Tästä olen samaa mieltä. Ruokavalio on kokonaisuus ja siellä useita tärkeitä ”palikoita” (n.10 kpl) mitkä pitää olla kohdallaan, jotta voidaan puhua todella terveellisestä ruokavaliosta. Pelkkä rasvan viilaaminen tilanteessa, jossa koko ruokavalio on rempallaan on melko marginaalista (mutta ei silti täysin turhaa).

Edelleen olen sitä mieltä, että terveenä pysyminen, tai sairastuminen, on niin monimutkainen kokonaisuus, että se voin syönti siinä on todellakin pisara meressä. Ja noita tutkimuksiakin kun tehdään, niin niissä kovin usein on pajlon muuttuvia tekijöitä, jotka sotkevat tutkmusta, että todellisuudessa näitä ei varmaan koskaan saada ns.satavarmasti selville, että mikä se sitten loppujen lopuksi se totuus onkaan…

Pahoitteluni, että olin laittanut erheellisesti kommentoinnin kiinni ennen aikojaan.

Linkkinä olevan kaverin perustelut puistattavat hieman päätä: voi ei voi olla vaarallista koska se on luonnollista ja sitä ollaan syöty vuosituhannet (onko oikeasti?). Ruokinta vaikuttaa rasvahappokoostumukseen, mutta edelleenkin minua ihmetyttää mihin kliinisiin tutkimuksiin nämä väitteet voin paremmuudesta perustuvat. Kliiniset tutkimukset nykyisillä transrasvavapailla margariineilla ja/tai kasviöljyillä ovat tuottaneet lähes aina paremman lopputuloksen kuin voi ja/tai muu maaeläinpohjainen rasva erilaisten metabolisten markkereiden näkökulmasta (Tot Kol/HDl, apo-B, LDL jne.). Myös punaiseen lihaan painottuvassa karppauksessa tyydyttyneen rasvan korvaaminen tyydyttymättömällä on tuottanut paremman riskiprofiilin lipidien ja hapetusstressin näkökulmasta. Sydney Diet Heart ja Siri-Tarinon tutkimukset on ne joihin yleensä vedotaan. Ne ei ole kuitenkaan koko kuva. On Jakobsenin pooled analyysi ja LA Veterans, ed. mainitut surrogaattimarkkeritutkimukset jne. Niitä tämä Authority Nutrition(kaan) ei tuo esiin.

Lustigin ongelmahan on se, että kaveri jättää de facto huomiotta ”annos & konteksti” yhteyden ja puffaa havaitusti etiologialtaan moninaiseen ongelmaan (liikalihavuus) yhtä ainutta ”oikeaa” (TM) selitystä.

Ja ranskalainen ”paradoksi”, voi jessus. Tietyt jutut ovat kuin lauma zombeja: vaikka ne ampuisi kuinka monta kertaa alas, niin ne nousevat aina uudestaan pystyyn.

R.Lustig kyllä ansaitsee täydet pisteet ansiokkaista yrityksistään kääntää vallitsevan dogman, SAFA = pahis, siihen oikeaan suuntaan. Rasvan hienosäädöllä ei koskaan tulla pääsemään yhtä hyviin tuloksiin kuin sokerin radikaalilla vähentämisellä ruokavaliosta. Ja jos tuon artikkelin ekaa tilastoa katsoo, niin suomalaistenhan pitäisi vielä pudottaa PUFA:n saantia ja pikkaisen lisätä SAFA:n nauttimista, että päästään ranskalaisten kanssa samoihin lukuihin. Toteutetaan suomalainen paradoksi! Niin, ja punaviiniä unohtamatta.

kyllähän kunnon kokki käyttää paistamiseen sekä öljyä että voita. Muutenkin olen sitä mieltä että voita mittaamalla ei nähdä oikeaa syytä, eihän kukaan pelkkää voita syö (Esim voi+leipä=hh kuorma kasvaa, voi paistaessa=AGE, voi+leivonta=paljon höttöhiilaria jne…).

Juttu ilmeistyi Sundqvistin blogissa ennen iltalehden kolumnisti aikoja: http://sundqvist.blogspot.fi/2010/04/rasvan-ja-sydansairauksien-yhteys.html