Henri, luumun dihydroksifenyylisatiinia nimetetään joskus difenyyli-isatiiniksi (difenyylisatiiniksi), joskus oksifenisatiiniksi, kuten tässä wikipedian artikkelissa. Tämän mukaan dihydroksifenyyli-isatiini on sukua natriumpikosulfaatille ja bisakodyylille.

Katsoin ATC-koodit myös ja ne löytyy tästä. Niiden mukaan bisakodyyli ja natriumbisakodyyli kuuluvat molemmat luokkaan A06AB (joka on tässä tapauksessa oikea ”isäluokka”). Siten bisakodyyli ei ole Laxoberonin isäaine. Muutan kommenttini tuolta osin. Molemmat sekä natriumpikosulfaatti että bisokadyyli ovat toki ”contact laxatives” A06AB, johon kuuluu myös mm. sennan glykosidit. Kontaktilaksatiivit (kts. s. 644 alk.). Se on siis oikea isäluokka.

Kiitos huomiosta.

Olisiko näistä bisokodyyleistä enemmän tietoa? Ummetuksessa käytetään siis esim. Toilax-valmistetta (vaikuttava aine bisakodyyli) ja Laxoberonia (vaikuttava aine natriumpikosulfaatti). En ole ennen törmännyt tälläiseen tietoon, että olisivat samaan perheeseen kuuluvia aineita, joiden isänä toimisi bisokodyyli. Vai onko vain mennyt omenat porkkanoiksi?

Kävin erään pellavarouheen nettisivuilla ja siellä maksimi käyttösuositus pellavarouheelle on 25 g (0,5dl) / vrk.

http://www.sini-pellava.fi/FAQ.htm

Pellavansiemenien kadmiumpitoisuuksista ei myöskään varoitella esim. USA:ssa. Suomessa suositus on, ettei raskaana olevat niitä käyttäisi. Eikös rouhe kuulostaisi järkevämmelle, en tiedä on tieteellisiä perusteita. Näin toteaa myös arvostettu MAyo Clinic: http://www.mayoclinic.com/health/flaxseed/AN01258

Luumun sisältämä laksatiivisesti vaikuttava aine on ainakin terveydenhuollon opinnoissa esitelty samaksi tai vastaavaksi kuin esim. Laxoberon -tuotenimellä myytävässä lääkevalmisteessa. Laxoberonista tiedetään ja ohjeistetaan, ettei sitä tule käyttää päivittäin, koska toleranssi kasvaa nopeasti ja annosten jatkuva kasvattaminen aiheuttaa vain enemmän haittavaikutuksia kuin tehoa. Eli ”suoli tottuu” eikä vaikutus enää ole tehokas ja pian ollaan laksatiivikierteessä jossa annokset ovat jopa moninkertaiset suositeltuun nähden. Olen itsekin aikoinaan vielä tietämättömänä ja kokemattomana hoitajana annostellut jopa useita kymmeniä tippoja kerralla ja miettinyt mielessäni, onkohan tässä nyt mitään järkeä. Myöhemmin opimme, että ei ollut. Mutta että siitä se luumun käytön vaihteleva ohjeistus vissiin johtuu, että se rinnastetaan vaikuttavalta aineeltaan näihin lääkkeisiin, vaikka onhan luumussa muutakin.
Tuo vedenjuonnin tärkeys unohtuu monesti myös. Erityisesti kuitu vain pahentaa tilannetta jos ei nautita riittävästi nestettä. Sen merkityksen ymmärtäminen ei aina ole kovin helppoa ammattilaisillekaan.
Mitenkäs vanha ystävämme pellavansiemen? Rouheena vai kokonaisena? Liotettuna vai puuron päällä? Vai joko on todettu, että siitä saa liikaa raskasmetalleja?

Jep, juusto on kai kärkipäässä kun kysytään ihmisiltä ummettavia aineita. Joskus mainitaan maito, (kypsä) banaani ja mustikka sekä tee. Yksiölliset erot lienevät suuria.

Olen työtäni varten yrittänyt selvitellä onko ummettavia ruokia oikeasti olemassa. Niitähän pitäisi vältellä jos on paha ummeuts. En ole löytänyt mitään kunnollista tukea kliinisistä tutkimuksista.

Ehkä paras (?) on tämä Hannu Mykkäsen ja kumppanien suomalainen tutkimus, jossa vanhainkodin asukit laitettiin syömään paljon juustoa päivässä (vs tavallinen määrä tai alennettu määrä). Juuston käytön lisääminen 10-kertaiseksi ei saanut kunnollista vaikutusta suolen toimintaan (ummetus ei lisääntynyt). Tosin runsaasti juustoa käyttäneillä havaittiin hitusen suurempi ummetuslääkkeiden käyttö. Eli juuston maine pahana ummettajana on huonosti osoitettu tutkimuksin.

Hidas hatha-jooga on käsittämättömän tehokasta ties mihin, vaikka ei ehkä päälle päin uskoisi.

Itselläni ummettaa maitoproteiini eli erityisesti juustot.