http://neverseconds.blogspot.co.uk/

kannattaa tutustua, nuori tyttö englannista pitää blogia päivän koululounaastaan. Monet nuoret ympäri maailman, ovat lähetelleet kuvia omista lounaistaan. Suomen kuvaa on kovasti kehuttu terveellisyydestä, sekä siitä että ruokaa saa ottaa lisää, ja että oppilaan ei siitä tarvitse erikseen maksaa.

Laskin että puuropäivinä lounaan kalorisaanniksi tulee helposti vain noin 200 kcal. Monet opettajistakin valittavat, että lasten käytös on puuropäivän jälkeisenä iltapäivänä aivan kamalaa. Silti puuro on yksi suosituimmista ruoista. Ongelmaa ei vähennä, että puuro on yksi tavallisimmista aamiaisista, mikäli perheessä aamiaista syödään, eli kaksi perättäistä ateriaa pitäisi mennä sillä puurolla.

Ongelmaa pahentaa, että edellisen päivän tähteitä ei saa laittaa tarjolle, vaikka kouluilla olisi kylmiöt ja uudelleenlämmitysmahdollisuudet. Omassa lapsuudessani edellisen päivän tähteet muodostivat tervetulleen vaihtoehdon niinä päivinä, kun vuorossa oli inhokkiruokaa (tai allergisoivaa!).

Ongelma on myös kiire. Suosituksen mukaan ruokailuun pitäisi varata puoli tuntia, mutta suurin osa ajasta menee todellisuudessa jonottamiseen.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on toimittanut vuonna 2008 kouluruokasuosituksen tästä http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/attachments/vrn/kouluruokailu_2008_kevyt_nettiin.pdf kevytversiosta käy ilmi, että huomiota on kiinnitetty niin makro- kuin mikroravintoaineisiinkin. Lautasmalli on tietysti mukana, eikä sivun 16 mallilautanen näytä lainkaan pöllömmältä aktiivisen koululaisen tarpeisiin.

Kouluruokaloiden keittiöhenkilökunta on vaikeassa paikassa, sillä laadukasta, ravitsevaa, monipuolista ja maistuvaa ruokaa pitäisi saada aikaan pienillä resursseilla. Äitini on ravitsemusesimies isolla koululla ja vuosien varrella olen sivusta seurannut, kuinka vaatimukset ovat jatkuvasti kasvaneet resurssien samalla vähentyessä.

Vaikka kuntien koulujen ruokalistat ovatkin samat, voi niiden toteuttamisessa olla suuriakin koulukohtaisia eroja. Mirka tuumi, että proteiinia on usein vähän ja itse olen samaa mieltä. Olen opettaja ja ainakin meillä tilanne on tämä. En koe verraten runsasta hiilariosuutta sikäli ongelmana, että koulumme lapset ovat erittäin aktiivisia välitunneilla, ja suurimmalla osalla hh menee kyllä hyvään tarkoitukseen. Rakennusainetta soisi kuitenkin olevan enemmän lasten ja nuorten tarpeisiin.

Kaivelenpa tuon alkuperäistutkimuksen, kiitos linkistä. Asiaa on tutkittu aiemminkin jonkin verran, vaan aika lyhytkestoisesti.Teeemasta löytyy mun aiemmat kannanotot suomeksi tästä ja SlideShare tästä.

http://abcnews.go.com/blogs/health/2012/06/01/high-protein-low-carb-diet-safe-for-kidneys/

For decades, medical experts have been concerned that high-protein, low-carb diets like Atkins could be damaging to the kidneys, but a new study found that this isn’t the case in otherwise healthy patients.
Researchers from the Indiana University School of Medicine compared the effects of such a diet to that of a standard low-fat diet in 307 obese people who did not suffer from kidney disease or other chronic illnesses.
After a two-year period, they found that the high-protein, low-carb diet didn’t cause noticeable harmful effects on healthy obese patients’ kidney function compared to obese people who followed a low-fat diet.
“Despite decades of concerns about low-carb, high-protein diets that may cause kidney damage in healthy people, there were no signs that this would be the case after a 2-year period,” said Dr. Allon Friedman, lead author of the study, published in the Clinical Journal of the American Society of Nephrology.

Meille monesti annetaan semmoinen kuva laihduttamisesta, että se ikään kuin olisi oikotie onneen…mitä jos henkilö ei tervehdykään vaikka laihtuisi? Tai tulee jotain muita, uusia sairauksia? Laihdutuskin kun on elimistölle stressitila, josta voi mahdollisesti seurata uusia ongelmia. Mitäs jos se ongelma mitä laihduttamisella on alettu hoitaa, ei hoidukaan? Mitäs jos kilot piankin palaavat, ehkä korkojen kera? Eli monet kuvittelevat että kaikki ratkeaa sillä, että olisi x kg laihempi. Ja näin ei ikävä kyllä useinkaan ole. Pitäisi enemmän kiinnittää huomiota yksilön mahdollisiin henkisen puolen vahvuuksiin (ja ehkä heikkouksiinkin) ja niiden kautta tukea hyvään itsetuntoon ja itsestään tykkäämiseen. Pitää tykätä itsestään, jotta voi huolehtia itsestään terveellä tavalla. Esim. ei anna muiden käyttää hyväkseen ”heikkoa” tahtoa, esim. mainosten kautta, vaan voi ohittaa suklaa hyllyn hyvillä mielin, ilman että siitä tulee ”traumoja”. Jos kuitenkin sen suklaan joskus syö, pitäis oppia siihenkin, että itsesyytökset tilanteesta eivät helpota vaan että hyväksyy poikkeamat rutiinista ja sitten taas jatkaa ilman sen kummempia. Ehkä me myös liian helposti odotamme tuloksia liian nopeasti. Monet ovat lihoneet vuosien tai jopa vuosikymmenten kuluessa, ei niiden ylimääräisten sulattaminen välttämättä muutamassa viikossa tai kuukaudessakaan tarvitse tapahtua.