai kirjallista ravitsemusmateriaalia, kuten Maito ja terveys ry:n kuvallisen esitteen proteiinin ja kalsiumin hyvistä lähteistä, oppaan ikääntyneiden hyvästä ravitsemuksesta ja esitteen D-vitamiinilisän käytöstä. Osallistujia kannustettiin liikkumaan päivittäin. Tutkittaville annettiin Ikäinstituutin liikuntaohjeet, jotka käytiin läpi yhdessä kotikäynnin yhteydessä.

Täydennysravintovalmisteet (Nutricia Compact ja Protein) olivat suuressa roolissa interventiossa, ja niitä annettiin räätälöidysti kullekin.  Täydennysravintovalmisteet otettiin avuksi jos havaittiin tahatonta painonlaskua, akuuttien sairauksien tai haavojen yhteydessä tai jos huomattiin, että ruokavaliomuutokset tai lisäykset eivät onnistuneet. Valmisteet olivat tutkittaville ilmaisia (17).

Tuloksia

Tutkimukseen osallistui 99 pariskuntaa. Muistisairaiden keski-ikä oli 77,4 (SD 5,6), ja puolisohoitajien 75,2 (SD 7,0) vuotta. Muistisairaista 69 % oli miehiä. Alkutilanteessa muistisairaista 44 % ja puolisohoitajista 16 % olivat MNA-testin perusteella aliravitsemusriskissä. Vain harva tutkittavista kärsi tahattomasta painonlaskusta (18).

Muistisairaat ja heidän puolisonsa olivat hyvin heterogeeninen ryhmä ravitsemuksen suhteen ja ravinnonsaanti vaihteli paljon (taulukko). Monella pariskunnalla ruokavalio oli yksipuolistunut, ja he söivät lähes samat ruoat päivästä toiseen.

Taulukko. Energian ja ravintoaineiden saanti tutkimuksen alussa.

Riittämätön proteiinin saanti oli yleistä tutkittavilla (kuva alla). Tutkimuksen alkutilanteessa Interventiossa tavoiteltiin proteiinin saanniksi vähintään gramma painokiloa kohden, mutta nykytietämyksen mukaan proteiinin saanti ikääntyneillä tulisi olla vähintään 1,2 grammaa painokiloa kohden vuorokaudessa (19). Yksipuolinen ruokavalio ja erittäin vähäinen kasvisten käyttö ruokavalio näkyi huolestuttavasti tutkittavien C-vitamiinin saannissa. Osalla tutkittavista päivittäin käytetyt kasvikset olivat aina muutama viipale kurkkua leivän päällä ja muutama tomaattilohko ruoan kanssa, jolloin C-vitamiinin saanti jäi todella vähäiseksi. Folaatin saanti oli suosituksia alhaisempaa suurimmalla osalla tutkittavista.

Perheissä, joissa mies toimi puolisohoitajana, oli useimmiten ravitsemuksellisia ongelmia (20). Miehet kertoivatkin usein, että eivät olleet koskaan osallistuneet ruoanlaittoon, mutta vaimon sairauden edetessä heidän tuli ottaa ruokahuolto vastuulleen. Interventioon osallistuneet miehet olivat erittäin motivoituneita kohentamaan ruokavaliota, ja toteuttivat hyvin saamansa ravitsemusneuvot. Miehet puolisohoitajina ovat tärkeä ravitsemusohjauksen kohderyhmä, joka hyötyisi erityisesti heille suunnatuista ruoanlaittokursseista.

Kuva. Tutkittavat (%), jotka saivat suosituksia vähemmän ravintoaineita.

Intervention vaikuttavuus

Kotikäynneillä toteutettu, räätälöity ravitsemushoito paransi muistisairaiden ihmisten ravintoaineiden saantia ja elämänlaatua. Ravintoaineista proteiinin ja kalsiumin saannissa ero interventio ja kontrolliryhmän välillä oli tilastollisesti merkitsevä. Lisäksi ohjausta saaneilla pariskunnilla todettiin vähemmän kaatumisia vuoden seurannan aikana, mikä oli jopa yllättävää, sillä kyseessä ei ollut liikuntainterventio ja liikunnan osuus ohjauksessa oli pieni (21).

Tutkittavien palaute

Valtaosa (93 %) osallistujista oli tyytyväisiä ravitsemusohjaukseen ja koki sen olleen heille hyödyllistä (22). Kotikäynnit ja tutkittavien saama myönteinen palaute positiivinen palaute koettiin tärkeäksi. Kuvalliset esitteet olivat hyödyllisiä ohjauksessa. Etenkin kuvallinen proteiiniesite auttoi tutkittavia hahmottamaan ruokavalion hyviä proteiininlähteitä ja lisäämään proteiininsaantia. Täydennysravintovalmisteiden käyttö oli monen kohdalla tärkeässä roolissa; kun energian ja ravintoaineiden saanti parani valmisteiden avulla, moni piristyi, jaksoi ulkoilla ja lisätä liikuntaa. Tämä edelleen lisäsi ruokahalua ja motivaatiota. Joidenkin kohdalla vasta täydennysravintovalmistekuurin jälkeen ruokavaliomuutokset onnistuivat. Valmisteet myös motivoivat osaa tutkittavista liikkumaan, kun valmiste ohjeistettiin ottamaan liikuntasuorituksen jälkeen. (22)

Miten tutkimustuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?

Ravitsemus muistisairaan kodissa -tutkimuksen tulokset ovat lupaavia. On kuitenkin huomioitava, että tutkimusjoukkoon on valikoitunut ravitsemuksesta ja omasta terveydestään kiinnostuneita pariskuntia, ja osalla kotona asuvista tilanne saattaa olla ravitsemuksen osalta paljon huonompi (18). Intervention onnistumisen kannalta puolisot olivat avainasemassa, yksin kotona asuvat muistisairaat ovat todella alttiita ravitsemusongelmille. Tutkittavien ruokavalion laatua pystyttiin kohentamaan kuitenkin hyvin pienillä lisäyksillä, kuten lisäämällä proteiinipitoisia välipaloja kuten rahkaa tai muita maitovalmisteita  tai lisäämällä lasi täysmehua aamupalalle, mikäli tuoreiden marjojen ja hedelmien lisääminen oli haasteellista.  Nämä yksinkertaiset keinot on helppo ottaa käyttöön myös kotihoidossa.

Kotona puolisonsa kanssa asuvat muistisairaat ja heidän puolisonsa ovat tärkeä ravitsemusohjauksen kohderyhmä; hyvä ravitsemus on tärkeää myös puolisohoitajan jaksamisen kannalta. Ravitsemusohjausta tulisi olla tarjolla jo varhaisessa vaiheessa, jolloin voidaan ehkäistä ravitsemustilan ja toimintakyvyn heikkenemistä ja tukea kotona asumista.