Tuore tutkimus, jonka mukaan lihankulutus ei lyhenna elamaa.

http://www.nature.com/ejcn/journal/vaop/ncurrent/abs/ejcn201359a.html

Muistan lukeneeni tuon saman mutten Taubesin kirjasta. Japseilla oli sama ongelma kun rasvan kaytto oli erittain vahaista. Sen noustua viidesta 20% tietamiin aivohalvausten maara romahti ja sydantautikuolleisuus pysyi matalana.

Peter-NZ kirjoitti:

”Myos pelkalla lihalla on eletty ja sailytty terveena vuosia.”

Mielestäni pohdiskeluissa monesti unohtuu ravitsemuksellisesti tärkeiden sisäelimien käytto ja ravinnetiheys.

Jos osteoporoosi oli yleista, mista se olisi voinut johtua? Tuskin kalsiumista ainakaan, ja jos ruokavalioon kuului paljon rasvaista kalaa, myos D-vitamiinia pitaisi saada riittavasti ilman aurinkoa. K2-vitamiinia taas on lihassa ja munissa.

Antropologin koulutuksessani olen tenttinyt myös inuiteihin liittyviä asioita, vaikken mikään inuit-asiantuntija olekaan.

Esimerkiksi kirjassa The Foraging Spectrum Diversity in hunter-gatherer lifeways esitetään tilasto eri inuit-ryhmien ruokavaliojakautumista, vaihtelua oli 0-20% ruokavaliosta kertyi keräilemällä, loput kalastamalla ja metsästämällä.
Lisäksi on otettava huomioon, että he olivat geneettisesti sopeutuneet omaan ympäristöönsä.

Mutta sitä en sano etteikö sen ajan saastumattomalla villiriistalla ja kalalla hyvinkin täyttäisi elimistön tarpeita.

Joidenkin tietojen mukaan inuitit tosin kärsivät osteoporoosista. Mutta heillähän oli se tapa, että kun vanhus koki aikansa tulleen (ja olevansa hyödytön yhteisölleen) hän istui kanoottiin, jossa ei ollut melaa mukaan ja hänet työnnettiin merelle. Ehkäpä mahdolliset osteoporoosit hoidettiin noin…

Inuiitit eivat pitaneet hedelmia ja vihanneksia ihmisten ruokana. Ruokavalio koostui kauriinlihasta (karibou), hylkeista, kalasta, kaniineista, linnuista ja munista. Ainoat hiilarit tulivat lihan sisaltamasta glykogeenista ja niiden osuus ravinnosta oli n. 2%. Inuiittien keskuudessa ja heidan ravinnollaan elaneet pitkaan elaneet valkoiset olivat myos kokemuksen paatyttya taysin terveita. Ei esim. keripukkia. Myos pelkalla lihalla on eletty ja sailytty terveena vuosia.

Lahde: Gary Taubes, ”Good Calories, Bad Calories”

Helpoin tapa valttaa antiravinteita on valttaa niita sisaltavia ruokia kokonaan tai (itsellani pahkinoiden tapauksessa) syoda niita erillaan muusta ruoasta jolloin fytaatit ym. eivat paase vaikuttamaan mineraalien imeytymiseen.

Mutta suhtaudun kyllä asiaan yhtä varaukselisesti kuin Mie. Hiukan sama kuvio on erilaisissa pseudo-paleoruokavalio virityksissä. Kaikenlaisia sääntöjä, joille ei oikeasti ole osoitettuja perusteita. Kivikauden ihmiset söivät kaikkea syötäväksi kelpaavaa ja tunsivat lukuisia tapoja kypsentää ja valmistaa ruokia – ja poistaa niistä antinutrientteja.

Mutta ravitsemus taitaa nykyisin olla sellainen aikuisten satumaa, jossa me kerrotaan toisillemme satuja ja sitten tapellaan hiekkalaatikolla kun tulee erimielisyys 🙂

En itse saanut tuosta sitä käsitystä, että nimenomaan kys. ryhmä olisi tehnyt moista oletusta.

”Samaa kait ei ole löytynyt alkuperäisiltä eskimoilta.”

Viitteitä ateroskleroosista myös inuuttien kohdalla on jossain määrin.

Itse suhtautuisin kyllä edelleen varauksella arkeologisen aineiston perusteella tehtävään ekstrapolaatioon syitä ja/tai yleisyyttä koskien. Mutta kyllähän tämän pohjalta näyttää vähän siltä, että ateroskleroosi on ihmiselle tyypillinen ongelma joka vain kärjistyy länsimaisen elämäntavan myötä & vahvistaa käsitystä sen monitekijäisyydestä.