D-vitamiini olis eduksi muutenkin kuin diabeteksen kannalta. Toisaalta Jorde et al. totesi, että suurikaan annos D-vitamiinia ei vaikuta merkittävästi glukoosinsietoon http://slidesha.re/dLflt vuoden pituisessa RCT -tutkimuksessa. Tosin tässä oli kyse aikuistyypin diabeteksesta. Nuoruustyypin diabeteksesta en ole nähnyt RCT-tutkimuksia. Tutkimatonta sarkaa siis riittää, ennen kuin varmuutta näihin asioihin saadaan. Sivuraiteelle: tässä Jorden tutkimuksessa systolinen verenpaine muuten nousi oletuksen vastaisesti toisessa D-vitamiiniryhmässä .

Minusta THL ja julkiset toimijat pyrkivät tuomaan esiin väestön sosioekonomisia eroja aika paljonkin. Mediassa se ei oikein taida mennä läpi. Kts. esim. http://bit.ly/gHRmB5 Aiemmassa työssä liikuin sairaala- ja terveyskeskusmaailmassa paljon, ja kyllä siellä sosioekologiset erot ovat jokapäiväinen huolen ja keskustelun aihe. Jos alempien sosioeokonomisten luokkien terveystilanne jatkaa huonoa kehitystään, voi olla vaikea saada koko väestön tasolla merkittävää parannusta, vaikka pieni ”eliittii” ja keskiluokka vielä vähän kohentaisikin elämäntapojaan.

Kiitos mielenkiintoisesta linkistä ja kirjoituksesta.

Lasten kohdalla ykköstyypin diabeteksen riskiä alentaisi riittävä D-vitamiinilisä, kuten suomalainen kohorttitutkimus osoittaa, mutta THL:ssä ollaan jostain syystä haluttomia siihen.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18502302

Lasten lisäksi raportissa kiinnitti huomioni se, että suomalaisten terveen eliniän odote taisi olla heikoin suhteessa odotettavissa olevaan elinikään. Eli vaikka eliniänodotteemme ei ole niinkään huono, suomalaiset ovat viimeisinä vuosinaan sairaampia kuin muut eurooppalaiset. Tälle asialle pitäisi tehdä jotain.

Lisäksi tiedetään, että sosioekonomiset terveyserot ovat Suomessa suurempia kuin länsimaissa yleensä. Esimerkiksi sosioekonomiset erot sydänterveydessä ovat Englannin ohella Suomessa suurempia kuin missään muualla länsimaissa. Silti en ole nähnyt asiasta puhuttavan täällä koskaan.

http://eurheartj.oxfordjournals.org/content/21/14/1141.long (PDF)

Näihin asioihin pitäisi tarttua ponnekkaammin, mutta en usko, että poliitikoilla on oikein kiinnostusta.

Näkisin, että kouluruoan taso ei sinänsä ei ole syy tähän. Monessa Euroopan maassa lapset syövät kouluaikaan vielä huonommin. Kouluruoka tuotetaan kyllä olemattoman halvalla, ja laadussa on tosiaan parantamista. Silti se voi olla yksi merkittävä tekijä että lapsemme ovat näinkin ”terveitä”. Minusta karkin syönti on aivan mahdotonta, samoin kun mehujen ja limonadien juonti. Se, että lapset eivät syö hedelmiä on paljolti kotikasvatuksen tulosta. Useimmat lapset pitävät hedelmistä, kun vain löydetään ne lapselle maittavimmat ja helppokäyttöiset. Esim. klementiinit ovat siemenettömiä, helposti kuorittavia ja makeita. Maistuvat useimmille hyvin.

Minusta suurin vastuu on meillä vanhemmilla. Vanhempien kiire ja poissaolo tuntuu itsestäni niin läpikotaiselle että sen täytyy vaikuttaa juuri tällaisiin asioihin. Tuosta nuoruustyypin diabeteksesta, on vielä arvoitus miksi sitä on meillä enemmän. Sen riskitekijät ovat erilaiset kuin aikuistyypin diabeteksen.

Itselläni ei ole lapsia, joten en osaa siltä kannalta asiaa lähestyä. Mutta uskon silti vahvasti, että ravinnolla on olennainen osuus liittyen niin fyysiseen kuin henkiseen hyvinvointiin. Omiakin kokemuksia on.