Jatkamatta enemmälti keskustelua, haluan kuitenkin selventää erästä kohtaa, johon takerruit. Eli pizza, tai oikeammin pitsanpala, joita nautin välipalaksi joskus 2004-2005, kun esim. kokouksissa istuessani aivot sumenivat. Kyseessä ei ollut mikään höttöpitsa, vaan omatekoinen. Itse asiassa naapurin rouvan tekemä, myös keliaakikko ja entinen kasvisravintolan pitäjä. Pitsa oli erittäin runsaskuituinen, mutta siinä oli myös rasvaa, voita. Ja se rasva ravitsemusterapeuttia sieppasi, ja siksi ravitsemusterapeutin lausunnossa. Rasva näet lihottaa ja tappaa (sic !).

Selvyyden vuoksi sanon myös sen, etten ole sen jälkeen kun siirryin vähähiilihydraattisuuteen, tarvinnut juurikaan välipaloja. Aamiainen, lounas ja päivällinen riittävät. Jos joskus satunnaisesti tarvitsen välipalaa, tällöin käytän kourallisen pähkinöitä, (ei maapähkinöitä), rasvaista ja pastöroimatonta juustoa tai kananmunan.

Ylipäätään teidän ravitsemusterapeuttien kanssa on ollut erittäin vaikeata keskustella samalla aaltopituudella, kun te poikkeuksetta ajattelette teollista ruokaa ja markettien tarjontaa. Jo silloin, siis ennen vähähiilihydraattisuutta kartoin kuin ruttoa kaikkia eineksiä ja kaupan valmistuotteita. Ja nykyäänhän tilanne on astetta pidemmällä niin, ettei marketeista tahdo enää löytyä mitään sellaista, jota voisin tai edes haluaisin syödä. Kaupan tuotteethan eivät edes maistu miltään, tai maistuvat pahvilta ja muovilta. Tuntuu kuin teistä olisi vaikeata käsittää, että ruokamme, varsinkin nykyään tulee metsästäjiltä/lihanleikkaajilta, kalastajilta, metsästä/marjanpoimijalta, vaimon puutarhasta, ja ruoat, joita ei ole luontaisina saatavissa, luomutuottajilta, kuten luomukana (ei broileri), luomukirnuvoi, etc.. Käytän me-muotoa, sillä vaimonikin, ruisleivän puputtaja, on parin viime vuoden aikana siirtynyt minun ruokavaliooni, aivan vapaaehtoisesti. Syön kuulemma niin älyttömän hyvin ja niin äärettömän maukasta ruokaa. Hän muuten jokin aika sitten kävi työterveystarkastuksessa, ja tuloksena sairauksien riskipisteet 0. Ruokamenot tosin ovat melkoiset, mutta mitäpä ei terveytensä eteen tekisi.

Terveisin
Quasimodo

Hypoglykemioiden hoidosta keliaakikolla on itselläni semmoinen esimerkki, jossa nuorella naisella, jolla oli keliakia, oli myös yön aikaisia hypoja (ei diabetesta vaan insuliinin ylituotantoa muusta syystä), jotka sitten asettuivat sillä, että hän vaihtoi höttöisen gluteenittoman leivän erittäin kuitupitoiseen gluteenittomaan näkkileipään. Käytiin toki muutenkin ruokavaliota läpi ja pohdittiin kuitupitoisempia vaihtoehtoja ja kuitulisiä muutenkin ruokavalioon pitkin päivää. En ollut itsekään oikein uskoa, että voisiko tosiaan näin yksinkertainen asia auttaa niin radikaalisti. Toivon, että tilanne jatkuu hyvänä. Asiakas ei kokenut tarvetta seurantakäynneille itse, koska oli tyytyväinen tilanteeseensa ja hypojen hallintaan. Muuten, miksi lausunnossa puhutaan pizzan syönnistä? Vai söitkö siihen aikaan vielä sellaisia, jos nyt jättänyt einekset kokonaan pois?

Ihmettelen hieman tätä virallisten neuvojen kirjaimellista noudattamista, sillä ensinnäkin kukaan ei syö täysin suositusten mukaan. Henkilökohtaisesti en ole kiinnostunut joka päivä arvioimaan energiaravintoaineiden saantia tai sitä, saanko nyt varmasti 30 g kuitua. Jokaisella on varmasti joku seikka, joka on vähän sinne päin, mutta tämä ei “romuta” ruokavalion terveellisyyttä, jos moni muu seikka on kunnossa. Itse pyrin siihen, että en tietenkään tee mitään, mistä on asiakkaalle haittaa, mutta en todellakaan ajattele niin, että nyt ei saa 800 mg kalsiumia päivässä, apua. Toisekseen, itse ainakin kirjaan ylös asiakkaiden tietoihin keskustelut ja jos asiakas haluaa vaikkapa välttämättä käyttää luontaistuotetta, jonka itse koen turhaksi tai eräissä tapauksissa haitalliseksi, ainakin vastuu on silloin asiakkaalla itsellään. Eihän kukaan meistä ole kotona vahtimassa kuitenkaan, mitä suuhun menee, joten kuulostaa kummaliselta, että junnattaisiin jossain tietyssä mielipiteessä tai suosituksessa, jos asiakas ei sitä hyväksy tai koe omakseen. Siinä ajaa itsensä aika piipuun turhautumisen kanssa aika nopeasti. Vaan meitäkin on moneen junaan, kuten tuossa aikaisemmassa kommentissa viittasin.

Ja kyllä, ilman ruisleipääkin pärjää, nim. kokemusta on. ☺

Viljaton oli ihan oikeassa kommentoidessaan, että Quasimodon tarina on ammattilaiselle mieltäavartava. Sitten siihen Viljattomaan omaan tarinaan ja kommentointiin. Pidän paussia terveystalouden luentomateriaalien luvusta vastaamalla tähän kysymykseen ja se aika osuvasti kuvaakin oman päiväni talousteemaa. Kuvaat osuvasti sitä, miten keliaakikon hoidon ohjaus ei pitäisi mennä, mutta näin se monesti menee. Ja se ei muuten ole ravitsemusterapeuteista kiinni, vaan me todellakin haluaisimme, että kaikki saavat ohjausta Käypä hoidon mukaisesti mahdollisimman pian diagnosista ja seurantaa yksilöllisesti. Keliakialiitto on tehnyt ansiokkaasti työtä selvittääkseen hoitoon pääsyä ja tehnyt ehdotuksia, kuinka sen kuulusi mennä. Täällä lisätietoa: http://www.keliakialiitto.fi/liitto/hoitomalli/

Kokemuksena voin Seinäjoelta sanoa (tässä tulee nyt ilmiannettua jo paikkakunta, mutta julkista tietoa tämä on), että ehdotuksia ravitsemusterapeutin toimesta perusterveydenhuoltoon on tehty vuosien ajan, mutta kunnan päättäjät torppaavat asian etenemisen. Tänä vuonna eräs vasta-argumentoija oli kuulemma sanonut, että ei kai sentään, kun sittenhän se ravitsemusterapeutti olisi ainut ammattikuntansa edustaja ja sillä olisi yksinäistä. Niin, koska mehän ei olla aikuisia ihmisiä ja eikös se moniammatillisuus ole päivän sana…? Jos tämä kuitenkin vakavasti huolettaa, Seinäjoki voi toki palkata samalla kaksi ravitsemusterapeutta tk-työhön, jolloin voidaan jo puhua yksiköstä tai tiimistä! 😉 Kuntapolitiikka on kyllä kiehtovaa. Millonkahan sitä ehtisi siihen soppaan itsensä upottaa? ☺

Mitä tulee hiilihydraatteihin ja gluteenittomiin tuotteisiin, niin tuotekehittelyä tehdään jatkuvasti asian parantamiseksi. Vastaanotolla nämä asiat pyritään huomiomaan yksilöllisesti. Diabeetikoilla tähän kiinnitetään erityistä huomiota ja esimerkiksi Keliakialiitto on tehnyt hyvää materiaalia eri viljatuotteiden hiilihydraattipitoisuuksista, mistä on apua erityisesti diabeetikoille. Nykyisin myös taskukokoisesta pikaoppaasta löytyy yleisimmästä gluteenittomien tuotteiden hiilihydraattitiedot. Itse olen eri mieltä kanssasi siitä, että “virallinen” keliakiaopastus on hakusessa. Kyllä se ihan kohdallaan on, kunhan asiakas ohjataan hoitoketjun ja Käypä hoidon mukaisesti ravitsemusterapeuteille.

Olen tässä pohtinut tuota Quasimodon kommenttia ammattikuntamme tarpeettomuudesta, mutta pohdinnoissani olen tullut eri mielipiteeseen. Sen verran olen saanut henkilökohtaisesti positiivista palautetta hyvin erilaisilta asiakkailta. Tavallaan vähättelisin heidän mielitpiteitään, jos toteisin, että niin muuten ollaankin ihan turhia. Eikä me olla.

Kehittämiskohteita ravitsemusterapeuteilla ammattikuntana on varmasti, esimerkiksi mahdollisuus erikoistua ja ravitsemusterapiapalvelujen tarjonnan parantamisessa Kaikki tämä ei tosin ole pelkästään meistä kiinni, kuten edellä totesin. Mutta kuten Quasimodon kertomus hyvin osoittaa, uskallusta tarvitaan, jotta voidaan katsoa asioita eri näkökulmista ja todella yhteistyössä asiakkaan kanssa.

Noista ajoista asti olen enemmän ja vähemmän säännöllisesti lueskellut erilaisia vertaissivustoja ja blogeja. Mielstäni virallinen opastus on pääsääntöisesti hakusessa. Esim. tiedetään että keliakia potilailla (varsinkin jos ei hoito ole tasapainossa, eli henkilö käyttää gluteeniviljoja vaikka on keliaakikko, joskus näin on tietämättään) on muita suurempi riski sairastua diabetekseen. Kuitenkaan ei huomioida, että juuri gluteenittomat tuotteet hyvin usein ovat muita viljatuotteita hiilarisempia ja niitä ei olisi hyvä käyttää samassa määrin kuin esim. täysjyväruistuotteita. Varmaan myös osittain tästä syystä omalla kohdallanikin on käynyt niin, että painoa on vuosien kuluessa hiipinyt ylimääräistä, melko paljonkin. Toki muitakin syitä on, yhtenä runsahko alkoholin käyttö erityisesti kesäiseen aikaan. Ja tietysti koska ylipainoa on tullut, myös sokereiden sieto on heikentynyt. VHH-lla olisin jo laihtunutkin, mutta eri asioista johtuen, repsuilu on ollut liian helppoa…ja jos repsuilee viikon tai kaksi ei laihdutus tahdo onnistua…tänä syksynä yritän taas palata ”ruotuun” ja ainakin alkuun olla muutaman viikon tiukalla ala-karpilla ja katsoa joskos paino alkaisi aleta.

Niitä täysjyviä (ruis-ohra-kaura-vehnä, varsinkaan vehnä) ei ihan aikuisten oikeesti välttämättä tarvita. Vitamiineja ja hivenaineita ja kuituja tulee kyllä kasviksista, vihanneksista, marjoista ja hedelmistä. Onhan niitä pieniä lapsiakin, jotka ruoka-allergioiden – erit. vilja-allergioita on nykyisin tosi paljon pienillä – takia syövät hyvin rajoitetusti, ja kuitenkin kasvavat. Usein paremmin kuin jos syövät niitä viljoja. Ei niistä meikäläisten viljoista tai kaurapuurosta ole jossain Kiinassa kuultukaan. Tosin Kiinassakin on elintasosairaudet (mm.2-diabetes) alkaneet lisääntyä sen jälkeen kun meidän länsimainen elintapamme hampurilaisineen ja vehnäleipineen on sinne asti kulkeutunut.

Ensinnäkin mitä tarkoitetaan karppauksella. Sitä en tiedä. Julkisesta sanasta saa käsityksen, että se on jotakin huuhaata. Ehkä näin onkin, mene ja tiedä. Sen sijaan minä en karppaa, vaan noudatan vähähiilihydraattista ruokavaliota, tai oikeammin sanottuna noudatan vähähiilihydraattista elämäntapaa. Syy tai syyt, miksi näin menettelen, ovat yksinomaan terveydelliset. Elämäntapani mukaisesti syön 20 – 70 grammaa hiilihydraatteja päivässä, keskimäärän ollessa noin 50 grammaa per päivä. Ruokavalioni on täysin luontainen, en siis käytä mitään prosessoituja ruoka-aineita. Lisäksi selvyyden vuoksi lienee syytä korostaa, että olen korvannut hiilihydraatit luontaisella rasvalla pääpainon ollen eläinrasvoissa.

Lukijan kannalta taustaksi pitää kertoa myös se, että minulla on perussairautena neurologinen tauti, joka muiden muassa rappeuttaa lihaksiani. Tästä syystä olen pyörätuolin käyttäjä, niin sähköpyörätuolin kuin manuaalisen pyörätuolin. Ulkoisesti kuvattuna olen neliraajavammainen. Ryhtymättä tässä enemmälti tuomaan julki sairauksiani, tämän kirjoituksen kannalta keskeistä on myös se, että minulla on diagnosoitu keliakia 2001 sekä olen kaksi-, kolmekymmentä vuotta kärsinyt hypoglykeemisista tuntemuksista ja oireista, siis alhaisesta verensokerista kuin myös koko ikäni ärtyneen suolen oireista.

Koska siis olen vaikeavammainen, on Kelalla lakiin perustuva velvollisuus kuntouttaa minua, niin avokuntoutuksessa kuin laitoskuntoutuksessa. Laitoskuntoutuksessa olen sitten joutunut ravitsemusterapeuttien pakeille. Kaiken kaikkiaan vuosien 2002-2010 välisenä aikana viiden eri ravitsemusterapeutin kanssa, kolmen suorassa kontaktissa ja kahden välillisessä kontaktissa (siis toisen ravitsemusterapeutin välityksellä). Yksilötapaamisia on ollut seitsemänä eri vuotena yhtenä tai useampana vastaanottokertana. Lisäksi olen kuunnellut eri vuosina ryhmäluentoja ja ollut vuosina 2009-2010 painonhallintaryhmässä ilman mitään syytä, ”vain ravitsemusterapeutin kiusaksi”.

Ravitsemusterapia alkoi keliakian jälkeisestä tilanteesta, kun sain ripuloinnin lakkaamaan vasta vähähiilihydraattisella ruoalla: lihaa, kalaa, voita, kasviksia, suolaa ja vettä. Tuolloin tosin en ollut tietoinen mistään vähähiilihydraattisuudesta, vaan tarkoitukseni oli selvittää, mikä edelleen aikaansai ripuloinnin. Näin halusin tutkia ja tietää joka ainoan ruoannokareen, mitä laitoin suuhuni ja miten siihen vatsani reagoi. Kun havaitsin tuollaisen, puhtaan perusruoan olevan hyväksi vatsalleni, jatkoin ruokavaliotani edelleen puolisen vuotta, kunnes sitten kesällä 2002 päädyin ensi kertaa ravitsemusterapeutin vastaanotolle.

Sieltä tuli sapiskaa, koska en ollut käyttänyt kasvirasvoja. Neuvonta kuului:
”Kuntoutujan kanssa keskusteltiin ruokavalion monipuolisuudesta ja suosittelen lisäämään kasvisrasvaa, joko laktoosittomana margariinina tai rypsiöljynä. Lisäksi tarvittaessa, jos maitotaloustuotteiden käyttö jää vähäiseksi, kalsiumvalmiste on tarpeen. [Huom. tuolloin en käyttänyt maitotaloustuotteita ollenkaan]. Kuntoutujan kanssa käytiin läpi kaasua muodostavat ja muuten suolistoa ärsyttäviä ruoka-aineiden listaa. Kuntoutujan tarkoitus on pikku hiljaa laajentaa ruokavaliotaan ja esim. suunnitelmissa on kauran käyttö, sillä se yleensä sopii myös osaksi luontaisesti gluteenitonta ruokavaliotakin. Kuntoutujan kanssa keskusteltiin myös hypoglykemia-tuntemuksista. Tätä ei ole pystytty sokerirasituksessa todentamaan. Todennäköisesti kyse on siitä hypoglykemiamuodosta, jossa verensokeri todellisuudessa ei juurikaan laske, mutta elimistö reagoi normaalirajoissa olevaan verensokerin laskuun jostakin syystä liian rajusti.” (Lausunto 20.6.2002).

Siis: Viljatuotteita ei saanut jättää kokonaan pois, ja myös kauraa oli suotavaa syödä, minkä lisäksi margariini ja rypsiöljy oli sisällytettävä ruokavalioon. Hypoglykemia-tuntemusten välttämiseksi ei varsinaisesti mitään neuvontaa, ainoastaan annettiin ymmärtää, että silloin voisi syödä jonkin hedelmän.

Niinpä sitten gluteenittomat viljatuotteet alkoivat vähitellen sisältyä ruokavaliooni, vaan en kauraan koskenutkaan. Myöskin maitotaloustuotteet olivat syrjässä. Tästä johtuen sitten vuoden 2003 ravitsemusterapeutti jatkoi: ”Ruokavalio on melko monipuolinen, mutta kalsiumin saanti on liian vähäistä verrattuna suosituksiin. Kuntoutuja sai neuvoksi lisätä ruokavalioonsa Gefilus-piimää. Piimän määrä kannatta nostaa vähitellen 2 lasilliseen päivässä, jotta suolisto tottuu piimän käyttöön. Talvisin D-vitamiinivalmisteen päivittäinen käyttö on suotavaa. Kuntoutujan kanssa sovittiin, että kauraa voi kokeilla aluksi pieninä määrinä.” (Lausunto 18.6.2003).

Siis: Tuosta vastaanotosta ei jäänyt muuta käteen kuin että kauraa ja maitotaloustuotteita pitäisi käyttää.

Uppiniskainen kun olen, en totellut vaan kuuntelin omaa elimistöäni. Niinpä sitten seuraavana vuona, 2004 sama laulu jatkui kolmannen ravitsemusterapeutin suulla: ”Kuidun saanti on jonkin verran alle saantisuosituksen, joka on vähintään 25 g/vrk. Maitotuotteiden käyttö on niukkaa, joten kalsiumlisä on tarpeen. Kuntoutujan kanssa keskusteltiin gluteenittoman ruokavalion laajentamisesta eli kauran kokeilemisesta pienemmällä määrällä. Muita hyviä kuidun lähteitä gluteenittomassa ruokavaliossa ovat mm. Jytte-jauho, siemenet, leseet ja mysli. Kuntoutujalle annettiin tietoa gluteenittomista tuotteista. Lisäksi kuntoutujalle suositeltiin päivittäiseen käyttöön kalsiumvalmistetta.” (Lausunto 22.7.2004).

Vaan niin siinä kävi, että terapeutit saivat minun syömään gluteenittomia viljatuotteita (ei kuitenkaan koskaan kauraa). Sen seurauksena painoni nousi vuoden 2002 tilanteesta, 62 kilosta (BMI 21) 78 kiloon (BMI 26). Sitten vuonna 2005 ravitsemusterapeutti neuvoi: ”Verensokerin vaihtelun takia välipalat ovat kuntoutujalle tärkeitä. Osa gluteenittomista eineksistä saattaa olla runsasrasvaisia esim. pitsa. Kuntoutujan kanssa keskusteltiin laihduttamisesta ja painonhallinnasta. Tavoitteena kuntoutujalla olisi pudottaa painoa muutamia kiloja, jotta liikkuminen olisi helpompaa. Kuntoutujalle ehdotettiin kevyempiä välipaloja esim. hedelmiä ja kevyempien einesten suosimista. Kuntoutuja sai mukaan 1200 kcal:n ruokavalio-ohjeen. Painonseuranta on tärkeätä.” (Lausunto 16.6.2005).

Tässä vaiheessa minä haistatin pitkät koko ravitsemusterapialle ja vuosina 2006-2007 kieltäydyin ravitsemusterapian vastaanotoista. Toisaalta vuosina 2005-2006 minulle diagnosoitiin keskivaikea masennus (F32.1) ja väsymysoireyhtymä (F48.0), ja minä työkyvyttömyyseläkkeelle näiden diagnoosien perusteella.

Se, mitä tästä seurasi voi lukea täältä:

http://www.foorumi.info/hiilaritietoiset/viewtopic.php?t=2695

Sitten vuosina 2008-2009 koko ravitsemusterapia kääntyi päälaelleen, sillä aloin ”opettaa” ravitsemusterapeutille sairauksieni ja ravinnon välistä yhteyttä. Erinäisten palautteitteni jälkeen vuonna 2009 ravitsemusterapeutti antoikin sitten tunnustuksensa: ”usko pois, kokemuksesi on avartanut myös minun ajattelumaailmaani”.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista on ollut havaita, että en tähän päivään mennessä ole saanut mitään ravitsemuksellista neuvontaa hypoglykemiani hoitamiseksi. Myöskään neurologisen tautini hoidon kannalta en ole saanut mitään ravitsemuksellista neuvontaa yhtenäkään vuotena. Näin siitäkin huolimatta, vaikka ravitsemusterapia ymmärtääkseni määritellään terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn sekä sairauden hoitoon ja erityisruokavalioihin liittyväksi asiakaslähtöiseksi ohjaukseksi ja neuvonnaksi.

Kokemusperäisen näkemykseni mukaan ravitsemusterapeutit ovat täysin turha, täysin tarpeeton ammattikunta. Kaikki ne neuvot ja ohjaukset, joita olen ravitsemusterapeuteilta saanut, ovat olleet minulle totaalisen vääriä. Siis viljaa, teollista kasvirasvaa, vähärasvaisia eineksiä, vähäkalorista ruokaa, ja jos en maitotuotteita käytä, niin kalsiumvalmistetta. ”Pöytäkirjan ulkopuolella” käydyissä keskusteluissa terapeutit ovat tosin tuoneet julki, etteivät he voi poiketa virallisista, suomalaisista ravitsemussuosituksista eikä käypä hoito –suosituksista.

Reijon puolustukseksi on sanottava, että hän on poikkeus ammattikunnassaan, sillä hän – turhanpäiväisen liturgian sijasta – pyrkii ajattelemaan omilla aivoillaan, jos kohta hänkin mieluummin silittää auktoriteetteja myötäkarvaan ja kuin vastakarvaan. No, myötäkarvaamalla säilyy paremmin puheväleissä kuin vastakarvaamalla.

Vielä pieni täydennys. Minulla aiemmin luettiin suolen ärtymistä aiheuttaviin ruoka-aineisiin, kaalit, sipulit, herneet, pavut, maitotaloustuotteet… Vaan kun jätin ruokavaliostani vuoden 2007 lopulla pois kaikki viljatuotteet, siis myös gluteenittomat viljatuotteet, ja perunan sekä teolliset kasvirasvat, alkoivat kaalit, sipulit ja yllä mainitut ruoka-aineet sopia aivan ongelmattomasti (maitotuotteet runsasrasvaisina ja niin paljolti kuin mahdollista pastöroimattomina). Näin oli ravitsemusterapeuttien johdolla tässäkin kohdin haukuttu väärää puuta, sillä ongelman aiheuttajana näyttää ollen tärkkelys. Tekorasvojen osuutta asiaan en osaa arvioida, mutta tärkkelyksen syy on ilmeinen.

Lopuksi kevennys. Minua suorastaa huvittaa se, että professorien johdolla karppausta haukutaan uskonnoksi, ja kehotetaan karppauksen sijasta syömään ruisleipää. Joten yhtykäämme nyt Isä Meidän Rukoukseen: Isä meidän, joka olet taivaassa…anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme…

Quasimodo

Kiitokset Reijolle! Luin tuon sinun kokemuksesi. Hyvä että sinulla subjektiivista kokemusta karppauksesta.:)

Mitä tulee sinun suosituksiin palata vähärasvaisempaan lautasmalliin, otan sen ilomielin vastaan vasta siinä tapauksessa jos hiilarimääräni alkaa ylittään yli 100g/vrk.
Mitäs mieltä olet/olette tällaisesta suhteellisuudesta?

Tosi ikävä, jos vielä vuosien päästä pohtii, että olipa huono vastaanottokäynti. Toisaalta ehkä voisin tässä kohtaa muistuttaa, että kai sitä joskus tulee vastaan vähemmän mukavia lääkäreitä, hammaslääkäreitä, kosmetolegeja, kampaajia, huonoja hierojia…? Eli kaikki ammattikunnan edustajat eivät ole samasta puusta veistettyjä ja toimi prikuulleen samalla tavalla. Itselläni on kokemuksia karseista hierojista, mutta en nyt yleistä, että kaikki ovat kauheita, enpä mene koskaan enää kenellekään. Oli vain huono tuuri ja ei itselle sopiva henkilö. Joskus tuntuu, että lääkärit saavat paljon enemmän anteeksi näissä kohtaamistilanteissa (kaikella kunnioituksella kaikki rakkaat lääkärikaverit). Heidän koetaan olevan kiireisiä ja ”persoonallisia”, jos eivät aina ehdi tai jaksa olla hienotunteisia tai valitsevat sanansa väärin.

Mitä kevyttuotteisiin tulee… Ilmankin pärjää. Tosin en näe mitään ongelmaa vaikkapa ns. kevytjuuston käytössä, jossa rasvaa ”vain” 15%. Sen sijaan en itsekään ihan tajua, miksi pitää olla nollaprosenttista raejuustoa, jos ”originalissa” on vaan 2%? Joissain tapauksissa vähän hölmöläisen hommaa. Kevyttuotteita kun on niin monenmoisia, että ei niitäkään yhteen laariin voi laittaa.

Kiitos Leenalle tästä kirjoituksesta, ja kaikille osallistujille muutoinkin. Tehän tästä teette ”sen jutun”.

Yritän n. viikon sisällä kirjoitella loppuun rasvakirjoitussarjani, ja sitten onkin yksi karppaustutkimuskin jo taas työpöydällä (by Krauss et al) …

Tämä blogi on huikea kaikelta kattavuudeltaan ja myös siitä miten tasokasta lukiakuntaa täällä, jotka kommentoivat ja tuovat lisää mahdollisia näkökulmia kirjoitettuun.

Kiitokset reijolle hienosta työstä ja loistavasta edustamisesta a-talkissa vaikka en olekkaan karppaaja vaan pidemmän linjan urheilija.

Toivottavasti sinulla riittää aikaa kirjoittaa blogiin jatkossakin, tykkään tyylistäsi ottaa huomioon asian kaikki puolet – > eikä tuputtaa näkökulmia kenellekkään.

Todella mielenkiintoista kuulla myös ravitsemusterapeutin päivätyöstä ja ”perusasioista” joita käydään keskusteluissa.