Tästä on ollut tässä(kin) blogissa juttua. Kaikkien yli 60-vuotiaiden pitäisi saada 20 mcg ravintolisänä ikääntyneiden ravitsemussuosituksen mukaisesti, myös laitoksissa. En tiedä onko asiasta mitään laajoja selvityksiä, mutta yksittäisten ihmisten kokemusten perusteella eivät kaikki saa. Lasten osalta tiedetäänkin jo kohtuullisen hyvin ettei suositus 7,5 mcg ravintolisänä toteutudu lähimainkaan kaikkien alle 18 v osalta.

Saavatko sairaalassa ja laitoksissa hoidossa olevat ihmiset d-vitamiinilisiä? Maitoonhan sitä on lisätty, mutta jos ei juo maitoa, niin tarjotaanko sitä muussa muodossa? Ja epäilen, että jaksaako huonokuntoinen vanhus edes juoda niin paljoa maitoa kuin suositukset toivovat.
Pitääkö siis sairaalaan pakata oma kalanmaksaöljypullo mukaan tai viedä mummolle tuliaisiksi vuodeosastolle…

Tässä kansainvälistä vertailua, Suomi on hyvin mukana.

Vaikka Etelä-Euroopan maissa karkkeja näytetään syövän vähemmän lihomisvauhti on siellä ainakin lapsissa muistaakseni kaikkein nopeinta.

Eikä karppaamisen tarvitse olla tiukkaa. Pisimpään karpanneet eivät yleensä ole kovin tiukkapipoisia. Ja karppammisenkin voi toteuttaa välimerellisesti niin halutessaan, tai vaikka kiinalaisittain, venäläisittäin jne. Mikä onkaan karpimpaa kuin borssi? Rassolnik?

Terveyspuolen lisäksi, tämän kulutuksen huomioon ottaen on ällistyttävää, että Global footprint Networkin mukaan Suomen ekologinen kokonaisjalanjälki kattaa vain vähän yli puolet maamme ekologisesta kapasiteetista (=uusiutumiskyvystä?): http://www.footprintnetwork.org/en/index.php/GFN/page/trends/finland/

Kenties todiste pienemmän väestön ekologisesta siunauksista (vrt. esim. Saksa)?

”Among the dietary exposures with strong evidence of causation from
cohort studies, only a Mediterranean dietary pattern is related to CHD in randomized trials.”

Sanna, kiitos. Tältä se tuntuu, yksittäiset ravintotekijät tai edes ruoka-aineet ei ratkaise vaan kokonaisuus.

Ehkä juuri siksi Välimeren ruokavaliolla on saatu niinkin hyviä tuloksia. Onko sen noudattaminen (ja siten pienten yhdenaikaisten muutosten tekeminen) yksinkertaisesti vain helpompi toteuttaa käytännössä kuin vaikkapa vähärasvainen tai tiukka karppaaminen? Johtuuko sen hyvät vaikutukset lähinnä sen paremmasta toteutuvuudesta käytänössä? Onko se yksinkertaisesti monien mielestä maukas? Lisäksi varsin moni viime kuukausina referoimieni meta-analyysin perusteella terveellinen ruokavaliokomponentti on aivan Välimeren ruokavalion ytimessä.

Jos asian toisinpäin kääntää niin kyllähän niitä huonoja tapoja löytyy mitä pitää välttää:
– prosessoidun lihan runsas kulutus
– höttöhiilareiden runsas kulutus (erit. sokeri)
– transrasvan pienikin saanti
– erittäin korkea tyydyttyneen rasvan saanti
– erittäin vähäinen kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttö
– ylenmääräiset kalorit tarpeeseen nähden

Mente et al 2009 tuntuu olevan pohjaton kaivo: siitä nousee paljon asioita esiin rasvan laatun liittyvien osien lisäksi. Rasva-asiat ehkä saaneet eniten näkyvyyttä.

Samaa tullut itsekin mietittyä itsekin: mihin yksittäisen ruoka-aineen vaikutukset riittää? Edes kasvisten, vaikka niitä tulee itsekin pidettyä ihan keskeisimpänä asiana terveellisen ruokavalion koostamisessa.

Iso kysymys on sekin, että kuinka paljon terveydestä voidaan loppupeleissä edes selittää ravitsemuksella. Onko sillä ehkä pienempi rooli kuin välillä uskomme?