Diagosointi on tosiaan tärkeä asia kun tällaisia graafeja lähdetään tulkitsemaan. Muuten graafeista saattaisi tehdä radikaalin vääriä johtopäätöksiä.

Esimerkiksi, jos tarkastellaan sepelvaltimotauti kuolemien määrää 1900 luvun ajalta, näkyy graafeista selkeästi se milloin ICD:stä(International classification of diseases) on saatu uusi versio, joka on päivittänyt ja täsmentänyt muun muuassa sydänsairaus kuolemien diagnostiikkaa.

1900 luvun alussa, CHD:stä ei vielä juuri tiedetty mitään, vuonna 1929, CHD:tä muistuttavia tapauksia alettiin rekisteröimään ”diseases of coronary arteries, angina pectoris” alle. Välittömästi tuon jälkeen myös CHD:ta vastaavien tapausten määrä lähti selkeään kasvuun.

vuonna 1948 tehdyssä ICD päivityksessä tuli uusi pää kategoria ”Arteriosclerotic heart diease, including coronary disease”. Tämän päivityksen jälkeen CHD tapahtumien ”määrä” tilastoissa kasvoi äkkijyrkästi.

Seuraava suuri päivitys tapahtui 1968, jolloin esiteltiin uusi kategoria ”Acute myocardial infraction”, ja taas CHD kuolemat pomppasit reilusti ylöspäin.

Täysin päinvastainen muutos CHD käyrissä tapahtui 1979 jälkeen kun ICD:hen tuli uusi kategoria ”All other forms of heart disease”. Tässä kohden CHD käyrä lähti jyrkkään laskuun ja sitä vastoin muut sydänsairaudet kategoria lähti jyrkkään nousuun.

En onnistunut linkkiä enää linkkiä graafin löytämään netistä, vaikka sen kyllä joskus aiemmin olen löytänyt…:\. Vuodet tarkistin colpon kolesteroli kirjasta.

Anyways, jos unohtaa tarkentuneen diagnosoinnin kokonaan tarkasteltaessa CHD:n kehitystä 1900-luvulla saattaa mennä päätelmissä kokolailla metsään 🙂

Aika siisti demoja tuossa eka linkissä, myös esimerkiksi syöpään ja moneen muuhun sairauteen liittyen.

Hyvä pointti. Tämän samaisen FAO:n raportin mukaan PUFA:n saanti on lisääntynyt muualla paitsi Tanskassa ja Hollannissa. Kuva

Kirjoittelit viime vuonna mm. rasvojen vaikutuksesta tulehdukseen. Tyydyttyneen rasvan osalta ilmestyi äskettäin seuraava katsaus: http://bit.ly/13Rq5Rw.

Teme, tätä itsekin pohdiskelin tuossa kirjoituksen lopussa linkittämässä kirjoituksessani.

Vaikka sepelvaltimotauti ei ole vähentynyt, on sairastavuuden siirtyminen ikääntyneisiin oikeinkin hyvä ja tavoiteltava (jos nyt täydellistä olisi koko sepelvaltimotaudin sukupuuttoon kuoleminen): enemmän terveitä elinvuosia, pidempää ikää ja verokarhukin on tyytyväinen, kun ei slaageja saada ihan työikäisenä. 🙂

Naisillahan sepelvaltimotauti ilmaantuu usein miehiä myöhemmällä iällä, lieneekö tekemistä tuon havainnon kanssa?

Tässä muuten suomalaista tilastoa sepelvaltimotaudin esiintyvyyden muutoksesta. Diagnosoitu sepelevaltimotauti ei ole vähentynyt vaan siirtynyt ikääntyneisiin ja enemmän naisiin. Asiaan vaikuttanee tehostunut diagnosointi ja toisaalta johonkinhan sitä ihminen sairastuu.

Ihan hauskaahan noiden käppyröiden vertailu on, vaikka suuria johto päätöksiä ei paranekaan vetää. Yksi tärkeä asiahan tuossa, sepelvaltimo kuolleisuuden laskussa on myös parantunut hätä-terveyden huolto, joka pystyy nykyisin pystyy pelastamaan paljon akuutteja kohtaustapauksia.

Huomattavaahan on, että akuutit CHD tapahtumat eivät ole vähentyneet ollenkaan siinä määrin kuin CHD kuolemat. Tutkimuksia tästä aiheesta on tehty jonkun verran, nopeasti löysin ainakin yhden: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9744969

conclusions: ”From 1987 to 1994, we observed a stable or slightly increasing incidence of hospitalization for myocardial infarction. Nevertheless, there were significant annual decreases in mortality from CHD. The decline in mortality in the four communities we studied may be due largely to improvements in the treatment and secondary prevention of myocardial infarction.”