Hear hear. Kuten englanniksi on tapana sanoa: ”plural of anecdote is anecdotes, not data.” Parhaassakin tapauksessa anekdootit voivat olla lähinnä osa tapaussarjaa, jota voidaan käyttää esim. hypoteesien generointiin. Silloinkin anekdoottien pitäisi olla kunnollisten tapauskertomusten tasolla.

Steve Novella on kirjoittanut anekdoottien roolista lääketieteessä mainion jutun: http://www.sciencebasedmedicine.org/index.php/the-role-of-anecdotes-in-science-based-medicine/

Just. Tämä käsitys minullakin on. Kukaan ei voi tarkistaa miten potilaat on valikoitu, mikä on hoitoon suostuttelun (placebon) efekti, eri hoitojen välinen interaktio jne. Satunnaistettuja tutkimuksia ei tarvitakaan mihinkään kun jokainen terveydenhuollon ammattilainen raportoi omia kokemuksiaan klinikastaan. Ja kaikki ovat oikeassa. Yksi parantaa antioksidanteilla, toinen karppaamalla, kolmas akupunktuurilla, neljäs vähärasvaisella Okinavan ruokavaliolla, viides super foodeilla jne. Ja kaikki ovat oikeassa.

Mie, hyvä huomio. Myös kirjoittaja huomio tämän.

”The factors shared by other Western illnesses are not, in most cases, associated with heart disease in this data set. Unlike the other Western problems, heart disease isn’t associated with eating more sugar, working in industry, drinking more alcohol, using vegetable oils, having higher apo-B levels, or any of the other variables uniting the Western diseases and mirroring the traits common to industrialized countries.

What’s the only thing heart-disease-prone regions have in common with Westernized nations? That’s right: consumption of high amounts of wheat flour.”.

Puhdistettu vehnäjauho ei olekaan mitenkään terveellistä, tämä tuskin tuli uutisena? Eikä tuonlaatuisesta datasta irtoa mitään järin hyödyllistä, huomaa esim. se erikoisuus että runsas sokerin saanti tms. useat muut väestötason ja kliinisten tutkimusten sv-tautiriskitekijöiksi osoittamat seikat eivät yhdisty tässä kasvaneeseen sv-tautiriskiin. Kiinalaiset kestävät sokeria ja viinaa mutteivät vehnää? Vaikea sanoa, sillä regressiopyörittely ei anna meille tässä kohtaa mitään muuta kuin aavistuksia suuntaan tai toiseen.

Mistähän Davis repii aina nämä datat? Sitä on paha sanoa, kun referenssit puuttuu. Tässä norjalaisessa vuoden mittaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa D3 annoksilla 70 tai 140 mcg/pv ei vaikuttanut HDL-kolesteroliin eikä muihinkaan lipideihin.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20141565

http://rawfoodsos.com/2010/09/02/the-china-study-wheat-and-heart-disease-oh-my/

Lisätään listaan vielä liikunta, painonpudotus sekä teollisten transrasvojen karsiminen.

Davisin vehnäfobia nyt on tätä tuttua blogosfäärin hysteriaa/markkinaraon hakemista, mutta kyllä itsekin näkisin rukiin ja kauran lautasella vehnän sijaan. Riskimarkkereiden suhteen kts. vaikkapa Davy et al (2002), ”High-fiber oat cereal compared with wheat cereal consumption favorably alters LDL-cholesterol subclass and particle numbers in middle-aged and older men”, AJCN.

Williams on tunnetusti sitä mieltä, että vehnä on syypää suurinpiirtein kaikkiin sairauksiin. Mitähän herra mahtaa ajatella kaurasta ja rukiista?

Kalanöljyn HDL -kolesterolia lisäävä vaikutus on erittäin vähäinen, vaikka kalaöljy laskee tehokkaasti triglyseridejä. Jos jotain nimenomaan DHA noustaa vähäisesti HDL:ää, kun taas EPA on neutraali. Toisaalta DHA nostaa myös LDL:ää, kun taas EPA on neutraali.

http://www.springerlink.com/content/4166q56559864646/

D-vitamiinin ja HDL:n välisestä yhteydestä olisi tosi mielenkiintoista nähdä kliininen tutkimus. Davisin vahvuus kun ei tunnu olevan väitteiden kunnollinen referointi.

HDL -kolesterolia nostaa myös tupakoinnin lopettaminen ja hiilihydraattien vaihtaminen rasvaksi (10 E % vaihto = 10 % nousu HDL:ssä).