Sokru, voitko tarkentaa kysymystä? Tarkoitatko tuloksia paastoverensokerin suhteen vai HbA1C:n suhteen? Ko. meta-analyysissä ei tehty erikseen analyysiä täysviljan vaikutuksesta. Suurin osa tutkimuksista oli tehty psylliumilla, guarkumilla tai muulla kuitulisällä. Vain 2-3 tutkimuksessa oli mukana ainoana valmisteena runsaskuituinen täysvilja. Kahdessa tutkimuksessa ei ole edes tietoa mikä oli runsaskuituinen ruokavalio tarkkaan ottaen.

Mustapippurin piperiini lisää ubikinonin biosaatavuutta. Vähemmällä ubikinonilla enemmän hyötyä!

Kommenttiini tuli kirjoitusvirhe. Oli siis tarkoitus sanoa, että Elhayany ym. julkaistiin maaliskuussa 2010.

Jari, julkaisuajankohtansa puolesta tuo Reijon mainitsema Elhayany ym. (2010) olisi voinut olla mukana, nimittäin tutkimus julkaistiin marraskuussa 2010. Mutta, ko. tutkimuksessa keskenjättäneitä oli 30 %, joten se ei täyttänyt kirjallisuuskatsauksen kriteereitä.

By the way, jos jotkut lukijat haluavat tarkastella diabeteksen esiintyvyyttä eri maissa, niin täältäpä löytyy rankinglista: http://bit.ly/m79XS (Suomi on sijalla 134). Ja tässä yksi aiheeseen liittyvä artikkeli: http://bit.ly/zpPOqr.

Olen lomatunnelmissa, joten en nyt pysty selvittämään mistä ero johtuu. On ihan mahdollista, että kaikkien tutkimuksien laatu ei täyttänyt ennalta määrättyjä kriteerejä, esim. Keskenjättäneitä sai olla vain max 20 %.

Onko nyt siis todella niin, että tästä *järjestelmällisestä* katsauksesta on jätetty pois sellasia välimeren ruokavaliota käsitteleviä tutkimuksia, jotka olisivat mukaanottokriteerien mukaan kuuluneet joukkoon? Myöhemmin kuin lokakuussa 2010 julkaistuja ei siis otettu mukaan ollenkaan.

”Siinä todetaan (kuten monissa aikaisemmissakin lähteissä), että ubikinonin saanti ruoasta on yleensä vain 3–6 mg/vrk, josta puolet saadaan pelkistetyssä muodossa (ubikinolina).”

Ja nimenomaan tämä muoto (ubikinoli) on se tehokkaampi antioksidanttina.

”Sillä määrällä – tai ruokavaliota muuntelemalla – ei saada aikaan sellaisia biokemiallisia muutoksia, joita ravintolisänä nautitulla ubikinonilla saadaan (päiväannoksilla 200-300 mg) hapetusstressin ja inflammaation hillinnässä.”

Juu ei, haasteellista tuo ruokavalion kohdalla kieltämättä näyttää olevan. Kuten myös ravintolisänä, sillä nautitun ubikinonin imeytyminen on vähän niin ja näin:

http://www.jbc.org/content/280/22/21295.long

Terapeuttista hyötyä vain isoilla annoksilla ja pitkäaikaisella annostelulla, potilailla joiden kohdalla CoQ10-biosynteesi on heikentynyt erinäisistä syistä.

Hurskainen AR, Virtanen JK, Tuomainen TP, Nurmi T, Voutilainen S. Association of serum 25-hydroxyvitamin D with type 2 diabetes and markers of insulin resistance in a general older population in Finland. Diabetes Metab Res Rev. 2012 Feb 8. http://20.fi/5863

Bostonissa (40. leveysasteella) suurimman S-D-25:n tertiilissä (yli kolmannes, yli 75 nmol/l) diabetekseen sairastumisen riski oli yli 30 % pienempi kuin alimmassa tertiilissä (keskimäärin 32 nmol/l). Johtopäätös: Suuri seerumin D-vitamiinin pitoisuus liittyy pieneen diabeteksen riskiin henkilöillä, joilla on perinnöllisistä syistä suuri taipumus sairastua tähän tautiin.
http://20.fi/5864

Málagan yliopistosta tulee myös raportti, jonka mukaan Espanjan Aurinkorannikollakin podetaan D:n puutetta, ja se lisää riskiä sairastua diabetekseen.
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0261561411002329

Näistä tutkimuksista mikään ei ollut interventio, vaan ne olivat ns. observational studyja. Johdonmukaisina ne kuitenkin kertovat siitä, että D-vitamiinin saanti on liian vähäistä eri puolilla maailmaa, ja se liittyy diabeteksen riskiin. Suomalaiset ostavat nyt tosi paljon D-vitamiinivalmisteita myös täällä Aurinkorannikolla.