Artikkelin Kasvikset ja hedelmät eduksi sekä aivo- että sydäninfarktien ehkäisyssä kommentit

Kirjoittaja: Teme

Teme — Tue, 14 Feb 2012 14:31:42 +0000

Vastauksena kommenttiin Anja.

Sanoin ehkä turhan kärkkäästi, mutta olen sitä mieltä, että aina pitää maistaa muttei kaikkea syödä. Muutenkin kannatan sitä filosofiaa, että lapsi syö sen verran kun on nälkä. Aikuinen päättää mitä syödään ja milloin(normaalitilanteissa, joskus toki lapset saavat ehdottaa). Olen ilolla huomannut että jälkiruokia lapset syövät sen verran kuin maistuu ja ilmoittavat ettei enään jaksa. Itselläkin olisi tuosta opittavaa…

Mutta olet oikeassa, ei lapsikaan opi uusia makuja, sillä se vie toistakymmentä kertaa, ennekuin maut rupeavat putomaan kunnolla alas.

Kirjoittaja: Mirka

Mirka — Tue, 14 Feb 2012 12:43:22 +0000

Kypsennettyjä kasviksia on täysin toivotonta yrittää meilläkään. Sen sijaan hedelmiä menee rajattomasti, niitä on pakko jopa rajoittaa. Ensin lihaa, sitten jälkiruoaksi hedelmää. Tutkitusti myös useimmat lapset kammoavat ruokia, joissa eri ruoka-aineksia on sekaisin. Näin myös meillä. Vokit menevät, mutta niistä syödään vain lihat. Elän toivossa, että kastikkeeseen irtoaa kuitenkin kasviksista sekä ravinteita (kun kerran keitinveteenkin irtoaa) että makuja, joihin vähitellen tottuvat. Monet raakavihannekset menevät myös, varsinkin jos ne saa poimia itse kasvupaikalta: en saanut itse maistaa ainoatakaan viime kesän kasvihuonetomaateista! 😀

(Joo kouluruoan taso ilmeisesti vaihtelee tavattomasti. Meillä vanhat opettajat valittavat tason romahtaneen ruoaksi tunnistamattomalle tasolle. Oppilaat salakuljettavat ruoan roskikseen, ja olen kuullut että jonkun opettajankin on nähty tehneen samaa. Enkä ole mitenkään erityisen nirso; söin tänään lounaan vanhusten palvelukeskuksessa, ja laitoskeittiöstä huolimatta ruoka oli vallan mainiota. Laitoksen omassa keittiössä tosin tehty, noin sadalle asiakkaalle päivässä. Epäilen että keittiöyksikön koolla on emännän taitojen ohella aika suuri merkitys.)

Kirjoittaja: Anja

Anja — Tue, 14 Feb 2012 11:46:40 +0000

Teme, ”nalkutus” on aivan eri asia kuin pakkosyöttö, jota en kannata lainkaan. Lasta muistutetaan, ja hän voi valita sellaisen vihanneksen kuin haluaa. Vaihtoehtoja on oltava tarjolla. En esimerkiksi syötä toiselle lapselle tomaattia, koska hän ei siitä pidä. Muistutan tosin välillä, että kannattaa maistaa, sillä makuaisti muuttuu iän myötä. Lämpimät kasvikset uppoavat tosiaan melko huonosti, mutta se ei estä minua niitä tekemästä tai lisäämästä kasviksia keittoon. Kuuntelen urheasti marinat keitetyistä porkkanoista. 🙂 Kunnes kerran kävi niin, että kaalikeittoa, simppeliä sellaista, kommentoitiin lauseella: ”Miks tässä ei oo mitään väriä!”

Kirjoittaja: Teme

Teme — Tue, 14 Feb 2012 10:58:52 +0000

Täytyy vielä lisätä että meillä lapset on nirsoja kaikkeen kypsennettyyn kasvikseen, mutta raakana vetävät niitä mielellään. Kaverin lapsen 2-v synttäreillä rupesi muutama pienokainen parkumaan kun kurkkutikut loppui….kakku sai olla rauhassa. Kyse on siis lasten kuuntelemisesta ja esilläolosta jo erittäin varhain.

Itsekin pienenä inhosin kukka/parsakaalia ja gratinointeja, mutta nykyisin ne suurta herkkua. Pakkosyöttö ei auttanut, joten tuo nalkutus, aivopesu ym..on aika vaarallista. Muistan kun velipoika ala-asteella vei ruuan pois, ja rehtori näki sen(ruokaa ei saanut heittää pois) , ja pakotti veljen syömään isomman annoksen seisoen itse vieressä. komeesti lensi laatat ruokalan lattialle ja nykyisin iltapäivälehdet retostaisivat asialla. Toista se oli ”kultaisella” -70/80 luvulla…:)

Kirjoittaja: Anja

Anja — Tue, 14 Feb 2012 10:50:14 +0000

Kasvisten ja hedelmien esillä olo on hyvä konsti. Meillä pilkotaan kasvikset, harvemmin sekoitetaan keskenään. Paprika viipaleina, porkkana puikkoina, kurkku paloina, jne. Vihanneskipot jätetään pöytään aterian jälkeen. Kaikki menee – enemmin tai myöhemmin.
Olen silloin tällöin erään toisen äidin kanssa partioleireillä ja -retkillä kokkaamassa. Meillä on sielläkin periaatteena, että kasviksia on runsaasti, hedelmiäkin tarjotaan. Retkilläkin syödään hyvin, maukasta ja terveellistä.

Toinen konsti on aivopesu, jankutus, muistutus, miten vaan asian haluaa ilmaista. Joka kerran, jos lapsella on lautasella ruokaa ilman vihanneksia, muistutetaan: ”Vihannekset kuuluvat jokaiselle aterialle. Missä sinun kasvikset ovat?”. Kun tätä on toistettu vähintään 374 kertaa, voi tuloksia alkaa näkyä.
Meinasin pudota töissä tuolilta, kun nuorempi soitti kiukkuisena: ”Olisin tehnyt itselleni ruokaa, mutta meillä ei ole mitään vihanneksia!”. Sori, äiti menee kauppaan kotimatkalla.

Kirjoittaja: Anja

Anja — Tue, 14 Feb 2012 10:41:58 +0000

Haaste kaikille ravitsemusbloggajille ja vähänkään asian tiimoilla pyöriville. Jätetään vaihteeksi voipaketit ja rasvahappoketjut ja kuidut ym. Keksitään käytännön toimia, joilla ”tavallisen” ihmisen (siis sellaisen, joka ei pyöri keskustelupalstoilla) ruokavaliota saadaan järkeistettyä.
Miten saadaan kasviksille, hedelmille ja marjoille samanlainen noste kuin voin kulutukselle? Veikkaan, että pubmed-siteeraukset eivät pure.

Kirjoittaja: Hugo

Hugo — Tue, 14 Feb 2012 10:04:34 +0000

30 vuoden jauhaminen Välimeren ruokavaliosta pitää lopettaa valistuksen ja viestinnän välineenä suomalaisille. Tuloksettomana.

Kirjoittaja: Reijo Laatikainen

Reijo Laatikainen — Tue, 14 Feb 2012 10:02:58 +0000

Vastauksena kommenttiin Teme. "Reseptiikka peliin" -samaa mieltä. Minusta on hienoa, että kaikenmaailman upeat ja vähemmän upeat kokkiohjelmat panostavat reilusti kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöön. Jotkut pitävät näitä kokkiohjelmia eliitin hienosteluna. Jos vaikka näin olisikin, minusta sillä ei ole niin väliä. Sillä kaikki innovaatiot ja tavat tuppaa leviämään samalla tavalla. Edellläkävijät ensiksi, suuri massa perässä ja viivyttelijät viimeiseksi.

Kirjoittaja: Teme

Teme — Tue, 14 Feb 2012 09:33:01 +0000

Yksi tapa on tehdä lämpimiä ruokia joissa itsessään on kasviksia. keitot, padat, wokit, laatikot, kastikkeet, gratiinit… rajattamattomia vaihtoehdoja. Puhumattakaan ruokaisista salaateista. Reseptiikka peliin. Varsinkin kotona pakastekasvisten käyttö on edullista, terveellistä ja vieläpä helppoa kun ne on pilkottu valmiiksia.

Kouluruuassa pitää olla vaihtelevuuttaa salaatti/raaste lisukkeissa, muuten niitä ei aikuinenkaan jaksa mättää…

Kirjoittaja: Reijo Laatikainen

Reijo Laatikainen — Tue, 14 Feb 2012 09:09:36 +0000

Vastauksena kommenttiin Anja.

Kertoisin jos tietäisin 🙂 Tärkeä kysymys ja tätä pitäisi juurikin pohtia.

Yksi juttu, pieni sellainen, on pitää kasviksia ja hedelmiä esillä koton, koulussa jne., tai ainakin niiden kuvia ja julisteita. Silläkin on havaittu olevan pieni merkitys, jopa ihan uudessa JAMA-lehdessä raportoitiin. Meillä on aina ollut esillä hedelmät ja vihannekset kotona. Toinen lapsi syö niitä enemmän kuin toinen vaikka yhtä paljon ovat esillä molemmille.

Kaipa asiaan kietoutuu niin monta juttua, kulttuuri jne. ettei niistä kukaan oikein ole selvillä. Mutta jos kasviksista ja hedelmistä järjestettäisiin samanalainen vyörytys kuin rasvoista aikoinaan, niin kyllä silläkin jokin vaikutus olisi.