Jim: Olisi kiva, jos voisit laittaa kritiikin suoraan blogiini. En välttämättä huomaa sinne tänne laitettuja kommentteja, tämänkin reilun viikon myöhässä.

On aika luonnollista, että pienet ja suuret LDL-hiukkaset korreloivat käänteisesti keskenään, koska LDL koostuu aina jommastakummasta. Siksi tuntuu hassulta, että ne yritetään laittaa mukaan samaan tilastomalliin.

Kaiken näytön perusteella vaikuttaa todennäköisemmältä, että suuret LDL-hiukkaset ovat harmittomia.

”Ja loppujen lopuksi, mikä on oikeasti tärkeää, on nämä ‘yksittäistapaukset’ eikä tutkimusten numerot. ”

Ainoastaan jos olet se kyseinen yksittäistapaus. Väestötasolla ajatellessa tilanne on toinen. Ja tältä pohjaltahan niitä ravitsemussuosituksia laaditaan.

http://tinyurl.com/3rfnfme

Voisiko tuo mahdollisesti olla yhtenä selittäjänä aika arvaamattomalle efektille kolesterolitasoihin karppaillessa? (ja muutoinkin)

Lauri, mielestäni kookosöljy ei tuo ratkaisevaa etua missään suhteessa terveyden kannalta. Toisaalta siinä ei ole mielestäni mitään huonoakaan. Sen käyttö tuo varmasti makuvaihtelua, joka on aina tervetullutta, ja se kestää hyvin paistamista (korkeita lämpötiloja). Teoreettisesti ottaen kookosöljystä voisi olla pientä apua laihdutuksessa, mutta ehkä on parempi, että kirjoittelen kookosöljystä vielä erikseen. Se tuntuu olevan kovin suosittu teema.

Ehkä kirjoitan siitä jo tässä rasvakirjoitussarjassa, ja samalla vaikka vähän lauriinihaposta. Kiitos kysymyksestä, se tuli oikeaan aikaan.

Jari, kävin lukemassa katsauksesi pienistä LDL-partikkeleista, ja mielestäni seuraavat virkkeet ovat ongelmallisia:

”Suuret LDL-hiukkaset puolestaan ovat harmittomia. Ne eivät ennusta sv-tauteihin sairastumista. Jos LDL-kolesteroli koostuu pääasiassa suurista hiukkasista, ei siis ole syytä huoleen.”

”Teoria on virheellinen, sillä tyydyttynyt rasva nostaa LDL-kolesterolia pelkästään lisäämällä suurten ja harmittomien LDL-hiukkasten määrää, eli sydänriski ei nousekaan.”

Nimittäin eräiden tutkimusten mukaan sekä pienet että suuret LDL-hiukkaset voivat olla yhteydessä ateroskleroosiin, ja ko. hiukkasten on havaittu korreloivan käänteisesti; ks. esim. http://nypcvs.org/images/MESA.pdf. Tuosta voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että tasapuolinen rasvojen saanti on eduksi (ml. hiilihydraattien laatuun kiinnittäminen), jotta kummankaan partikkelin pitoisuudet eivät nouse liian suureksi.

Peter, tuosta canola-öljystä tosiaan liikkuu monenlaisia huhuja. On sanottu, että valo hapettaa rasvoja huomattavasti tehokkaammin kuin happi, joten jotkut ovat kritisoineet canola-öljyä (ja täällä Suomessa rypsiöljyä) siksi, että se pakataan läpinäkyvään muovipulloon. Monet muut öljyt (esim. oliiviöljy ja avokadoöljy) myydään puolestaan tummassa lasipullossa, joka suojaa paremmin valolta.

Myös rasvojen kuumennukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Pirjo Saarnia kirjoittaa uusimmassa kirjassaan: ”Kun rasvaa tai muuta ruokaa kuumennetaan voimakkaalla lämmöllä, muodostuu monia terveydelle haitallisia yhdisteitä kuten hapettuneita rasvahappoja, AGE-tuotteita (sokeroitumisen lopputuotteita) sekä PAH-yhdisteitä (muuntuneita hiiliyhdisteitä). Kovassa lämpötilassa rasvahappojen hapettuminen on voimakkaampaa kuin miedossa lämpötilassa paistettaessa. Erityisen herkkiä kuumentamisen haitoille ovat monityydyttymättömät rasvahapot, joita löytyy runsaasti kalaöljystä, pellavansiemenöljystä, auringonkukka- ja soijaöljystä. Tyydyttynyt rasva, kuten voi tai kookosrasva, kestää kuumennusta jo huomattavasti paremmin. Tosin näitäkään rasvoja ei saisi kuumentaa kovin korkeissa lämpötiloissa, sillä mitä kuumempi lämpötila, sitä enemmän muodostuu muitakin voimakkaasta kuumennuksesta johtuvia haitallisia yhdisteitä.”

Paistamiseen Pirjo suosittelee oliivi- ja avokadoöljyä, sillä ne sisältävät enimmäkseen kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, jotka kestävät kuumennusta paremmin kuin monityydyttymättömät rasvahapot (joita puolestaan kannattaa käyttää kuumentamattomana, esim. salaateissa). Toki oliivi- ja avokadoöljyäkin kannattaa käyttää paistamisen lisäksi myös kuumentamattomana.

Ja kun kyselit levitteistä, niin esim. kasvimargariineja käyttämällä saadaan helposti lisättyä ruokavalioon pehmeän rasvan määrää, mutta huonona puolena niissä on em. kirjan mukaan puolestaan se, että niiden sisältämät rasvahapot on kuumennettu (tosin margariineihin lisätään E-vitamiinia hapettumisen estämiseksi), ja mitä kevyempi margariini, sitä enemmän siitä yleensä löytyy muitakin yhdisteitä kuten liivatetta tai säilöntä- ja lisäaineita. Teollisen margariinin tilalle voi valmistaa omatekoisen levitteen, jos ei halua maun, kuumennuskäsittelyn tai lisäaineiden vuoksi käyttää margariinia. Asiasta löytyy lisää juttua täältä: http://www.magneettimedia.com/?p=5914. Tosin omatekoinen levite ei säily jääkaapissa kuin korkeintaan viikon.

Kohtuus kaikessa lienee aika hyvä ohjenuora. Ravitsemus on melko monimutkaista, ja siitä saa helposti vastakkainasetteluja aikaisiksi. Sen vuoksi olisi paras jotenkin pitäytyä ”kohtuudessa” myös kaikissa ilmaisuissa ja viestinnässä mitä eri ravintoaineiden vaikutuksista luvataan. Olipa kyseessä sitten ravintolisäkauppiaat, proffat, ravitsemusterapeutit, hoitajat, ketkä tahansa.

Tuota monimutkaisuutta on lähtenyt osittain helpottamaan uusi suuntaus jonka mukaan olisi parempi keskittyä enemmän ruoka-ainetason muutoksiin kuin yksittäisiin ravintoaineisiin. Taisit itsekin referoida Sanna Mozaffariania joka ajaa nyt voimakkaasti tätä linjaa. Ehkä palaan Mozaffarianin uuteen katsaukseen /meta-analyyseihin vähän tuonnempana.

Mitä lääkäreiden ja muiden tieteellisen koulutuksen saaneiden terveydenhuollon ammattilaisten työskentelyyn tulee, niin nähdäkseni siinä on tärkeää sekä työskentelyn perustuminen tieteelliseen näyttöön että käytännön kokemukseen. Joskus näiden välillä on toki ristiriitaa, mutta kumpaakaan ei voi automaattisesti hylätä. Parasta kompromissia kai etsitään.

Ei tästä kaikesta voi muuta päätellä kuin että ravitsemus vain nyt on aika monimutkainen ilmiö. Aika usein tulee palattua siihen Ylpön heittoon, että ”kohtuus kaikessa”: sopivasti eläinrasvoja että saadaan CLA:at ja muut mahdollisesti hyödylliset rasvahapot, samoin kasviöljyjä sopivasti. Aika hankalaa syömistä se eläinrasvan jättäminen kokonaan ruokavaliosta minusta ainakin on.