Ihmisten suolistofloorassa on selviä eroja. Epäilen kylläkin, että tuo jako kolmeen voi olla teennäinen ja liian suppea. Bakteerifloora voi koostua eri ihmisillä eri bakteerikantojen jakaumasta, se voi sijaita eri osisssa mahasuolikanavaa ja sen koostumus voi olla joillakin hyvin ailahteleva (herkästi muuttuva) kun toisilla se on hyvin stabiili. Suolistossa on bakteereita, hiivoja ja arkkeja, jotka kaikki muodostavat suoliston mikrobiflooran. Kasveja ne eivät ole 🙂

Ovatko bakteerit muuten kasveja kun puhutaan suolistofloorasta eikä -faunasta?

Eiköhän se kuitenkin mene nyt niin, että todistustaakka on väitteen esittäjällä? Jos siis veriryhmädieetin väitetään olevan pätevä ruokavaliomalli, pitäisi tämän perustua tutkimusnäyttöön. Nythän sitä tutkimusnäyttöä löytyi siis tasan yhden heikkolaatuisen tutkimuksen verran. Ja kun mitään veriryhmien yhteyden erilaisiin riskitekijöihin linkittäviä mekanismejakaan ei taideta tuntea niin … Jos tätä ei saisi kutsua humpuukiksi, niin mitä sitten saisi?

Ihan reilu pointti. Näin voi tokia sanoa myös monesta muusta ”ihmedieetistä” ja laihdutusvalmisteesta jota ei ole koskaan ihmisillä tutkittu. Portin voi jättää aina auki, mutta kannattaako kun ihmiset näihin kuitenkin hurahtavat?

Mutta ennen tällaisten tutkimusten ilmestymistä voidaan toki tarkastella esimerkiksi niitä mekanismeja, joiden perusteella veriryhmädieetin väitetään toimivan. Mitä joskus on tullut aiheesta lueskeltua, niin kovinkaan vakuuttavalta se ei ole vaikuttanut.

Kyllä näissä asioissa ei päästä 100 % varmuuteen. Aina jää pieniä ristiriitaisuuksia tai puutteita. En suosittele ravitsemusasiantuntijan uraa kovin mustavalkoisille persoonille 🙂 Teoriassa on mahdollista, että jokin kaunis päivä tulee tutkimuksia, jotka osoittavat veriryhmädieetin erinomaisuuden. Silloin bloggaan otsikolla ”Edellinen kirjoitukseni veriryhmädieetistä oli humpuukia” 😉

Myönteisyys on hyvä lähtökohta ja kannattaa aina. Tähän kirjoitukseen tuli nyt ehkä turhankin synkkä sävy.

Joskus asioista ei vain ole riittävästi tietoa ja jos esimerkiksi oireilu jatkuu pitää kokeilla jotain muuta (vaaratonta) keinoa jos tutkitut keinot on jo käytetty.

Itse olen ratkaissut ongelman suhtautumalla uuteen tietoon ja kaikkiin tutkimuksiin myönteisen skeptisesti valiten niistä vahvalla mutu-menetelmällä sitten itselleni sopivimmat. Perusteluina mm. että näin saan kaikki hyvät placebo-hyödyt.

Uskon sen olevan elämänmyönteisempi lähtökohta kuin kielteinen skeptisismi.