Tuosta voisi kyllä joskus kirjoitellakin. Kiitos ehdotuksesta. Ei tutkimustulokset ole aina yhdensuuntaisia lääke- tai lääketieteellisiä laitteitakaan koskevissa tutkimuksissa, vaikka pilleri on aina helpompi nielasta, kuin muistaa noudattaa jotain tiettyä ruokavalio ruuasta ruokaan, päivästä päivään.

Olen sitä mieltä että se on osaltaan itseaiheutettua ravintotieteessä.

Otetaan vaikka esimerkkinä BMI ja sen käyttö, Mielestäni sitä ei voi käyttää kuin parhammillaankin vain suuntaa antavana koska se on itsessään jo niin epätarkka määritelmä käytettäväksi oikein mihinkään jossa halutaan tarkkaa ja ristiriidatonta ymmärrystä.

Kommenttini ei ollut kohdistettu sinulle, vaan se oli yleinen havainto monien kirjoituksien pohjalta. Jos luet viimeisen kahden vuoden aikaiset postaukseni, niin huomaat että kyllä niihin ollaan yleensä ensimmäiseksi rintämässä kertomaan karppauksen ilosanomaa.

En mielestäni mitenkään ole tyrkytys asenteella liikkeellä. Sua ottaa päähän, jos annoin vastinetta Partaselle, jossa hän liitti karppauksen ”jojolaihduttamiseen”. Teetkö oIkeutta ravitsemuskeskusteluun, jos noin niuvasti suhtaudut vhh ruokavalioon yhtenä mallina? Kirjoitinhan, että monelle vhh on mitä sopivin vaihtoehto, ei kaikille.

Jos puhutaan painonpudotuksesta, niin karppaus toimii tutkitusti. Turha sitä on mollata sen takia. Karppausta on myös monenlaista, tiukkaa atkinsiä ja hyväkarppaamista. Puolestapuhujat ovat varmaankin onnistuneet sillä pudottamaan hyvin ja vakuttuneet sen tehosta eikä saa pidettyä sitä omana tietonaan 🙂

Oma kantani on se että on ihan sama millä painon saa putoamaan, kunhan se putoaa rasvamassasta, ei lihaksista (tai no, pieni menetys tuskin haittaa jos rasvaa lähtee paljon). Omalta kohdaltani voisi todeta että karppaus on ollut helpoiten noudatettavissa. Ymmärrän hyvin jos jos moni sitä sen takia puolustaa.

Pysyvään painonhallintaan vaaditaan kuitenkin pysyvä elämänmuutos. Sen takia ”kuurit” on vaarallisia jos palataan samaan eikä pystytä omaksumaan elämäntapamuutosta, jolla pudotettu paino saadaan pysymään. Tämä on jojolaihduttamisen eroon pääsemisen A ja O. Omakohtaista kokemustakin on, valitettavasti. En siis sano, että se olisi helppoa varsinkin kun elämäntilanteet vaihtelevat. Itse olen ainakin huomannut että liikkumattomuus, huono uni ja stressi vaikuttavat vaikka dieetti olisikin kunnossa ja niistä pitäisikin puhua enemmän painonhallinnan yhteydessä.

Juuri näin, ikävä ilmiö. Itse olen muuten keski-käinen (48 v) mies ja ihan normaalin kotitekoisen sekaruoan kohtuukäyttäjä ja liikunnan ystävä. Olen terve kuin pukki eikä ole hiilarit päässeet lihottamaan:

http://oi44.tinypic.com/bfg6kh.jpg

Urheiluseurassamme on monia vähintään ikäsisiäni ”poikkeusyksilöitä” jotka olemuksellaan sotivat vilja_ja_hiilarit_lihottaa_ja_sairastuttaa-karppipropagandaa vastaan 🙂

Tuo karppauksen tunkeminen joka paikkaan kertoo lähinnä siitä, että tietyille ihmisille se on ”enemmän” kuin ruokavalio. Eikä mitään muuta vaihtoehtoa enää pystytä näkemään – missään kohdassa, minkään tilanteen suhteen.

Aika surullista.

Viimeisen vuoden aikaan on erittäin harvassa tapaukset joissa joku asiakkaistani esittää, että haluaisi ryhtyä karppaamaan. Useimmiten on toive siitä, että saisi nauttia monipuolisesti eri ruokaryhmistä, ja löytää itselle sopivan rytmin. Joidenkin kanssa päädytään hiilihydraattien vähentämiseen, toisten kanssa rasvan vähentämiseen. Usieden kanssa kyse on iltasyömisongelmasta ja liittyy liuta monnaisia syitä. Laadukkaasti toteutetulla karppauksella on oma paikkansa hoidossa ilman muuta. Mutta on turha luulla, että se ratkaisisi lihavuusongelman, vaikkapa iäkkäämmässä väestöluokassa.

Timo Strandberg on kirjoittanut hyvän tutkimusartikkelin lihavuuden paradoksista iäkkäillä suomalaismiehillä: Explaining the obesity paradox: cardiovascular risk, weight change, and mortality during long-term follow-up in men. Eur Heart J (2009) 30 (14): 1720-1727

Siinä todetaan, että kaikkein huonoiten pärjäävät ne miehet joilla on keskiässä huono riskitekijäprofiili ja sitten laihtuvat vanhana. ”Importantly, those men who subsequently moved from overweight to normal weight had had the highest CVD risk in midlife and worst prognosis in late life.”

HTP:lle kommentoisin, että kerroin vain kokemuksistani vastaanotolla. Miksi suosittelisin henkilölle karppausta uudestaan, jos se hänelle ei ole sopinut aikaisemmin? Eräskin henkilö laihdutti 38 kiloa karppaamalla ja sitten kertoi, että parsakaalit ja kukkakaalit tulivat korvista ulos ja lopetti. Lihoi sitten 40 kg takaisin 1,5 vuodessa. Toki vastaanotollani on heitäkin, jotka hiilihydraatteja vähentämällä ovat onnistuneet painonhallinnassa ja kasvisten käyttömäärä on mukavasti kasvanut. Tämä on tietysti terveyden kannalta loistava suuntaus! Minusta on ikävää, että monet karppaajat ajattelevat, että kaikki ravitsemusterapeutit ovat ”THL:n kätyreitä”, jotka eivät osaa soveltaa hyvän syömisen periaatteita yksilökohtaisesti. Joku saattaa onnistua pudottamaan painoaan toistakymmentä kiloa syömällä suklaata pari patukkaa päivässä, kun lähtötilanteessa suklaata on mennyt lähes levyllinen päivässä. Suunta on siis oikea, vaikka täydellisyyteen ei päästäkään.

Terveys ja toimintakyky on monen tekijän summa. Monilla ylipitkät työpäivät ja vapaa-ajan ”vaatimukset” vaikuttavat pitkälti myös syömisen hallintaan. Tutkimuksissa on myös havaittu, että keski-ikäisten työkyky ja psyykkinen kuormitus on yhteydessä eläkeiän toimintakykyyn ja eliniän pituuteen. Tärkeintä on siis löytää jokaiselle sellainen tasapaino syömisen, työn, perhe-elämän ja harrastusten välille, joka tukee voimavaroja pitkäaikaisesti. Jatkuvat turhat laihdutuskuurit vain stressaavat ja ahdistavat, joten nähkäämme asiat in big picture 🙂