Satsaa vartti ruuanlaittoon (vieraskirjoitus)

kirjoittanut | 19.04.2013 | Blogi | 4 Kommentit

Vieraskirjoituksen kirjoittaja on laillistettu ravitsemusterapeutti ja terveystieteiden maisteri Pirjo Saarnia. Pirjo on kirjoittanut useita kirjoja, ja tuorein niistä  Terveellistä ruokaa vartissa käsittelee nimensä mukaisesti nopean ja terveellisen arkiruuanlaiton niksejä. Kirja tulee tarpeeseen, sillä ruunvalmistuksen omiin käsiin ottaminen ja eineksien sekä ”roskaruuan” sysääminen syrjään on yksi keskeisiä keinoja kohentaa ruokavalion laatua. Eikä arkikokkauksen tarvitse olla a’la Masterchef. 

Saarnia Pirjo Terveellistä Ruokaa Vartissa

———————————————————————————–

Ravitsemusterapeuttina työskennellessä joutuu vakuuttelemaan ihmisille monia ruokaan ja syömiseen liittyviä asioita. Esimerkiksi sen, että kohonneet veren sokeri- ja rasva-arvot usein paranevat ilman täydellistä ruokaremonttia tai totaalista herkkukieltoa. Kun tekee oikeita, tehokkaita muutoksia, jää ruokavalioon tilaa myös omille mieliherkuille. Usein ei myöskään helpolla uskota sitä, että olotila ja jaksaminen ihan oikeasti paranevat huimasti, kun verensokeri tasataan säännöllisellä syömisellä ja oikein koostetuilla aterioilla. Siinä samalla saattaa elämää hallitseva makeanhimokin sammua kuin itsestään.

Myös kotikokkauksen tärkeyttä pitää perustella hämmästyttävän paljon. Moni suomalainen on kiinnostunut terveellisestä ruokavaliosta, ja hyvä niin. Siksi usein ihmettelenkin, miksi niin moni suosii valmis- ja pikaruokia, kun samaan aikaan puhutaan lähellä kasvaneen, puhtaan ruoan ja luonnollisuuden tärkeydestä. Suomi on todellakin valmisruokien kultamaa; sen voi jokainen todeta kaupan tuore- ja valmisruokavalikoimaa silmäillessään. On sanomattakin selvää, että suusta alas laskettu ruoka ja juoma vaikuttavat merkittävästi meidän jokaisen vointiin, painolukemiin ja terveyteen. Jos tuote on valmistettu, käsitelty ja maustettu niin, että se säilyy todella kauan, maistuu eri tuotenimikkeestä huolimatta lähes samanlaiselta, on runsassuolainen ja vähäkuituinen, on kuumennettu hyvin kuumissa lämpötiloissa ja ehkäpä vielä terveyden kannalta väärillä rasvoilla, voi vain miettiä, kannattaako tällaisia ruokia syödä usein?

Merkittävimpinä syinä valmis- ja pikaruokien suosioon lienee niiden helppous. Ehkei osata tai haluta ajatella, mikä on helppouden hinta terveyden, painon tai rahapussin kannalta. Valmis- ja pikaruoat eivät ole halpoja, koska vähäkuituisen ruoan jälkeen tulee pian uusi nälkä, usein makeanhimokin, ja pian ollaan taas jääkaapilla tai herkkukätköllä. Terveellisiksi niitä ei myöskään voi sanoa, vaikka asiaa ajattelisi miltä kantilta tahansa. Jos valmis- tai pikaruokaa syö satunnaisesti, ei siitä varmasikaan ole suurta haittaa. Huolissaan sen sijaan kannattaa olla, jos ruokapöytä ja jääkaappi täyttyvät näistä ruoista usein. Itse en lukeudu niihin terveysalan ammattilaisiin, jotka pitävät valmisruokaa hyvänä vaihtoehtona kotiruoalle, kun aterialle lisätään tuoreita kasviksia. Kasvisten lisäämisestä on aina hyötyä, mutta se ei kuitenkaan millään tavoin muuta varsinaisen ruoan raaka-aineen laatua, valmistusmenetelmää tai lisä- ja aromiaineiden määrää.

Kun valmistaa ruokansa ja leivonnaisensa itse, tietää parhaiten, mitä syö. Tietysti omatekoisesta ruoastakin saa tarvittaessa epäterveellistä, sillä terveellisyydessä on aina kyse monen tekijän summasta. Erityisesti painon kanssa kamppailevan kannattaa tiedostaa, että painonhallinta on erittäin haastavaa, ellei jopa mahdotonta, jos syö usein toisten valmistamaa ruokaa. Kun kaiken tämän lisäksi tietoisuus ruoan aiheuttamasta aterianjälkeisestä tulehduksesta lisääntyy, luulisi omatekoisen, miedolla lämpötilalla ja oikein koostetun ruoan suosion nousevan kohisemalla.

Ihmisillä on tänä päivänä paljon tietoa ravinnosta ja terveydestä. Valitettavasti liiallinen tietotulva aiheuttaa myös sekaannusta ja vääriä luuloja. Myös ruoka- ja leivontareseptejä on tarjolla yllin kyllin. Lähes jokaiselta televisiokanavalta tulee ruokaan liittyviä ohjelmia. Osa suomalaisista innostuu itse kokkaamaan näiden myötä, mutta suurin osa kuitenkaan ei. Sen sijaan valmisruoat ja pikaruoka-ateriat myyvät hyvin. Missä on vika? Kokkausohjeita ja tietoa on saatavilla, mutta miksi monikaan suomalaisperhe ei kaikesta huolimatta kokkaa itse viikonloppuja lukuun ottamatta, jos edes silloinkaan? Onko pohjimmaisena syynä osaamattomuus, laiskuus vaiko se, ettei haluta tai osata ymmärtää suusta alas lasketun ruoan merkittäviä vaikutuksia?

Vaikka kokkausinnottomuuteen voi olla monia syitä, merkittävin niistä lienee kiire. Suomalaisella lapsiperheellä on oikeasti kiire arjessaan, siitä ei ole epäilystäkään. Kun ”normaalityövuoroa” tekevä kotiutuu kello viiden jälkeen, on kiire jo odottamassa ovella: pitää nopeasti syödä jotain, että ehtii kuskata lapset tai nuorison harrastuksiin ja itsensä jumpalle tai punttisalille. Jos näitä lapsiperheen ihania rasitteita ei ole, saattaa päivän epäsäännöllisestä syömisestä johtuva hirmunälkä houkutella helppojen ja nopeiden valmisruokien ääreen. Ei siis ihme, että yhä useampi tarttuu valmis- ja pikaruokien helpotukseen; aikaa säästyy roimasti ja vatsa täyttyy hetkeksi. Makuaistikin tottuu nopeasti valmis- ja pikaruokien arominvahventeiden, suolan ja aromien makuun. Lapsetkin tottuvat niihin jopa niin hyvin, että mummon valmistama omatekoinen herkkupitsa tai kotitekoinen mustikkapiirakka ei enää maistukaan hyvältä makunystyröiden totuttua valmis-, pikaruoka- ja leipomoteollisuuden tarjoamiin yksipuolisiin makuelämyksiin.

Uskon, että kaikenlaisille ruoka- ja reseptikirjoille on tarvetta ja moni hyötyy niistä. Television ruoka- ja viihdeohjelmia tarvitaan, sekä inspiraation lähteenä että viihdyttäjänä. Kaikkia näitä asioita syvällisesti miettiessäni tulin pari vuotta sitten siihen tulokseen, että Suomen kirjamarkkinoilta puuttuu nopean (= siis oikeasti nopean) arkiruoanlaiton kirja. Sellainen kirja, jossa nopeiden, terveellisten pikaruokaohjeiden lisäksi ohjataan oikeaa aterian koostamista ja neuvotaan esimerkiksi sopivaa aterian hiilihydraattimäärää.

Lukuisten ravitsemusasiantuntijavuosieni myötä olen tullut siihen tulokseen, että virallisten ravitsemussuositusten suuri hiilihydraattimäärä sopii parhaiten erittäin paljon aerobista liikuntaa harrastavalle. Vähän liikkuva, painon tai korkeiden verensokeritasojen kanssa kamppaileva sen sijaan pärjää usein paljon paremmin maltillisella hiilihydraattimäärällä. Mietin myös sitä, kuinka huippukokkien reseptikirjoja ja perinneruokakirjoja on saatavilla, mutta terveellisen ”kotipikaruoan” keittokirjaa ei ole tarjolla. Vaikka omatekoinen muussi kalapyöryköiden kanssa kuulostaa miten idylliseltä ja ihanalta hyvänsä, ei arkikiireen pyörityksessä elävä tartu tähän ruokaohjeeseen, jos ruoanlaittoon kuluu lähes tunti. Kiireessä tartutaan mieluummin pelkkiin voileipiin tai valmis- ja pikaruokaan.

Saarnia esittelee myös tapoja lisätä kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä.

Tällaisista ideoista sai alkunsa neljäs ravintokirjani. Aiempien kirjojeni tavoin tämänkin kirjan sisältö muuttui työn edetessä. Lopputuloksena syntyi kirja, jossa on noin 2/3 tieto-osuutta ja noin 1/3 helppoja, vartissa valmistuvia ateriaohjeita. Ruoan aiheuttama matalakestoinen tulehdus seurauksineen on lempiaiheeni – niin mielenkiintoinen, tärkeä ja salaperäinen asia. Kotimaisten marjojen terveysvaikutuksia ja pähkinöiden hyvää tekeviä yhdisteitä voisin ylistää loputtomiin; niinpä nämäkin aiheet ovat päässeet mukaan kirjaani. Lisäaineiden haittoja, kotiruoan tuomia taloudellisia säästöjä ja sukupolvilta toisille siirtyviä tärkeitä ruoanlaittotaitoja unohtamatta.

Terveellisellä ruokavaliolla on meille paljon annettavaa, kun vaan antaisimme sen näyttää tehonsa. Oman terveyden parantaminen ja pysyvä painonhallinta on helpointa aloittaa omatekoisen ruoan valmistamisesta. Jokaisessa meissä asuu hyvä, ellei loistava kotikokki. Tekemällä oppii. Avuksi voi ottaa vaikkapa superhelppoja ohjeita sisältävän kirjan, jonka ruokaohjeet kaikessa yksinkertaisuudessaan voivat herättää jopa hilpeyttä huippukokkien tai paljon ruokaa laittaneiden henkilöiden parissa. Heille sanottakoon, että yleensä tällaisten kirjojen varsinainen kohderyhmä on aivan muualla, ja ruokaohjeiden soveltaminen niin raaka-ainemäärien kuin mausteidenkin osalta on luonnollisesti sallittua oman tilanteen ja omien makumieltymysten mukaan.

Varttitunti on pieni aika ihmisen elämässä. Sellainen aika löytyy varmasti jokaisen kiireisenkin suomalaisen arjesta. Kyse on aina valinnoista, ja tällä pienellä valinnalla on suunnattoman suuri vaikutus terveyteen, painonhallintaan ja sukupolvelta toiselle siirtyviin malleihin.

Aurinkoa ja valoa kevääseen!

Terveisin Pirjo