HFCS:llä näyttäisi olevan selkeästi huonompi vaikutus LDL partikkeleiden määrään kuin glukoosilla.

Attia käsittelee yhtä asiaa vertailevaa tutkimusta täällä:
http://eatingacademy.com/cholesterol-2/the-straight-dope-on-cholesterol-part-ix

Itse myös pelkään kyllä enemmän, että fruktoosi käyttö lisääntyy – toivottavasti HFCS:llä on jo riittävän huono maine.

Toivoa sopii ettei mitään aivo pieruja fruktoosin verotukseen pääse tapahtumaan.

Peräänkuuluttaisin myös teollisuuden vastuuta ja harkintakykyä siinä, miten käyttävät sallittuja väitteitä. Nämä ovat aina vapaaehtoisia merkintöjä eli pakko niitä ei ole pakkauksiinsa painaa.

Väiteasetus asettaa väitteiden käytön perusehdoiksi, ettei niillä saa johtaa kuluttajaa harhaan, ne eivät saa olla moniselitteisiä eikä niiden avulla saa kannustaa elintarvikkeen liialliseen kulutukseen tai sallia sitä (kohtuus kunniaan tässäkin ravitsemusasiassa :)). Vaikka nämä kohdat ovat varmasti käytännössä hankalia valvottavia, ne ovat kuitenkin yhtä lailla lain vaatimuksia ja teollisuuden tulee niitä noudattaa sallittujen väitteiden käytössä.

EFSA:n tehtävähän ei ole päättää väitteiden hyväksymisestä; siellä tehdään ainoastaan arvio tieteellisestä näytöstä. Toki tämä sisältää arvion väitteen hyödyllisyydestä mutta tässä EFSA:n tulee olla johdonmukainen ja tasavertainen kaikkien ainesosien kanssa: jos ”verensokerin alhaisempi nousu” on hyödyllinen vaikutus ainesosalle x, se on sitä myös ainesosalle y. EFSA:n tieteellinen arvio on sitten työkalu päättäjille, jotka vastaavat lopullisesta väitteen hyväksymisestä, käytön ehdoista ja sanamuodosta. Karkeasti sanottuna EFSA:n tehtävä terveysväitteiden osalta on siis tehoarvio, päättäjien (komissio, parlamentti) tehtävä on riskiarvio. Ainesosien turvallisuuden arvioimiset EFSA:ssa ovat sitten jo eri prosesseja ja eri lainsäädäntöihin liittyviä.

Kyllä tällaisia ”corporate citizenship” ohjelmia on melkein kaikilla suurilla korporaatioilla. Ne on osa ns. yritysten yhteiskuntavastuuta, kriitikoiden mielestä ”health wash” ia, joskus ”green wash” ’ia jne.

Hyvin tehty video, piti kiinnostuksen yllä.

Äläpäs enempää kiihdy 🙂

Kyllä se sokerikin on yhtä pahaa kuin HFCS. Tavanomaisessa HFCS:ssä on fruktoosia 42-55 % prosenttia, vain harvoissa tapauksissa yli 55 % (niitäkin on). ”HFCS-55 is the most common form used in soft drinks, whereas HFCS-42 is more typically used in fruit-flavored drinks, confections, and baked goods.”

Sokerissa on 50 % fruktoosia, hunajan hiilareista 45-65 % on fruktoosia ja monesti hyvänä pidetyn agave-siirapin hiilareista 55-90 % fruktoosia (ehkä jopa 90 %). Myrkkyjä nämä ei sentään ole mikään. Jos pelkkää fruktoosia taas tuijotetaan monien raakasuklaiden makeuttaja agave tässä pitäisi laittaa mustalle listalle.

Moni vetelee myös hunajaa terveysruokana tietämättä korkeasta fruktoosipitoisuudesta.

Fruktoosia ei tarvitse laittaa HFCS:nä juomiin. Tälläkin hetkellä käytetään fruktoosia juomien ja makeisten makeuttajana. HFCS:llä on huono maine jo nyt Euroopassakin, en oikein usko että se rantautuu laajasti. Enempi veikkaan että fruktoosilla makeutettuja juomia ja makeisia ilmestyy entistä enemmän. Se johtaa taas yhä useamman kohdalla vatsanpuruihin.

Välttääkö muuten fruktoosi mahdollisen sokeriveron?

Kyllä tämä tällainen nyt nakertaa aika vahvasti näiden terveysväittämien mielekkyyttä/arvovaltaa ylipäätään.