Englanninkieliset käsitteet vegetarismista tai eläintuotteista eivät oikein istu ortodoksiseen paastoon. Ruokavalio ei edes ole paaston ydin, vaan koko elämänmuodon syklittäinen vuorottelu. Paastopäivinä vältetään mm. avioyhteyttä, kyläilyä ja muutenkin ylenmääräisiä sosiaalisia kontakteja, käännytään sisäänpäin ja yksinkertaistetaan elämä kaikesta tarpeettomasta. Paastottomina päivinä taas avaudutaan ulospäin, syödään kalaa, öljyä, viiniä ja jopa lihaa.

Määrittävä tekijä ei ole eläinkunta/kasvikunta tai hyvä/paha, vaan yksinkertaisuus, vaatimattomuus ja sisäänpäin kääntyminen ja ulos avautuminen ajoillaan.

Ainakin tuttujen kreikkalaisten mukaan tausta on pitkälti myös ekologiassa ja ekonomiassa. Parhaan kasvukauden alkaessa kevättalvella lampaiden teurastus olisi ollut epätaloudellisin mahdollinen ajankohta. Sosiaaliselta kannalta on katsottu, että ilman paastosääntöä arvokkaat öljy, kala, viini ja liha valuisivat kaikki rikkaimpien käyttöön köyhien jäädessä paitsi. Paasto tasoitti ja levitti niiden kulutusta koko väestöön.

Anssin kommenttia en ihan täysin ymmärtänyt (enkä löytänyt puheena olevaa taulukkoa), mutta on melko ilmeistä että paastopäivien ja paastottomien ruokavaliot poikkeavat varsin paljon. Paastoruokaa ei ole perinteessä pidetty erityisen ravitsevana, mikä näkyy siinä, että paastosta on vapautettu alle 12-vuotiaat, raskaana olevat, imettävät ja sairaat.

Ingrid, minulla ei ole ehdottaa mitään hyvää kirjaa. Perehdyn itse lähinnä tutkimuksiin, ja kirjat yleensäkin ovat itselle sivuseikka, harvoin jaksan paneutua alan populaarikirjoihin. edes kollegoiden. Välillä aina pakotan itseni muutaman kirjan lukemiseen.

Mutta olisiko lukijoilla ehdottaa Ingridille hyvää keittokirjaa?

Yksi vaihtoehtoinen tulkinta paastonaikaisen ”eläintuotteiden rajoittamisen” sijaan voisikin olla keskeisimpien proteiinipitoisten ruoka-aineiden rajoittaminen – palkokasveja näköjään syötäisiin myös taulukkosi mukaan hyvin maltillisesti, ja oliiviöljyn käytön rajoittaminen johtanee leivänkin kulutuksen vähenemiseen (taulukossa rajoitus siis kohdistuisi viiteen alimpaan sekä ylimpään riviin), jolloin paastonaikaiset proteiinilähteet käyvät aika vähiin – olettaen, että rajoituksenalaisia ruoka-aineita ei lähdetä korvaamaan lisäämällä muiden käyttöä – eli esim. palkokasveja ja äyriäisiä syödään kuten ennenkin, mutta niitä ei tarvitse rajoittaa. Tämä olisi linjassa myös joidenkin nykyisten näkemysten kanssa paaston vaikutustavoista (ks. esim. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0092867407016856 ).