En ole aivan samaa mieltä. Ilman tutkimustietoa ei meillä ole mitään sen tasoista minkä perusteella voisi hoitosuosituksia tehdä tai käytänteitä muuttaa. ”Mestari-kisälli” asetelma ei nimittäin kerro mitään siitä MIKÄ sen suotuisan vaikutuksen tuo: itse hoito vaiko plasebo vaiko x.

Pistää miettimään olemmeko tässä suhteessa edistyneet vai kulkeneet takapakkia viimeiset 160v? Ja mikä selittäsi tämän mahdollisen takapakin?

”Kodin Lääketieteellinen Käsikirja”
(Ensimmäinen painos vuonna 1840)

”Sokeritaudin katsotaan saavan alkunsa ylensyömisestä, kovasta oluen juonnista, irstailussa rakkausvehkeissä, itsesaastutuksesta, leinistä, masentavista mielenliikutuksista, perimyksestä, loukkauksista, y.m. Se on sangen vaikeaparanteinen ja useinkin parantumaton tauti, jota ainoastaan lääkäri voipi käsitellä. Kaikkia syitä, jotka ovat voineet edistää sen syntymistä, täytyy välttää ja poistaa; sairaan ravinnon tulee yleisesti sisältää helposti sulavia ja ravitsevia ruoka-aineita, pääasiallisesti lihaa, munia, maitoa ja vihanneksia. Sitävastoin kartetaan kaikkia sokeria synnyttäviä aineita, kuten leipää, jauhoruokia, perunia, riisiä, hedelmäkeitoksia, viinejä ja olutta. Kahvin, teen ja punaisen viinin kohtuullinen käyttäminen voidaan hänelle myöntää”

http://www.gastrolab.net/ghf05.htm

Tulehduksen osalta taas kerran stressitekijät (muukin kuin oksidatiivinen stressi) tuppaavat jäädä sivuutetuiksi. Suosittelisin kelaamaan hieman vaikka tämän hakutuloksen tietoja http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=glucocorticoids+inflammation + http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=stress+inflammation ja tarkkailemaan näiden tutkimusten tuloksia http://www.clinicaltrials.gov/ct2/results?term=stress+inflammation&Search=Search

Lopuksi filosofinen mietelause, joka sopii tähän päivään: ”
Paras käytettävissämme oleva terveytesi sytyke on todenmukainen käsitys maailman hallinnosta, se että uskot sen saavan selityksensä jumalaisesta järjestä eikä suinkaan sattumanvaraisista tapahtumista. Älä siis pelkää; jos tästä pienenpienestä kipinästä sinun elämänvoimasi hehkuu jälleen. Mutta vielä ei ole vahvojen lääkkeiden aika. Ihmismieli on tunnetusti sellainen, että kun se menettää oikeat käsitykset, sen on pakko omaksua väärät; näistä jälkimmäisistä nousee sitten mielenhämmennyksen sumu peittämään tuota oikeaa katsantoa. Koeta hetkisen vähentää tuota sumua hellävaraisin ja kohtuullisin lievennyskeinoin, niin että petollisten mielikuvien aiheuttama pimeys poistuisi ja sinä pystyisit tunnistamaan totuuden hehkuvan valon. Boethius (n. vuonna 475-524)”

”Kumpi mättää?” No tietenkin tutkimukset 😉

Jos luet tuon ensimmäisen avoimen karppaustutkimuksen niin tiedät mistä on kyse. Karppaajilla voi CRP ja muut tulehdusarvot vähentyä varsinkin jos laihtuminen on reilua. Kyse on ihan tavanomaisesta osittain ristiriitaisesta tutkimustiedosta, jota olen käsitellyt esim. kirjoituksessa ristiriitainen luonne.

Eikö nimenomaan käytännössä hyvin moni karppaaja juuri parane tulehduksistaan ruokavaliollaan? Eli kumpi mättää, tutkimukset vai todellisuus? Vai tarkoittaako tämä sitä, että karppaajat ovat yksinkertaisesti hulluja?

Reijo kirjoitti:

Toinen mielenkiintoinen pointti näissä karppausvertailuissa on tuo, että henkilöt joilla sokeriaineenvaihdunnassa on vikaa saavat voimakkaamman tulehdusvasteen nimenomana hiilareista kuin sokeriaineenvaihdunnalta terveet.”

Katsoin THL. suosituksia niille joilla on ”sokeriaineevaihdunnassa vikaa”

Hiilhydraatteja suositellaan 45-60% (prosenttia kokonaisenergiasta)

Runsaanpuoleisesti, mielestäni. Jos olisin diabeetikko en allokoisi saamastani kokonaisenergiasta 60% hiilihydraateille.

Joka tapauksessa näistä laihdutustilanteessa vertailuista voidaan todeta, että karppaus ei todellakaan ole mikään ihmedieetti tulehduksen suhteen.

Toinen mielenkiintoinen pointti näissä karppausvertailuissa on tuo, että henkilöt joilla sokeriaineenvaihdunnassa on vikaa saavat voimakkaamman tulehdusvasteen nimenomana hiilareista kuin sokeriaineenvaihdunnalta terveet.

Ei mitenkään. Karrageeniä niinkuin monia muitakaan teollisia lisäaineita ei ole erikseen arvioitu tulehduksen näkökulmasta.