Mielenkiintoista tietoa. Tuon Jenkki-tutkimuksen vahvuutta olisi lisännyt vielä se, että siinä olisi potilaat satunnaistettu joko lumeelle tai D-vitamiinille. Tämähän ei ollut RCT, mutta sinänsä ihan tavanomainen tapa kokeilla lääkkeen siedettävyyttä. Myös syövän hoidossa käytettävien aromitaasi-inhibiittorien aiheuttamaan kipuun D-vitamiini voi auttaa (RCT -tutkimus):

http://www.medicalnewstoday.com/releases/231782.php

Uusi tutkimus osoittaa, että D-vitamiini parantaa statiinien aiheuttamia lihaskipuja. Raportti puoltaa D-vitamiinin käyttöä statiinien rinnalla, mutta tarvittava päiväannos on ilmeisesti paljon suurempi kuin terveelle keskivertoväestölle annettu päivittäisen saannin suositus (Suomessa vaivaiset 7,5 µg, yli 60-vuotiaille suositus on 20 µg/vrk).

Tutkimuksen teki Cholesterol Center, Jewish Hospital of Cincinnati, Cincinnati, OH, USA. Aineistona oli 150 potilasta, 74 miestä, 76 naista, keski-iltään 60 vuotta, jotka olivat saaneet statiineista lihastulehduksen ja lihaskipuja (myositis-myalgia). Heidän seeruminsa D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) oli tutkijoiden mukaan matala, alle 32 ng/ml eli 100 nmol/l ja normaalistui (eli nousi yli 80 nmolin 117 potilaalla (78 %). LDL-kolesteroli aleni keskimäärin 3,8 -> 2,5 mmol/l.

Tulokset osoittavat, että yhtäältä statiinihoito voi aiheuttaa lihastulehdusta ja –kipua henkilöillä, joiden S-D-25 on alle 80 nmol/ ja toisaalta, että D-vitamiinihoito (noin 200 mikrogrammaa päivässä) voi korjata tilanteen. Statiinien aiheuttamat lihasvaivat voivat siis olla palautuvia. Tämä ja muut tutkimukset puoltavat D-vitamiinin käyttöä suojaamaan statiinien sivuvaikutuksilta. Statiinien käyttäjille ei päde terveille annettu saantisuositus!
http://informahealthcare.com/doi/abs/10.1185/03007995.2011.598144

Englantilainen gastroenterologi David Grimes esitti vuonna 2006 Lancetissa, että statiinit ovat D-vitamiinin synteettisiä analogeja (muunnoksia), joilla on monia samankaltaisia pleiotrooppisia vaikutuksia eri puolilla elimistöä kuin D-vitamiinilla. Grimesin mukaan statiinien suojavaikutus valtimoissa ja sydämessä ei johtuisikaan kolesterolin alentamisesta vaan muista ominaisuuksista, mm. tulehduksen vaimennuksesta. Viimeaikaiset tutkimukset tukevat Grimesin näkemyksiä.

Eräiden, mutta ei kaikkien statiinien käyttö nostaa seerumin D-vitamiinin pitoisuutta. Statiinien haittavaikutukset, muun muassa lihaskivut näyttävät olevan yleisimpiä niillä ihmisillä, joiden seerumissa on vähiten D-vitamiinia. Uusi tutkimus osoittaa, että D-vitamiini parantaa statiinien aiheuttamia lihaskipuja, joista kärsii arviolta 15 % potilaista. Tutkimus puoltaa D-vitamiinin käyttöä statiinien rinnalla, mutta tarvittava päiväannos no ilmeisesti paljon suurempi kuin terveelle keskivertoväestölle annettu päivittäisen saannin suositus (Suomessa vaivaiset 7,5 µg, yli 60-vuotiaille suositus on 20 µg/vrk).

Tutkimuksen teki Cholesterol Center, Jewish Hospital of Cincinnati, Cincinnati, OH, USA. Siellä oli 150 hyperkolesteolemistä potilasta, 74 miestä, 76 naista, keski-iltään 60 vuotta, jotka olivat saaneet statiineista lihastulehduksen ja lihaskipuja (myositis-myalgia). Heidän seeruminsa D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) oli tutkijoiden mukaan matala, alle 32 ng/ml eli 100 nmol/l ja normaalistui (eli nousi yli 80 nmolin 117 potilaalla (78 %). LDL-kolesteroli aleni keskimäärin 3,8 -> 2,5 mmol/l. Tulokset viittaavat siihen, että yhtäältä statiinihoito voi aiheuttaa lihastulehdusta ja –kipua henkilöillä, joiden S-D-25 on alle 80 nmol/ ja toisaalta, että D-vitamiinihoito (noin 200 mikrogrammaa päivässä) voi korjata tilanteen. Statiinien aiheuttamat lihasvaivat voivat siis olla palautuvia.
[url=http://informahealthcare.com/doi/abs/10.1185/03007995.2011.598144]

Glueck CJ, Budhani SB, Masinei SS, et al. Vitamin D deficiency, myositis–myalgia, and reversible statin intolerance. Current Medical Research and Opinion 2011. July 6. (doi:10.1185/03007995.2011.598144)[/url]

Mittaaminen on todellakin tärkeää. Taidankin itsekin mennä mittauttamaan ihan mielenkiinnosta, näin aurinkoisen ja lämpimän lomajakson jälkeen…

Yhdysvaltain endokrinologiyhdistys antoi kesäkuussa 2011 uusiksi S-D-25:n viitearvoiksi 75–150 nmol/l. Suosituksen antajat edustivat seuraavia yliopistoja:

Boston University School of Medicine (M.F.H.), Boston; University of Wisconsin (N.C.B.); University Hospital Zurich (H.A.B.-F.) Switzerland; Children’s Hospital Boston (C.M.G.), Boston; University of Calgary Faculty of Medicine (D.A.H.), Calgary, Alberta, Canada; Creighton University (R.P.H.), Omaha, Nebraska; Mayo Clinic (M.H.M.), Rochester, Minnesota; Purdue University (C.M.W.), West Lafayette, Indiana, USA.
Lue lisää suomeksi alla olevasta linkistä:
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2077

Kalsiumin saantisuositukset on säädetty väestö D-vitamiinin ja muiden mineraalien keskisaannin kontekstissa. Nykyinen kalsiumin keskisaanti on evoluution näkökulmasta liian suurta – metsästäjä-keräilijöillä saanti on melkein aina ollut alempaa kuten mm. Cordain on todennut. Luuston kunnon kannalta sillä ei ole ollut suurinta merkitystä.

Nutrients 2010, 2(5), 505-522; doi:10.3390/nu2050505
Review
Is Excess Calcium Harmful to Health?

http://www.mdpi.com/2072-6643/2/5/505/

D-vitamiinista varovaisesti arvioiden satoja tutkimuksia selailleena ja tuhansia viestejä eri paikkoihin kirjoittaneena sanoisin, että D-vitamiinin haitoista tiedetään oikeasti hyvin vähän – kuten eduistakin – letkeää auringon ottoa vastaavilla annoksilla juuri noiden Reijo mainitsemiesi alarmismitutkimusten vuoksi. Ei olla uskallettu tutkia juuri ollenkaan kunnon annoksilla haittoja EIKÄ hyötyjä. Suurin ongelma edistyksen tiellä on juuri tuo liian kovien näyttöjen vaatiminen ja ”normaalitasojen” määritteleminen väestön keskiarvojen, mukaan, missä ei tietenkään ole mitään järkeä. Reinhold Vieth on lukuisissa papereissa eritellyt miten heppoiseen näyttöön nykysuositukset ja rajat on aikoinaan pystytetty. Tulee enemmän kuin vähän Willettin hevoset mieleen… 😉

Lisäksi tulee mieleen yksi tutkimus Intiasta, jossa jo alle 100 µg päivässä saanti assosioitui sydänsairauksiin. Tätä käytettiin perusteena muistaaksesi aiemmalle LOAEL-arvolle. Varorajaksi arvattiin 40 µg eli kattosaanti sai arvon 50 µg ja se on edelleen voimassa meillä Suomessakin. Jenkeissähän rajaa nostettiin tuplaksi, kun IOM totesi ettei tutkimus ollutkaan niin vakuuttava (eikä se ollutkaan). Suomi laahaa perässä.

Minusta on huomionarvoista että vaikka lihavien tasot näyttävät nousevan heikommin D-vitamiinilla, laihduttaminen voi nostaa tasoja hyvin rajusti, mahdollisesti jopa turva-alueiden yli. Syynä voi ehkä olla D-vitamiinin nopea vapautuminen rasvasta tai jokin muu mekanismi. Puskaradiossa on tullut eteen tapauksia joissa tasot ovat nousseet nelinumeroisiksi rajuilla laihduttajilla, ihan säädyllisillä D-vitamiiniannoksillakin.

Sitten on toki D-vitamiinin hormonaaliset vaikutukset satoihin geeneihin, jotka voivat olla hyvin arvaamattomia. Autoimmuunitilojen suhteen on ihan mahdollista, että kortisonin kaltainen joskus havaittu efekti kääntyykin vastaan. Esimerkiksi joillain nivel- ja reumapotilailla on raportoitu oireiden pahenemista D-vitamiinin saantia lisäämällä. Lisäksi tietenkin nuo infantiilit hyperkalsemiat eri muotoineen, muut tunnetut yliherkkyystilat jne.

Väestötutkimusten perusteella (NHANES ym.) D-vitamiinin hyödyt saavuttavat nadirin jossain 110 nmol kieppeillä. Hyödyllisintä yleisesti ottaen mm. kokonaiskuolleisuuden suhteen näyttäisi olevan jossain 90-100 nmol/l jos haluaa hifistellä. Suomalaisittain nykyisen saannin varovaisesti arvioiden triplaava saanti (ei suositus vaan reaalisaanti) jättäisi vielä yläturvarajaa mukavasti jäljelle yllätystenkin varalta. Luunmurtumapotilailta ja postmenopausaalisilta naisilta pitäisi aina rutiininomaisesti mitata ja hoitaa D-vitamiinitasot luokkaan 80-nmol/l ja pitää ne siellä.

Nykyiset väestöltä mitatut alle 50 nmol/l keskipitoisuudet ovat joka tapauksessa iso ja KALLIS kansanterveydellinen ongelma. Etenkin vanhushuolossa, jossa vielä muutama vuosi sitten Suomessa vain muutama prosentti sai edes suositeltua 20 mikron korvaushoitoa. Aivan liian usein sairaalakeikalle mm. lonkkamurtuman vuoksi joutuneet vanhukset eivät enää pääse petistä ylös ja sitten vaan odottelemaan keuhkokuumetta ja äkkilähtöä tonnin vuorokausilaskulla. Tämä tulee yhteiskunnalle törkeän kalliiksi, etenkin jos vertaa Dollin et al. vain 4 kertaa vuodessakin otettuun D-vitamiiniannokseen, joka vähensi kuolleisuutta iäkkäillä enemmän kuin statiinit.

D-vitamiinikeskustelu on tässä valossa äärimmäisen tarpeellista – tragikoomisuuksiin mennyttä rasvalässytystä paljon tarpeellisempaa!

Näitä mikrogrammaveikkauksia enemmän pitäisi ehkä olla huolissaan siitä, mistä ihmiset saavat D-vitamiininsa. Jenkeistä tilataan Vitacostista ja Iherbistä niin paljon tavaraa, ettei tulli ehdi kuin seuraamaan vierestä. Esimerkiksi yksi Suomessakin suosittu merkki sisälsi Consumerlabsin testissä n. 60 kertaa enemmän D-vitamiinia kuin mitä purkissa lukee:

http://www.consumerlab.com/recalls.asp#Recall_1

Omakohtainen ensikokemukseni kovemman D-vitamiiniannoksen kannalta oli hyvin raju. Crohnin tauti meni kuin sukeltamalla parhaaseen remissioon yli 10 vuoteen ja samalla tiellä ollaan, aina kohonnut verenpaine laski alemmaksi kuin ikinä aiemmin (115/65), sekä hampaiden kunto & pirteys lisääntyi. Negatiivisena vaikutuksena lisääntynyt asentohuimaus, joka saattoi jäädä päälle päiväksikin. Huimaus saattoi olla perinnöllistä, koska ihan suositeltua merkkiä ja säädyllistä annosta apteekista ottanut äitini koki sen niin kovana että piti ambulanssi soittaa paikalle ja huimauslääkkeet päälle.