Sosiaalinen tuki on tärkeää (kts. vastaukseni Jaakon viestiin), ja siten ryhmäohjaus voi olla laajassa skaalassa parempaa. Tässä tutkimuksessa oli kyllä sekä ryhmiä ja yksilötapaamisia uskaltaisinko sanoa: järkyttävän paljon. Jossain vaiheessa on myös pakko tehdä stoppi, ei käytännön elämässäkään ihmisiä voi kovin montaa vuotta erilaissa ryhmissä pitää mukana (raha, kiinnostus, resurssit jne).

Sisällöt löytyy ainakin osittian tuolta protokollasta ja Look Ahead kotisivuilta. Linkit kirjoituksessa.

Tätäkin on tutkittu oikein systemoidussa katsauksessa :-). Kontaktien määrällä on merkittävä osuus. Merkittävimmät tekijät yleensä ovat:
– Kontaktien määrä ja frekvenssi tutkijoihin
-Yhdenaikainen liikunta- ja ruokavalioneuvonta
-Selkeästi määritellyt käyttäytymisen muuttamistekniikat
-Sosiaalinen tuki
-Selvä suunnitelma, miten muutokset viedään arkipäivään pitkällä aikavälillä

Greaves et al. Systematic review of reviews of intervention components associated
with increased effectiveness in dietary and physical activity interventions. BMC Public Health 2011, 11:119

Ensinnäkin täytyy muistaa, ettei tulosta saa pitää pelkästään pettymyksenä vaikka tutkijoiden odotukset tuloksesta varmasti jotain muuta olivatkin. Tämähän antaa erittäin arvokasta osviittaa terveydenhuollolle siitä, kannattaako päätä hakata seinään turhantyyppisellä ohjauksella ja eväitä (tulevan ja olemassa olevan tiedon ohella, ei yksittäisenä tutkimuksena) miettiä, millainen ohjaus toisi hyötyjä parhaiten ja motivoisi elämäntapahoitoon tuon 4-10 vuoden jälkeenkin.

Itse olen ryhmäohjauksen vankka kannattaja, joten luonnollisesti näen tässä ituja sen suuntaiseen, että tuo 3 kertaa vuodessa ryhmässä voisi oikeasti olla tehokkaampaa (siis myös potilaalle!) kuin tiheä yksilöohjaus. Mitä olette mieltä? There’s no support like peer support, vai mites se menee? 🙂 Oliko niin, että interventioryhmällä ei ensimmäisen 5 vuoden aikana ollut ryhmätapaamisia?

Mitäs muuten nämä ryhmätapaamiset kontrolliryhmässä (jota muuten myös interventoitiin näillä ryhmätapaamisilla) käsittelivät? Kuinka moni interventioryhmästä oikeasti käytti tuon 5 vuoden jälkeen ”mahdollisuutta” osallistua ryhmään tai saada muuta asiantuntija-apua, oliko raportoitu?

Jooh, tästähän VHH kuitenkin pitkälti nimenomaan on kyse.

Kyllähän elämäntapojen(mukaan lukien ruokavalion) muuttaminen pysävästi on epäilmättä haaste aina, on kyseessä sitten mikä tahansa ruokavalio.

VHH:n hyvä puoli on se, että sillä saa yleensä heti alkuun nopeasti näkyviä tuloksia, joka antaa varmasti lisämotivaatiota alkuun. Pidemmällä aika välillä sitten saattaa tulla ongelmia pitäytyä ruokavaliossa. VHH ruokavaliolla kuitenkin tähdätään hyvään kylläisyyden tunteesen, ja se on lähtökohtana mielestäni hyvä ajatus.

Lääkäreillekin sysäisin jonkin verran vastuuta, sillä melko helposti lähdetään lääkkeet edellä hoitamaan elämäntavoista johtuvaa sairautta. Kokonaisvaltaisempaa otetta tarvittaisiin lääkäreiltä, tässä tullaan siihen perus ongelmaan, hoidetaan pääasiallisesti oireita. Hyvän lääkärin pitäisi mielestäni panostaa voimakkaasti potilaan motivointiin elämäntapojen muuttamiseksi – selittää myös miten sairaus etenee ja auttaa täten potilasta ymmärtämään miten tärkeää elämäntapojen muutos on.

Jaakon kommenttiin ”Ei kai täällä kukaan ole todennut, että VHH:ta ei voisi kokeilla”.

Joo ei täällä ole nyt kukaan sellaista esittänyt, mutta onhan tämän tyyppiset kommentit aika tyypillisiä niin diabetesliiton kuin THL:nkin suunnalta, toki media usein vielä maustaa kommentteja. Nykyisen tutkimustiedon valossa ei ole mitään syytä pitää VHH:ta mustalla listalla.

Teme, jos lukisit listaa ns. jojolaihduttajan silmin, niin huomaisit että se helppous onkin valitettavan kaukana siitä millaista se elämä on tähän asti ollut.

Toisekseen, hh:n tiputtaminen 20% kohdalle on osoittautunut pidemmissä tutkimuksissa (Shai, Foster jne.) likipitäen mahdottomaksi saavuttaa. Ehkä johonkin 40% päästään.

Ei tuo nyt pelkästään vhh:n ongelma ole, vaan terveellisten ruokavaliomallien ylipäätään. Onhan tämä nähty esim. Reijon täällä esittelemissä pidemmissä (yli 12 kk) vertailevissa tutkimuksissa riskimarkkerien kohdalla kerta toisensa jälkeen: paino kääntyy taas nousuun ja hyödyt jäävät odotettu pienemmiksi.

Vaikka tilanne olisi ym. kaltainen (useita terveysongelmia ja lääkitystä), niin ruokavalion noudattaminen ei ole tutkimuksissa eikä väestötasolla helppoa. Valitettavasti. Hienoa toki olisi mikäli olisi.

Mielestäni ainut todellinen keino vaikuttaa merkittävästi ”isoihin massoihin” olisi tehdä epäterveellinen ruoka/”nautintoaineet” lainsäädännöllisesti ei kannattavaksi business mielessä.

Nyt tilanne on juuri toisinpäin ja sihen ei mitkään ”ryhtiä nyt porukat” huutelut merkittävästi auta.

Missä on ne ”päättäjät” jotka sen rajun muutoksen pystyisi tekemään businekseen perustavassa taloudessa, ei missän?

No voi ny…
VHH kokkaaminen on helppoa, siihen käy ihan tavalliset ruuat varsinkin jos hiilihydraatit tiputetaan jonnekkin 20% kohdalle kokonaisenergiasta. Riittää, ettei suosi pasta/riisi/perunaruokia ja jättää leivän vähemmälle ja korvaa sen vaikka kanamunilla, ja erillaisilla maitotuotteilla(niistäkin valiten…)

-Peruskeitot voi tehdä pienemmällä perunamäärällä ja lisätä kasviksia. (lika, kala, nakki, poro ym….)
– salaatit (kala, kana, liha)
– kaalin käyttö (kaalilaatikko, kaalikeitto NAM)
– paistokasvikset ja vähän yrttejä sekaan
– kasvisgratiinit on sairaan helppoja ja niitä saa pakastealtaista jos ei itse jaksa tehdä
– kasvisröstit ym. (saa myös pakastealtaista)
– lisää riisin sekaan kasviksia (helppoa kuin mikä)
– Makkaroistakin kannattaa ostaa niitä joissa hiilareita vähän
– leikkeleet, juustot OK
– Maustaa itse rahkan/jogurtin, saa marjojakin enemmän sekaan.
– vähentää oluen ja makean siideri/lonkun, sekä limujen/mehujen juontia
– jättää leivonnaiset ja pullat minimiin
– jättää karkit, sipsit/nachot minimiin, tee itse popcornia kattilassa pienen öljyn kera (kattokaapa nachojen ja sipsien energiamäärää, voittaa puhtaan sokerin) teko kestää 2-3 min.
– jne

Ruuanlaittoon ei mene sen enempää aikaa, kyse on vain viitsiikö tehdä itse vai ostaa einesruokaa ja lämmittää mikrossa…väittäisin että omatekemä tulee halvemmaksi ja tietää mitä syö. Ei ole vaikeata, pieniä asioita. Sisäluku tuoteselosteesta tai http://www.fineli.fi sivuilta riittä. Ja Halu syödä maukkaampaa, eihän riisi, peruna, pasta maistu miltään.

Eihän se yksi leipä paha ole, päälle vaan tarpeeksi täytettä, kunhan leipämäärä pysyy kohtuudessaä. Kaikkea pitää jonkun verran sallia, muutenhan ei ruokavaliota pystytä noudattamaan, sehän tiedetään….

Minusta tuntuu, että olet varsin oikeassa. Voileivät on helppoa ruokaa väsyneelle mielelle iltaisin. Voileivän syöminen jää monille kuitenkin päälle, ja ns. ilta-aikaiseen voileipäralliin (minulle uusi termi, lainattu Hanna Partaselta). Päällä on oletava tietysti hyvää juustoa, levitettä, leikkeleitä ja sopivan maukasta juomaa.