NuSI -tutkimus: Vähähiilihydraattinen ruokavalio lihavilla yhtä hyvä kuin vähärasvainen

Karppaustutkimuksia on ilmestynyt satoja, ja niistä on tehty useita kymmeniä erilaisia meta-analyysejä. Luulisi, että niistä olisi jo opittu se mitä on opittavissa.

Silti viime viikolla ilmestynyt vähähiilihydraattista ruokavaliota koskeva tutkimus on aiheuttanut runsaasti kohinaa sosiaalisessa mediassa asiantuntijapiireissä. Miksi ihmeessä?

Tutkimuksen tausta

Tutkitun tiedon puolestapuhujana somessa tunnettu ja palkittu Juhani Knuuti heitti pallon minulle Twitterissä tutkimukseen liittyen. Tartuin (tähänkin) asiaan, sillä tästä tutkimuksesta kohistiin Jenkeissä valtavasti, kun se pantiin alulle vuonna 2012.

Tämän tutkimuksen tekee erityisen mielenkiintoiseksi tutkimusprojektin Nutrition Science Initiative’n (NuSI) perustajat. Perustajat ovat järjestelmällisesti haukkuneet ravitsemustieteen edustajia, ravitsemussuosituksia ja ravitsemustutkimuksia.

NuSI:n  perustajahahmoja ovat Gary Taubes (toimittaja, karppaus-/sokerikirjailija) ja Peter Attia (karppauslääkäri). Kun NuSi lanseeraattiin vuonna 2012, sanakäänteet ja kritiikki ravitsemustutkimusta, sen tuottamia tuloksia ja niiden pohjalta tehtyjä suosituksia kohtaan oli kovaa, jopa grandioottista. Erilaisissa paleo– ja karppausblogeissa hehkutetttiin ajatusta tyylin: ”… nyt se totuus lopulta saadaan selville –ja vääristyneet ravitsemustieteilijöiden tutkimukset osoitettaisiin täysin virheellisiksi”. Tämän suuntainen oli pelin henki NuSI:n lähelle kietoutuvissa piireissä.

Lue NuSI:n lanseerausesite tästä. Perusväite oli: kaikki mitä tiedät terveellisestä ruokavaliosta on todennäköisesti väärin. Samalla implisisiittisesti esitettiin hiilihydraattien vähentämisen olevan ylivoimainen ratkaisu diabeteksen ja liikapainon ehkäisyyn.

Oheisella videolla vuonna 2012 selviää kolmessa minuutissa kampanjan keskeinen sävy, tavoitteet ja väittämät. Kannattaa katsoa, ei ole Peter Attian päätä paljon paleltanut 😉

”Our goal: conclusive evidence in the next decade (NuSI.org)” 

Tutkimusasetelma lyhyesti

Tähän satunnaistettuun vuoden pituiseeen DIETFITS-tutkimukseen osallistui 609 liikapainoista amerikkalaista. Heidän keski-ikä oli keskimäärin 41 vuotta ja BMI keskimäärin 33. Tutkimus tehtiin arvostetussa Stanfordin yliopistossa ja julkaistiin JAMA-tiedelehdessä.

Tutkimuksen ensisijainen päämäärä oli selvittää, onko vähähiilihydraattinen vai vähärasvainen ruokavalio tehokkaampi laihdutuksessa, ja toisaalta parempi sellaisilla henkilöillä, joilla on insuliiniresistenssiä tai geneettistä taipumusta siihen.

Osallistujia kehotettiin syömään aluksi niin vähän kuin mahdollista joko hiilihydraatteja tai rasvaa. Tämän alkuvaiheen (2 kk) jälkeen heitä kehotettiin pitämään hiilarit tai rasvat niin vähissä kuin vain suinkin mahdollista, ihan koko lopun elämäänsä.

”Thus, participants were instructed to reduce intake of total fat or digestible carbohydrates to 20 g/d during the first 8 weeks.”

”Then individuals slowly added fats or carbohydrates back to their diets in increments of 5 to 15 g/d per week until they reached the lowest level of intake they believed could be maintained indefinitely. No explicit instructions for energy (kilocalories) restriction were given.”

Tämän lisäksi molempien ryhmien osallistujia pyydettiin välttämään prosessoituja elintarvikkeita, transrasvaa, sokeria ja raffinoituja hiilihydraatteja sekä lisäämään kasvisten käyttöä. Ruokavalio-ohjeet on kuvattu tarkemmin jo aiemmin ilmestyneessä tutkimusasetelman kuvaavassa julkaisussa.

Tutkittavat tapasivat ravitsemusterapeutteja ryhmäistunnoissa 22 kertaa vuoden aikana. Tutkimuksesta suljettiin pois osallistujia mm. seuraavin kriteerein:

”The major criteria for exclusion were having uncontrolled hypertension or metabolic disease; diabetes; cancer; heart, renal, or liver disease; and being pregnant or lactating. ”

Tulokset

Tutkimuksen päättyesssä 12 kuukauden kohdalla:

⭐ Ryhmien välillä ei ollut eroa painonpudotuksessa (-5,3 kg vähärasvaisella ja -6 kg vähähiilihydraattisella)

⭐ Ryhmien välillä ei ollut eroa kehonrasvaprosentin (n. -2 % molemmissa ryhmissä), vyötärön ympäryksen (n. -4 cm molemmissa ryhmissä) eikä perusaineenvaihdunnan muutoksessa (n. – 70 kcal molemmissa ryhmissä)

⭐ LDL-kolesteroli oli 0,21 mmol/l korkeammalla ja triglyseridit 0,21 mmol/l alempana vähähiilihydraattista ruokavaliota käyttäneillä (tämä tieto löytyy supplementtitiedostosta artikkelin yhteydestä, varsinaisessa tutkimusartikkelissa on tutkijoiden myöntämä virhe taulukossa 3, yksiköt on ilmoitettu rasva-arvojen osalta väärin mg/dl, vaikka taulukossa lukee mmol/l)

⭐ Verensokeriarvoissa, insuliiniarvoissa, HDL-kolesterolissa tai verenpaineessa ei ollut eroa ryhmien välillä

⭐ Geneettisesti insuliiniresistenssille alttiit henkilöt eivät hyötyneet vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta vähärasvaista ruokavaliota enempää vastoin tutkijoiden alkuperäistä hypoteesia

⭐ 30 minuutin glukoosirasituskokeen perusteella insuliiniresistenssistä kärsivät henkilöt eivät hyötyneet  vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta vähärasvaista ruokavaliota enempää vastoin tutkijoiden hypoteesia

Yhteenvetona tuloksista voi sanoa, että tutkimuksessa ei löydetty mitään tilastollisesti merkitseviä eroja laihdutustuloksissa eikä sokeriaineenavaihdunnan osoittimissa eikä koehenkilön insuliiniresistenssi näyttänyt vaikuttavan siihen kummasta ruokavaliosta hän hyötyi enemmän.

Tutkimuksen tulokset on esitelty yksityiskohtaisemmin ja selkeästi examine.com -sivustolla. Samasta blogista löytyy myös tarkka analyysi kuidun, hiilihydraatin, rasvan, sokerin ja proteiinin saannin muutoksista. Karkeasti ottaen, sekä vähärasvaista että vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat pystyivät puolittamaan oman rasvan tai hiilihydraatin saantinsa (saanti oli itseraportoitu).

Kuidun saanti väheni vähähiilihydraattisen ruokavalion aikana kolme gramma ja lisääntyi grammalla vähärasvaisen ruokavalion aikana, lähtötilanteessa kuidun saanti oli 22 g/pv.

Laihtumistulos vaihteli yksilöittäin valtavasti, kuten alla oleva kuva tutkimuksen supplementista osoittaa (klikkaa suuremmaksi).

Pohdinta

Tutkimuksen vahvuus on sen suuri koko (n=609), tämä lienee suurin yksittäinen satunnaistettu karppaustutkimus.

Myös tutkimuksen metodit ovat sinänsä vahvat. 22 % osallistujista keskeytti tutkimuksen, joka on tavanomaista parempi onnistumisprosentti; yleensä kato vuoden mittaisissa laihdutustutkimuksissa on suurempi.

Tutkimuksen tulos oli linjassa aiempien (ravitsemustieteilijöiden) tutkimusten kanssa. Mitään uutta ja mullistavaa ei löytynyt.

Ryhmien välillä laihdutustuloksessa ei ollut eroa, kuten ei useimmissa muissakaan yli puoli vuotta kestäneissä tutkimuksissa ole ollut. Kuten tämä uusi tutkimus, myös aiempi pienempi satunnaistettu tutkimus osoitti, että insuliiniresistenssi ei näytä sinänsä sanelevan laihdutustulosta ei-diabeetikoilla.Tämän tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää esimerkiksi tyypin 2 tai 1 diabeetikoihin, sillä heidät suljettiin pois tutkimuksesta. On mahdollista, että  tyypin 2 diabeteksessa vähemmän hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio olisi parempi rasva- ja sokeriaineenvaihdunnalla, jos se toteutetaan rasva- ja proteiinivalintojen suhteen järkevästi, ja kuidun saanti on riittävää.

Tämä on toinen NuSI:n rahoittama ja julkaistu tutkimus. Kaksi on vielä tulossa.

Ensimmäisess kahdeksan viikkoa kestäneen NuSI-tutkimuksen johtopäätöksenä tutkijat toteavat

”The isocaloric KD [ketogenic diet] was not accompanied by increased body fat loss but was associated with relatively small increases in EE [energy expenditure] that were near the limits of detection with the use of state-of-the-art technology.”

Eräässä toisessa vuonna 2015 julkaistussa viisi päivää kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että ketogeenisella ruokavaliolla kehon rasvaa palaa huonommin kuin vähärasvaisella (Calorie for Calorie, Dietary Fat Restriction Results in More Body Fat Loss than Carbohydrate Restriction in People with Obesity).

Kaikkinensa näitä kolmea julkaistua tutkimusta on pidetty vahvana näyttönä siitä, että hiilihydraatin aikaansaama insuliinin eritys ei ole tärkeä lihavuuden syytekijä – toisin kuin Gary Taubes, Peter Attia, Jeff Volek, Richard Feinmann, Andreas Eenfeldt, Antti Heikkilä, Nina Teicholz ja niin monet muut ovat vuosien varrella kiven kovaan väittäneet. Lihavuustutkija Stephan Guyenet toteaa blogissaan NuSI:n toisesta tutkimuksesta:

”Kudos to Taubes and his colleagues for putting their beliefs on the line.  But when you do so, you risk that your beliefs will be falsified.  Interestingly, certain outcomes the study are consistent with the predictions of the carbohydrate-insulin hypothesis, but the overall picture is devastating to it.”

Todella erikoiseksi koko jutun tekee se, että koko NuSI-projektin markkinointi ja PR on uinahtanut täydellisesti juuri nyt, kun kliimaksi on käsillä. NuSI:n verkkosivustoa ei ole päivitetty lainkaan sitten vuoden 2015.

Mitään uusia hehkuttavia videoita tai blogeja ei ole, vaikka alkujaan käänteentekeviksi väitetyt tutkimukset ovat juuri valmistuneet. Esimerkiksi yhtään lehdistötiedotetta tai otteita mediasta ei ole julkaistu vuosina 2016-2018.

Myös NuSI:n Facebook-sivu näyttää elävän hiljaiseloa, kuten myös Twitter-tili. Luulisi, että juuri nyt niitä uutisia vasta pitäisikin maailmalle puskea tuutit pullollaan. Mutta ei, täysi hiljaisuus.

Ei hiljaisuus sinänsä ihme ole, ottaen huomioon miten suuri pettymys odotusten vastaisten tulosten on täytynyt olla NuSI-projektin keulakuville.

Edelleen merkille pantavaa on, että yllä videolla esiintyvä NuSI-projektin perustaja Peter Attia erosi projektista vuoden 2015 lopulla ja näyttää siirtyneen mm. VirtaHealth’in ym. busineksien pariin ja kirjoittelevan blogiinsa kaikkea muuta kuin karppausjuttua.

I am no longer at NuSI. I left NuSI at the end of 2015 after four great, albeit very challenging, years. The work we started is still going on and in the following years I look forward to seeing the published research as it becomes available to the public (which I am now a part of).

Attia ei ole blogannut yhdestäkään NuSI-tutkimuksen tuloksesta, joiden sanoi vuonna 2012 muuttavan maailmaa, ja joita edellä kirjoittaa kovasti odottavansa.

Lopuksi

Tämä tutkimus vahvisti sen, että vähähilihydraattinen ja vähärasvainen ruokavalio tuottaa yhtäläisen, melko vaatimattoman, laihdutustuloksen lihavilla henkilöillä, olipa heillä insuliiniresistenssiä tai ei. Korkea insuliinipitoisuus veressä tai geneettinen insuliiniresistenssin riski ei ennusta hyvää laihdutusvastetta vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle.

Tutkimustuloksia ei voi yleistää diabeetikoihin, joita tässä tutkimuksessa ei tutkittu.

Vähin erin tapahtunut NuSI-tiimin ja -projektin mureneminen ihan aiemman kaltaisten tutkimustulosten julkitultua on varsin tunnusomaista kaikenkarvaisille ravitsemustutkijoiden, -terapeuttien ja -suositusten ”haastajille”, joita tulee ja menee (ei ne tähän lopu). Vetäydytään takavasemmalle kaikessa hiljaisuudessa, kun tarinan perusteet murenee alta tai kun kohdeyleisö kyllästyy jatkuvaan panetteluun.

NuSI:n eduksi on laskettava ehdottomasti se, että kovin puhein alulle pannut laadukkaat tutkimukset ovat edistäneet tiedettä. He ovat samalla vahvistaneet, vai sanoisiko tässä tapauksessa validoineet, omilla tutkimuksillaan jo vuosia aiemmin ravitsemustutkijoiden havaitsemat tutkimustulokset karppauksen vaikutuksista. Mitään suuria eroja vähähiilihydraattisen ja terveellisiä hiilihydraatteja sisältävän laihdutusruokavalion välillä ei ole, kun seuranta kestää pidempään kuin puoli vuotta, eikä lyhellä aikavälillä hyvinvähärasvainen ruokavalio tarjoa rasvanpolttoetua.

NuSI-projektin vetäjien kannalta laihat tulokset eivät ole kuitenkaan vähähiilihydraattisen ruokavalion ”loppu”.

NuSI-projektiin liittyen on tulossa ainakin yksi tutkimus rasvamaksan hoidossa ja toinen lihavuudessa. On toki edelleen mahdollista, että näissä tutkimuksissa vähähiilihydraattinen tutkimus pärjää paremmin kuin aiemmissa NuSI:n tutkimuksissa. Juuri ilmestynyt, osin suomalaisvoiminkin tehty, tutkimus viittaa siihen, että ketogeeninen ruokavalio vähentää maksan rasvaa tehokkaasti. Lisäksi vähähiilihydraattista ruokavaliota tutkitaan edelleen monissa muissa käyttöaiheissa kuten psykoosissa.

Grandioottiset puheet ja tarinoinnit osoittautuvat yleensä enemmin tai myöhemmin hömpäksi.

Jälkikirjoitus 21.6.2018. Vähähiilihydraattisen ruokavalion äänekkäät kannattajat syyttävät usein ravitsemustietelijöitä taloudellisista kytköksistä ja vilpistä. Stephan Guyenet kirjoittaa tässä kirjoituksessa millaista vilppiä yritettiin Gary Taubesin tahola NuSI-projektissa ja millaisia palkkoja non-profit (!) järjestöstä maksettiin asiantuntijoille. Peter Attia kuittasi yli puoli miljoonaa euroa vuodessa –pörssinoteraatun suuryrityksen toimitusjohtajan tason palkka tutkijalle! 

Lähteet

Gardner CD, et al.. Effect of Low-Fat vs. Low-Carbohydrate Diet on 12-Month Weight Loss in Overweight Adults and the Association with Genotype Pattern or Insulin Secretion: The DIETFITS Randomized Clinical Trial . JAMA. 2018 Feb 20;319(7):667-679.

Stanton M, Robinson J, Kirkpatrick S, et al. DIETFITS Study (Diet Intervention Examining The Factors Interacting with Treatment Success) – Study Design and Methods. Contemporary clinical trials. 2017;53:151-161.

[Viisi päivää kestäneen Kevin Hall et al. tutkimuksen rahoittajaksi olin erheellisesti kirjoittanut NuSI:n. Juha Hulmilta saadun kommentin perusteella kirjoitusta korjattu tältä osin 2.3.2017.]

14 thoughts on “NuSI -tutkimus: Vähähiilihydraattinen ruokavalio lihavilla yhtä hyvä kuin vähärasvainen”

  1. Mitä tekemistä tällä tutkimuksella on yhtään mitään vähähiilihydraattisuuden kanssa ihmettelen vain?
    ”48% vs 30% for carbohydrates, 29% vs 45% for fat” Tuollainen 132g hiilareita on vielä paljon se. Joka varmasti näkyy myös tuloksissa..

    ”Tutkittavat tapasivat ravitsemusterapeutteja ryhmäistunnoissa 22 kertaa vuoden aikana.”
    Siitä huolimatta lihoaminenkin on näköjään mahdollista ja vähärasvaisten kohdalla huomattavasti todennäköisempää, kuten kuvasta näkyy.

    ”Tämän lisäksi molempien ryhmien osallistujia pyydettiin välttämään prosessoituja elintarvikkeita, transrasvaa, sokeria ja raffinoituja hiilihydraatteja sekä lisäämään kasvisten käyttöä.” Tässä on jo hyvä edellytys väisellekin laihtumiselle..

    Puutteita varmasti on enemmänkin…

    1. Osallistujat tekivät sen minkä pystyivät molemmissa ryhmissä. Ei tuo vähärasvainenkaan ruokavalio ollut Ornishin <20 E % tasolla. Molempia ryhmiä kehotettiin pysymään niin alhaalla kuin mahdollista pitkällä aika välillä, ja tämä oli lopputulos. "Then individuals slowly added fats or carbohydrates back to their diets in increments of 5 to 15 g/d per week until they reached the lowest level of intake they believed could be maintained indefinitely."

  2. ”Laihtumistulos vaihteli yksilöittäin valtavasti, kuten alla oleva kuva tutkimuksen supplementista osoittaa”

    Minusta jotenkin vaikuttaa, että tämä taitaa olla kaikista oleellisin pointti. Erilaiset ruokavaliot ja ylipäätään kaikki terveydentilan parantamiseen tähtäävät mallit toimivat eri tavoin eri yksilöillä. Ikä, sukupuoli, geenit, suolistobakteerit, sairaudet, kemikaalialtistukset, uni, yms. tekevät koko hommasta erittäin hankalasti tutkittavaa.

    Siksi tällaisiin tuloksiin kannattaisi suhtautua niin, että keskimääräisen tuloksen sijaan katsottaisiin kenelle ruokavalio on tuottanut hyviä ja kenelle huonoja tuloksia. Jos laihtumistulos on vaihdellut suuresti, se on merkki siitä, että kumpikin ruokavalio on toiminut joillekin yksilöille hyvin ja toisille huonosti. Seuraava askel olisi selvittää, mistä nämä havaitut erot johtuvat, eikä suinkaan julistaa, että kumpikin ruokavalio on keskimäärin yhtä hyvä laihduttamisessa.

    Saatan sekoittaa johonkin toiseen tyyppiin, mutta muistaakseni Attia on itse kertonut avoimesti olevansa jonkin sortin erikoistapaus, jolle vähähiilarinen ruokavalio sopii erittäin hyvin, eikä hän mitenkään peitellyt sitä, että yhtä vähähiilarinen ruokavalio ei sovi suurimmalle osalle ihmisistä. Mutta se osaltaan selittää, miksi hän on siitä niin kiinnostunut. Hyvin monen ruokavaliosuosituksen taustalla on se, että joku on saanut siitä erittäin hyvän kokemuksen, ja sitten yleistää oman kokemuksensa kaikkiin muihin ihmisiin. Mutta kuten tästäkin tutkimuksesta nyt näemme, todellisuus on paljon monimutkaisempi.

    Se, että joku on saanut jostain ruokavaliosta erittäin positiivisia tuloksia, on merkki siitä, että kyseistä ruokavaliota kannattaa tutkia enemmän. Se voi hyvinkin toimia erinomaisesti myös jollekin toiselle yksilölle.

    Ravitsemustieteilijöiden tulisi muistaa, että kaikista tärkein päämäärä on saada ihmisiä elämään terveellisemmin oikeassa elämässä eikä vain kerätä dataa ja tuottaa akateemisia papereita. Koska oikeat ihmiset ovat niin erilaisia, pitäisi keskittyä etsimään tekijöitä, joilla on suurin merkitys kullekin yksilölle, eikä vain todeta, että ”keskimäärin tämä ruokavalio ei toimi” (jos se on ollut joillekin erittäin hyvä ja toisille erittäin huono).

    1. Ravitsemustieteilijöiden tulisi muistaa, että kaikista tärkein päämäärä on saada ihmisiä elämään terveellisemmin oikeassa elämässä eikä vain kerätä dataa ja tuottaa akateemisia papereita”.

      Näin me teemmekin joka päivä vastaanotolla. Ja kuten kerrot osa ihmisistä onnistuu hyvin, olipa sitten kyseessä vähähiilihydraattinen tai vähemmän rasvaa sisältävä ruokavalio. Ihan kuten tupakan lopettamisessa, tai saliharjoittelun aloittamisessa tai missä tahansa elämäntapamuutoksessa. Ei me tyrkytetä mitään yhtä vaihtoehtoa kaikille, ja aina yksilölliset toiveet tulisi ottaa huomioon.

      Yancy et al. uskoivat yksilöllisyyteen niin kuin monet muutkin (mukaanlukien minä). Mutta niin kävi heidän omassa tutkimuksessa että oma toive siitä haluaako vähähiilihydraattisen vai vähärasvaisen ei auttanut yhtään enempää laihtumisessa se kuin se että arvalla (satunnaistamalla) pakotettiin toiselle ruokavaliolle.

      ”Contrary to popular opinion, the opportunity to choose a diet to follow, as opposed to being assigned a diet, did not improve weight loss.”

      Se että tutkimusnäyttö perustuu keskiarvoihin, on tutkimusmaailmaa. Käytännön työssä tukeudutaan tieteeseen, mutta sovelletaan yksilöittäin kullekin lähtötilanteeseen ja keskustelussa esiin tuleviin asioihin.

      Tässä tutkimuksessa yritettiin nyt geenien ja insuliininresistenssin pohjalta todistaa (hypoteesi) että vähähiilihdyraattinen ruokavalio olisi parempi yksilöllisesti niille, joilla insuliiniresistenssi on koholla tai geenien puolesta kohoamassa. Ei tuonut parempaa tulosta tämäkään yksilöinti.

      Vaikka tutkimustulokset ovat masentavia joskus niitä ei pidä jättää huomiotta. Vain oppimalla niistä, ja keksimällä uusia tapoja jotka sitten myös perustuvat uusiin tieteellisiin tutkimuksiin asiat menevät isosti eteenpäin.

  3. Esillenostetun tutkimuksen yksi tutkijoista John Ioannidis nosti taannoin esille, että ravitsemustieteeseen tarvitaan lisää isoja ”negatiivisia” satunnaistettuja ja kontrolloituja tutkimuksia (RCT) (Am J Clin Nutr 2016;103:1385-6). Tätä taustaa vasten on hyvä, että ravitsemustieteeseen saatiin nyt yksi iso ja ”negatiivinen” RCT lisää.

    Oppikirjaesimerkki isosta ”negatiivisesta” RCT:stä on WHI-tutkimus (Beresford SA ym. JAMA 2006;295:643-54), jossa ”terveellinen” ruokavalio (mukaan lukien punaisen lihan vähentäminen) ei ehkäissyt paksu- ja peräsuolisyöpää.

    Ioannidis muun muassa totesi: ”…Conversely, “negative” results offer high information gain, because they change our probably false beliefs about potentially effective interventions…” (Am J Clin Nutr 2016;103:1385-6).

    ”Negatiivisen” RCT-näytön tulisikin siten informaatioarvon valossa muuttaa näitä vääriä uskomuksia intervention (oletetusta) tehosta.

  4. Itseäni olisi kiinnostanut tutkimus jossa LC-ryhmän olisi pitänyt pysyä selkeästi ketoosissa, ja tätä olisi kontrolloitu päivittäisillä veren keto-mittauksilla. Kunnolla ketoosissa ollessa nälän tunne on varsin vähäistä tai olematonta, sekä stressi- ja ahdistus -tasokin tuntuu ainakin minulla olevan alhaisempi siten ettei sorru stressisyömiseen -> kontrolli paljon parempi.

    IMO suuri painon pudotus on henkisesti paljon helpompaa ketoosilla, mutta toki on aivan mahdollista vähärasvaisellakin. N. 8 tunnin syönti-ikkuna on varmasti hyödyllinen oli millä dieetillä tahansa.

    1. Ketoosin hyödyistä ruokahalun kontrollissa tuli äskettäin mielenkiintoista lisänäyttöä. Ketoaineiden syöttäminen vähensi ruokahalua ja ja nälkähormoni greliinin erittymistä kun verrattiin rypleokeriin (isokalorinen vertailu). Ehkä ketoosissa pysyminen on avain ruokahalun hillintään vähähiilihydraattisen ruokavalion yhteydessä, mutta miten saada ihmiset pysymään siinä vuosikausia, ja voiko vuosien mittaisella ketogeenisella ruokavaliolla olla haittoja? Vai pitäisikö ajatella, että ketogeenista ruokavaliota toteutaan 2-4 viikon jakso aina 2-3 kuukauden välein riippuen painostatuksen kehittymisestä?

  5. Gardner, pitkäaikainen vegaani ja proffa, on ihan mielenkiintoinen ja sopivan tasapainoisella asenteella kuunneltava youtubessa. Tunnetaan myös 12kk dieettien vertailusta A to Z, josta A eli Atkins oli melko ylivoimainen. Atkinsissa maksimi carb -tasohan oli 100g /pv, jolla tasolla (vasta) hiilari-intoleranssinsa selättäneille sallittiin kokojyväviljat.

    Gardner on myös rakennellut ihan mielenkiintoisen carb-pyramidin, korostaen terveellisiä carbeja, ja tästä päästäänkin ruoan laatuun ja tutkimukseen. Ruoan ja ruokailun laatu, lähtien amerikkalaisesta perustasosta, joka voi olla monien mielikuvitukselle liian shocking-to-be-believed, oli se mitä lähdettiin parantamaan. Ajatus ei ollut pitäytyä tiukasti jossakin dieetissä, vaan hyvästä perehdytyksestä edeten vapaa laiduntaminen tasolle, jota yksilö pystyisi ylläpitämään.

    Gardnerin tutkimussuunnitelmansa sanoin ”Sen sijaan, että etsitään yhtä parasta kaikille-sopivaa ruokavaliota, tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään, onko dieetin menestys suurempi, kun erilaiset ruokavaliot sovitetaan erilaisille ihmisille yksilöllisten erojen perusteella.”

    Yhteenvetona tuloksista Reijo siis poimii sen, että dieettien välillä ei löydetty eroja eri markereiden välillä? Ja toisena sen, että tämä on suurin satunnaistettu karppaustutkimus. Ja laihdutustuloksissakaan ei ollut eroja, mitään uutta ja mullistavaa ei löydetty? Jos tämä vaikuttaa bias-tarkoitushakuiselta, niin kyseessä ei ole kangastus.

    Valitettavasti tutkimus on maksumuurin takana, mutta uskotaan muiden tietoja tästä. Jälleen kerran, taas, low carb high fat ryhmä ylsi liian korkealle, 135g/d hiilareita n. 34% E. Tutkija itsekin käyttää dieeteista nimeä ”healthy low-fat ja healthy low-carb”, indikoiden tiettyä poikkeamaa varsinaisesta low-fat dieetistä (atkins max 100g, keto alle 50g / pv). Oikeasti tässä verrattiin moderate carb 35% vs normal carb 51%, ja molempien painotus oli terveellisten ruokavalintojen suuntaan. Hyviä tuloksia saatiin molemmista.

    Gardner itse ilmaisee New York Timesissa pettyneensä siihen, että insuliiniresistanteille ei ollutkaan hyötyä tällä matalamman carb -osuuden dieetistä (mitä hän oletti). Tutkimusasetelma mielestäni jättää sen mahdollisuuden avoimeksi, että hiilareiden osuus nousi vapaassa laiduntamisessa liian korkealle.

    Ja jälleen kerran ponnahtaa tämä Hallin tutkimuspilotti tai -kummitus isokalorisesta ketogeenisestä, kun kerran eksyttiin tähän vertailuun oikein syvälle. Tätä on käsitelty juurta jaksain Knuutin blogin insuliiniresistanssi -mielipiteissä; eikö teillä todellakaan muuta ole?

    En enää ihmettele sitä, miksi Taubes on haukkunut ravitsemusestablismenttia. ”Kaikenkarvaisiin ravitsemustiedon haastajiin” saatiin juuri uusi jäsen, koska tämä logiikan puute houkuttaa löytämään epäjatkuvuuskohtia näistä väitteistä, eikä se näytä olevan alan ulkopuolisellekaan kovin vaikeaa.

    1. Kiinnostuneille, aihetta kauempaa seuranneille ja asiaan vihkiytymättömille suosittelen lukemaan Science of Nutrition -blogin kritiikin Taubesin kirjoista, ja samaan syssyyn voi lukea myös Nina Teicholz -kritiikkiä.

  6. Siis ”vähähiililhydaattisella” dieetillä HDL nousi, triglyseridit laski ja LDL nousi. Tässäpä tämän dieetin selvä etu. Ei ole olemassa lääkettä, joka nostaisi HDLää ja/tai laskisi triglyseridejä tällä tavalla. LDLn noususta luultavasti ei ole haittaa, jos triglyseridit pysyvät alhaisina.

    1. No ei. LDL:stä juuri haittaa vasta onkin.

      1. No ei nyt välttämättä, asia ei liene näin yksioikoinen. LDL-C (eli totaali LDL kolesteroli) ei itsessään ole paha, mutta korkea LDL-P (partikkelimäärä) on. Tähän liittyy myös triglyseridit, koska korkea triglyseridiarvo indikoi korkeata LDL partikkelimäärää. Näin sanoo Sarah Hallberg, vähähiilihydraattisia diettejä potilastyössään hyödyntävä, nykyinen tutkija:

        Q: The Virta treatment includes a Low Carbohydrate-High Fat diet; what results are you seeing on patients’ cholesterol profiles?
        Hallberg:
        We see HDL go up and triglycerides go down: HDL-C went up statistically significantly, from an average of 46 to 53; Triglycerides went down from an average of 176 to 132, also a statistically significant amount. The newest science indicates that LDL-p is a key marker for risk of cardiovascular disease, and our results show LDL-p to be unchanged.
        [

  7. ”Mitään suuria eroja vähähiilihydraattisen ja terveellisiä hiilihydraatteja sisältävän laihdutusruokavalion välillä ei ole …”
    Asiaa voi tarkastellla myös yksilöiden näkökulmasta. Molemmissa dieettiryhmissä silmämääräisesti kolmannes ei joko kyennyt noudattamaan dieettiä (22%), ei hyötynyt siitä tai jopa kärsi painon nousun vuoksi.

    Olipa kerran Hölmölän sairaala, jossa tehtiin jalkojen amputaatioita poistamalla aina potilaan vasen jalka hoitostandardin mukaisesti. Viereinen Bembölen sairaala protestoi ja poisti aina potilaan oikean jalan.
    Asiasta tehtiin tutkimus: Sadalta ensimmäiseltä potilaalta poistettiin vasen jalka ja sadalta seuraavalta oikea jalka. Tuloksia tarkasteltaessa molempien toimintatapojen tulos oli yhtä hyvä: 50% operaatioista onnistui.
    Johtopäätös: Hoitostandardia ei ole syytä muuttaa.
    Sen pituinen se.

Kommentointi on suljettu.