Minua kiinnostaisi myös se, että onko vhh-ruokavaliota tutkittu kilpirauhasen ja lisämunuaisten toiminnan kannalta?

Muutenkin olisi mielenkiintoista tietää, kokeeko kroppa vhh:n stressiksi?

http://bit.ly/gJduxh

Leena Putkonen jo viittasi omassa kommentissaan siihen, mitä minä pidän tärkeänä, kun hän kirjoitti: ”… asiassa lienee kyse siitä, että osalle sopii erilainen ruokavalio kuin toiselle. Nutrigenomiikka voisi tätä tietoa tarkentaa, kunhan se ala kehittyy riittävästi. ”

Uutistoimisto Reuter raportoi yhdysvaltalaistutkimuksesta, jonka mukaan todellakin geenitutkimuksin voitiin havaita kolme laihtujaryhmää: ne, jotka laihtuvat parhaiten rasvaa karttelemalla (39% valkoihoisista yhdysvaltalaisista), ne, jotka laihtuvat parhaiten raffinoituja hiilihydraatteja karttelemalla (45%) sekä ne piruparat, joiden täytyy ylipäätään kituuttaa molempia karttelemalla (16%). Reuterin uutisen osoite:
http://www.reuters.com/article/idUSTRE6224UV20100303

Hiukan samaa viestiä on jo Parksin ja Hellersteinin tutkimuskatsauksessa vuodelta 2000 (http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/71/2/412 ). Siinä havaittiin, että kun eri tutkimuksissa ruokavalio muutettiin runsasrasvaisesta ja vähähiilihydraattisesta vähärasvaiseen ja runsashiilihydraattiseen, tapahtui seuraavaa:
– hoikilla ihmisillä (BMI 24-27), joilla triglyt ovat hyvin korkealla, rasvan vähentäminen alensi triglyjä,
– lihavilla, joilla triglyt olivat vain vähän koholla, rasvan vähennys nosti triglyjä.

Parksin ja Hellersteinin mukaan ruokavalion vaikutusta triglyserideihin ennustavat:
– BMI,
– plasman triglyarvot,
– plasman insuliiniarvot.
Insuliiniresistenteillä yksilöillä on muita suurempi riski hiilihydraattien aiheuttamiin kohonneisiin triglyseridiarvoihin.

Kaikissa ravitsemusta käsittelevissä kirjoituksissa tulisi painottaa sitä, että keho ja aineenvaihdunta on yksilöllinen asia. MITÄÄN yhtä samaa ei voi suositella kaikille – paitsi tietenkin kehotus välttää teollisesti keinotekoisesti aikaansaatuja halpamuonia.

Pirjolle: Pyrin tällä kirjoitussarjalla kuvailemaan enemmän tutkimuksia, enkä kovin tarkoin sitä mitä ruoka-aineita saa käyttää ja mitä ei. Hiilihydraattien rajoittamisesta on monenlaisia versiota. Useimpiin niistä käsittääkseni tomaatti mahtuu. ”Kiellettyjen” ruokien lista on ihan erilainen riippuen siitä, minkä suuntauksen edustaja on VHH:n määritellyt tai mistä VHH-versiosta on kyse. Käsittääkseni tieteellisissä tutkimuksissa tomaatti ei ole kuulunut kiellettyjen listalle.

Eikös tällainen kuuluisi jo alan ammattilaisille yleissivistykseen?

Kun syön normaalirasvaista ruokaa, mutta kiinnitän huomioita rasvan sijaan annoskokoihin ja lisään kasvisten osuutta, niin ruokavalion toteuttaminen on helpompaa.

Päätelmät VVH-tutkimusten keskeyttämisprosenteista ovat hyviä. VHH-syöminen on alkuun vaikeaa, koska se vaatii a) opittujen tapojen muuttamista b) sovinnaisuuden rikkomista. On sosiaalisesti hyväksyttävää tunkea napaansa pussillinen karkkia, mutta jo kuohukerman käyttäminen kahvissa herättää pahennusta. Pitää siis olla utelias, kiinnostunut siitä mitä suuhunsa laittaa, ja jossain määrin valmiiksi kapinallinen.

Mitä noihin tutkimuksiin tulee, niin niissä pitäisi ottaa huomioon myös ruuan laatu. Ilman laatukriteerejä makroravinneprosentteihin tuijottaminen on yhtä tyhjän kanssa. VHH on käsittääkseni niin pitkälle kuin mahdollista aitojen, ravinnerikkaiden ja vähän käsiteltyjen raaka-aineiden käyttöä.