Hyvä Paula!

Asiantuntijuus muuttuu hitaasti. Käänteentekeviä tutkimuksia ei tule ulos joka vuosi, ei edes joka kymmenes vuosi eikä aina sadaskaan. Lisäksi tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia. Niistä ei ole varman julistamisen aiheeksi.

En siis ihmettele asiantuntijoiden puuttumista nettikeskustelusta.

Kun seuraan omaan alaani liittyviä keskusteluja netissä, niin valitettavasti niistä näkyy, että intoa on, mutta ymmärrystä en. Hyvin usein tilanne on sellainen, että asian kokonaisvaltainen ymmärtäminen vaatii taustaksi systemaattisen koulutuksen.

Tässä vain tällainen lyhyt kommentti: mietin itse että kuinka paljon painoarvoa meidän tulisi antaa yksittäisen rasvahapon/rasvahapporyhmän terveysvaikutuksille ja kuinka paljon pitäisi miettiä erilaisten rasvahapporyhmien välisiä suhteita. Ja vielä laajentaen: kiinnitämmekö edelleen liian vähän huomiota erilaisille ruokavaliokokonaisuuksille; ehkä erilaisten suoja- ja vaara-tekijöiden välinen tasapaino (ja yhteisvaikutukset) pitäisi olla laajemmankin huomion kohteena. Esimerkiksi, riittääkö se että tutkimme ruokavalion rasvahappokoostumusta, pitäisikö samalla aina katsoa ruokavalion muuta koostumusta (esim. rasvahappojen hapettuminen voi olla elimistössä erilaista ruokavalion muun koostumuksen vuoksi). Tiedostan toki että kaikenlaista tutkimusta tarvitaan, nämä näkökulmat tulevat tärkeiksi erityisesti silloin kun mietimme käytännön sovelluksia koostaessamme yksittäisiä ruokavaliotamme.

Ehdottomasti olen toivottamassa muitakin keskustelijoita tervetulleiksi mukaan tänne :-). Toisi myös vaihtelua, itsestäni välillä tuntuu siltä että oma levy jää helposti päälle kun käy komentoimassa eri paikoissa, kirjoittaa samasta asiasta monessa eir paikassa.

Ehkä meilläkin on täällä Suomessa kollegiaalista pakoilua? Myös väärässä olemisen pelkoa saattaa esiintyä, pitää olla ehdottoman varma sanomisistaan ennen kuin haluaa siitä tuoda esille. Vaikka eihän asiantuntijankaan tarvitse olla erehtymätön, ihmisiähän tässä ollaan. Jos varoo liiaksi sen vuoksi että ei vain sanoisi mitään hassua, hullua, virheellistä jää todennäköisesti myös jotain hyvää sanomatta.

Selitys voi olla muukin kuin kulttuuriero. Saman maan vaihtoehtoiset piirit kun linkittävät ja tukeutuvat toisiinsa minusta liiaksikin. Kun joku keksii mehukkaalta tuntuvan hypoteesin, se leviää kaikkien samanhenkisten blogeihin ja muuttuu ”faktaksi” ilman empiirisen näytön häivääkään!

Kysymys voi liittyä enemmän tiedon sosiologiaan, heijastaen esim. ammattilaispuolella kilpailutilannetta, vaihtoehtopuolella taas tuen tarvetta.

On Ramsdenin meta-analyysi ja omega-6 rasvahappojen pro-inflammatoriset vaikutukset. Toisaalta on viitteitä, että liian pieni omega-6 rasvahappojen saanti voi olla yhteydessä sepelvaltimotautiin. Ja sitten on se Mozaffarianin puutteellinen meta-analyysi. Juuri tuossa AHA:n yhteenvedossa (jossa muuten Mozaffariankin on ollut yksi tekijä) todetaan esim. ”Therefore, observational studies generally suggest an overall modest benefit of omega-6 PUFA intake on CHD risk and no significant effect on stroke or cancer. These studies, some of which included LA intakes of up to 10% to 12% of energy, contradict the supposition that higher omega-6 PUFA intakes increase risk for CHD”.

Se mikä minua lisäksi omega-6 rasvahapoissa kiinnostaa on se, että pähkinät sisältävät niitä runsaasti. Ja juuri pähkinät nousee lähes aina esiin erityisen terveellisinä ruokina, tarkasteltiinpa niitä sitten melkein mistä näkökulmasta tahansa.

Olisiko muilla kommentteja?

Jep nuo oli tuollaisia pieniä kiihdyttimiä, mutta ei ehkä kaukaa haettuja. Ei ole kauan kuin Lääkärilehdessä oli juttu, jossa eräs tutkijalääkäri kertoi somen olevan lähinnä narsistien kenttä. Mutta pieni hulluushan ei ole pahasta, vai 🙂

Olen viimeisen puolen vuoden aikana yrittänyt tutustua Jenkkien ravitsemuskeskusteluun. Se mikä siellä on ihan toisenlaista, että ravitsemusterapeuttibloggaaja ei komentoi vertaisensa palstalla, vaan pikemmin karttelee sitä. Koskaan ei viitata muiden juttuihin omassa postauksessa jne. Kulttuurit voi siis vaihdella aivan hirveästi maittain somessa. Someen näyttää mahtuvan monenlaisia alakulttuureja.

Onneksi meillä Suomessa käydään ainakin tässäkin viestiketjussa mukana olevien välistä keskustelua. Mutta eikö totta Sanna, ja muut, olisihan se hienoa kuulla muidenkin kommentteja, kysymyksiä ja ajatuksia?

Janne, minä supistan takaisin ravitsemuskeskusteluun 🙂

Pitää varmaan paikkansa, että some painottuu nuoriin ikäluokkiin. Mutta mennäänpä rapakon taa. Siellä johtavat ravitsemuskeskustelijat ovat kai ainakin minun ikäisiä (reilusti päälle 40 -vuotiaita). Esim. Gary Taubes, Dr. Weil ja Dr. Eades. Tällä oikeastaan haluan vain kannustaa myös ”postmodernia” sukupolvea aiemmin syntyneitä osallistumaan. Some ei ole mikään nuorten yksinoikeus. Kyllä täällä oppii keskustelemaan vähän vanhempikin 🙂 ,mutta halua ja rohkeutta pitää tietty ensiksi olla. Ja sitä on nuoremmilla usein enemmän.

Sini, nostat lopuksi todella ison kysymyksen. Jotkin tieteen paradigmat ovat rakentuneet menneisyydessä aika heikoille kantimille, eivätkä ole kestäneet kriittistä tarkastelua. Otetaan vaikka sokeri. Ei ole kauan kuin sitä pidettiin melko viattomana hiilihydraattina, myös asiantuntijapiireissä. Teemu Selänne mainosti Sugar Power’ia ja me ravitsemusasiantuntijat emme nähneet kovin suurta vaaraa sokerin käytössä, ainakaan itse en nähnyt. Mutta nyt on tilanne toisin, sokerista ja fruktoosista on paljon metabolisia haittoja , joita ei tiedetty tai haluttu tuoda julki muutama vuosikymmen sitten. Eikä sokeri ole varmasti ainoa. Silti edelleenkin näkee esim. maan johtavien lipiditutkijoiden yllättäviä positiivisia tai vähintäänkin neutraaleja kommentteja sokeriin liittyen. Hitaasti tieto siis korjaantuu.

Joskus ”soopa” saa elää eika pitkään, ennen kuin se korjaantuu. Sinänsä soopa on huono sana, koska usein on kyse enempikin yksinkertaistetusta totuudesta tai parhaasta mahdollisesta arvauksesta (heikkoihin faktoihin perustuen).

Ja kaikkein vaarallisinta on se, kun soopaa tuottaa tiede-eliitti tai muut vallanpitäjät. Minun pointti on, että nykyinen some-maailma pakottaa tiede-eliitin vastaamaan kysymyksiin, jotka ovat ennen olleet mykistettyinä yksilöiden päässä. Eikä tässä ole kyse heidän oikeassa olon oikeutuksesta , tai viranomaisten tarkoitushauisesta haastamisesta, vaan siitä mikä on totuus tai lähimpänä sitä kaikkine vivahteineen. Eli viimeiseen kysymykseesi vastaus, saattaa olla idealismia, että soopa tulisi nopeasti itsekorjautuen ilmi, varsinkin jos sitä tuottaa tiede-eliitti tai muu vallanpitäjä. Silmiä avaava on esim. Gary Taubesin Good Calories, Bad Calories kirja, jota toki pitää lukea myös kriittisesti.

Tästä(kin) tuli pitkä vastaus, Tack Sini hyvästä kommentista.