Vuosi on siinä vaiheessa, että ajattelin kokeilla jonkinlaista ”oikeampaa” VHH-ravintomallia (mikä on tosiaan parempi nimitys) ja mietin tässä miten sen koostaisi. Muna-allergia vähän rajoittaa kokkailua, mutta erilaiset liharuoat ja vastaavat menevät hyvin. Salaattia syön jo valmiiksi kuin jänis – tuoreissa haastatteluissahan ominaisin piirre VHH-ruokavalioille on juuri runsas vihannesten saanti.

Richard Feinman (en tiedä mitä olet tyypistä) porukoineen kirjoitti äskettäin rajun vastineen USA:n tuoreille ravintosuosituksille ja kyllähän tuo VHH:n lyhytaikainen kliininen näyttö on tosi vakuuttavaa valistuneen(?) maallikon silmään (joka on myös lukenut hyvän osan kritisoidusta raportista):

http://www.nutritionjrnl.com/article/S0899-9007(10)00289-3/abstract (kokoteksti)

Juuso, sinä osaat kannustaa! Kiitos! Olet asian ytimessä hiilarien määrän suhteen tukimuksissa. ”VHH:ta tutkivien” ruokavalioiden ruokavaliot eivät väestötutkimuksissa ole kovinkaan lähellä sitä ruokavaliota mitä nykyisin pidetään tavanomaisena VHH-ruokavaliona (vaikkapa alle 20 E % hiilareista).Minusta se kuvastaa sitä, että niissä väestötutkimuksissa joista tuloksia julkaistaan, ei yksinkertaisesti ole ollut riittävästi ”oikeita” VHH ihmisiä. Näinä päivinä julkaistavien kohortitutkimuksien seurannat ovat alkaneet n. 15-40 vuotta sitten ja niissä on yleensä ollut silloin keski-ikäisiä ihmisiä (jotka nyt ovat siis eläke-ikäisiä suurinpiirtein). Ei tässä ikäluokassa ole ollut riittävästi ”oikeita” VHH-kannattajia aikanaan, jotta saataisiin tietoa nykyisen VHH:n merkityksestä. Tämä dilemma ei tule korjaantumaan pitkään aikaan. Minä kallistun kanssa sille puolelle, että puhuttaisiin enemmän ravintomalleista, eikä energiaprosenteista. Jep ei minustakaan sun 260 g ole vähähiilihydraattista :-). Itsellä vaihtelee 150-250 g/pv, energiatasolla n. 2 500 kcal. Jos urheilut jää vähiin pyrin lähemmäs tuota 150 g.

Mitä itse asiasisältöön tulee, niin eihän Reijo tuossa suoranaisesti puhunutkaan vähähiilarisesta, vaan hiilihydraattien saannin rajoittamisesta, maltillistamisesta? Ja pikemminkin laajemmin ruokavalion lukuisista laatutekijöistä, jotka selittävät mahdollisesti muutoksia terveysennusteissa.

Sitä hiilareiden maltillistamistahan tuo 43 %:akin taatusti on. Entä sisältyykö tuohon muiden merkittävien laatutekijöiden huomiointia, kysytkin relevantisti. Mielestäni diskussiossa loistavia nostoja ja huomiota. Siinähän on myös argumentteja Jarin mieleen, eli tutkimusasetelmaa ”vastaan”? Käsitteiden määrittelyn vaikeus kun näkyy useimmissa näissä dieettitutkimuksissa. Tuntuu, että kosketus käytäntöön usein ontuu. Harva ”hiilarirajoituksia” tutkiva tutkimus todella tutkii sitä, miten vaikkapa valistuneet hiilarirajoitteiset elävät. Kasvispainotteisuus on mielestäni parhaita viimeaikaisia nostoja hiilaritietoisuuden parhaista käytännön hyödyistä, proteiinien runsas saanti taas on viestinnässä usein jopa ylikorostunut, IMO.

Kuten viittaatkin, näiden vanhusten toteuttama ruokavalio ei välttämättä vastaa tuota modernia pitkälti nuortenkin (myös liikkuvien) aikuisten netissä esiin tuomaan kasviksista runsasta hiilaritietoista ruokavaliota. Nämä käsitemäärittelyjen haasteet tulevat ainakin populaarikeskusteluissa ”nollaamaan” monen tutkimuksen annin, mikä on harmi sinällään. Paljon rahaa ja resursseja ”palaa” ennen kuin edes opimme, mitä todella olisi kannattanut mitata.. 🙂

Ja joku roti prosenteilla ja grammoilla argumentointiin!
Esimerkki omasta elämästä: 3000 päivittäistä kaloria jotakuinkin jakaumalla p35/hh35/r30%. Kuitenkin hiilareita rapeat 260 grammaa. Onko tämä vähähiilarista? Ei varmastikaan. Onko tämä hiilaritietoista? Ehkä käytännössä kyllä, muttei tietoisesti juurikaan. Kallistuisin lähemmäksi välimeren mallia – otetaan siis huomioon muitakin tekijöitä kuin pelkät hiilarit ja niiden laatu, vaikkei toki vain tästä olekaan kyse esim. hiilarikriittisissä ruokiksissa as we know.

Jatka samaan malliin R!

Eihän tuota termiä kukaan ”omista”, joten kukaan ei voi oikein olla auktoriteettina siinä, mitä se tarkalleen tarkoittaa.

43 % on hyvin lähellä Fogelholmin ehdottamaa hiilihydraattien uutta alarajaa suosituksiin, ja hän tuskin myöntäisi suosittelevansa koko kansalle vähähiilihydraattista ruokavaliota. 🙂

Omasta mielestäni juurikin 20 % voisi olla järkeenkäypä raja-arvo. Käytännössä varmaankin osa ihmisistä painottaa enemmän rasvaa ja osa proteiinia, ja omasta mielestäni jälleen rasvan painottaminen on järkevämpää. Eli vhh-dieetti voi olla myös runsasproteiininen, mutta ei aina, eikä välttämättä edes usein. Ei pitäisi yleistää tuolla tavalla.

Mikä on mielestäsi (tai VHH:n käyttäjien enemmistön mielestä) ”oikean” pitkäaikaisesti noudatettavan VHH:n hiilarisaannin yläraja, n.100 g/pv? Tai alle 20 E %? Mitä mieltä olet Paleosta, Protein Power ym. ruokavalioista joissa hiililarimäärät on vedetty melko alas ja vastaavasti proteiini korkealle? Ovatko ne luokiteltavissa VHH:ksi lainkaan VHH:ta noudattavien keskuudessa? Niissä on vähän hiilihydraatteja. Olen välillä ihmeissäni näiden luokittelujen kanssa. Käsitteet on huonosti määriteltyjä, ja tuntuu hiukan siltä, että kaikilla on aina hieman omilla mausteilla värittynyt kuva VHH:sta. Esimerkiksi itse miellän helposti VHH:n enemmän proteiinia sisältäväksi kuin vähärasvaisen ruokavalion tai Välimeren ruokavalion.