Olisi kiva kuulla muidenkin leivän tuottajien kommentteja tuohon, kuulostaa loogiselta. Samsaran vähäsuolainen ruisleipä on kyllä hyvää!

Ei tuo suolakeskustelu ole täällä juuri sen näkyvämpää kuin Suomessa. Tällä hetkellä suola-keskustelu on jumiutunut asemasodaksi. Radikaalimmat toimenpiteet suolan saannin vähentämiseksi ovat jäissä ymmärtääkseni lähinnä sen vuoksi, että suolan haitallisuutta ei ole pystytty aukottomasti osoittamaan ja erityisesti sen vuoksi, että väestötoimenpiteiden eduista ei olla täysin varmoja.

Ei ole siis täysin varmaa, että suolan vähentäminen vähentäisi väestötasolla riittävästi verenpainetta vaikuuttaakseen edullisesti mm. sydäntauteihin. Suola-herkillä ihmisillä varmasti kyllä, mutta ei kaikilla. Suolasidonnaiset organisaatiot vetoavat mm. tähän ja painottavat lihavuuden hoidon tärkeyttä, koska sen hoitamisen todennäköisemmin vaikuttaisi verenpaineeseen. Ja tietysti he vetoavat siihen, että suola on elimistölle tarpeellinen. Unohtaen tietysti tarkoituksella sen, että ei sitä tarvita kuitenkaan kuin pieniä määriä.

Epidemiologisten tutkimuksien näyttöä ei siis pidetä laadultaan riittävän vakuuttavana. Suolan haittojen ja vähentämisen etujen toteamiseen tarvittaisiin lisää kokeellisia satunnaistettuja kokeita, mutta kalliuden ja haasteellisen toteutuksen vuoksi niitä on tehty vähän.

Siellä Jenkeissä suolakeskustelu taitaa käydä pikkaisen kuumempana uusista USDA:n suosituksista johtuen. Kts. esim. http://nutritionovereasy.com/2011/03/is-salt-unfairly-demonized/

Käytännössä suolan saanti voidaan selvittää tarkasti vain virtsasta (mielellään 24tunnin eritys) ja tätä ei kustannussyista ole useinkaan tehty. Tuossa viitatussa THL:n tutkimuksessa poikkeuksellisesti kerättiin virtsanäytteet.

Suolan vaikutuksia selvitteleviä tutkimuksia tarvittaisiin ehdottomasti lisää. Suolan ja samoin verenpaineen riippana on osittain myös se, että niistä ei jakseta enää niin paljon kiinnostua ja pitää ääntä.

Asiat ovat viime vuosina muuttuneet ehkä enemmänkin, mitä yhtäkkiä ajattelisi. Tietoa on maallikoiden ulottuvissa nykyään aivan eri tavalla kuin 30 vuotta sitten. Lähes jokaisesta asiasta löytyy todisteita puolesta ja vastaan, ainakin maallikon asiantuntemuksella arvioituna. Yhteiskunta ei myöskään ole yhtä homogeeninen kuin vanhoina hyvinä aikoina. Nykyään jopa Suomessa sallitaan erilaisuutta, eikä kaikkia painosteta samaan muottiin. Globalisaation vuoksi ei riitä enää, että kotimainen teollisuus muuttaisi tuotteitaan. Lisäksi terveysviranomaisten uskottavuus ei ole enää samalla tasolla kuin muutama vuosikymmen sitten, koska aikaisempia kampanjoita on julkisestikin kritisoitu. Minä en usko, että mikään terveysviranomaisten ravintoa koskeva kampanjointi Suomessa tulee koskaan enää tehoamaan yhtä kattavasti kuin 30-40 vuotta sitten. Suolan käyttöä saadaan rajattua varmasti osalla väestöstä, mutta nyt on varmaan aikaisempaa paljon enemmän vastarannankiiskejä.

Uskoisin että tämänhetkistä useampi olisi valmis suosimaan vähäsuolaisempia tuotteita jo nyt, mikäli vähäsuolaisuus olisi tuotteen markkinoinnissa paremmin esillä. Suolapitoisuutta on aika vaikea mutu-tuntumalla arvioida. Vähäsuolaisessa leivässä voi olla lähes sama suolapitoisuus kuin edellä mainituissa cashew suolapähkinöissä. Nykyään vähäsuolaisemmat vaihtoehdot jäävät monelta ostamatta ehkä senkin vuoksi, että tuotteen ulkoasusta ei pikaisella silmäyksellä käy vähä- tai runsassuolaisuus ilmi. Toisaalta terveillä kaikkiruokaisilla maallikoilla saattaa tulla mitta täyteen jossain vaiheessa vähä-, ei- ja ton-tuoteselosteiden kanssa. Vähärasvainen, ei lisättyä sokeria, lisäaineeton, vähälaktoosinen, ei natriumglutamaattia, kolesteroliton, vähägluteeninen, ei sisällä pähkinää, munaton ja vähäsuolainen gourmee-herkku. Njam?

Jenni, samaa olen ajatellut. Muutin hiljattain asuinaluetta, ja samalla huomasin, että uuden lähiön kaupoista puuttuuu myös vähäsuolaiset leivät. On varmaankin kauppiaasta kiinni mitä leipää haluaa tarjota. En usko, että kuluttujarakenne on niin poikkeava uudessa lähiössä.

Sitä olen kanssa miettinyt, että onkohan leikkeleisiin pakko laittaa niin julmetusti suolaa. Tuntuisi että vähempikin riittäisi. Muistan kun aloittelin opinnot -80 -luvulla niin silloin elintarviketeollisuus sanoi, että on melkein mahdoton valmistaa hyvää vähärasvaista juustoa, eikä kuluttajat osta niitä kuitenkaan. No nyt on vähemmän rasvaisia juustoja kosolti kaikille jotka niitä haluaa. Sama laulu nyt suolan kanssa.

Vähäsuolaisesta tehdään myynti- ja markkinavaltti vasta jo terveydenedistäjät tekevät siitä kärjen omallle kampanjoinnilleen. Eli suolan tärkeys pitää tulla voimalla läpi ensimmäisenä ja tärkeimpänä viestinä kaikkialla terveyspäättäjien puheissa. Vasta sen jälkeen alkaa ilmestyä kunnon kilpailu vähäsuolaisten elintarvikkeiden ryhmään. Näin kävi ”kovan” rasvan, kolesterolin ja probioottien kanssa. Markkinointi suuryrityksissä nykyään perustuu paljolti siihen, että tehdään ympäristötekijäanalyysi, ja katsotaan mitkä ovat megatrendejä. Vain megatrendiiin kannattaa iskeä kiinni, ja lähteä muuttamaan tuotekehitystä ja markkinoinnin painopisteitä. Toisaalta pienet yritykset voivat hakea ”niche” -markkinoita jo nykyisessä tilanteessa vähäsuolaisesta. Elikkä suuret elintarvikefirmat ovat kuulolla, että ottaako viranomaiset suolan oikeasti agendalleen, vai pitävätkö sitä sivuraiteella. Sen jälkeen tehtäneen vasta investointipäätökset.

Otin kerran asian puheeksi belgialaisen viljateknologin kanssa, ja hän piti meidän leivän normaalisuolaisuutta (1,2 %) todella alhaisena! Tuolloin pari vuotta sitten hän piti normaalina leivän suolapitoisuuten 1,8-2,0 %.