Kiitos vinkistä, täytyy vielä selata tuota tryptofaanijuttua lisää! Tässä yksi vanha kirjallisuus katsaus asiasta http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8297922

Ja tässä uudempi: http://www.psychiatry.org.il/upload/infocenter/info_images/46.pdf

Atkins Attituden lisäksi on äreät bodarit.. Niillähän tuota proteiiniä kuluu ja sen lisäksi moni nauttii hulluna kaseiinia lisäravinteeksi ja varsinkin kaseiinin tryptofaani taso on todella korkea. Ehkä se ei vain ole siitä kiinni että nauttii vain hiilihydraatteja lisää, jotta aivot saisivat lisää tryptofaania, vaan kun ruokavaliota rukkaa vähemmän proteiinipitoiseksi, eli esim. enemmän kasviksia niin päivitäiset tryptofaaniannokset tippuvat kehossa siedettävälle tasolle ja niistä saadaan kaikki hyöty irti? Tästä haluaisin lisää infoa, kiitos.

Entä jos kyseessä on liiallinen tryptofaanin saanti liha- ja maitoruoista? 1000mg tryptofaania kun tulee jo yhdellä lihaisella annoksella täyteen ja jos päivän muutkin ruoat sisältävät tryptofaania paljon niin ehkä se tryptofaani ei imeydykkään kun keho on kehittänyt sitä vasta-ainetta ja näin mm. 5-htp –> serotoniinitasot jäävät liian alhaiseksi, josta seuraa Atkins Attitude? Tuohon vasta-proteiiniin törmäsin mm. täällä

http://kysymammalta.blogspot.com/2009/12/ruokaa-pimeaa-ja-valoa-tryptofaani.html

Kiitos kommentista Jouni, mielelläni näkisin sut komentoimassa useamminkin 🙂 . Feinmanilla järkeviä ajatuksia ja hyviä argumentteja. Mutta voiko hänkin olla ”jämähtänyt” liikaa Low Carb poteroihin? Brinkworthin tutkimuksen vahvuus oli se, että siinä käytettiin validoituja menetelmiä, eikä jaeltu epätasa-arvoisesti ravintolisiä ja painonpudotus oli samaa tasoa. Jos hiilihydraatteja rajoittamalla tiputtaa enemmän painoa niin lienee oletettavaa, että mielialakin kohenee enemmän (?). Siihen viittaa tuo toinen puolen vuoden tutkimus (McClernon).

En antaisi missään nimessä pelkälle Brinkworthille tällaisessa tilanteessa liikaa painoarvoa. Siinä tutkittiin melko tiukan hiilarirajoituksen tehoa. Pitkäkestoisissa (2 v., 3 kpl) tutkimuksissa, joissa kohenkilöt saavat siis kannustusta ja jatkuvaa huomiota, karppiryhmässäkään ei ole pystytty pitämään hiilaritasoa alle 40 E %. Minusta tämä kaikki kertoo siitä, että tiukan hiilarirajoituksen toteuttaminen hiilihydraatti- yltäkylläisessä maailmassa on vaikeaa. Siten pitkäaikaisissa tutkimuksissa tuskin tullaan näkemään isoja eroja mielialassa. Brinkworthin tutkimuksessa yksi selitys havaitulle erolle oli tutkijoiden mukaan juuri se, että tiukahko hiilarirajoitus oli sosiaalisesti rajoittava.

Minulla on kans menossa kokeilu ja droppi kesti pari päivää, ja oli aika jyrkkä. Sittemmin on mennyt paremmin..

Ainakin tuossa Brinkworth et al. tutkimuksessa ->

http://archinte.ama-assn.org/cgi/content/full/169/20/1873

olisi kiinnostanut tietää mistä rasvoista ruokavalio koostui. Tuo ”20% saturated fat” jättää jopa 40% rasvoista tuntemattomiksi – en ainakaan nähnyt ruokavalion tarkempaa analyysia joten kovin vaikea tuota on ottaa tosissaan.

Solubiologi Richard Feinman, tyydyttyneiden ja karppauksen suuri ystävä, kiisti Brinkworthin ryhmän tuloksia vedoten omiin vapaa-ajan haastatteluihinsa keskusteluryhmistä. Ei kovin tieteellistä ehkä, mutta Feinman oli täysin eri mieltä pitkäaikaisesta karppauksesta suhteessa mielialaan.

Itselläni karppaamisen esteenä on ollut juuri tuo ”drop down” ekan viikon aikana ja mielikuvituksettmuus itse ruokavalion koostamisessa. Pitäisi kai ostaa pari keittokirjaa. ^^

Huomasin tänään PubMedissä käydessäni uuden (?) teorian, jonka mukaan suuri hiilarien ja erityisesti fruktoosin saanti liian vähärasvaisen ruokavalion kanssa voisi teoreettisesti johtaa Alzheimerin taudin kehittymiseen. Sormi osoittaa AGE -yhdisteitä kohden ( advanced glycation end-products).

Siis teoriaa.. mutta pitää hankkia pitkä paperi ja lukea koko juttu.

http://www.ejinme.com/article/S0953-6205(11)00004-5/abstract

Sinänsä mielenkiintoinen, joskaan ei kovin yllättävä, huomio oli, että kunnollista tutkimustietoa ei tästäkään asiasta hirveästi ole. Aika vähillä eväillä on näemmä tehty radikaaleja päätelmiä menneinä vuosikymmeninä.

Oma vireystasoni ja mielialani on paras noin 40-70 hhg. Olen ruokavaliolla yhdeksättä vuotta.