voitko tarkistaa mikä oli kontrolliryhmän kuidut (g/per päivä). Kuidut loistava proxy dietin laadukkuutta funtsittaessa.

Olen samaa mieltä,ongelma on juuri tässä.Ongelmaa pahentaa vielä ravintosuosittelijoiden hiilihydraattiylistys,joka on tullut 60-luvun proteiiniylistyksen tilalle,Minun eräs kerhokaveri painaa 160 kg ja vannoo jatkuvasti hiilhydraatin nimeen.Hänellä on aina mukana leivonnaisia sokeroirua mehua ym.Siis ei pysytä suosituksissa vaan ylitetään roimasti hh:n määrät ,koska pidetään hh:ta välttämättöminä energian ainoina lähteinä.
Vanhoissa urheiluoppaissa korostettiin valkuaisaineiden saatavuuden merkitystä,kunnes tuli muutos.Muistan kun Raimo Häyrinen kysyi eräältä urheilijalta TV:ssä:”Puurollako meinaat pärjätä?”Sillä urheilija pärjäsikin ,koska kulutti paljon.Taisi olla itse Fogeli.

”Onko sillä laihtumistuloksella sitten niin paljon väliä, jos muut terveytä kuvaavat markkerit saadaan paremmiksi, 2diabetikoilla erityisesti pitkäsokeri ja tuo lieväasteinen tulehdus?”

Yleisesti ottaen näyttäisi olevan niin, että mitä parempi laihtumistulos, sitä paremmat lipidiarvot ja muut riskimarkkerit. Silloin kun tulokset pysyvät samoina, käy … no, niinkuin tässä tutkimuksessa kävi.

Vhh on hyvä vaihtoehto, muttei ylivoimainen.

Vaikka työryhmä ei mainitse VHH:ta eikä ravintolisiä, minä pitäisin niitä tärkeinä diabeteksen lisätautien ehkäisyssä ja jarruttamisessa. Erityisesti viime aikoina on julkaistu lupaavia tutkimuksia berberiinistä. Valitettavasti vähintään yhtä hyvä diabeettisten neuropatioiden ehkäisijä, benfotiamiini, luokiteltiin EU:ssa lääkkeeksi, eikä sitä taida enää saada Suomessa juuri mistään. Näin EU:n EFSA ja Suomen Evira toimivat diabeetikkojen vahingoksi.

Jes, tuo Katajiston juttu vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pitää yrittää päästä lukemaan koko pitkä (ja erityisesti diskussio).

Kyllä, tämähän se ongelma on. Pienenä apuna saattaa olla se, että jos on enemmän kuin yksi hyvä vaihtoehto tarjolla (esim. VHH, VR, Välimeri, Itämeri mitä vain) -laihduttajan mieltymysten mukaisesti.

Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen tilaisuudessa oli parisen viikkoa sitten puhetta samasta asiasta. Syömisen säätelyyn liittyy biologisen säätelyn lisäksi, ruokamieltymykset ja aversiot, psykologiset tekijät (mm. tunnesyöminen, asenteet, psyykkiset sairaudet), ympäristötekijät (mainokset, seura, ruuan saatavuus ja näkösällä olo). Eli aika monimutkainen palapeli.

En tiedä onko se miten yleistä ja hyväksyttyä, mutta omasta mielestäni syömiskäyttäytyminen kuvastaa jossain määrin yleistä elämän hallintaa ja oman elämän yleistä ohjauskykyä.

Tutkijat itse ”At the end of the trial, several patients had been newly started on lipid-lowering therapy. This is an obvious limitation of our trial from a mechanistic point of view, but it was a consequence of our efforts to limit the resources necessary for the diets to be implemented in regular primary care, to allow the methods to translate easily to real-life application. ”

Statiinia käytti tutkimuksen lopussa 56 henkilöä (eli melkein kaikki). Kiitos huomiosta Johannes, tämä oli kyllä minulta jäänyt tajuamatta; tuijotin vain pienehköjä simva- ja atorvastatiini annoksia.

”Mutta kuvastaa toisaalta diabeteshenkilön normi tilanetta.” Just näin. Käytännön elämässä terveydenhuollon hoidossa oleva tyypin 2 diabeetikko saa KH-suosituksen raja-arvojen ylittyessä statiinin.

Olen nähnyt vhh:n toimivan käytännössä hyvin, ja uskon sen perustuvan siihen, että nämä ihmiset ovat sitoutuneet ruokavalioonsa, ja käytännössä oikeasti toteuttavat muutoksia. Jos nyt ajatellaan, että ruokavaliossa on ollut vaikka 45E% hh:a ja siitä jää puolet pois, niin energiavaje takuulla laihduttaa – sitä vajetta tuskin kovin helposti rasvalla tai proteiinilla ’pystytään’ paikkaamaan käytännössä.

Samaa olen nähnyt joidenkin muiden dieettien kohdalla, kun toiminta on sitoutunutta tuloksia syntyy.
Painonhallinta-asiakkaiden ongelmana tuntuisi monesti olevan se, ettei noudateta minkäänlaista ruokavaliota. Ruokailuista puuttuu suunnitelmallisuus, syödään mitä sattuu ja milloin sattuu. Syytetään milloin mitäkin tahoa väärästä ohjeistuksesta tms. eikä oteta ohjaksia omasta käyttäytymisestä ruokailujen suhteen.

Eikös näitä kahvileipälaihdutuskokeilujakin ole tehty, joissa onnistuneesti laihdutettiin syömällä leivoksia (taatusti sokeripitoisia). Se mihin sitoutuu toimii, toki sitten yksilöllistä säätöä ja vaihtelua tarvitaan kyytipojaksi.

Eli tutkimusten kohdalla olisi hyvä muistaa, ettei käytännön toteutus (ymmärtääkseni) monestikaan vastaa suunnitelmaa.