SCD:n mukaan kaikki pitkäketjuiset hiilarit on ongelma, kuten esim tärkkelys, koska sairaus (esim. Crohnin tauti tai CU) ”on tuhonnut ruuansulatuksen entsyymit suolistosta”, ja siten kyky pilkkoa pitkiä ketjuja on heikentynyt. Vaikka pitkäketjuisten sanotaan olevan ongelma, niin jostakin syystä (jota en ole ymmärtänyt) sokerikin kielletään vaikka se on lyhytketjuinen disakkaridi.

FODMAP-konseptin mukaan ongelma on keskipitkäketjuiset hiilarit (oligosakkaridit, esim. fruktaanit), sekä jotkin liiallisesti saatavat disakkaridit, ja jopa monosakkaridit (fruktoosi) joiden pilkkomiseen ihmiselle ei ole *edes terveenä* sopivia entsyymejä tai joiden imeytyminen on luonnostaan hidasta ja vajavaista.

FODMAP-konseptissa ei siis vältetä kaikkein pitkäketjuisimpia hiilareita kuten tärkkelystä (riisi, peruna). SCD-konseptissa ei puolestaan vältetä fruktoosia (esim. hunajaa, omena) eikä välttämättä galaktaaneja tai fruktaanejakaan. Jollakin tavoin SCD-konseptissa on horjuntaa/epävakautta, kun esim. sorbitoli makeuttajana kielletään mutta luumua ei vaikka siinä on luonnostaan runsaasti sorbitolia.

Olen kiinnostunut SCD:tä koskevista kliinisistä tutkimuksista, mutta sellaisia ei vielä käsittääkseni ole julkaistu (ainakaan PubMed ei löydä). Siksi se ei ole vielä terveydenhuollossa suositettavaa hoitoa. Sen sijaan FODMAP-konseptista on enenevää näyttöä erityisesti ärtyvässä suolessa.