On totta, että 75 grammaa rasvaa on hyvin epätavanomainen annos. Tosin 33 g tyydyttynyttä rasvaakin on riittänyt tuomaan selvän tulehdusvasteen, kuten siellä jossakin kommentissa lukee ja on linkitetty. Voitko vielä Ripa selventää, missä tutkimuksessa ja missä riskitekijämarkkerissa rypsiöljy tai jokin muu kasviöljy on hävinnyt voille?

Kuten itsekin kirjoituksissasi myönnät safan nauttiminen nostaa HDL ja LDL tasoja. LDL:n osalta partikkelikoko kasvaa. Rypsiöljyn kolesterolitasoja laskevaa vaikutusta ei ole osoitettu sen koommin terveelliseksi. Hyvin todennäköisesti se kasvattaa sv-tauti riskiä (kuten hiilihydraattipainoitteinen ruokavalio) mikäli halutaan katsoa kolesteroliteorian kautta.

Safan ja matala-asteisen tulehduksen spekulointi ja viittaamasi tutkimus on käsitelty ja kumottu moneen kertaan. Eikö ole aika jossen sanoisi puolueellista lähteä laittamaan 75 g glukoosia ja 75 g rasvaa samalle viivalle? Toisessa on yli kaksi kertaa enemmän kaloreita. Tottakai se tuo isomman tulehdusvasteen. Aivan sama tulos tulee kun safan tilalle vaihdetaan rypsiöljy.

Kuten sanottu asioihin voidaan luoda omia näkökulmia mutta silloin ne on pelkästään niitä – ei totuuksia.

Lueskelin Reijo tuon rypsiöljy artikkelisi. Olin ensin hieman yllättynyt siitä, että tutkimuksessa oli havaittu, että voin korvaaminen rypsiöljyllä todella olisi laskenut myös ox-LDL:ää veressä. Peruskemiasta nyt nopeasti voisi ajatella, että rypsiöljyssä on jokatapauksessa enemmän niitä kaksois sidoksia hiilien välillä ja sen vuoksi, se olisi helpommin hapettuvaa kuin voi. Jokatapauksessa rypsyöljy tietysti tässä suhteessa selkeästi parempi kuin moni muu kasviöljy, jotka sisältää paljon enemmän PUFAA.

Selittäisikö tätä asiaa sitten se, että kun kokonais LDL laskee rypsiöljyn käytön myötä, niin aika jonka esim. yksi LDL-partikkeli kuluttaa verenkierrossa, on lyhyempi ja sitä kautta LDL-partikkelin oksidoituminen olisi epätodennköisempää(LDL partikkelissa mukana olevat antioksidantit eivät esim. ehtisi kulua loppuun), huolimatta siitä, että LDL sisältää enemmän PUFAA rypsiöljyn käytöstä johtuen.

Reijon heittämien kolikon kääntöpuolitutkimuksissahan on kyllä selviä heikkouksia. Oslon tutkimus on moni muuttujainen, ja tutkimuksen loppuvaiheessa kontrolliryhmässä oli kaksinkertainen määrä voimakkasti tupakoivia.

LA Vetarans tutkimuksessa sama homma, enemmän tupakointia kontrolliryhmässä. Ymmärtääkseni vielä ruuminavauksissa oli havaittu, ettei merkittäviä eroja ateroskleroosissa ollut eri ryhmien uhrien välillä, joka saattaisi viitata siihen, että tutkimuksen tulokset voisivat selittyä myös tupakoinnilla(tupakoinninhan tiedetään aiheuttavan ateroskleroosista riippumattomia sydänkohtauksia). Syöpää oli myös vähemmän kontrolli ryhmällä.

Margariini ja rypsiöljy vaikuttavat edullisemmin Kokonaiskolesteroli/HDL-suhteeseen (paras tavanomainen CV-taudin riskimarkkeri) kuin voi. Nykyiset margariinit ovat Suomessa ja muualla transrasvavapaita, ja jatkuvasti tuottaneet paremmat tulehdus- ja kolesteroliarvot kuin voi. Tyydyttynyt rasva lisää suurina annoksina tulehdusta, kuten olen kirjoituksessani selvittänyt. Näyttö omega-6 rasvahappojen vaarallisuudesta perustuu lähinnä vain Sydney Diet Heart -tutkimukseen. Kääntöpuolella voi väittää olevan muutaman muun tutkimuksen, joissa on saatu päinvastainen tulos (Oslo Diet Heart, LA Veterans ja Mielisairaalatutkimus).

Voin käyttäminen ruuanlaitossa ja leivän päällä pääasiallisena ravintorasvana ei tosiaan edistä suomalaisten terveyttä. Voissa ei myöskään ole juurikaan D-vitamiinia, E-vitamiinia eikä juurikaan välttämättömiä rasvahappoja (linoli- ja alfa-linoleenihappoa). Rypsiöljyn joitakin terveysvaikutuksia olen selvittänyt täällä ja kuumentamista on käistelty esim. tässä vieraskirjoituksessa.

Viitaten Iltalehden julkkiskokkien morkkaamiseen. Kuinka voit Reijo puolustaa jotain sellaista tököttiä kuin margariini? Mietitkö koskaan mitä tapahtuu kun kerran jo keitettyä rypsiöljyä paistetaan pannulla?

Jos haluaa kroppaansa myrkkyjä/eltaantuneita omega-6/3 eikö olisi hauskempaa myrkyttää ruumistansa vaikka kunnon kossulla

DamSucker kirjoitti:

”Jos sokeri koukuttaa, pitää tajuta mitä se koukuttaminen on ja mihin se johtaa (esimerkiksi toleranssin kasvuun ja hormoni-reseptori tasapainon häiriöön).”

Miksi se sokeri koukuttaa, miksi ”luonto” haluaa / on halunnut meidän syovän makeita tuotteita luonnosta ja jäävän koukkuun sokeriin? Eihän se nyt vahingossa ole näin päässyt käymään meidän makeanhimon kanssa?

Pauli kirjoitti:

”Nuo ovat kaksi täysin eri asiaa. DNL on se fysiologinen prosessi, missä kroppa valmistaa rasvahappoja esim. sokereista. NAFLD puolestaan on krooninen maksasairaus.
Ei tuohon mitään sen kummempaa näkövinkkeliä tarvita.”

Kysytään vielä: ”Tarvitaanko” NAFLD. syntymiseen DNL.? Mistä prosessista/prosesseista ”ei alkoholista johtuva rasvamaksasairaus ”itsessään rakentuu”?

”Paljonko on sitten tutkittu esim. juuri aspartaamin ja muiden lisäaineiden, tai aspartaamin ja lääkkeiden tai aspartaamin ja muiden ympäristöstä tulevien kemikaalien kanssa? Tai kaikkia yhdess? Miten nämä kehossa vaikuttavat yhdessä vaikka aspartaami erikseen olisikin ns.turvallinen?”

Tarkennatko vähän mihin lisäaineisiin ja lääkkeisiin viittaat? Molempia kun on n kappaletta, eikä ilman mielekästä syytä (mekanismi, havainnoivien tutkimusten anti) ole perustetta ryhtyä tutkimaan asiaa kuin asiaa. Pelkästään arvelupohjalta ei trialeja panna alulle.

Voisinpa minäkin tässä kommentoida aspartaamia, kun en tullut sitä Reijon taannoisen blogikirjoituksen yhteydessä tehneeksi. Mielestäni kyseisessä kirjoituksessa oli hyvä huomio se, että aspartaamin aineenvaihduntatuotteita saadaan ihan tavallisesta sekaravinnosta. Mutta jäin miettimään sitä, että voisiko kuitenkin metanolin, asparagiinihapon ja fenyylialaniinin yhteisvaikutus olla erilainen, kun niitä saadaan aspartaamin kautta eli synteettisesti valmistetusta yhdisteestä – tästä on ollut puhetta erityisesti Mercolan sivuilla ja hänen mukaansa vaikutus on täysin erilainen. Aspartaami on ollut koko historiansa ajan erittäin kiistanalainen valmiste, n. 70 % FDA:n saamista palautteista koskee nimenomaan aspartaamin käytöstä ilmenneitä sivuvaikutuksia ja tähän mennessä aspartaami on yhdistetty yli 90 oireeseen. Aspartaamin hyväksyminen elintarvikekäyttöön on ollut toistaiseksi FDA:n historian kiistellyin asia.

Erästä pari vuotta sitten esitettyä TV-dokumenttia varten oli selvitetty, että kaikissa tutkimuksissa, joissa aspartaami on todettu turvalliseksi, rahoittajana on ollut aspartaamiteollisuus, kun taas tutkimuksissa, joissa aspartaamia ei ole todettu turvalliseksi, rahoittajana on ollut joku muu taho. Toki huomio tulee yleensä kiinnittää tutkimuksen sisältöön ja tutkimusmetodeihin, mutta rahoittajalla voi kuitenkin olla merkitystä, kuten esim. Michelle McGuire & Kathy A. Beerman toteavat ravitsemustieteen oppikirjassaan ”Nutritional Sciences: From Fundamentals to Food” (s. 21, International Edition, 3rd Edition):

”It is also important to consider who paid for the research. There are many ways that scientists receive money to fund their research, but most involve applying for grants from private companies or state or federal agencies. Researches must take all necessary steps to ensure that the funding sources do not bias or influence the outcomes of their studies, even if the funding agencies have something to gain or lose by the studies’ results.” *

”It is very difficult to determine if a funding agency has influenced a study’s outcome, but it is something you should keep in mind when evaluating the validity of a nutrition claim.”

* http://bit.ly/VMbfMy

Joseph Mercola on kirjoittanut aspartaamista paljon:

http://aspartame.mercola.com/
http://aspartame.mercola.com/sites/aspartame/studies.aspx

Pistää aika mietteliääksi, kun lukee kyseisiä kirjoituksia, ja on hankala arvioida, mikä on totta, mikä spekulaatiota (vaikka olen kuitenkin tietoinen siitä, että Mercolan jutuissa on usein luovaa tulkintaa mukana). Itse jätän mieluummin aspartaamia sisältämät tuotteet ostamatta.