Meidän on hyvä muistaa, että elämä on bakterologiaa. Meissä on enemmän bakteerisoluja kuin ihmissoluja. Ihminen siis elää symbioosissa bakteeriensa kanssa ja jos bakteeribalanssi (tai kehomme solujen kommunikaatio bakteereiden kanssa) häiriintyy, oli syy antibiootit, huono ruoka, lisäaineet, ties mikä, seurauksena on esimerkiksi autoimmuunisairaus diabates 1.

Toiseksi, useissa suolistosairauksissa koprofagia tai vastaava siirto terveeltä sairaalle toimii. Jos haluaa olla proaktiivinen, kannattaisi oikeasti miettiä terveen isän tai äidin (tai isoäidin tai isoisän) suolistobakteerien kylmäkuivattamista kapseleiksi.

Tutkimuksia on moneen lähtöön, mutta mielestäni järkevä yhteenveto löytyy tästä artikkelista http://www.clostridiumdifficile.fi/probiootit/-suolistobakteereista/

ja vähän tuoreempaa tietoa atlantin takaa videon muodossa: http://www.ted.com/talks/jonathan_eisen_meet_your_microbes.html

ja videon lyhennelmää tässä:

”Jonathan Eisen on endokrinologi-isän (umpieritysopin erikoislääkäri) lapsi, jolla todettiin tyypin 1 diabetes. Isä ei kuitenkaan tajunnut lapsella olevan diabetesta, vaikka oli koulutukseltaan endokrinologi ja oireet olivat selvät: hän joi tajuttomasti vettä ja juoksi vessassa kerran kymmenessä minuutissa. Diabetes söi hänen lihaksensa lähes kokonaan (ketoasidoosi). Jonathanin mielestä lääkärit eivät näe eteensä päivänselviä asioita. Yleisesti diabetes 1 ajatellaan johtuvan siitä, että jokin patogeeni tuhoaa haimasta Langerhansin saarekkeet. Jonathan on työkseen analysoinut sekä ihmisen että mikrobien dna:ta yli 20 vuotta ja tullut siihen johtopäätökseen, että keskitymme liian paljon patogeeneihin jotka aiheuttavat meille ongelmia, eikä meille hyviksi katsottuihin mikrobeihin. Mikrobit peittävät meidät niin että meissä on 10 kertaa enemmän mikrobeja kuin meissä on soluja. Eli kehomme on ikään kuin tiimiytynyt meissä elävän bakteeriston kanssa.

Meissä on tuhansia ja tuhansia erilaisia mikrobeja. Meissä on miljoonia mikrobien geenejä. Jonathanin mielestä ihmisten mikrobifloorien erot voivat selittää useimmat sairautemme. Esimerkiksi diabetes tyypin 1 sairaus voikin johtua solujemme ja mikrobien välisen kommunikaation puutteesta, eli toisin sanoen kehomme puolustusjärjestelmä (immuunijärjestelmä) tuhoaa edellä mainitut Langerhansin saarekesolut luullessaan niitä patogeeneiksi. Jonathan kertoo esimerkkinä hänen ensimmäisestä projektistaan, jossa ihmisen ohutsuolen loppuosaa siirrettiin terveeltä sairaalle ihmiselle ja analysoitiin millaisia erilaisia mikrobeja ohutsuolessa on siirron jälkeen (esimerkiksi Crohnin oireyhtymässä käytetty metodi). Aluksi he tuhosivat luovuttajan mikrobit siirretystä ohutsuolesta, mutta tajusivat todella nopeasti, että tämä on täysin väärä lähtökohta onnistuneelle siirrolle. Tärkeää oli säästää suurin osa luovuttajan ohutsuolen bakteeristosta jotta ohutsuoli toimisi kunnolla siirron jälkeen.

Toinen esimerkki, josta Jonathan kertoo, on synnytyksessä lapseen siirtyvä bakteeristo. Jos äiti synnyttää sektiolla, synnytyskanavan bakteeristo ei siirry lapseen. Lapsen immuunijärjestelmä jää siis vajaaksi sektiosynnytyksissä. Joissakin tutkimuksissa on yhdistetty lihavuus, heikompi immuunivaste ja jopa ihmisten eroavaisuus tuoksussa meissä elävän bakteeriflooran ja immuunijärjestelmän eroilla . Tuhoamalla mikrobiflooraamme esimerkiksi antibiooteilla vaikutamme sekä hyvien että huonojen mikrobien tasapainoon. Ihminenhän käyttää antibiootteja ja kemikaaleja ruokatuotannosta lääkkeisiin. Tämän lisäksi elämme erittäin puhtaassa ympäristössä. Desifioimme käsiämme koko ajan ja pesemme itseämme liikaa. Tämä sekoittaa mikrobiflooran tasapainoa ja mikrobiflooran epätasapaino voi olla syy moniin sairauksiimme.

Mitä voimme tehdä palauttaaksemme mikrobiflooran tasapainon?

Ihminen voi pyrkiä palauttamaan osan tuhoutuneesta bakteerifloorasta probiooteilla, mutta ne edustavat vain 5-10 erilaista bakteerilajia, vaikka oikeasti bakteerifloorassamme on tuhansia erilaisia bakteereita. Esimerkiksi keskoslapsilla bakteerifloora on puutteellinen ja heillä esiintyy vakavaa tautia nimeltään nektrotisoiva enterokoliitti. Tähän tautiin probiootit ovat auttaneet useissa tapauksissa. Jonathan kertoo koprofagiasta, eli siitä, miten eläimet palauttavat suolistobakteerien toiminnan syömällä ulostetta. Ajatus ihmisestä syömässä ulostetta kuulostaa hirveälle ja etenkin se, että ulosteen bakteeristo menisi ruoansulatuskanavan läpi suolistoon. Sen sijaan ulosteen siirto terveeltä luovuttajalta sairaalle peräsuolen kautta on osoittautunut todella tehokkaaksi useampiin sairauksiin.

Jonathanin ja useiden muiden tieteilijöiden mielestä meidän sisä- ja ulkopuolella elävä bakteeristo pitäisi ajatella yhdeksi elimeksemme, josta pitäisi pitää hyvää huolta. Pitäisi olla todella tärkeät perusteet esimerkiksi keisarinleikkaukseen, antibioottien syöntiin yms. toimenpiteisiin, jotka tuhoavat luonnollista bakteeriflooraamme.

Kuten Reijo kirjoitti suoliston alueen kudokset ja tarkemmin vielä niissä olevat siivoojasolut ovat merkittävässä roolissa siinä pääseekö suolistosta endotoksiinia elimistön puolelle. Esim. tyypin 2 diabeetikoilla se siivouspuoli ei oikein toimi, koska seerumista voidaan mitata kohonneita LPS pitoisuuksia.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17090751

WHO/FAO:n raportissa akuutin BPA vaikutuksiin lukeutuu
mm. immuunisolujen alentunut kyky hoitaa siivoustehtäväänsä. Tutkimuksissa on havaittu myös että BPA heikentää jälkeläisten makrofagien aktiivisuutta.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18087818

Eläinkokeet tarjoavat jotain vinkkejä ajatusten pohjaksi sille mitä tilanteen parantamiseksi voisi tehdä. Toleranssi suolistoperäisille ongelman aiheuttajille näyttäisi ainakin kulkevan käsikädessä siivoamiskyvyn kanssa .

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18197145

”Contrary to our original hypothesis, we conclude that endotoxin tolerance significantly attenuates the host inflammatory response, augments bacterial clearance, and improves survival in this murine model of polymicrobial sepsis.”

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21556916

”In contrast, pretreatment with LPS not only alleviated the development of multiple organ injuries after CLP, but also decreased sepsis-induced activation of pulmonary NF-κB and reduced plasma cytokines production. In addition, LPS pretreatment improved the survival in rats subjected to CLP.”

Teme, pointtini oli tuossa se että eläntutkimukset indikoi mahdollisuutta lapsuudessa tapahtuvaan ”koko elämän kestävää ohjelmointiin” ravinnon koostumuksesta riippuen:

”This is the first time that we have shown in our rat model of obesity that there is a resistance to the reversal of this programming effect in adult life,”

Tasapainon vuoksi eläintutkimusta myös rasvasta. ”HFD (high fat diet) mice were overweight, glucose intolerant and insulin resistant compared with NCD (normal carbohydrate diet) mice of the same gestational age. Although fetal body weight was not significantly different, fetal plasma glucose and insulin levels were higher in the HFD group than the NCD group. Maternal HFD causes inflammatory changes in the adipose tissue of offspring.”

Teme,

Tässä aiheeseen liittyvää eläintutkimusta.

”Consumption of foods high in carbohydrates immediately after birth programs individuals for lifelong increased weight gain and obesity, a University at Buffalo animal study has found, even if caloric intake is restricted in adulthood for a period of time.”

http://tinyurl.com/d5y4gze

Näin tuon dokkarin, melko tasapainoinen mun mielestä. Olen kerran kirjoittanut bisfenoli A:sta. Täytyy pitää mielessä.