Karppaaminen vaarallista diabeetikoille, totesi Antti Aro

Perjantaisessa Iltasanomissa oli emeritusprofessori Antti Aron haastattelu, jossa on hän teilaa karppauksen diabeetikoiden hoidossa. En ole keskustellut Aron kanssa hän käsityksistään karppauksesta, mutta olen lukenut hänen kirjoituksen lääkäreille tarkoitetussa Diabetes ja lääkäri -lehdessä ja toisen Terveyskirjastossa. Aro on pitkäaikainen entinen THL:n tutkija, jonka tieteelliset meriitit ovat laajat. Aro ei pidä karppauksesta.

Vaikka yritin ohittaa asian olan kohautuksella, jää Aron kommentit vaivaamaan minua. Kommenteissa on mielestäni väärä kaiku ja niiden painoarvo tavalliselle ihmiselle sekä ”riviasiantuntijalle” on liian suuri ohitettavaksi.

Aron argumentit

Antti Aro esittää neljä pääargumenttia:

  1. Lyhytaikainen painonmuutos häiritsee sokeritasapainoa
  2. Aterianjälkeistä verensokeria tärkeämpää on, että ympärivuorokautinen verensokeri on kunnossa
  3. Tyydyttynyt rasva vähentää insuliiniherkkyyttä
  4. Väestötutkimuksissa hiilihydraatteja tyydyttyneellä rasvalla korvaavat sairastuvat sydän- ja verisuonitauteihin

Aro siis vihjaa, vaan ei sano kylläkään suoraan, että karppaus johtaa lyhytaikaisempiin painonmuutoksiin.

Käsittelen nämä neljä argumenttia erikseen ja täydennän muulla relavantilla tiedolla. En käsittele lainkaan tilannetta tyypin 1 diabeteksen osalta, koska satunnaistettuja kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia aiheesta ei ole. Keskityn tyypin 2 diabetekseen. Iltasanomissa puhuttiin erittelemättä diabeteksesta.

”Häiritsee verensokeria ja ympärivuorokautinen sokeri on tärkeintä*” (1-2)

Onko yht’äkkiä käynyt niin, että verensokerin lasku onkin diabeetikolle haitallista?

Painonpudotus laskee verensokeria. Tätä ei voi laskea diabeetikon kohdalla häiriöksi vaan juurikin hoidon todelliseksi tavoitteeksi. Painonpudotuksen tavoite on aina pysyvä tulos, mutta ruokavaliohoito onnistuu valitettavan harvoin. Vähärasvaisella tai suosituksen mukaisella ruokavaliolla epäonnistutaan aivan yhtä usein kuin vähähiilihydraattisella.

Ei voi väittää, että karppaajien onnistumisprosentti tai verensokeri vaihtelu olisi huonompi.

Meta-analyysit

Muutamien kuukausien mittaisissa satunnaistetuissa tutkimuksissa on havaittu, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei aiheuta yhtään lyhytkestoisempaa painonpudotusta kuin suositusten mukainenkaan. Mitään erityisiä verensokerihäiriöitä, kuten hypoglykemioita tai korkeaa paastoverensokeria ei ole havaittu. Todisteena tästä useita laadukkaita satunnaistettuja tutkimuksia nielleet meta-analyysit (Kirk et al. 2006 ja Kodoma et al. 2008).

2 vuoden uusi karppaustutkimus Ruotsista

Toistaiseksi kaikkein pitkäkestoisin karppaustutkimus tyypin 2 diabeetikoilla on tehty naapurimaassamme Ruotsissa, ja vielä ns. perusterveydenhuollossa ilman erikoislääkäreiden ja massivisten ryhmätapaamisohjelmien sekä resurssien apua.  Tutkimus kesti kaksi vuotta. Pitkäaikaiset verensokeriarvot (eli HbA1c) olivat tilastollisesti merkitsevästi paremmat karppaajilla, ja paastoverensokeri oli sama.

Ruotsalaistutkimuksessa oli erityisen merkille pantavaa, että insuliinia käytti suuri osa koehenkilöistä ja, että tyydyttyneen rasvan määrä ei pyydetty kontrolloimaan (sai syödä vapaaasti). Karppaus hävinnyt millään mittarilla suositusten mukaiselle ruokavaliolle.

Brittien diabeteksen hoitosuositus 

Brittien tyypin 2 diabeteksen hoidossa yhdeksi keskeisimmäksi tavoitteeksi mainitaan verensokerin laskemisen (Evidence-based nutrition guidelines for the prevention and management of diabetes, 2011):

The total amount of carbohydrate consumed is a strong predictor of glycaemic response and monitoring total carbohydrate intake, … , remains a key strategy in achieving glycaemic control. (A)”

Ruotsin diabetessuositus 

Ruotsin viranomaiset (Social Styrelsen) teettivät vuonna 2011 systemoidun kirjallisuuskatsauksen diabeetikoille sopivasta ja terveellisestä ruokavaliosta. Lopputulos?  Oikein toteutettu karppaus on ihan yhtä terveellinen tapa kuin ”entinen” suositusten mukainen ruokavalio tai Välimeren ruokavalio. Verensokerin osalta systemoituun katsaukseen perustuvassa suosituksessa todetaan:

”Det finns ett vetenskapligt stöd för att måttlig lågkolhydratkost (30–40 E% kolhydrater) ger viktreduktion och påverkar blodfetter och långtidsblodsocker (HbA1C) positivt.”

Suomalaisessa diabeteksen Käypä Hoidossa karppauksella ei ole tunnustettua asemaa, eikä myöskään Diabetesliiton suosituksessa.

Yhdysvaltojen diabetesliiton ADA:n teettämä systemoitu kirjallisuuskatsaus uusista ruokavaliotutkimuksista

Vuoden 2011 lopussa julkaistiin kattava Yhdysvaltojen diabetesliiton (ADA) teettämä kirjallisuuskatsaus, jonka mukaan mikään ruokavalio ei ole selkästi parempi kuin muut diabeteksen hoidossa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa oli myös sellaisia tutkimuksia, joissa ei ollut laihdutustarkoitusta. Vähähiilihydraattinen ruokavalio sai ihan yhtä puhtaat paperit kuin muutkin ruokavaliot, ja joiltakin osin oli parempi kuin voimassa olevien suosituksien mukainen ruokavalio.

Yhteenveto kahden vuoden karppaustutkimuksista

Myös ei-diabeetikoilla tehdyt vähintään kaksi vuotta kestäneet tutkimukset ovat osoittaneet yhtä hyvää painonpudotustehoa, ei suinkaan lyhytaikaisempaa tulosta kuin suositusten mukaisella ruokavalioilla (kuvasarjani).

6 vuoden uusi karppausseuranta NEJM:ssä

Aivan hiljaittain on julkaistu toistaiseksi pitkäkestoisin avoin seuranta Shai’n alkuperäisestä karppaustutkimuksesta (Schwarzfuchs & Golan 2012). Tässä kuuden (6) vuoden seurannassa karppaajat ja vähärasvaista ruokavaliota noudattavat pärjäsivät  kutakuinkin yhtä hyvin painonpudotuksen suhteen. Edes paljon pelätty kolesteroli ei noussut yhtään korkeamalle karppaajilla. Itseasiassa päinvastoin: kokonaiskolesterolin ja HDL:n suhde (paras sydäntaudin ennustaja) oli alhaisin karppaajilla (kuva alla). Tutkittavilla ei ollut pääsääntöisesti diabetesta.

6 vuoden tulokset karppaustutkimuksesta (Schwarzfuchs & Golan 2012)

Tutkijat päättelevät:

”In conclusion, a 2-year workplace intervention trial involving healthy dietary changes had long-lasting, favorable postintervention effects, particularly among participants receiving the Mediterranean and low-carbohydrate diets, despite a partial regain of weight.”

 ”Tyydyttynyt rasva häiritsee insuliniherkkyyttä” (3) 

Tätä asiaa on käsitellyt jo aiemmin karppausta koskevassa kirjoitussarjassani osassa 3. Esitän tässä, että karppaajilla insuliinisensitiivisyys saattaa jopa parantua. Tyydyttynyt rasva ei myöskään lisää väestötutkimuksissa diabeteksen riskiä. Sen sijaan runsas hiilihydraattien saanti ja samanaikainen tyydyttyneen rasvan runsas käyttö on huono kombinaatio.

Oikeat karppaustutkimukset

Amerikkalaisessa tutkimuksessa käytetiin tiukkaa karppausta (<60 g HH/pv) jossa oli paljon (tyydyttynyttä) rasvaa. Vertailuruokavaliona oli suositusten mukainen runsaasti (180 g) hiilihydraattia sisältävä laihdutusruokavalio.  Tutkimus kesti 11 viikkoa. Molemmat ryhmät laihduttivat 7 % painostaan, mutta karppaajilla parani enemmän insuliinisensitiivisyys sekä maksassa että koko kehossa. Insuliinisensitiivisyyttä tutkittiin kultaisella standardilla eli euglykeemisellä clamp -tekniikalla. Mikään sokeriaineenvaihduntamuuttuja ei muuttunut huonompaan suuntaan vähähiilihydraattisella ruokavaliolla (vs. vähärasvainen).  (Kirk et al. 2009)

 

HC= vähärasvainen, LC=vähähiilihydraattinen. HISI= maksan insuliinisensitiivisyys. Kirk et al. 2009

 

Vähähiilihydraattinen  ruokavalio tehosti sekä maksan että  muiden kudosten sokerin käyttöä (Ra) euglykeemisen clampin aikana. Kirk et al. 2009

En löytänyt muita euglykeemistä clamp’iä käyttänyttä satunnaistettua karppaustutkimusia.

Lokakuussa 2012 ilmestyneessä avoimessa tutkimuksessa lievästi hiilihydraattinen ruokavalio paransi insuliinisensitiivisyyttä mitattuna paastoverensokerin ja -insuliinin avulla (HOMA-IR)  (Haimato et al. 2012). Tässä tutkmuksessa munuaisten toiminta elpyi myös (albumiiniuria väheni 52 %).

Kodaman meta-analyysi karppauksesta diabeetikoilla

Alussa referoimani Kodaman meta-analyysissä päädyttiin siihen, että insuliinisensitiivisyys huononee kun hiilihydraattien osuus ruokavaliossa kasvaa. Siis aivan päinvastoin kuin Aro (ja niin moni lääkäri edelleen Suomessa) esittää.

”Our findings suggested that replacing fat with carbohydrate could deteriorate insulin resistance”

Tyydyttyneen rasvan vaikutus insuliiniherkkyyten kun ei karpata 

On totta, että kun hiilihydraatteja annetaan runsaasti tyydyttynyt rasva samanaikaisesti saattaa heikentää insuliiniherkkyyttä. Tästä on muutamia pieniä tutkimuksia (Micha & Mozaffarian 2011, taulukko 5). Mutta tällöin ei enää puhuta karppauksesta, vaan siitä, että tyydyttyneen rasvan määrää lisätään  (PUFA:n ja MUFA:n kustannuksella) ilman hiilihydraattien vähentämistä.

”Thus, some evidence from short-term RCTs suggests that SFA consumption in place of MUFA may worsen glucose-insulin homeostasis, especially among individuals predisposed to insulin resistance.”

Michan ja Mozaffarian katsauksesta uupui suurimmat tutkimukset aiheesta.

Nämä tutkimukset ovat 5-50 kertaa suurempia kuin katsauksessa mukana olleet pienet tutkimukset. Jebb et al. (2010) todisti suurehkossa (n=548) puolen vuoden tutkimuksessa, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen joko hiilihydraateilla tai kertatyydyttymättömällä rasvalla ei paranna insuliinherkkyyttä (laadukkaaksi menetelmäksi luokiteltavalla IVGTT -menetelmällä mitattuna). Tämä on tietääkseni suurin yksittäinen tutkimus insuliinisensitiivisyyden, rasvan ja hiilihydraattien yhteispelistä.

”This study did not support the hypothesis that isoenergetic replacement of SFAs with MUFAs or carbohydrates hasa favorable effect on IS (insulin sensitivity).”

Myöskään suurehkossa (n=417) eurooppalaisessa LIPGENE -tutkimuksessa tyydyttyneen rasvan saannin vähentäminen ei vaikuttanut insuliinisensitiivisyyteen metabolisesta oireyhtymästä kärsivillä puolessa vuodessa ( Tierney AC et al. 2010).

”There was no effect of reducing SFA on IS (insulinsensitivity) in weight-stable obese MetS subjects”

Etenevät väestötutkimukset

Kaikki edellä olevat tutkimukset ovat olleet lyhytkestoisia. Etenevät väestötutkimukset valaisevat pitkän aikavälin tilannetta.

Etenevissä väestötutkimuksissa ei ole saatu näyttöä siitä, että tyydyttynyt rasva lisää diabeteksen riskiä (Micha & Mozaffarian 2011). Näidenkään tutkimusten valossa tyydyttynyttä rasvaa ei voi surutta kyykyttää.

Etenevien väestötutkimuksien mukaan tyydyttyneen rasvan saanti ei liity tyypin 2 diabeteksen ilmaantumiseen (Micha & Mozaffarian 2011)

 ”Hiilihydraatteja tyydyttyneellä rasvalla korvaavat sairastuvat sydän- ja verisuonitauteihin” (4)

Esitän, että väite on osittain totta, mutta havainto saattaa selittyä enemmän runsaalla lihavalmisteiden käytöllä kuin tyydyttyneellä rasvalla.

Tämä väite pohjautuu käsittääkseni eteneviin väestötutkimuksiin, joista kirjoitin vähähiilihydraattista ruokavaliota koskevassa kirjoitussarjani osassa 4. On todellakin useita tutkimuksia, joissa hiukan keinotekoisesti muodostettu karppausmalli (eläinkunnan rasvaa ja -proteiinia paljon) liittyy useiden sairauksien syntyyn. Tosin ollaanpa tarkkoja, kyse ei ole vain eläinrasvasta vaan todellakin myös eläinproteiinista.

Minun tulkintani on näistä tutkimuksista on erilainen: lihavalmisteisiin, kermaan, voihin, juustoihin ja kananmuniin painottuva ruokavaliomalli on huono, ei ole niinkään kyse tyydyttyneestä rasvasta. Keinotekoisen karppausmallin huonot vaikutukset terveyteen saattaa selittää voi, kerma ja punainen ja prosessoitu liha. Lue alla oleva diasarja niin tiedät mitä tarkoitan. Karppausruokavalio, joka painottuu kasviksiin, marjoihin, hedelmiin, pähkinöihin, siemeniin, kalaa, maitotaloustuotteisiin ja siipikarjan lihaan ei ole terveydelle huono, vaan päinvastoin. Siinä voi olla enemmän tyydyttynyttä rasvaa kuin suositellussa ruokavaliossa.

 

 

Kuten huomasit, jostain kumman syystä lihavalmisteet liittyvät useiden sairauksien riskiin mutta maitotaloustuotteet ei niinkään. Mielestäni tämä tarkoittaa, että etenevien väestötutkimuksien tuloksia ei voi redusoida pelkkää tyydyttynyttä rasvaa koskevaksi. Lisäksi tyydyttyneen rasvan saanti lihavalmisteista saattaa vaikuttaa aivan eri tavalla kuin maitotaoustuotteiden tyydyttynyt rasva. Mieltä vaivaavaa, eikö totta?

Lisäksi vuonna 2009 pohjoismainen tutkijaryhmä ryyditettynä THL:n omilla tutkijoilla osoitti, että useiden etenevien väestötutkimuksien yhdistetyssä analyysissä (pooled analysis) tyydyttyneen rasvan vaihtaminen höttöhiilareihin on joko neutraali  sydänkuolemien kannalta tai jopa vähäisesti haitallista sydänkohtausten kannalta. Kääntäen, höttöhiilareiden korvaaminen tyydyttyneellä rasvalla ei näyttäisi lisäävän sydäntautikuolleisuutta (Jakobsen et al. 2009).

Pari lisäseikkaa

Karppauksen jatkuvan lyyttäämisen ymmärtäisi, jos suorissa vertailevissa tutkimuksissa pitkään suositeltu ruokavalio olisi jotenkin osoittautunut ylivoimaiseksi. Mutta kun ei ole.

Tästä on esimerkkinä äskettäin ennenaikaisesti tehottomana keskeytetty Look Ahead -tutkimus. Yhdentoista vuoden satunnaistettu ja yli 5000 koehenkilöä sisältänyt Look Ahead’in suositusten mukainen ruokavalio ei tuonut mitään sydänetua tavanomaiseen ruokavalioon verrattuna. Tässä tutkimuksessa oli vain tyypin 2 diabeetikoita, joiden sydäntapahtumia pyrittiin estämään liikunnalla, laihduttamisella ja suositusten mukaisella ruokavaliolla. Siis sillä samalla kaavalla jolla suomalaisessa DPS-tutkimuksessa ja jenkkien DPP:ssä voitiin siirtää diabeteksen puhkeamista.  Lue Look Ahead -tutkimuksesta täältä.

Viime kuukausina olen kirjoitellut tulehduksesta ja ravinnosta. Tyydyttynyt rasva lisää matala-asteista tulehdusta, ainakin ateriakokeissa. Sen sijaan kasviöljyt eivät lisää. Myös hiilihydraatit lisäävät tulehdusta. Näyttää siltä, että polyfenolit ja muuta marjojen ja hedelmien tehoaineet (esim. kuidut) ovat tehokkaita estämään tyydyttyneen rasvan ja hiilihydraattien inflammaatiovaikutuksia.

Ruokavalio on kokonaisuus, jossa keskeisin rooli on kasviksilla, marjoilla ja hedelmillä.

Anna-Liisan karppiateria näyttää tältä (kts. kommentti alla)

Lopuksi

Mielestäni Antti Aron haastatteluun perustuvaa juttua leimaa sama ongelma, joka on leimannut viranomaisjohtoista ravitsemusvalistusta viimeiset vuosikymmenet. Useat ruokavalion terveellisyyteen liittyvät kysymykset pyritään kutistamaan kysymyksiksi rasvan laadusta. Ymmärrän asiaa hiukan sitä kautta, että kansakunnan kokonaiskoleterolin lasku on pysähtynyt.

Nyt kun karppausboomi on ohi ja on yhtä trendikästä dissata karppausta kun vuosi sitten oli sitä kokeilla, tällaisille jutuille on hyvä tilaus markkinoilla. Asiantuntijat, hoitajat ja lääkärit, jotka seuravat vain pintapuolisesti ravitsemustutkimusta, menevät retkuun ja uskovat nämä jutut pilkkuja myöten. Karppaus päätyy unholaan, ja se hyvä mitä sillä oli annettavana unohdetaan.

En usko, että karppaus mitenkään ratkaisee diabeteksen hoitoa tai lihavuusongelmaakaan. Se vain on oikein toteutettuna fiksu ja terveellinen ratkaisu osalle ihmisistä. Mutta uskaltaako sitä kiltimpi ihminen potilaalleen suosittaa, jos ylhäältä tällä tavalla räyhätään?

Meillä ei mahdollisuutta liikkua eteenpäin ja saavuttaa jotain merkittävää, jos emme laske irti menneestä.

Harmittaa.

Ps. Kasviöljyt ovat todellakin terveellisiä ja niitä pitää suosia.

Ps2. Ravitsemusterapeutti Eliina Aro kirjoitti Diabetes ja Lääkäri -lehteen osittain samoista uusista tutkimuksista ja suosituksista joita edellä referoin.

*) otsikkoon lyhennetty alkuperäiset väitteet

Teemaan liittyviä muita kirjoituksiani

(Mieli)kuvia karppauksesta

Yhteenveto ravinnon rasvoista

 

101 thoughts on “Karppaaminen vaarallista diabeetikoille, totesi Antti Aro”

  1. Hyvä kirjoitus. Minusta varsinkin ravitsemusasiantuntijoiden pitäisi pystyä pysymään pois ”bunkkereista” ja tukeutumaan tutkimustietoon – ja jopa pystyä myöntämään, jos ovat olleet väärässä.

    Karppaus on terminä ongelmallinen, sen alle kun mahtuu niin monenlaista ruokavaliomallia – jo pelkästään hiilihydraattien määrästä lähtien, esimerkiksi Wikipedia kertoo, että VHH:ssa hiilihydraatteja nautitaan 10-40 E%, proteiinia 10-20% ja rasvaa 30-70%. Aikamoinen skaala siis.

    Minua ei henkilökohtaisesti haittaisi pätkääkään, jos VHH:n eri versioille keksittäisiin omat terminsä ja ”karppaus” heivattaisiin terminä kuuseen. Se kun tuntuu nyt helposti yhdistyvän lähinnä siihen voi-pekoni-kerma -linjaan ja sitä kohtaan voi (sekä assosiaationa että toteutuneena ruokamallina) ihan aiheellisestikin olla kriittinen.

    ”En usko, että karppaus mitenkään ratkaisee diabeteksen hoitoa tai lihavuusongelmaakaan. Se vain on oikein toteutettuna fiksu ja terveellinen ratkaisu osalle ihmisistä. Mutta uskaltaako sitä kiltimpi ihminen potilaalleen suosittaa, jos ylhäältä tällä tavalla räyhätään?”

    Tämä on hyvin sanottu ja olen samaa mieltä.

    1. Väärässä olemisen myöntäminen on vaikeaa 🙂 Mutta tosi vapauttavaa.

      Kyselen ihmisiltä luennoilla esim. mitä karppaus heille edustaa. Englantilaistyyppistä aamiaista ilman leipää vai kalasalaattia tms. Mielikuva karppauksesta menee 50/50 molemmille. Mutta veikkaan, että Antti Aron, Kirsi Pietiläisen ja monen muun gurun mielestä suomalaisille lähes kaikille karppaus merkitsee juurikin lihan, voin, kerman, juuston ja munan suosimista ilman kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Rasvausta kuten Pietiläinen on sanonut.

      Täysin vastakkaisen kuvan kyllä asiasta saa jos uskoo kahta tehtyä markkinatutkimusta: Valion teettämä kyselytutkimus ja Tripod-toimiston tutkimus. Muillakin toimistoilla ja elintarvikefirmoilla on tätä dataa mutta eivät tarjoa sitä yleisön käyttöön vaan käyttävät markkinoinnin ja liiketoiminnan kehittämiseen. Siten koko keskustelu leijjuu luultujen mielikuvine tasolla. Siksi tuo kirjoituskin Mielikuvia karppauksesta.

  2. ”Kasviöljyt ovat todellakin terveellisiä ja niitä pitää suosia”

    Meilla ovat kaytossa vain seuraavat kasvioljyt:

    – Ilman kuumentamista: ekstraneitsytoliivioljy (NZ), avokaadooljy (NZ) ja makademiapahkinaoljy (Aust), kaikki MUFA-painotteisia ja polyfenolirikkaita
    – Paistamiseen: orgaaninen kookospahkinaoljy (Sri Lanka)

    Se sijaan valtamme soija-, maissi-, auringonkukka- ja muita omega-6 -oljyja ja Euroopasta tuotuja oliivioljyja (kaikki lapinakyvissa pulloissa ja varmasti osittain harskiintyneita). Suositteletko sina, Reijo, naita omega-6 -oljyja? Muistan kylla, ettet tutkimusten valossa pitanyt niita rasvahappoja niin pahoina kuin usein vaitetaan esim. inflammaation suhteen.
    Suomessa rypsioljy voisi olla OK mutta omega-3:a saanee parhaiten rasvaisesta kalasta.

    1. En suosita noita. Rypsiä- ja oliiviöljyä suositan sekä pähkinöitä sellaisenaan. Itse käytän avokadoöljyä joskus ja monia muita erikoisöljyjä maun vuoksi.

  3. Kiitos kirjoituksesta. Toivoisin, että sensaatiolehdistön paisutteluun ja kummallisten henkselienpaukuttelijoiden tarpeettomiin kommentteihin puututtaisiin – enemmän, ja systemaattisesti. Kiinnostaisi kovasti, mitkä ovat taustamotiivit, kun on ”akateemisillakin” henkilöillä pokkaa lausua julkisuudessa tutkimusten vastaisia lausuntoja. Vieläpä kuukaudesta toiseen, riippumatta siitä, että uutta vastakkaista tutkimustulosta tipahtelee tämän tästä.

    On ihan selvää ja näkyvää, mikä ajojahti (ehkä voimakas ilmaisu, ehkä ei) on käynnissä kaikkea muuta tietoutta kohtaan, paitsi virallista ja niin ”mahtavaa” ruokasuositusta kohtaan. Trendi tai ei, itse olen ollut tietoinen ja tutkiskellut hiilihydraatteja tavalla tai toisella rajoittavia ruokavalioita jotakuinkin 10 vuotta. Ja olen jo pitkään ollut tietoinen, että pelkkä hiilihydraattien rajoittaminen ei ole ratkaisu, mutta yksi välttämätön toimenpide terveyden palauttamiseen. Monestakin syystä, suotta tähän niitä sen enempää erittelemään. Eikä se oikeastaan ole edes ruokavalio; jos syö hyvin ja oikeaa ruokaa, eikä mikropitsoja ja hampurilaisia, niin välttämätön seuraus on, että hiilihydraattien määrä vähenee. Pikemminkin näin. On vähän kiusallista, kun ”hiilihydraattien vähentäminen” on terminologisesti muodotunut ruokavalioksi, vaikka eihän se tarkalleen ottaen ole sitä. Kuten tekstissäsi kerroit: sen saman voi saavuttaa miljoonalla eri tavalla, joista toiset on huonompia kuin toiset. Ne on niitä ruokavalioita sitten. Mutta, kuitenkin: pitäisi syödä enemmän oikeaa ruokaa, tuoretta ja luonnonmukaista, elävää ravintoa. Se ei ole karppaamista, vaan oikean ruoan syömistä. Karppaus on välttämätön sivuvaikutus.

    1. Mulla on hiukan samanlainen olo. Ärsyttää ja lopulta surettaakin. Tieteen kehityksen vuoksi, tulevien asiantuntijasukupolvien ja lopulta potilaiden puolesta. Onko niin, että kymmenien hyvälaatuisten karppaustutkimuksien ja useiden meta-analyysien pohjalta valtaosa ravitsemustieteen guruista ei kykene lausumaan julkisuudessa mitään positiivista asiasta (tai oppia mitään uutta näistä meta-analyyseistä)?

      Kaikki kulminoituu siihen, että suomalaisten kolesterolit ei enää laske. Esacalation of commitment.

      ”On vähän kiusallista, kun ”hiilihydraattien vähentäminen” on terminologisesti muodostunut ruokavalioksi, vaikka eihän se tarkalleen ottaen ole sitä.” Hyvin sanottu! Sama kokemus monen asiakkaan ruokavaliosta, jotka ovat vähentäneet hiilareita; he eivät koe karppaavansa mutta ehkäpä hoitaja tai muu asiantuntija huomaa asiakkaan karppaavan ja alkaa käännytystyön …

    2. ”Karppaus on välttämätön sivuvaikutus.”

      Ei, vaan valinta. Tuoretta ja luonnonmukaista ravintoa voi syödä monenlaisilla makrosuhteilla.

    3. ”On ihan selvää ja näkyvää, mikä ajojahti (ehkä voimakas ilmaisu, ehkä ei) on käynnissä kaikkea muuta tietoutta kohtaan, paitsi virallista ja niin ”mahtavaa” ruokasuositusta kohtaan.”

      Tai sitten vastareaktio jonka on provosoinut blogosfäärin äärilaidan pahimmillaan puhdas sekoilu a la ”THL-vastuuseen-Puska-vankilaan”.

      On aika vaikeaa olla näkemättä ongelmia asenteessa – ja tietotaidossakin – molemmilla puolilla.

  4. Ilta-Sanomien kissankokoinen lööppijuttu oli nolo ja herätti myötähäpeää vanhan konkarin puolesta. Pitäisi pidättäytyä antamasta julmia lööppilausuntoja, jos ei jaksa seurata aikaansa eikä siten pysty kommentoimaan asiallisesti uutta tietoa.

    Reijo, varmaan seuraat ELSA-tutkimusta, niin että sen tulokset eivät livahda huomaamatta? Tutkimus alkoi 1.1.2004 ja päättyy 31.12.2015. THL:n ja yhteistyökumppanien hanke, jonka tavoitteena on ”tutkia suomalaisen ruokavalion merkittävien hiilihydraattien lähteiden aterianjälkeisiä veren sokeri-, insuliini- ja muita aineenvaihdunnan vasteita ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Määrittää suomalaisille hiilihydraattipitoisille elintarvikkeille glykeemisiä ja insulineemisiä indeksejä.”
    http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/hanke?id=27631

    1. Kyse on käsittääkseni useista eri tutkimuksista joita julkaistaan ja on julkaistu jo useita. Luulen referoineeni hankkeeseen kuuluvia Hätösen, Valstan, Similän jne. tutkimuksia monta kertaa. KTS. PubMed näillä nimillä ja vaikka hakusanalla ”postprandial”. Jos joku huomaa ja tietää, ettei THL:n ateriakoetutkimukset olekaan osa ELSA-hanketta voi ehkä korjata tässä tapauksessa.

  5. Tieteeseen kuuluu kyseenalaistaminen, mutta myös niitä omia käsityksiä pitäisi pystyä tarkastelemaan kriittisesti. On pettymys huomata, että tähän ei jostain syystä pystytä. Kyllähän noista kommenteista paistaa, että tutkimuksiin ei ole joko perehdytty tai sitten niiden tulosten tulkinta on ennakkokäsitysten sanelema.

    1. Sinäpä sen sanoit. Jotenkin nykypäivän menoon kuuluu myös läpinäkyvyys. Siksi on lähes mahdoton hyväksyä ja ymmärtää jatkuvaa kissa ja hiiri leikkiä, ihan kuin omien näkemyksien vastakkaisia todistusaineistoja ei olisi olemassakaan.

      Se tuntuu nykymaailmassa huvittavalta, jos nätisti yrittäisi sanoa. Onhan se nähty joka elämän alalla, että paras katsoa totuutta jotakuinkin silmiin ja liikkua eteenpäin. Maton alle lakaisulla ei saavuta mitään kestävää.

      Välillä sitä miettii, että kuka tässä on pihalla. Itsekin mietin joskus mikä tollo olen 😉 Ihan oikeasti, välillä tulee niin skitso olo evidenssiä kahlatessa.

      Mitä uniikkia ihmetietoa on joidenkin gurujen takataskuissa, jota itse ei millään löydä? Jos sitä on, luulisi sitä voivan referoida. Vai onko heillä jokin hiljainen kokemustieto/intuitio jonka avulla vain tietää ”totuuden”.

      Tutkimusevidenssiä ei ole kovin vaikea laittaa marssijärjestykseen. Tieteen nimissä sen on pakko olla läpinäkyvä prosessi, eikä mikään ”mä vain tiedän ja osaan”.

  6. Erittäin hyvä kirjoitus Reijo.

    ”Mielestäni tämä tarkoittaa, että etenevien väestötutkimuksien tuloksia voi redusoida pelkkää tyydyttynyttä rasvaa koskevaksi”

    Tuosta uupuu varmaan sana ”ei” jostain välistä?

    Mikäs muuten Reijo on sinun mielipiteesi tästä WHI-tutkimuksesta:

    Effects of a low-fat dietary intervention on glucose, insulin, and insulin resistance in the Women’s Health Initiative (WHI) Dietary Modification trial

    http://ajcn.nutrition.org/content/early/2011/05/11/ajcn.110.010843.abstract

    Ote Result osiosta:
    ”diabetic women experienced adverse glycemic effects of the low-fat diet.”

    Jos oikein muistan niin ko. tutkimuksen toteutunut ”low-fat” oli lopulta sellaiset 30% energiasta eli THL:

    1. Kiitos Guille, korjasin virhee. Hyvä kun huomasit ja kerroit!

      Mielipiteeni WHI:stä löytyy tästä

  7. Diabetestutkimuksen muumiot (mm Antti Aro) jakavat kärkkäästi bulevardilehdistölle lausuntojaan.
    Valistuneet kansalaiset nojaavat tiedoissaan tai omissa hoitokäytännöissään muihin parempiin tietolähteisiin.
    Huonoin puoli näissä autoritaarisissa lausunnoissa on se, että ne yleensä uppoavat totuutena ns peruskansaan.
    Kukapa tätäkään koko sivun ensinäkymää ja sen aiheuttamaa vahinkoa tarkemmin analysoisi.
    Diabeteshoidon taso Suomessa on bulevardilehdistön osaamistasolla.

  8. Kiitos hakuvinkeistä, Reijo! Luin juuri Similä-haulla löytyneen blogimerkintösi ”Onko glykeemisellä indeksillä ja kuormalla yhteyttä sairauksiin?”. Hyvät ihmiset että on mielenkiintoinen ja pieniä käytännön elämäntapamurusia sisältävä juttu, samoin kommentit!

    Esimerkiksi tämä on pohdinnan arvoinen juttu: ”Polyfenolien saanti on kiinni kahvin, kaakaon ja teen ohella etupäässä marjojen ja hedelmien sekä täysviljan saannista. Jos hedelmät ja täysvilja on pois (kuten tiukalla karppaajalla voi olla), vaatii reilun ’polyfenoliannoksen’ saaminen reilusti suurempaa marjojen käyttöä.”

    Jopa karppausfoorumilla voisi kuvitella tuon menevän torjuntareaktion läpi, varsinkin jos ei kirjoittajaa tiedettäisi. Karppaajat nimenomaan suosittavat marjojen runsasta käyttöä (mikä saattaa olla hankalaa kun ei itse poimi; nykyään tuntuu että ei oikein uskalla käyttää kuumentamattomia pakastemarjoja ja kuumennus tuhoaa paljon hyötyaineita).

  9. Omalta kohdalta, diabeetikkona voin todeta seuraavaa:
    Virallisesti hyväksytyllä lääkityksellä ja ruokavaliolla: Paastosokeri 10.5, pitkä sokeri 8.6. Karppauksella: Paastosokeri 5.1, pitkä sokeri 5.2. Kolesterolit (kokonaiskolesteroli 4.2) ja triglyseridit loistavat, varsinkin hyvässä kolesterolissa on tapahtunut nousua ja huonossa laskua karppauksen aikana. Verenpaine on myös rajusti laskenut (160/90 -> 120/60). Lääkkeitä en enää käytä.

    Näitä tapauksiahan on tuhansia minun lisäksi.

  10. Siinä jälleen kerran nähdään (niiden kaikkien lukemattomien muiden kertojen lisäksi), että THL:n professoreilla ei ole harmainta aavistustakaan ihmisen elimistön toiminnasta ja siitä millainen ruokavalion on hyväksi diabetikoille tai muille ihmisille. He haluavat, vaan huudella väliin omia mielipiteitään, joilla ei ole enää tieteellistä perustaa ja varoitella samalla karppauksen ja tyydyttyneiden rasvojen vaaroista, sillä se on heidän vakiintunut päähänpinttynyt evankeliuminsa. He eivät myöskään tajua, että maallikotkin ja hieman asiaan perehtyneet ovat nykyään paremmin perillä asioista kuin he (kiitos internetin, kirjojen ja tutkimusten) ja enää ei niellä heidän tuulesta temmattuja väitteitään noin vain. Hyvä ja informatiivinen bloggaus Reijo Laatikaiselta. Ruokakapinalliset kiittävät. Olisipa Valio palkinnut Laatikaisen sillä isommalla palkinnolla taannoin ja antanut Mikael Fogelholmille vain lämmintä kättä

    1. Hyvältä näyttää. Ja kun monia muita karppaajia kuulostelee tämän näköinen on tavanomaista. Kyllä minullakin on kokemuksia toisaalta sellaisista rasvaajista/liharuokiin keskittyvistä.

  11. Hei,

    oletko tutustunut tuoreeseen Am J Epidissä julkaistuun meta-analyysiin karppauksesta? Taas lisää tutkijoita, jotka suosittelevat karppausta metabolisen oireyhtymän ohitoon (kuten kokotekstin discussion lopussa tdoetaan)

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23035144

    Effects of low-carbohydrate diets versus low-fat diets on metabolic risk factors: a meta-analysis of randomized controlled clinical trials.

  12. Näyttöä siitä, että hiilihydraattien rajoittaminen/laadun parantaminen tuottaa vähintään samanlaisia tuloksia painon, sydäntautien ja diabeteksen kannalta kuin muut ruokavaliot, alkaa olla jo niin paljon, että se kyllä heijastuu aikanaan suosituksiin myös meillä. Muualla se on niin tehnytkin, ja en usko, että Suomi voi jäädä jurnuttamaan erillissaarekkeeksi.

  13. Kyllä. Mielestäni se heijastuu jo luonnoksena ilmestyneissä pohjoismaisissa suosituksissa. Seuraava aalto lienee se, että kelle sopii hiilarien vähentäminen paremmin ja kelle rasvan vähentäminen geenien puolesta. Kuopiosta, Malmöstä ja mm. Pounds Lost -tutkimuksesta on ainakin saatu jo esimakua.

  14. Huomasin tekstissä virheen jonka korjasin. Haimato 2012 tutkimus on siis avoin eikä kontrolloitu.

  15. En voi ymmärtää otsikkoa ja edes sitä että sinä tartuit tuollaiseen. Ehkä nyt tajuan sinun olevan kallellaan Puskan oppeja kohtaan, menetit uskottavuuden tällä kertaa ja jätän sinut omaan arvoosi 🙂

  16. Asiallinen kirjoitus. Voisin laittaa aiheesta vielä pöytään seuraavan;

    Galgani et al (2008) ”Effect of the dietary fat quality on insulin sensitivity”, BJN.

    Siinä(kään) ei havaittu rasvan laadulla sen kummempaa vaikutusta insuliinisensitiivisyyteen. Ongelmana kuitenkin tutkimusten laatu (monissa pieni n, lyhyt seuranta-aika; n3 -supplementaation sekoittava vaikutus jne. jne.) – eli sama kuin Kodama et alissa. Tältä pohjalta on siis vaikea olla Aron (ehdottoman kuuloisella) linjalla, mutta kun otetaan huomioon mitä myöhemmin kirjoitit niin vaikea nähdä perustelua safalla läträilyyn tässä(kään) suhteessa.

    Kyssäri loppuun:

    ”Amerikkalaisessa tutkimuksessa käytetiin tiukkaa karppausta (<60 g HH/pv) jossa oli paljon (tyydyttynyttä) rasvaa."

    Mistä löysit tiedon rasvasuhteista kys. paperista? Vai päättelitkö vain "paljon rasvaa = paljon tyydyttynyttä rasvaa"?

    1. Päättelin; siksi se on suluissa. Yleensähän karppauksessa nousee tyydyttyneen rasvan saanti väkisin, ja se on monen gurujen suurin pelko. Rasvan osuus energiasta oli 70 %, joten siitä lienee suuri siivu tyydyttynyttä rasvaa. Mutta tässä tutkimuksessa ei taida olla rasvasuhteita selitetty, eikä muutenkaan kovin tarkasti eritelty mitä potilaat todellisuudessa söivät.

      1. ”Päättelin; siksi se on suluissa. Yleensähän karppauksessa nousee tyydyttyneen rasvan saanti väkisin, ja se on monen gurujen suurin pelko. Rasvan osuus energiasta oli 70 %, joten siitä lienee suuri siivu tyydyttynyttä rasvaa.”

        Kuten itsekin toteat, niin ilman rasvasuhteiden tarkempaa erittelyä kyse on pelkästä arvailusta. Lisäksi on syytä muistaa, että vaikka tyydyttyneen rasvan määrä nousee lähtötilanteesta, pysyvät rasvasuhteet edullisina tai jopa parantuvat verrattuna vähempirasvaiseen malliin. Plus sitten vielä se, että kyse on energiarestriktiosta – mitä tapahtuukaan painostabiilissa tilassa?

  17. Vähän ihmetyttää, ettet vieläkään usko karppauksen tehoon diabeteksen ja ylipainon hoidossa. Yhä useampi VHH-lääkäri kertoo toinen toistaan selvempiä todisteita asiasta. Väestötutkimukset tietysti puuttuvat, koska potilaskertomukset eivät riitä tutkimukseksi, vain havaintoihin. Itse pääsin D2:sta ja sen lääkityksestä eroon, samoin kuin parista kymmenestä liikakilosta. Ymmärtääkseni meitä on jo muutama…tuhat yksittäistapausta maailmanlaajuisesti.

  18. Money talks and bullshit walks, siinä syy THL:n ja monen muunkin lääkefirman ja elintarvikefirman mottoon lytätä ”Fiksu” VHH…tai sitten ne on vaan saamarin tyhmiä.

    Tosiasioiden tunnustamisnen on kaiken viisauden alku.

    1. Mistä kumpuaa tämä käsitys että lääkefirmoja kiinnostaisi vhh:n lyttääminen? Siitäkö perusteettomasta käsityksestä, että se olisi jotenkin uhka esim. sv-tautilääkkeiden myynnille?

      Heitetäänpä vastakysymys: miksi niin moni vaihtoehtolääkintä-ja luontaistuotebisneksessä vaikuttava taho puolestaan suitsuttaa vhh:ta? Kerro oma käsityksesi. Katsotaan miten se tosiasioiden tunnustaminen hoituu. 🙂

  19. Ruotsin viranomaiset (Social Styrelsen) teettivät vuonna 2011 systemoidun kirjallisuuskatsauksen diabeetikoille sopivasta ja terveellisestä ruokavaliosta. Lopputulos?
    ……………………………………………………….
    SBU vetää vähän mutkia suoriksi tässä Reijon siteeraamassa lauseessa: ””Det finns ett vetenskapligt stöd för att måttlig lågkolhydratkost (30–40 E% kolhydrater) ger viktreduktion och påverkar blodfetter och långtidsblodsocker (HbA1C) positivt.”

    Varmasti hiilarien rajoittaminen parantaa verenrasvoja ja pitkääsokeria, mutta tästä voi saada myös sen kuvan, että täysjyvätuotteilla ja niiden kuiduilla,jotka kuuluvat SBUn maltilliseen VHH-dieettiin, olisi jotenkin hyvä tieteellinen näyttö. Ei pidä paikkaansa. Siellä sanotaan näin: Litteraturgenomgången har inte funnit underlag för slutsatser om andra centrala komponenter i kostrekommendationerna, som fullkornsprodukter….
    Ainoa, jokseenkin riittävä, tieteellinen näyttö terveellisyydestä on katsauksen mukaan kasviksilla,palkokasveilla ja kalalla: •Det finns ett visst vetenskapligt stöd för att grönsaker, baljväxter och fisk är gynnsamma för personer med diabetes.
    Lisäksi pieni määrä alkoholia ja pari kuppia kahvia päivässä
    pienentää sv-tautiriskiä. Hedelmistä ei alkuperäistekstissä puhuta mitään!
    Toisinsanoin SBUn päätelmät voi kuitata lauseella: Nykyisten ohjeiden tieteellinen näyttö on erittäin heikko!

    SBU-ryhmän puheenjohtaja prof. Kjell Asplund vahvistaa ylläolevan lausunnon SuurTukholman diabetesyhdistyksen lehdessä: http://www.ssdf.nu/tidningen/artikel.php?id=1049

    1. ”mutta tästä voi saada myös sen kuvan, että täysjyvätuotteilla ja niiden kuiduilla,jotka kuuluvat SBUn maltilliseen VHH-dieettiin, olisi jotenkin hyvä tieteellinen näyttö. Ei pidä paikkaansa.”

      Niin trialeissa kuin väestötutkimuksissakin täysjyvätuotteet ja kuidun saanti yhdistyvät positiivisiin muutoksiin painossa, verensokerikontrollissa, lipidiarvoissa jne. diabeetikoilla, olettaen että edellisillä korvataan höttöhiilareita eikä niitä vain lisätä kaiken muun päälle jolloin energiansaannin kasvu hidastaa esim. painonpudotusta ja nollaa hyödyt. Näytön taso ei myöskään ole ”erittäin heikko”.

      Mainitsemassasi artikkelissa muuten todettiin, että low fat ja low carb eivät eroa mitenkään oleellisesti toisistaan valtaosassa (vuosi tai alle) kenttää. Tästä seuraa suoraan se, että jos nykymalli on ”heikko”, niin sitä on myös vhh. Eikö totta?

  20. Lisäsin tuonne juttuun tuon Anna-Liisa Snickerin karppiaterian kuvan. Selvitysten mukaan useimmat karppaajat syövät enemmän tämän suuntaisesti kuin median esille tuoman voi-pekoni-muna-ja-pihvi -tyyliin. Kuinka epäterveelliseltä tuo näyttää?

    Kirjoittelin pari viikkoa sitten pohjoismaisesta selvityksestä. Sen mukaan 25 % suomalaisista miehistä syö korkeintaan *yhden* kasvis/marja/hedelmäannoksen (80 g) päivässä, kun tavoite min 5 annosta. Miksi tästä ei olla huolissaan, ja tulla julkisuuteen yhtä hanakasti ”hengenvaarallista”? Tähän miesporukkaan mahtuu varmaan diabeetikoitakin, enkä usko että heidän ruokavalionsa on lainkaan parempi kuin kehnosti koostetun karppiruokavalion. Ajatelkaapa keskivertosuomalaisen ravinto näytää suurin piirtein tältä. Ja tässä on jo yli kaksi kertaa enemmän kasviksia ja hedelmiä kuin tuossa surkeimmassa jamassa olevien suomalaismiesten.

  21. Korostat ihan liikaa tuota kolesterolisuhdetta. HDL on hyvin kyseenalainen juttu, ja sillä on näyttöä lähinnä vain korrelaatiosta verisuonitautien suhteen. LDL on kausaalinen syytekijä, joka kannattaa pitää alhaalla. LDL-C ja non-HDL-C on markkereina parempia kuin HDL:n ja kokonaiskolesterolin suhde.

    1. Laittaisitko mainitaemastasi asiasta vakuuttavan viitteen? Muutama kuukausi sitten asiasta oli perusteellinen kirjoitus asiasta, muistaakseni NEJM:ssä, jossa edelleen LDL+HDL oli edelleen se kaiken perusta. Myös 2012 eurooppalaisessa dyslipidemia suosituksessa HDL:llä on vahva asema. Totean nyt lisäksi että on vakuuttavasti osoitettu että liika hiilihydraatti lisää LDL kolesterolia ( paitsi että laskee HDL:ää ja lisää Triglyjä) jos se vie sijaa PUFA:lta.

      1. ”Totean nyt lisäksi että on vakuuttavasti osoitettu että liika hiilihydraatti lisää LDL kolesterolia ( paitsi että laskee HDL:ää ja lisää Triglyjä) jos se vie sijaa PUFA:lta.”

        Entä hiilareiden laatu tässä kontekstissa? Onko sen suhteen eroja?

  22. Siis HDL-volyymillä on pelkkä epidemiologinen korrelaatio, eikä se todellakaan ole mikään perusta. Se voi olla pelkkä merkkilippu vailla syy-yhteyttä.

    ”HDL:n toimintakyvyllä voi olla kausaalinen suhde alentuviin sv-tautipäätepisteisiin (vielä epävarmaa), mutta HDL-volyymilla ei sellaisesta ole evidenssiä, toisin kuin LDL-volyymistä”

    http://www.puhdasruoka.fi/topic/621-hdl-hypoteesi/page__hl__hypoteesi

  23. Käsitelläänpä tätä HDL-hypoteesia uusin tutkimusmenetelmin: Henkilöillä, joilla on perinnöllinen matala HDL-kolesterolin pitoisuus, kaulavaltimoiden seinämät olivat paksuuntuneet heijastaen heidän sepelvaltimotautiriskiään. HDL2b-hiukkasten osuus oli käänteisesti yhteydessä kaulavaltimoiden seinämäpaksuuteen.
    https://helda.helsinki.fi/handle/10138/27853

  24. HDL-Heikki ja suodattimeen jäänet Robert Fatkins ja LDL-Jason ovat yksi ja sama persoona. Keskusteluita seuraavat tietävät kuka. Jatkakaa vaan tätä HDL ja LDL vääntöä puhdasruoka-foorumilla edelleen. Minä en kestä sitä aina uudestaan.

    1. Olehan tarkkana Reijo, ”statiinikauppiaat” levittäytyy jo Tiede lehden palstoillekkin…

  25. Heikki ja Jason ovat ihan eri heppuja. 😐 HDL2b on myöskin eri asia kuin HDL-C.

  26. ”Sitä voi yrittää jäljittää esim. Haunerin systemoidusta katsauksesta 2011 ”

    Eli näyttöä ei siis käytännössä ole. Pitäisin kyllä mututuntumalla todennäköisempänä, että jos hiilarien korvausosuus tulee kasviksista, vihanneksista ja hedelmistä sekä kuitupitoisista täysjyvätuotteista, niin lipidiarvot eivät huonone.

    1. ”Näyttöä ei siis käytännössä ole” Lähdet siis arvailemaan 🙂 Kuitu, varsinkin liukoinen kuitu, laskee LDL-kolesterolia, myös kasvisterolit ja ehkä polyfenolit laskee kolesterolia joten käytännössä kyse on höttöhiilareiden vaikutuksesta LDL:ään. Haunerin systemoidussa katsauksessa asia tosin ilmoitetaan joka tapauksessa hiilihydraattien osuutan -mitä suurempi osuus hiilihydraatteja suhteessa PUFA:aan sitä korkeampi LDL. Jotta asian todellinen kompleksisuus tulisi esille; eurooppalainen uusi dyslipidemiasuositus toteaa että hiilihydraatti on täysin neutraali LDL:n suhteen. En tosin ota tätä suositusta tältä osin katekismuksena, koska sieltä löytyy muutakin epäilyttävää, kuten se, että vain PUFA nostaisi HDL-kolesterolia (tyydyttyneen rasvan vaikutuksesta HDL:ään en ole läytänyt mainintaa). Tästähän on se Siri-Tarinon hyvä katsausartikkeli jota olen pari kertaa referoinut esim. HDL ja ravinto -kirjoituksessa (oikea palkki).

      Tässä tulee ihan turhaa vääntöä asioista, joista Miekin ymmärtää ja tietää kantani ihan mainiosti.

      Itse pidän järkevänä käyttää kasviksia, hedelmiä, marjoja runsaasti ja täysviljaa kohtuullisesti. Leipätiedotuksen nykysuositus 6/9 -leipäsiivua ja puurot sekä pastat päälle päivässä ei ole minusta järkevä linja kevyttä konttorityötä tekevälle valtaväestölle. Liika leipä vie tilaa kasviksilta, marjoilta ja hedelmiltä, joiden puute on todellinen ongelma suomalaisessa ruokavaliossa. Samalla juusto ja erityisesti makkaroiden ja kinkkujen aivan tarpeeton läiskiminen leivälle lisääntyy (kokemukseni mukaan varsinkin miehillä). Se mitä suomalaiset itse ilmoittivat lokakuussa ilmestyneessä tutkimuksessa syövänsä päivää kohden tummaa leipää (3,7 viipaletta) on paljon järkevämpi. Saman määrän suurin piirtein suositteli Mozaffarian katsauksessaan vuonna 2011(s.2871)

      Oletteko kuulleet kenenkään senioritason ravitsemustieteen ”esikuvan” varoittavan liiasta ruisleivän syönnistä ikinä? Minulle ei muistu mieleen, mutta muistini onkin välillä hatara.

      1. ””Näyttöä ei siis käytännössä ole” Lähdet siis arvailemaan”

        Noh jo kaaviostasihan käy ilmi että aika monessa kohtaa lukee ”ei tietoa riittävästi”. Toki hiilarien osuudella kok.E:stä ei näytä olevan merkitystä DM2:n suhteen.

        ”Jotta asian todellinen kompleksisuus tulisi esille; eurooppalainen uusi dyslipidemiasuositus toteaa että hiilihydraatti on täysin neutraali LDL:n suhteen. En tosin ota tätä suositusta tältä osin katekismuksena, koska sieltä löytyy muutakin epäilyttävää, kuten se, että vain PUFA nostaisi HDL-kolesterolia (tyydyttyneen rasvan vaikutuksesta HDL:ään en ole läytänyt mainintaa). ”

        Itsekin pitäisi molempia kohtia epäilyttävänä.

        ”Tässä tulee ihan turhaa vääntöä asioista, joista Miekin ymmärtää ja tietää kantani ihan mainiosti.”

        No ei nähdäkseni tule, sikäli kun muille lukijoille välittynee viesti siitä että ”liika hiilihydraatti nostaa LDLää” ei ole ihan tarkka taikka paikkansapitävä toteamus – kuten nyt itsekin tarkemmin erittelet. Mikäli kyse on ylenpalttisesta energiansaannista, joo. Mutta mikäli kyse on esim. tasapainoisesta vegaaniruokavaliosta, niin tuskinpa.

        ”Oletteko kuulleet kenenkään senioritason ravitsemustieteen ”esikuvan” varoittavan liiasta ruisleivän syönnistä ikinä? Minulle ei muistu mieleen, mutta muistini onkin välillä hatara.”

        Eipä minullekaan. Mutta onko tuossa nyt oikeasti väestötasolla varoittamisen aihetta?

        Omassa tuttavapiirissäni on kyllä ollut näitä liiallisia leivänpuputtajia, kyllä. Mutta niin on ollut ”karppaajiakin” jotka jättävät syömättä esim. vastapoimituilla marjoilla hyöstetyn rahkan kun ”marjoissa on sitä sokeria” – vain napsiakseen myöhemmin illalla irtokarkkia …

  27. Mie oli tuossa aiemmin sitä mieltä, että laihdutustilanteen insuliinisensitiivisyys olisi eri asia kuin painovakaa tilanne (vaikka molemmat ryhmät laihduttivatkin saman verran). Toki mielenkiintoisa tietää mitä tapahtuu laihdutuksen jälkeen, ja tilanne voi olla erilainen.

    HOMA-IR:llä mitattuna insuliinisensitiivisyydessä ei ollut eroa Shai’n 2 vuoden tutkimuksessa (laihdutus loppui 6 kk kohdalla ja alkoi painonnousu 7-24 kk), vaikka trendi oli suosiollinen VHH:lle vs low fat (VM oli paras). Asia on selvitetty kuvana tässä. HOMA-IR:ää ei muodollisesti laskettu diabeetikoilla toteutussa ruotsalaisessa Guldbrandin 2 v. tutkimuksessa (2012). Siinä kuitenkin insuliinin käyttö väheni enemmän ja HbA1c väheni hiukan enemmän VHH:lla vaikka painonpudotus oli sama.

    Uudessa tutkimuksessa todettiin, että insuliiniresistentit henkilöt ovat taipuvaisempia laihtumaan enemmän ja pitävät enemmän karppauksesta kuin vähärasvaisesta ruokavaliosta. Paremman laihdutustuloksen lisäksi tässä voi olla taustalla se, että elämänlaatu on parempi, esimerkiksi aterian jälkeisen väsymyksen väistyessä. Se on nimittäin suuri annos hiilihydraattia, joka on usein eniten vastuussa väsytyksestä.

    Mitä enemmän näitä tutkimuksia tässä taas muistelen ja referoin sitä enemmän vakuutun, että diabeetikoille pitäisi tarjota vaihtoehtoisesti hiilihydraattirajoitteisen ruokavalion käyttöön lihavuuden hoidossa ja lievästi hiilihydraattirajoitteisena myös elämäntapana. Jotakuinkin samalla tavalla kuin siis Ruotsissa on jo päätetty korostaen kalan, maitotalousvalmisteiden ja pähkinöiden asemaa lihavalmisteiden sijaan proteiinin lähteinä. Minusta enää on ajan kysymys, milloin tilanne muuttuu. Meneekö siihen 1-2 vuotta vai 10-20 vuotta? Se riippuu päättäjistä.

  28. Mainitsemassasi artikkelissa muuten todettiin, että low fat ja low carb eivät eroa mitenkään oleellisesti toisistaan valtaosassa (vuosi tai alle) kenttää. Tästä seuraa suoraan se, että jos nykymalli on ”heikko”, niin sitä on myös vhh. Eikö totta?
    ……………………………………………………….
    Mie, tottahan se on, sillä lowfat-suositusta, joka perustuu heikkoon tieteelliseen näyttöön Ruotsin Sosiaalihallituksen SBU-ryhmän mukaan, on noudatettu yli 3-vuosikymmentä Suomessa huonolla menestyksellä. Nyt ollaankin sitten pissit housussa etsimässä uusia ratkaisuja, joista VHH näyttää ehdottomasti parhaalta. Sitä vaan ei haluta myöntää Suomessa, toisin kuin Ruotsissa,missä Kost vid Diabetes-ohjekirjanen antavat mahdollisuuden kahden erilaisen VHH-mallin kokeiluun!
    http://www.socialstyrelsen.se/lists/artikelkatalog/attachments/18471/2011-11-7.pdf

    1. Neljän erilaisen: lievästi hiilihydraattirajoitteisen, Välimeren, perinteisen suositusten mukaisen ja alhaisen GI:n. Nämä neljä ovat suositettuja kuten tässä kirjoituksessa n. vuosi sitten referoin.

    2. ”Nyt ollaankin sitten pissit housussa etsimässä uusia ratkaisuja, joista VHH näyttää ehdottomasti parhaalta”

      Avaisitko hiukan sitä, että miltä kantilta ja mihin perustuen? Tutkimusnäyttöä diabeetikkojen ruokavalioksi on kaikista neljästä, kuten Reijo mainitsikin, vaihtelevasti.

  29. ”Mie oli tuossa aiemmin sitä mieltä, että laihdutustilanteen insuliinisensitiivisyys olisi eri asia kuin painovakaa tilanne (vaikka molemmat ryhmät laihduttivatkin saman verran).”

    Kyse oli siis nimenomaan runsaamman safan saannin yhteydestä.

    1. Niin, Shai’ssa ja Guldbrandissa oli muutaman energiaprosentin, n. 2 ja 6 E %, ero SFA:n saannissa tutkimusten lopussa. Millaista eroa ja tietoa siis etsit?

      1. Oliko kummassakaan siis näkemyksesi mukaan kyse runsaasta safan saannista, siis suhteellisesti tarkastellen (vs vaikkapa normi-länsimaalaisen ruokavalion safan osuus)?

        Pointtina se, että voidaanko aineiston jossa safan saanti ei ole varsinaisesti ”runsasta” perusteella päätellä sen kummempia tilanteesta jossa sen saanti on runsasta.

  30. Niin trialeissa kuin väestötutkimuksissakin täysjyvätuotteet ja kuidun saanti yhdistyvät positiivisiin muutoksiin painossa, verensokerikontrollissa, lipidiarvoissa jne. diabeetikoilla, olettaen että edellisillä korvataan höttöhiilareita eikä niitä vain lisätä kaiken muun päälle jolloin energiansaannin kasvu hidastaa esim. painonpudotusta ja nollaa hyödyt. Näytön taso ei myöskään ole ”erittäin heikko”.
    ……………………………………………………………………
    Mie, sanoivatpa trialisi mitä tahansa SBU-ryhmä kävi läpi kaikki tutkimukset vuosilta 1980-2009 ja tuli tähän lopputulokseen: Databassökningarna resulterade i över 17 000 abstrakt. Över 700 artiklar beställdes i fulltext, och 51 studier uppfyllde inklusionskriterierna. Av dessa höll 31 hög eller me­del­hög vetenskaplig kvalitet och utgjorde underlag för evidensgraderade resultat.
    Resultaten av litteraturgenomgången ger ett visst stöd för att grönsaker, baljväxter och fisk har gynnsamma effekter på hjärt–kärlsjukdom och dödlighet hos kvinnor med diabetes (begränsat vetenskapligt underlag). Dessa livsmedel ingår som komponenter i rådande kostrekommendationer vid diabetes. För andra centrala komponenter, som fullkornsprodukter, fettmängd och fettkvalitet, saknas däremot stöd (otillräckligt vetenskapligt underlag
    http://www.lakartidningen.se/07engine.php?articleId=15358

    Et siis luota Ruotsin Sosiaalihallituksen asettaman asiantuntijaryhmän lausuntoon, jossa todetaan täysjyvätuotteiden,rasvanmäärän ja laadun tieteellisen näytön olevan riittämätön?

  31. ”Et siis luota Ruotsin Sosiaalihallituksen asettaman asiantuntijaryhmän lausuntoon, jossa todetaan täysjyvätuotteiden,rasvanmäärän ja laadun tieteellisen näytön olevan riittämätön?”

    Luotan vertaisarvioituun aineistoon. Kts. lisäksi ylempi viestini.

  32. Mie: ”Oliko kummassakaan siis näkemyksesi mukaan kyse runsaasta safan saannista, siis suhteellisesti tarkastellen (vs vaikkapa normi-länsimaalaisen ruokavalion safan osuus)?”

    Tämä saattaa olla lopulta yksi keskeisimmistä kysymyksiä.

    Jos katsoo kaikkia pitkäkestoisia karppaustutkimuksia niissä tyydyttyneen rasvan saanti on ollut haarukassa 10-19 E%. Tuo jälkimmäinen juuri Guldbrandissa eli siinä diabetestutkimuksessa.

    Mistä siis tulee käsitys siitä, että tyydyttyneen rasvan saanti repeää käsistä, vaikka yli 20 E % karpatessa? Väitän, että se tulee median epärealististen valokuvien ja videonpätkien sekä muutamien äänekkäiden karppaajien voin, kerman ja kananmunan suitsutuksesta blogosfäärissä ja MTV3:ssa.

    Esim. Guldbrandissa annettiin ohjeeksi käyttää vapaasti SFA-pitoisia elintarvikkeita. Shai’n ja Gardnerin ohjeet taas noudattivat Atkinsin pyradmia (kts. tutkimuksien liitteet). Silti pysytään n. 15 E % tasolla (itseraportoituna). Kolesteroleissa ei mitään huolestuttavaa.

    OK, on ihmisiä jotka liioittelevat karpauksen lihan ja tyydyttyneen rasvan osalta. Mutta kuinka suuri osa heitä aidosti on? 1 %, 10 %, 30 %, vai jotain muuta? Ainakin oman potilastyöni, käytyjen nettikeskustelujen ja tämän Valion selvityksen pohjalta valtaosa ihmisistä osaa karpata oikein. Siis niin, että lihavalmisteet, voi ja kerma ei ole mitenkään keskiössä, vaan kasvikset, marjat, kala ja hapatetut maitotaloustuotteet jne.

    Jos ollaan huolissaan pienestä ”väärin” karppaavien vähemmistöstä ja sen takia kielletään karppauksen edut, eikö olisi oikein ja tasapuolista olla huolissaan liian vähärasvaista, paljon sokeria ja höttöhiilareita syövistä henkilöistä ja kieltää sen takia myös vähemmän rasvaisen ruokavalion mahdolliset edut?

    1. Erittäin hyvä viesti. Käytännössä vhh:n suhteen siis a) hh-rajoitus ei muodostu kovinkaan radikaaliksi (esim. Feinman et co:n vhh:n määritelmäksi esittämästä 20-25% kok.E:stä rajasta jäädään reilusti) ja b) tyydyttyneen rasvan osuus ei kasva. Ensimmäinen ehkäissee osaltaan sitä lipsumista – jonka vaara käsittääkseni kasvaa sitä mukaa mitä äärimmäisestä muutoksesta on kyse – ja jälkimmäinen hillinnee Aron kaltaisen wanhan kaartin pelkoja. Jos he nyt niitä edes haluavat hillittävän …

      Ts. käytännön toteutuminen on maltillisempaa kuin tuo netissä suhteettomasti ääntä pitävän äärilaidan touhu. Esim. jonkun Attian ”80% kok.Estä rasvana” -ruokavalio on lähinnä kuriositeetti, koskapa valtaosa karppaajista hoitaa touhun tolkullisesti – ainakin lyhyellä tähtäimellä. Pitkällä tähtäimellä voi niitä ongelmia tulla lipsuttessa, mutta tämä näyttää olevan tyypillistä KAIKILLE ruokavaliomalleille.

      Juuri tässä viestissäsi kiteytyy se, mikä pitäisi saada perille paitsi Arolle niin myös kotimaan/ison maailman vhh-nettiprikaateille. Äärireunoilta ei löydy totuus. Valitettavaa kyllä, nettikeskustelujen perusteella voisi luulla jotain aivan muuta.

  33. Kopioin Reijon osakommentin, että mahdollisimman moni lukisi toiston ja, kun se miellytti:

    ”Itse pidän järkevänä käyttää kasviksia, hedelmiä, marjoja runsaasti ja täysviljaa kohtuullisesti. Leipätiedotuksen nykysuositus 6/9 -leipäsiivua ja puurot sekä pastat päälle päivässä ei ole minusta järkevä linja kevyttä konttorityötä tekevälle valtaväestölle. Liika leipä vie tilaa kasviksilta, marjoilta ja hedelmiltä, joiden puute on todellinen ongelma suomalaisessa ruokavaliossa. Samalla juusto ja erityisesti makkaroiden ja kinkkujen aivan tarpeeton läiskiminen leivälle lisääntyy (kokemukseni mukaan varsinkin miehillä). Se mitä suomalaiset itse ilmoittivat lokakuussa ilmestyneessä tutkimuksessa syövänsä päivää kohden tummaa leipää (3,7 viipaletta) on paljon järkevämpi. Saman määrän suurin piirtein suositteli Mozaffarian katsauksessaan vuonna 2011(s.2871)
    Oletteko kuulleet kenenkään senioritason ravitsemustieteen ”esikuvan” varoittavan liiasta ruisleivän syönnistä ikinä? Minulle ei muistu mieleen, mutta muistini onkin välillä hatara.”

    On pidettävä mielessä, että kansastamme 30-60% on perimältään herkkiä kehittämään Metabolisen oireyhtymän (MetS) ja iän lisääntyessä päätymään lihavuuteen, II-sokeritautiin, SV-tauteihin jne.

    Eräissä suomalaisissa tutkimuksissa (mm Petteri Kallio) on varsin pätevästi osoitettu, että epäedullinen geenitoiminto ”napsahtaa päälle” mm syötyjen hiilihydraatien vaikutuksesta ( vaalea leipä / tumma leipä vähän erilaisilla tehoilla).
    Eikö siis jo varovaisuusperiaate vaadi tämän näkökohdan vakavaa huomioonottamista juupas – eipäs keskustelun asemasta.
    Jaan ehdottomasti sen Reijon näkemyksen, ehkä havainnonkin, , että ”metaboolikko” reagoi eri tavoin hh-kuormitukselle kuin ns terve. Ei edes runsas liikunta tasaa tätä ”epätasa-arvoa”.
    Pidän tätä ilmiötä niin selvänä, että jos odotettua kehon vastetta ei saada aikaiseksi hiilihydraatteja rajoittamalla, tähtäin on siirrettävä jatkotiutkimuksiin, joista ehkä tärkein on kilpirauhasen toiminnan perusteellinen testaaminen.

    Kyllä sitäpaitsi ”rehut” pitäisi liittää Suomessakin hiilihydraattien listaan, vaikka koostuvatkin ”metaboliatehottomasta” selluloosasta. On niissä paljon muutakin.

  34. Neljän erilaisen: lievästi hiilihydraattirajoitteisen, Välimeren, perinteisen suositusten mukaisen ja alhaisen GI:n. Nämä neljä ovat suositettuja kuten tässä kirjoituksessa n. vuosi sitten referoin.
    ……………………………………………………….
    Valitan Reijo, mutta kyllä siellä Kost vid Diabetes-vihkosessa esitellään kaksi erilaista VHH-ruokavaliota. Vihkon tarkoitus on SBU-ryhmän puheenjohtajan prof. Kjell Aspalundin mukaan antaa asiallista tietoa potilaille eri ruokavalioista ja lisätä heidän oma-aloitteista valintamahdollisuutta niiden välillä….kosten bör vara individuellt anpassad. Just hänsynen till de personliga preferenserna ligger i linje med den etiska grundprincipen om autonomi. Att den person som har diabetes är välinformerad om olika kosters för- och nackdelar är en uppenbar förutsättning för att han/hon ska kunna göra självständiga val.

    1. Walma, kyllä kys. läpyskä (linkki alla) esittelee kaikki NELJÄ ruokavaliota plus sitten vielä sen viidennen eli rankemman hh-rajoituksen.

      http://bit.ly/WlUOXh

      Siitä todetaan ettei pitkän tähtäimen näyttöä sokeri- ja lipidiarvoihin tms. riskimarkkereihin ole, mutta että lyhyellä aikavälillä on toiminut painonpudotuksessa.

    2. Siellä esitellään tiukasti hiilarirajoitteinen mutta se EI kuulu suositettuihin neljään ruokavalioon. VHH-ruokavalioista vain lievästi hiilarirajoitteinen on suositettu. Jos sitten haluaa ehdottomasti (jota ei siis suositeta) noudattaa tiukasti hiilarirajoitteista niin sitten otsikon ”Kost vars långsiktiga effekt och säkerhet är oklar vid diabetes” alla on juurikin esitelty tiukka hiilarirajoitus ja siitä sanotaan ””Det saknas vetenskapligt underlag för att bedöma effekten av extrem lågkolhydratkost vid diabetes” Eli pitkäaikaisnäyttö puuttuu. Lisäksi korostetaan tyydyttymättömän rasvan painottamista, jos päätyy käyttämään tiukkaa VHH:ta.

  35. Siitä todetaan ettei pitkän tähtäimen näyttöä sokeri- ja lipidiarvoihin tms. riskimarkkereihin ole, mutta että lyhyellä aikavälillä on toiminut painonpudotuksessa.
    ……………………………………………………………
    Mie, tuo vihkonen on lisänimeltään ”-en vägledning till hälso -och sjukvârden” ja juuri tuossa kohdassa tiukan VHHn kohdalla sanotaan…Siinä tapauksessa, jos potilas haluaa kokeilla tiukkaa VHH-dieettiä,on tärkeää, että sairaanhoitohenkilökunta kertoo mistä dieetti koostuu ja seuraa potilaan terveyden tilaa. Missään ei kielletä potilasta valitsemasta sitä…

    Tämä on myös hyvin linjassa SBU-ryhmän puheenjohtajan lausunnon kanssa. Lisäksi Ruotsin terveydenhuoltolain mukaan hoitohenkilökunnan on informoitava potilaita kaikista hyväksytyistä hoitomuodoista: När det finns flera behandlingsalternativ med vetenskap och beprövad erfarenhet ska landstinget ge patienten möjlighet att välja det alternativ som han eller hon vill.
    http://sv.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4lso-_och_sjukv%C3%A5rdslagen

  36. Petteri Kallion (Kuopio / Itä-Suomen yliopisto) töiden abstraktit löytyvät netistä. Väitöskirjan, jossa osatyöt ovat painettuina, joutunee ostamaan.

  37. ”Missään ei kielletä potilasta valitsemasta sitä”

    Eipä tätä olekaan kukaan väittänyt. Ei tuo dokumentti kiellä potilailta myöskään vegaaniruokavaliota, Zonea, Ornishia jne. jne.

    Mutta kuten Reijo totesi, tätä äärimmäistä hh-rajoitusta ei suositella diabeteksen hoitoon kuten noita neljää muuta. Se on erotettu muista (s.7) ja siitä todetaan, että sen pitkäaikaisvaikutukset ja turvallisuus ovat epävarmoja.

    Kaikki tämä selviää itse dokumentista.

  38. Mie, miksi tiukkaa hh-rajoitusta ei voisi suositella? Itselleni asia on puhdas osaamiskysymys. Tapahtumat vain vilkastuvat vähän kuin reaktiolämpötilaa nostettaessa.
    Kokeileva diabeetikko oppii keinot hyvin nopeasti neuvottuna. Ilman neuvoja hypoglykemia ym riskejä esiintyy. Nehän ovat verisuonivikaislle aito riski jopa hengenlähtöön (ainakin insuliininkäyttäjille).
    Diabetesgoitajamme eivät uskalla / saa vaihtaa standardisaarnaa. Liian useat lääkärit potkaisevat liikaa kyselevän ja vhh-ohjeistusta kaipaavan potilaan ulos ilman paluuoikeutta.

    Pettrin juttuihin pääsee kiinni vaikka tästä: http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=8644/type=1 (väitöskirja). Etkö tunne kotseudun tapahtumia? Oli siinä mainittu usein myös Uusitupa.

    1. Eiköhän ainakin osa syystä ole se, että kun niitä pitkäaikaisia tutkimustuloksia ei ole niin terveydenhoitoväki ei halua riskeerata, että saisi niskaansa väärinhoitosyytteitä jos jollekulle jotain tapahtuisi. Status Quo on aina helpompi vaihtoehto.

    2. ”Mie, miksi tiukkaa hh-rajoitusta ei voisi suositella?”

      Koska mitään näyttöä sen eduista ja turvallisuudesta ei ole – vrt. Walman suosittelema & kovasti arvostama instanssi
      :-).

      Toisekseen, pidemmän seuranta-ajan tutkimuksissa (joita Reijo on täällä aiemmin esitellyt) on demonstroitu kattavasti, että ihmiset eivät pysty saavuttamaan lähellekään moista hh-vähennystä. Mikä on järkeenkäypää, sillä sen verran paljon ns. normaalia tarjontaa joutuu moiseen karsimaan. Miksi siis suositella tällaista vaihtoehtoa kun maltillisempikin toimii?

      ”Pettrin juttuihin pääsee kiinni vaikka tästä: http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=8644/type=1 (väitöskirja). Etkö tunne kotseudun tapahtumia? Oli siinä mainittu usein myös Uusitupa.”

      Kiitoksia.

      Muuten, nimimerkistäni huolimatta en asu Itä-Suomessa.

  39. Eiköhän ainakin osa syystä ole se, että kun niitä pitkäaikaisia tutkimustuloksia ei ole niin terveydenhoitoväki ei halua riskeerata, että saisi niskaansa väärinhoitosyytteitä jos jollekulle jotain tapahtuisi. Status Quo on aina helpompi vaihtoehto.
    ……………………………………………………………….
    Guille, mikäköhän estää tutkimasta tiukan VHHn valinneiden riskimarkkereita(Apo-suhteet,triglyt,hsCRP,HDL) vuoden kokeilun jälkeen Ruotsissa? Siellähän kehotetaan seuraamaan potilaan terveydentilaa…
    Olisiko siitäkin huolimatta, että nuo riskimarkkerit paranisivat, siirryttävä takaisin neljään ”suositeltavaan” ruokavalioon?

    1. Olisko raha, laiskuus ja/tai välinpitämättömyys tmv. En tiedä.

      Voisin kuvitella, että sitten joskus kun ne (hyvät/neutraalit) pitkäaikaistulokset saadaan varmistettua tutkimuksilla niin iso laiva kääntyy pikkuhiljalleen. Ei kai muuta voin kuin odotella, että tämä tapahtuu.

    2. ”Guille, mikäköhän estää tutkimasta tiukan VHHn valinneiden riskimarkkereita(Apo-suhteet,triglyt,hsCRP,HDL) vuoden kokeilun jälkeen Ruotsissa? Siellähän kehotetaan seuraamaan potilaan terveydentilaa…”

      Esim. se yllämainittu seikka, että kliinisissä trialeissa ei pitemmän seurannan jälkeen havaintojen mukaan päästä edes maltillisempaan hh-vähennykseen. Hiilarien tiputtaminen alle 30 kok.E:n ei vain näytä sujuvan.

      Toisekseen, jos taas tutkitaan väestöseurannalla pelkästään kys. ruokavaliota onnistuneesta noudattaneiden tilaa verrattuna lähtötasoon, ei saada tietoa siitä miten moni on ylipäätään onnistunut kys. ruokavaliota noudattamaan eikä kys. ruokavaliota voida tietenkään vertailla yhteneväisesti muihin – erilaisten osapopulaatioiden tai osatutkimusten vertailun hyöty kun on selvästi pienempi kuin kunnollisen & laajan vertailevan trialin anti. Ja juuri se onnistumisprosentti on tärkeä silloin kun halutaan saada selville, että mitä kannattaa suositella. Voi olla väestötasolla mielekkäämpää suositella ennemmin ruokavaliota jonka edut ovat pienemmät mutta noudatettavuus parempaa –> edut väestötasolla suuremmat. Yksilökohtaisesti sitten poiketaan tarpeen vaatiessa.

      Kuten nykyisissä suosituksissa näyttäisi trendi olevan. 🙂

  40. Vielä Petteri Kallioon.
    Pidän itse Petterin tärkeimpänä tutkimuksena alla olevaa täysin julkaistiedoin varustettua abstraktia (se on mukana väitöskirjassa).
    Aika harvoin näkee suomalaisissa töissä yhtä hyvää toimituksen kehuvaa kommenttia.
    Tietyt lauseet (lievennykset) eri töissä viitannevat Itä-Suomen yliopiston jonkinlaiseen ristiriitaan leipä – kuituasenteen kanssa. Julkaisuajankohtana haistelin eräänlaista paikallista ”loiskiehuntaa”. Miksiköhän tällaisista töistä ollaan niin hiljaa?

    Dietary carbohydrate modification induces alterations in gene
    expression in abdominal subcutaneous adipose tissue in persons
    with the metabolic syndrome: the FUNGENUT Study1–4

    Petteri Kallio, Marjukka Kolehmainen, David E Laaksonen, Jani Keka¨la¨inen, Titta Salopuro, Katariina Sivenius,
    Leena Pulkkinen, Hannu M Mykka¨nen, Leo Niskanen, Matti Uusitupa, and Kaisa S Poutanen

    ABSTRACT
    Background: Diets rich in whole-grain cereals and foods with a low
    glycemic index may protect against type 2 diabetes, but the underlying
    molecular mechanisms are unknown.
    Objective: The main objective was to test whether 2 different carbohydrate
    modifications—a rye-pasta diet characterized by a low
    postprandial insulin response and an oat-wheat-potato diet characterized
    by a high postprandial insulin response—affect gene expression
    in subcutaneous adipose tissue (SAT) in persons with the metabolic
    syndrome.
    Design: We assessed the effect of carbohydrate modification on
    SAT gene expression in 47 subjects [24 men and 23 women with a
    mean (SD) age of 55  6 y] with the features of the metabolic
    syndrome in a parallel study design. The subjects had a mean (SD)
    body mass index (kg/m2) of 32.1  3.8 and a 2-h plasma glucose
    concentration of 8.0  2.3 mmol/L. Adipose tissue biopsies were
    performed, and oral-glucose-tolerance tests and other biochemical
    measurements were conducted before and after the intervention.
    Results: We detected 71 down-regulated genes in the rye-pasta
    group, including genes linked to insulin signaling and apoptosis. In
    contrast, the 12-wk oat-wheat-potato diet up-regulated 62 genes
    related to stress, cytokine-chemokine–mediated immunity, and the
    interleukin pathway. The insulinogenic index improved after the
    rye-pasta diet (P  0.004) but not after the oat-wheat-potato diet.
    Body weight was unchanged in both groups.
    Conclusions: Dietary carbohydrate modification with rye and pasta
    or oat, wheat, and potato differentially modulates the gene expression
    profile in abdominal subcutaneous adipose tissue, even in the
    absence of weight loss. Am J Clin Nutr 2007;85:1417–27.
    KEY WORDS Gene-nutrient interactions, metabolic syndrome,
    insulin resistance, microarray, adipose tissue, diet intervention,
    insulinemic response, rye, oat, wheat

    INTRODUCTION…

  41. Petteri Kallion et al:n abstraktin johtopäätelmä: ” Dietary carbohydrate modification with rye and pasta or oat, wheat, and potato differentially modulates the gene expression profile in abdominal subcutaneous adipose tissue, even in the absence of weight loss.”

    Huomaan että luetunymmärrykseni ei oikein riitä, kun kyseessä on lääke/biologistieteellinen jargoni. Ehtisikö joku suomentaa? Ei tarvitse välttämättä kansantajuistaa, kunhan täsmälliselle suomelle saisi (vaikka kansantajuistaminen tietenkin olisi toiveiden täyttymys 🙂 ).

    1. Mielummin suomentaisin tuloksien (”Results)” kohdalta, koska siellä se helmi on. Saapi muut täsmentää, jos on tarvetta.

      Ruis ja pasta käänsivät ”päälle” 71 geeniä, jotka säätelevät insuliinin signalointia ja apoptoosia rasvakudoksessa. Sen sijaan peruna ja vehnä käänsivät päälle 62 geeniä, jotka säätelevät stressiä, sytokiini-kemokiini-aineenvaihduntateitä ja interleukiiniaineenvaihduntaa. Eli perunan ja vehnän ”mättäminen” käänsi päälle rasvakudoksessa aineenvaihduntateitä, jotka saattavat lisätä tulehdus- ja stressireaktioita kehossa. Laittaisin nyt kuitenkin jäitä hattuun, mikä sitten onkin havainnon todellinen kliininen merkitys, ettei äidy liian suoraviivaiseksi tästä keskustelu. Tilastollinen ero ei ole sama kuin käytännössä merkittävä ero. Joka tapauksessa *älyttömän* kiinnostavaa.

      Tämäkin tutkimus osoittaa, että hiilihydraatti on eri hiilihydraatti kun se on eri matriksissa eli eri kantajaruuassa. Sama saattaa koskea rasvaa kuten tuolla diasarjassani lihavalmisteiden ja maitotaloustuotteiden rasvasta esitin. Siksi tämänkin takia, ja monesta muusta syystä joihin ei ole nyt järkeä mennä, on aivan oikein ja järkevää suosittaa pikemminkin tiettyjä ruokia, kun vain jotain tiettyjä HH-, proteiini tai rasvaosuuksia ruokavalioissa. Juuri kuten uudet luonnoksena ilmestyneet ravitsemussuositukset tekevätkin.

  42. Peruutan edellisen kommenttini – selitys löytyi Timo Kuuselan linkkaamasta Lääkärilehden artikkelista, joka herättää toiveita siitä että metaboliasta tullaan saamaan täsmällistä tietoa eikä pelkkiä arveluita ja tilastollisia todennäköisyyksiä.

  43. Voi olla väestötasolla mielekkäämpää suositella ennemmin ruokavaliota jonka edut ovat pienemmät mutta noudatettavuus parempaa –> edut väestötasolla suuremmat. Yksilökohtaisesti sitten poiketaan tarpeen vaatiessa.
    …………………………………………………………..
    Mie, arvelen, että ymmärsit kommenttini täysin väärin? Kysymys oli yksittäisistä diabeetikoista, jotka valitsevat vaihtoehdon ”extrem VHH-dieetin”.
    SBUn Kost vid Diabetes-lehtinen korostetaan, että hoitohenkilökunnan on seurattava diabeetikon terveydentilaa. Se on täysin linjassa SBU-ryhmän puheenjohtaja Kjell Asplundin lausuntojen kanssa ja lisäksi hän peräänkuuluttaa(Läkartidningen) henkilökunnan uudelleen koulutusta: Betoningen av individualiserad rådgivning innebär höga krav på vårdens personal.
    ..Detta kommer att kräva insatser i grund- och fortbildning för dietister, läkare och sjuksköters­kor.
    Saman sanoo myös kommentissaan yllä Timo Kuusela, itsekin t2 diabeetikko: Kokeileva diabeetikko oppii keinot hyvin nopeasti neuvottuna. Ilman neuvoja hypoglykemia ym riskejä esiintyy. Nehän ovat verisuonivikaislle aito riski jopa hengenlähtöön (ainakin insuliininkäyttäjille).

    1. ”Mie, arvelen, että ymmärsit kommenttini täysin väärin? Kysymys oli yksittäisistä diabeetikoista, jotka valitsevat vaihtoehdon ”extrem VHH-dieetin”.”

      En ymmärtänyt. Minähän vastasin tähän, tsekkaa viesti joka alkaa ”Eipä tätä olekaan kukaan väittänyt. Ei tuo dokumentti kiellä potilailta myöskään vegaaniruokavaliota, Zonea, Ornishia jne. jne.”

  44. Kiitos kaunis, Reijo! Erityisesti tämä tuntuu merkittävältä: ”[…] hiilihydraatti on eri hiilihydraatti kun se on eri matriksissa eli eri kantajaruuassa. Sama saattaa koskea rasvaa kuten tuolla diasarjassani lihavalmisteiden ja maitotaloustuotteiden rasvasta esitin. Siksi tämänkin takia, ja monesta muusta syystä joihin ei ole nyt järkeä mennä, on aivan oikein ja järkevää suosittaa pikemminkin tiettyjä ruokia, kun vain jotain tiettyjä HH-, proteiini tai rasvaosuuksia ruokavalioissa.”

    Toden totta.

  45. Anna-Liisan tulisi ottaa huomioon, että sokeriaan mittaava diabeetikko kyllä huomaa, ettei se ihan näin mene. Leipä, peruna, pasta näkyvät lyhyellä viiveellä paastosokerin kohoamisena. Ei takapakin korjaaminen lääkkeillä ole kummakaan juttu mutta…
    Ja näkyy se melko pian Triglyn kohoamisenakin, jota en kenellekään suosita.
    Lisäksi tämän päivän tietoon verrattuna Petteri Kallion havainnot ovat jo hiukan ikääntyneitä.
    Keskeiset tutkijamme ml Pietiläinen, Rissanen ovat jo kerääntyneet moderneimmilla menetelmillä (1H NMR) tutkivien joukkoihin. Kannattaa seurata tutkijaryhmien muutoksia http://www.computationalmedicin.fi -sivujen julkaisuluettelosta vaikka kaikka ei voi vielä julkaisutilanteesta johtuen lukea.

    1. ”Lisäksi tämän päivän tietoon verrattuna Petteri Kallion havainnot ovat jo hiukan ikääntyneitä.”

      Hmm? Ensin suosittelet, mutta sitten kun huomataan ettei suosittelemasi tutkimus tuekaan tiukan linjan vhh:ta, niin esitätkin että kaksi vuotta vanha tulos on jo ”ikääntynyt”?

      Kerro toki tarkemmin että missä mielessä. Mitä radikaalin uutta aiheesta on tässä välin opittu? Ja ihan lähdeviitteitä, kiitos.

  46. Sepä jäi pois tuosta kirjoituksestani, että Jakobsenin ”poolattu” etenevien väestötutkimuksien analyysi vuodelta 2009, viittasi vahvasti siihen, että höttöhiilareiden vaihtaminen tyydyttyneeseen rasvaan (kuten Aron mukaan on tapahtunut) ei vaikuta sepelvaltimotautiriskiin merkittävästi, ainakaan sydänkuolemiin. Ei kuolemaan johtavat tapahtumat saattavat jopa hitusen vähentyä jos tyydyttynyttä rasvaa lisätään hiilihydraattien kustannuksella. Asia on kirjoitettu kääntäen:

    ”For a 5% lower energy intake from SFAs and a concomitant higher energy intake from carbohydrates, there was a modest significant direct association between carbohydrates and coronary events (hazard ratio: 1.07; 95% CI: 1.01, 1.14); the hazard ratio for coronary deaths was 0.96 (95% CI: 0.82, 1.13). ”

    Lisään tämän asian tekstiin näin jälkikäteen.

  47. Mie,
    kyllä Petterin juttu oli eräänlainen kvanttihyppy perushavaintojen osalta. Sen havaitsi toimituskuntakin.
    Tuleen ei kuitenkaan kannata jäädä makaamaan tutkimuksessakaan. Parempia tekniikoita on käytössä Kuopiossakin ja jos ei muuhun niin havaintojen oikeellisuuden tarkistamiseen. Tämähän kuuluu sääntöihin.
    Nyt vain on niin, että todellakin vasta mennään yleisten periaatteiden oikeellisuuden tarkistamisessa kiihtyvällä nopeudella.
    Ihan hyvä Reijon linkki.
    Kuitenkin ihmisiä paimennetaan Vartiaisen sadasosamuutoksilla kokonaiskolesterolissa. Totta kai se pelottaa – ainakin tietämätöntä.

Kommentointi on suljettu.