Usein nämä luokittelutiedot on vaikeata löytää, vaikka olisi full text myös saatavilla.

Totta, se olisi varmasti kiinnostava ja ajankohtainen aihe. Pitää kaivella esiin tämä asia ja palata. Tuntuu olevan laajempaakin kiinnostusta. Kiitos vinkistä!

Mitenkäs de Koning ja Micha ovat punaisen lihan tutkimuksissaan määritelleet?

Yritin pikaisesti etsiä itse, mutta en löytänyt oikein mitään. Nuo määritelmät on usein haudattu syvälle fulltextiin. Etsiessäni törmäsin taas aihepiirin tutkimuksiin, joissa oli hampurilaiset ja hodarit laskettu punaiseksi lihaksi ja sitten conclusionissa saatu ikäviä tuloksia punaiselle lihalle. Niissä tutkimuksissa joissa punainen liha ei sisältänyt pikaruokaa, tulokset eivät olleet ikäviä punaiselle lihalle. Michan nimi oli viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa, jossa prosessoitu liha assosioitui negatiivisesti diabetekseen ja punainen liha ei. Abstraktissa ei ollut punaisen lihan määritelmää, enkä jaksanut enempää kaivella.

Miksi punaisen lihan määritelmää ei yleensä kerrota jo abstrakteissa, vaikka siitä määritelmästä on eri tutkijoilla selkeästi hyvin erilaisia näkemyksiä? Punainen liha voisi olla hyvä artikkelin aihe. Mitä tuoreesta punaisesta lihasta oikeasti tiedetään?

Tuoreeksi naudan- ja porsaanlihaksi suurin osa punaisen lihan varmaan mieltääkin. Siksi minulle oli pienoinen järkytys, että joissain paljon keskustelua herättäneessä tutkimuksessa oli hampurilaisetkin laskettu punaiseksi lihaksi.
Prosessoitu liha ja metaboliseen oireyhtymään liittyvien sairauksien riski näyttää korreloivan useammassakin tutkimuksessa. Joten todennäköinen syy-seuraus-suhde niillä näyttäisi olevan. Mutta jos makkarassa on puolet lihaa ja loput kaikkea muuta, niin ei sitä voi enää punaiseen tuoreeseen lihaan verrata. Niinpä minusta vaikuttaa melko tarkoitushakuisilta tutkimuksilta sellaiset tutkimukset, joissa riskejä lasketaan yhdistämällä punainen ja prosessoitu liha samaan ryhmään. Toki vielä tarkoitushakuisempaa on hampurilaisen laskeminen punaiseksi lihaksi.
Näitä tutkimuksia punaisen lihan vaaroista olisi paljon helpompi uskoa, jos punaiselle lihalle olisi etsitty/löydetty itsenäinen yhteys ongelmiin. Nyt minusta tuntuu, että punaisen lihan vaarat ovat paljon enemmän politiikkaa kuin ravitsemustiedettä.
Jos punaisen tuoreen lihan yhteys vaikkapa johonkin syöpään vielä joskus löytyisi, niin voitaisiin alkaa keskustelemaan siitä, että mikä siinä punaisessa lihassa tarkkaan ottaen on haitallista. Toistaiseksi ollaan vielä aika kaukana esimerkiksi siitä, että tutkittaisiin mitä terveysvaikutuseroja on rypsipossulla, viljapossulla, luomupossulla ja perinteisellä laskiämpäristä ruokitulla possulla.

Nämä ovat rajanvetokysymyksiä, ja rajanveto voi vaihdella tutkimuksittain paljonkin. Yleensä punaisella lihalla tarkoitetaan raakana ostettua tuoretta naudan tai porsaan lihaa (Fresh Meat). Prosessoituun lihaan kuuluu käsittääkseni usein leikkeleet, makkarat ja maksapateet jne. Mutta joskus punainen liha voi sisältää myös makkarat jne. Tässä Harvardin väestötutkimuksessa on sentään se hyvä puoli, että siinä on mitattu ruuankulutusta useampaan kertaan tutkimusvuosien aikana.

Olen uutisoinut aiemmin samaan aiheeseen liittyvän meta-analyysin, jonka mukaan prosessoidut eli jalostetut lihavalmisteet lisäävät diabetesriskiä. http://www.pronutritionist.net/jalostetut-lihatuotteet-lisaavat-diabetes-ja-sydantautiriskia/

Tämän meta-analyysin mukaan vähäproteiininen ruokavalio estää dialyysin tarvetta 32 % sellaisilla potilailla joilla ei ole diabetesta. Fouque & Laville 2009.

”In brief, percentages of
energy from fat, protein, and carbohydrate were divided
into deciles. For fat and protein, participants in the highest
decile received 10 points for that macronutrient, partici-
pants in the ninth decile received 9 points, and so forth.
For carbohydrate, the lowest decile received 10 points, and
the highest received 0 points. The fat, protein, and carbo-
hydrate scores were summed to create the overall low-
carbohydrate diet score, which ranged from 0 to 30. ”

Sen sijaa Sjögrenin, Lagioun ja Trichopouloun tutkimuksissa seuraavaa, tämä lainaus Lagiousta ” Women were then assigned a score from 1 (very low protein
intake) to 10 (very high protein intake), according to
their decile of energy-adjusted total protein intake. An
inverse score, from 1 (very high carbohydrate intake)
to 10 (very low carbohydrate intake) was also
assigned according to the woman’s decile of energy-
adjusted total carbohydrate intake. The scores were
studied both separately and after being added creating
a composite additive score simultaneously assessing
the position of each subject in terms of protein and
carbohydrate intake. Thus, a woman with a score of 2
is one with very high consumption of carbohydrates
and very low consumption of proteins, whereas a
woman with a score of 20 is one with very low con-
sumption of carbohydrates and very high consumption
of proteins.women).”

Se mikä erottaa siis nämä kaksi indeksiä toisistaan on rasva. Haltonin ja Fungin analyysissä on rasva mukana, muissa vain hiilarit ja proteiini. Eli Lagiou, Sjögren ja Trichopoulou käsittelee VHH:ta proteiinin ja hiilareiden lähtökohdista, mikä ei ole mielestäni optimaalista. Haltonin ja Fungin määritelmä on mielestäni parempi, koska VHH:lle on leimaa antavaa myös rasvan käyttö. Proteiinin korostunut osuus indeksissä saattaa ohjata tuloksia siihen suuntaan, että se kertoo prosessoidun lihan ja punaisen lihan käytöstä liikaa.

Kannattaa tsekata tutkimuksien antia itsekin, etenkin kaikkein tärkeimpien tutkimuksien 🙂 En usko että sitä ainakaan joutuu katumaan..