Reijo:
”Jos tälle ruokavaliolle olisi keksitty toisenlainen nimi ja siitä ei liikkuisi väärää tietoa, se voisi olla helpompi nielaista raskaan sarjan ravitsemusgurujen keskuudessa.”

Preagraarinen ruokavalio?

Minua ainakin mietityttää paleossa, vaikka sitä mm. autoimmuunisyistä diggaankin yhtenä työkalupakkina ja yleisemmin mielikuvistusta kiihottavana hypoteesileluna juuri tuo palkokasvien ja pähkinöiden dissaus. Niistä kun saa usein niistä aminohappoja, jotka tasapainottavat liian elukkakeskeistä proteiinin saantia. Ehkä paleoruokavalion ”hienosäätöä” olisikin syytä tutkia lisäämällä niitä ennen viljoilla tai maitotuotteilla titraamista, jos ei muutoin niin tieteen vuoksi. Lektiinien ja proteaasi-inhibiittoreiden ongelmallisuus (keittämällä niitäkin voi vähentää) voikin enemmän liittyä autoimmuuniasioihin reagoiville kuin enemmistölle.

Reijo:
”Energian saanti voi olla ongelma joissakin tapauksissa, esimerkkinä tulee mieleen huippu-urhelijat vaikkapa kestävyyslajeissa ja “luonnostaan hoikat” jotka kamppailevat enemmän liian alhaisen kuin liian korkean painon kanssa, jne.”

Cordain ja Friel ovat kirjoitelleet kaloriensaannin turvaamisesta aika kattavasti kirjassaan ”Paleo diet for athletes” ja kirjoittavat juuri kestävyysurheilun näkökulmasta ja ”turvallisten tärkkelyslähteiden” tärkeydestä urheilussa. Siitä voi toki olla montaa mieltä ovatko nuo tärkkelyslähteet sitten turhankin rajoittavia ja varovaisia reippaampaa käyttöä ja syöjän budjettia ajatellen. 🙂

Noissa kalsiumin saannin arvioissa on mm. se ongelma, että vaikkapa suomalaisten keskimääräisillä D-vitamiinitasoilla olisi varaa nostaa jopa 60% kalsiumin imeytymistä, mikäli päiväsaanti nousisi tuonne 50 µg:n tuntumaan. Näin ollen mm. Heaneyn ja Cannellin mukaan 800 mg riittäisi vallan hyvin. Lisäksi toki kuviossa olisivat mukana acid/base-jutut liittyen maitotuotteiden ja viljojen happamoittaviin vaikutuksiin ja maitotuotteiden laatuproteiini ehkä myös (niin ja K2 joka ”ohjaa” D3:n tavoin sitä minne kalsium elimistössä matkaa).

Ihminen on fysiologisesti trooppinen eläin ja D-vitamiinia ja UV-säteilyä on saatu varmaan nykySuomea huikeasti enemmän – toisaalta tämä aihe on muista syistä hankala, Afrikassa esimerkiksi on populaatioita joilla muista syistä on vahvat luut vaikka 25(OH)D ei olisikaan ihmeellisen korkea.

Noista ”paleo diabeteksessa”-tutkimuksista tulee mieleen että, Mannin tuoreessa vuoden kestäneessä diabetestutkimuksessa zone-tyyppinen korkeaproteiinisempi ruokavalio ei ollut prudentia edullisempi. Odotellessa kokotekstiä…

Lustigin jutut stressistä olivat tosiaan kiinnostavia. Voisin kirjoitella noita tutkimuksia liittyen eritysiesti stressiin ja sydänsairauksiin piakkoin kunhan käyn itse materiaaleja läpi – ongelmina on ollut lähinnä mm. kortisolitasojen mittaamisen hankaluus ja yhtenäisen metodologian puute. On kuitenkin jotiain menetelmiä, joilla tuota ”ylivirittyneisyyttä” on saatu jotenkin järkevästi tutkittua.

Olen sinun ja Juhanan kanssa samaa mieltä, että kalsiumia ehkä korostetaan liikaa, ja luun terveyteen vaikuttaa ravitsemus paljon laajemminkin. Minusta tilanne on sama kuin sydänsairauksisssa.

Liikaa huomio on kohdistunut sydäntaudeissa tyydyttyneeseen rasvaan, osteoporoosissa kalsiumiiin. Molempien sairauksien osalta tätä vinoumaa ollaan onneksi korjaamassa, ja enenevässä määrin kiinnitetään huomiota useisiiin tekijöihin ja laajaan ruokavaliokokonaisuuteen.

Luin äskettäin suuresta meta-analyysistä, että kalsiumlisillä voidaan ehkäistä osteoporoottisia murtumia korkeintaan 10 %. Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että kalsiumilla on jonkinmoista merkitystä, mutta sen osuus murtumien ehkäisyssä ei ole kovin suuri.

Kalsiumin vaikuttaa myös jossain määrin rasvan imeytymiseen. Runsaampi kalsiumin saanti saattaa suojata lihomiselta, ainakin vähäisessä määrin. Toisaalta erittäin suuret annokset saattavat altistaa (?) valtimoiden kovettumiselle.

Summasummarum, kalsiumia olisi minusta hyvä saada 700-1000 mg/pv, ei enempää.

Minua on mietityttänyt, miksi kalsiumin runsasta saantia korostetaan niin kovasti? Onko todella näyttöä, että sitä tarvittaisiin niin paljon, kuin nykyiset suositukset sanovat? Eikö maatalouteen siirryttäessä runsaampi kalsiumin saanti ollut pikemminkin ongelmallista, koska se vähensi mm. raudan imeytymistä?

Mielestäni Juhana Harju, osteoporoosin asiantuntija, on sitä mieltä, ettei kalsium ole todellakaan luustolle niin tärkeä tekijä kuin aina puhutaan, vaan monet muut ravintoaineet ovat yhtä tärkeitä, ja että liikunta saattaisi olla luuston hyvinvoinnille jopa tärkeämpää kuin tietynlainen ravinto?

Oho, enpäs edes tajunnut katsoa Lustigia. Tosi kiinnostava oli! Mullakin välillä hidastui selain pahasti mutta kyllä sain tuon silti katsottua läpi. Välillä piti ladata sivu uusiksi.

Tuon Ancestral Health Symposium 2011 -tapahtuman jälkeen blogeihin tulvi kasoittain ylistäviä artikkeleja tuosta tapahtumasta, oli kuulemma tosi hyvä!

Reijo, täältä löytyy kyseisen tapahtuman kaikki powerpoint-esitykset: http://www.slideshare.net/ancestralhealth/presentations

Tähän mennessä Chris Masterjohnin sydäntautidiat ovat saaneet suurimmat katsojaluvut. Luulen että sinäkin tykkäisit niistä. Täällä on samalla sivulla sekä video että diaesitys: http://blog.cholesterol-and-health.com/2011/08/my-ahs-presentation-is-now-online.html

Myös Staffan Lindebergin diat ovat kiinnostavia mikäli ei hänen juttunsa ole aikaisemmin tulleet vastaan. Kiinnostavia taulukoita kitavalaisten vs. ruotsalaisten paastosokereista ja verenpaineista.

Tämä saattaa olla sinulle mielenkiintoista (ja nonelle muullekkin)

http://www.youtube.com/watch?v=Rqt55N0Nhqw

terv Veijo

Mutta energian saannin lisääminen on tosiaan työläämpää kivikauden ruokavaliolla kuin sellaisella dieetillä jossa on vlijaa ja maitotaloustuotteita. Energian saanti voi olla ongelma joissakin tapauksissa, esimerkkinä tulee mieleen huippu-urhelijat vaikkapa kestävyyslajeissa ja ”luonnostaan hoikat” jotka kamppailevat enemmän liian alhaisen kuin liian korkean painon kanssa, jne.

Sen verran haluaisin nostaa myös vastakkaista näkökulmaa esiin, että väestötutkimuksissa, johin liittyy omat puutteensa, on näyttänyt siltä, että kasvikunnan proteiiinit eli ainakin palkokasvien ja pähkinöiden proteiinit ovat liittyneet hyvään sydän- ja verisuoni sekä syöpäterveyteen. Kokojyvävilja sinänsä on myös noussut usein suojaavaksi, esim. T2D:n suhteen, viimeksi Mozaffarianin ym. AJCN -artikkelissa viime viikolla.

Tommy Jönssonin väitöskirja on muuten luettavissa: http://bit.ly/ocrqOa