Minulla ei ole tarkkoja tietoja eri hedelmien (tai muiden ruoka-aineiden) FODMAP -pitoisuuksista. Hedelmissä on usein fruktaaneja ja/ta sorbitolia. Esimerkiksi luumu on yksi hankalampia IBS -potilaalle paitsi fruktoosin myös sorbitolin vuoksi. En pysty sanomaan mikä kiivissä on huonompaa, ehkä fruktaani?

Mitä fruktoosiin tulee niin se on näistä FODMAP -hiilihydraateista samanlainen kuin laktoosi. Fruktoosin imeytymisessä on suuria yksilöllisiä eroja. Osa, ehkä 10-30 % väestöstä on ”fruktoosi-intolerantikkoja”. Fruktoosi poikkeaa laktoosista siten, että kun fruktoosin kanssa yhtä aikaa nautiaan glukoosia, kuten sakkaroosissa eli sokerissa on luonnollisesti, niin fruktoosin imeytyminen ohutsuolesta tehostuu oleellisesti. Siksi kiellettyjen hedelmien listalle FODMAP -ruokavaliossa kuuluu niitä hedelmiä, joissa on fruktoosia yli glukoosimäärän. Tutkijat käyttävät termiä ”fructose excess”. Ja siksi esim. sakkaroosi ei siellä ole, vaikka siinä on painoa kohden valtavasti fruktoosia.

Mustaherukoiden ja muiden marjojen FODMAP -pitoisuuksista on huonosti tietoa. On mahdollista, että ne aiheuttavat oireita, ja pitäisi laittaa listalle. Toistaiseksi ne on pieninä määrinä kerralla sallittuja. Australiassa, jossa FODMAP -hiilihydraatteja voimakkaaasti tutkitaan, ei käytetä marjoja lähellekään niin paljon meillä. Niinpä tieto niistä on heikkoa. Tämänkin vuoksi olisi hienoa, jos FODMAP -hiilihydraatteja tutkittaisin meillä Suomessa ja Euroopassa enemmän. Finelin mukaan mustaherukassa on reilu 5 g kuitua, josta liukenematon 3 g. Liukenematon kuitu pahentaa usein IBS -potilaiden oireita. Sen sijaa fruktoosi-glukoosi suhde näyttäisi olevan n. 50 /50. Itseasiassa useimmissa marjoissa on tuo 2-4 g liukenematonta kuitua. Raikkaat marjat on niin hyviä, että moni saattaa pistellä niitä helposti 300-500 g kerralla, jolloin oireita varmaa voi tulla vaikka juuri tuon liukenemattoman kuidun vuoksi.

FODMAP -ruokavaliossa on tarkoitus pienentää a) päivittäistä FODMAP -kuormaa ja b) jakaa jäljelle jäävä FODMAP -annost mahdollisimman monelle aterialle, jotta kerta-altistus olisi mahdollisimman alhainen. Niinpä kiellot ja suositukset eivät ole täysin ehdottomia. Esim. vesimelonia voinee syödä esim. kutsuilla hiukan, jos sitä on vaikka salaatissa, jos muuten ateria ei sisällä paljoa FODMAP -hiilareita.

Reilun 15 vuoden crohnin kanssa tappelun jälkeen D-vitamiini – yllättäen lähinnä kuuriluontoisena auttoi paremmin kuin mikään muu, vain prednisoloni tuli tehossa lähelle. Muutoin paleotyyppistä ruokavaliota on tullut syötyä ja kuroumakohtauksia lukuunottamatta homma on toiminut. Lääkkeetkin on nyt tauolla kun ei huvita syödä turhan vuoksi.

Fodmapiin pitääkin tutustua lähemmin, kiinnostava näkökulma crohn-ravitsemukseen. Mitä mieltä olet bataatista Fodmap-näkökulmasta?

Keittäminen vaikuttaa ainakin resistentin tärkkelyksen määrään vähentäen sitä. FODMAP -eista en osaa sanoa, muuta kuin että FODMAP -ruokaohjeistoon ei kuulu ruokien erityinen valmistusmetodiikka.

Speltissä on fruktaaneja hyvin vähän 0,07 g/syötävä annos. Kvinoassakin on melko vähän 0,22 g syötävä annos. Tattarista ja hirssistä en ole löytänyt tietoa. Soijassa on jonkin verran galaktaaneja ja raffinoosia, joten uskoisin niitä olevan ihan samalla tavoin myös nestemäisissä valmisteissa.

Gluteenittomassa pastassa on fruktaaneja 0,24 g/syötävä annos (normaalissa pastassa 0,5 g). Riisissä tai riisi nuudelissa ei lainkaan.

Huomattavaa edellä olevassa Biesiekierskin artikkelissa mielestäni suomalaisten kannalta on, että kaurassa näyttää olevan melko vähän fruktaaneja (0,11 /syötävä annos), joten kaurapuuro aamulla saattaa sopia useimmille.