Kiitokset JohannaH! Tavallisten ihmisten mutta myös terveydenhuollon ammattihenkilöiden parissa on IBS-tietoisuudessa vielä rutkasti parantamista. IBS:ää on todella hankalaa ja aika lievää. Minä tapaan vastaanotollani pääasiassa näitä hankalia tapauksia, joiden työ- ja sosiaalinen elämä kärsii elämän laadun lisäksi erittäin paljon IBS-oireilusta.

Yksi tavoitteeni näillä kirjoituksillani on, että terveydenhuollossa ymmärettäisiin paremmin näiden sairauksien todellinen taakka yksilölle ja myös tunnistettaisiin se tosiasia, että ruokavalion keinoin on usein tehtävissä rutkasti enemmän kuin on aiemmin luultu.

Vilja herkkyyttä on monella, mutta kuten monet sanovat, mitä sitä sitten söisi jos ei leipää saa syödä, leipä ja viljatuotteet yleensä ovat monelle niin koko syömisen kivijalka, että vaihtoehtoja ei tahdota nähdä. Vaikka olotila helpottuisi. Epäilen, että jo puhjennutta sairautta esim. reumaa ei viljattomalla ruokavaliolla voi parantaa, mutta oireet saatetaan saada pysymään kurissa ja lääkitystä vähennettyä. Monista lääkkeistä kun saattaa olla myös pitkällä aikavälillä monen moista harmia. Esimerkkinä kortisoni. Monia sairauksia hoidetaan perinteisesti erilaisilla lääkkeillä, ruokavalion merkitystä eri sairauksissa ei oikein ymmärretä ottaa huomioon. Yleensä ainoastaan keliakia ja diabetes ovat sairauksia, joiden yhteydessä puhutaan että ruokavaliolla voidaan vaikuttaa sairauteen ja sen kulkuun. Myöskään riittävän täsmällisesti näistä ei puhuta. Aiemmin tuolla joku mainitsi ns. kotimaiset viljat. Minkäkin tiedän yhden ikäihmisen, joka oli keliakia diagnoosin jälkeen saanut lääkäriltä ohjeen vältää kotimaisia vijoja. Sitten laivareissulla Virossa söi samoja leipiä kuin muutkin, kun ei oltu kotimaassa…

tässä vielä lisää aiheesta gluteenisensitiivisyys, eli keliakia tämän mukaan olisi vain yksi gluteenisensitiivisyyden ilmenemismuoto, muita autoimmuunisairauksia joihin on liitetty lisääntynyt gluteenin (ja muidenkin viljaproteiinien) ”yliherkkyys” suolistossa, ns. vuotava suoli joka johtaa hiljaiseen tulehdusreaktioon elimistössä joka johtaa puolestaan geneettisesti alttiit henkilöt sairastumaan.

meillä länsimaalaisilla on monella geneettistä samankaltaisuutta, eli ollaan enemmän tai vähemmän sukua toisillemme ja tuo viljojen sopimattomuus on perua jostain hyvin kaukaa menneisyydestä. Mutta tämän päivän viljojen muokkaaminen, kasvinsuojelumyrkkyjen ja hyönteismyrkkyjen käyttö (niistä jää jäämiä viljaan) edesauttaa ongelmien ilmaantumista. Lisänä antibioottien runsas käyttö, mikä tuhoaa senkin vähän hyvän, mitä suolistossa on puolustamassa. Eli jos saa elettyä aikuisiälle ilman antibioottikuureja (eipä taida aikuisväestöstä olla montaakaan, joka ei jossain vaiheessa elämäänsä olisi syönyt kuuria jos toistakin) niin chansit pysyä terveenä suolistoltaan ja myös sietää viljoja ovat huomattavasti paremmat kuin niillä jotka kuuluvat ns.valtavirtaan antibioottien syömisessä.

Kiitoksia että vastasit kysymykseeni. Pelkkä ”en ymmärrä” olisi kyllä riittänyt 🙂

Mie et ymmärrä tosi elämän faktaa eli parantumista sairaudesta. Se tässä on suurin totuus.

Ymmärrätkö Nina eron tutkimustiedon ja keskustelupalstalle heitettyjen omakohtaisten kommenttien (joissa esiintyvä vaikutus voi olla seurausta viljattomasta ruokavaliosta tai sitten jostain muusta) välillä?