Komppaan! (about kaikkea:). Tosin liika skeptisyys lääkäreillä voi olla pahastakin, mikäli hoitotulokset ovat sen takia osin heikkoja. Asiantuntevasti tehdyt ravitsemus kokeilut ovat kuitenkaa harvoin riski terveydelle, ne eivät pärjää lääkkeiden mahdollisille haittavaikutuksille.

Sinänsä se, että on ravitsemusterapeutin tai lääkärin tutkinto ei vielä ole takaa tietoa viimeisimmistä tutkimuksista. Vaatii alkuperäisen koulutuksen lisäksi aika paljon perehtyneisyyttä uuten tutkimustietoon, jotta pysyy ns. ajan hermolla. Oma veikkaus on, että melko pieni osa lääkäreistä seuraa ravitsemustutkimusten etenemistä aktiivisesti. Ravitsemus terapeutit todennäköisesti enemmän, mutta sielläkin varmasti vaihtelua on paljon. Ei kaikki jaksa keskyttyä työ asioihin työn ulkopuolella, ellei suhtaudu työhönsä kovin intohimoisesti.

No joka tapauksessa, tuossa tuorejuustokuvassa oli maininta inuliinista…eli yleisesti käytetystä lisäaineesta. Lisäaineita kannattanee välttää muutenkin kuin FODMAP rajoituksen takia, kannattanee siis pitäytyä vanhoissa tunnetuissa ruoka-aineissa siis perusraaka-aineissa, lihassa, kanassa, kalassa ja munissa ja runsaissa kasviksissa, käyttää hyviä luonnollisia kuumentamattomia öljyjä ja voita ja valmistaa ja maustaa ruokansa itse ilman lisäaineita…Joskus juhlan kunniaksi voi sitten syödä vapaammin, mutta arkena olisi simppelimpää.

On täysin mahdollista, että netistä saa selville kohtalaisen hyvin miten pärjätä FODMAP-rajoituksella. Erityisesti ne, jotka jakasavat ja osaavat lukea kriittisesti ja perusteellisesti nettikirjotuksia onnistunevat.

Mutta, suuri osa ihmisistä ei jaksa tai menee sekaisin nettikirjoituksista. Minulla on käynyt muutama asiakas, jotka ovat vertailleet suomalaisilta ja ulkomaalaisilta keskustelupalstoilta saamiaan listoja ja mitä erilaisimmista rajoituslistoista netissä, ja pian ovat tilanteessa, etteivät löydä mitään syömistä.

Norjalaisessa tutkimuksessa koulutetut ohjaajat antoivat neuvonnan. Tällöin ohjatuilla oli selvästi parempi tilanne. Leena Putkonen ja Jenni Lappi ovat kouluttaneet osan suomalaisista ravitsemusterapeuteista, mutta kaikilla ei liene vielä varmaa ohjantaotetta IBS:n osalta. Kyllä nämä asiat voi ravitsemusterapeuttikin opetella oman koulutuksensa päälle vielä kirjallisuudesta, jota nykyään on hyvin. FODMAP-rajoitus ei ole muuten mikään vanha juttu ravitsemusterapiassa, eli suurin osa ei ole saanut tähän koulutusta Kuopiossa opiskelleessaan.

Lääkäreiden ymmärrrys, tietämys ja usko IBS:ään vaikuttavista ruokavaliotekijöistä vaihtelee. Erikoislääkärikoulutuskaan ei ole aina tae. On ihan hyvä, että skeptismiä on ilmassa ja jarruttamassa liikaa intoilua. Jos tutkimusten mukaan 75 % potilaista hyötyy, en oikein ymmärrä miksi FODMAP-rajoitukselle ei voisi antaa mahdollisuutta. Samalla tulee tarkistettua ruokavalion ravitsemuksellinen riittävyys ja kenties ravintolisäkysymykset jne. Sen sijaan psylliumista ja probiootista hyötyy tutkimusten mukaan joka toinen. Lumeesta joa neljäs/komas. Sama tilanne on varsinaisten IBS-lääkkeiden suhteen, teho on vaatimaton. Ehkä kannattaisi oman epäuskon sijaan antaa muutaman kerran mahdollisuus?

Meidän ammattikunta on niin pieni ja ja nuori, että meidän ääni on piiperrystä muiden joukossa. Ja ehkä pahinta, pieni osa lääkäreistä ei edelleenkään usko juuri lainkaan ravitsemuksen merkitykseen sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Teemalla esim. Välimerellistä ruokavaliomallia kuvilla esitellessä ”Kenen luulet tuolla tavalla pystyvän syömään”. Onneksi tilanne on muuttumassa.

Tähän loppuun on laitettava lainaus FODMAP-rajoitusta koskevasta review-artikkelista (2012) (viimeinen lause artikkelissa) ”Gastroenterologists can no longer ignore specific dietary intervention for patients with functional gut symptoms.”

Piipahtakaan Sanna blogissa!

Toisaalta peräänkuulutan myös sitä, että potilas/asiakas uskaltaa tämän sanoa myös naamatusten ravitsemusterapeutille. Kehtaan näin sanoa, koska olen tehnyt yksityspuolta viimeiset 3 vuotta ja siten omakohtaista kokemusta kyllä on. Tästä aiheesta kirjoitinkin kesällä:
http://seerilainenfitnessblogi.wordpress.com/2013/08/15/mita-odottaa-ravitsemusterapeutin-vastaanotolta/
Kun ne samat neuvot voi olla jollekin toiselle ihan uusinta uutta ja ennenkuulumatonta. Kaikki eivät ole niin nohevia myöskään netin suhteen tai esim. englannin kielen taidottomuus voi olla esteenä. Rohkeasti voi myös kysyä etukäteen, että onko sinulla tästä alasta OIKEASTI tietoa ja taitoja. Toivoisin, että kollegoilla olisi myös pokkaa ohjata jollekin muulle, jos kokee, että ei itse handlaa aihetta kovin perusteellisesti (syystä tai toisesta).

Selkeä ero muuten on olemassa: Laillistettu ravitsemusterapeutti on Valviran valvoma nimike terveystieteen maistereille, joilla on pääaineena ravitsemusterapia. Ravintoterapeutti voi periaatteessa olla kuka vaan, mutta totta kai joukossa on taitavia ja perehtyneitä asiantuntijoitakin. Heillä tosin ei ole mitään velvoitteita tai valvontaa, toisin kuin laillistetuilla ravitsemusterapeuteilla.

Lisäksi olen kuullut paljon kokemuksia ravinto/ravitsemusterapeuteista, jotka laskuttavat suuria summia potilailta ja josta jää käteen sama info mitä olisi saanut googlettamalla netistä. En tästä syystä itse ole aivan samaa mieltä siitä että ”ravinto-ohjauksen” ulkopuolelle jäävät olisivat jotenkin huonompilaatuisemmalla ruokavaliolla kuin ohjausta saaneet. Toki tämäkin on yksilökohtaista ja paljolti kiinni potilaan omasta halusta selvittää ravintoasioita. Totta on, että helposti lipsuu syömättömyyteen ja liikarajoittuneisuuteen oireiden ollessa pahoina varsinkaan jos luottoa ja tietämystä ravintoasioihin ei ole. Kaikki ohjaus ei siis välttämättä ole laadukasta tai tee ruokavaliosta laadukkaampaa kuin itse pähkäilty ruokavalio.

On myös hienoa, että nyt on alettu puhua elintarvikkeiden piilosokereista. FODMAP-ruokavalio voi olla vaikea toteuttaa, jos ei osaa tulkita ainesosaluetteloita. Ruokavaliohoidossa tulisikin mielestäni suosia mahdollisimman puhtaita ja käsittelemättömiä ruoka-aineita teollisten elintarvikkeiden sijaan.

Hienompaa olisi vielä, jos ravitsemusterapeuttiohjausta voitaisiin tarjota enemmän ja sen tärkeys tunnustettaisiin. Yksilöllinen ohjaus on erittäin tärkeää oireiden lievityksessä, koska jokaisen suolisto reagoi omalla tavallaan. Tässäkin kohtaa tulisi panostaa laatuun ja tarjota potilaille myös vastinetta rahoilleen. Pitäisi olla jokin selkeä ero olemassa potilaalle ravintoterapeutin ja ravitsemusterapeutin välillä.